Klassisen tyylin määritelmä

1

December 18, 2009 by Ville Raivio

Keikarin foorumilla käyty (toistaiseksi) lyhykäinen keskustelu pukeutumisen filosofiasta on tämänkertaisen artikkelin innoittaja. Aloitan pukeutumisen syistä ja laajennan klassisen tyylin olemuksen puolelle, mutta toivon mukaan vältyn kajoamasta metafyysiseen kontemplointiin, joka harvoin tuo tulosta.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Ihmiset pukeutuvat, koska heidän täytyy. Evoluutio ei ole suonut lajille kovin kummoista suojaa elementeiltä, eikä ajan saatossa kadonnut karvoituskaan ole omiaan edistämään selviytymistä. Mary Bellisin teos “The History of Clothing” toteaa ihmislajin varhaisimpien edustajien siirtyneen käyttämään vaatteita noin 200 000 vuotta sitten. Tärkein vaikuttava tekijä on ollut kullakin alueella vallitseva ilmasto ja luonnonvoimilta suojautuminen, mutta mukaan mahtuu myös vahva annos sosiaalista stratifikaatiota. Ryhmien sisäisen järjestyksen ja yksilöiden erottautumisen esittämiseksi vaatteista on luotu yhä mutkikkaampia, ja niihin on liitetty eriäviä merkityksiä. Ilmaston ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen oheen liittäisin vahvasti kulttuurin kolmantena pukeutumiseen eniten vaikuttaneena tekijänä. Jokainen kulttuuri on oma pieni kosmoksensa, joka haluaa kuulua omaan ryhmäänsä ja olla kuulumatta muihin.

Viimeisen 100 vuoden ajan miesten klassinen tyyli on muuttunut vuosikymmenestä toiseen, mutta suuret linjat ovat säilyneet. Kaksi- tai kolmiosainen puku, kauluspaita, solmio, taskuliina, pukusukat ja reunoskengät ovat yhä yhtenäinen kokonaisuus kuten 1900-luvun alussa. Muutoksista suurimmat ovat kohdanneet materiaaleja sekä leikkauksia. Museoissa säilyneiden vaatteiden perusteella vaatekankaat olivat sitä paksumpia, karkeampia ja kestävämpiä, mitä kauemmas ajassa kuljetaan. Osaltaan selityksenä ovat erilaisuudet näiden aikakausien kudontatekniikoissa sekä jalostetuissa tuotantoeläimissä, mutta myös puhtaan käytännölliset seikat vaikuttavat. Ilmastointi ja keskuslämmitys ovat melkoisen tuoreita keksintöjä, joten vaikkapa 20-luvun herrasmiehen tuli pukeutua lämpimästi myös sisätiloissa. Tuhdit kankaat myös kestivät käyttöä kauan, eikä kansa ollut keskimäärin vaurasta. Vahvoja kankaita suosittiin, sillä ne kestivät ja auttoivat. Vanhat valokuvat puolestaan kertovat, että 1900-luvun alussa puvuntakkien kaulukset olivat hyvin pieniä sekä korkealle leikattuja, myös erilaisia puku-, irtotakki-, housu-, liivi- ja paitamalleja oli käytössä valtaisasti. Nykyisin valikoima on köyhtynyt.

Klassista miesten tyyliä on hyvin vaikea määritellä tyhjentävästi, sillä erilaiset tulkinnat, perinteet ja muuttujat ovat lukuisia. Kenties varminta on todeta, että länsimainen klassinen tyyli on kunkin aikakauden eliitin, virkamiesten, kaupankäyjien sekä poliittisen sektorin pukeutumista. Nämä tahot ovat kaikkina aikakausina määritelleet “hyvän maun” sekä “herrasmiehelle” sopivan käytöksen ja asun, joskin taustalla on muitakin vahvoja tekijöitä. Näiden joukkoon lukeutuvat kunkin maan kulttuuri, vaatteiden valmistustavat sekä niinkin satunnaiset ilmiöt kuin sota-ajan kangassääntely. Viimeisen vuoksi 30-luvun Amerikassa liivipuvut liki katosivat katukuvasta. Klassinen miesten tyyli on myös enemmän tai vähemmän räätälöidyistä vaatteista koostuvaa. Tyyli pohjautuu mittasuhteilla, harmonialla ja yksinkertaisille väri- ja kuvioyhdistelmille. Täydentävää määrittelyä tuskin voi antaa, sillä länsimainen pukeutuminen on vapautunut miltei kaikista normeista ja pukumies ei ole enää entisensä. Nykyisin melkein kaikki käy ja kaikkea tulee sietää.

Monista muuttujista huolimatta kaikki palautuu takaisin yhteen mieheen, George Bryan “Beau” Brummelliin. Ennen häntä länsimaiset herrasmiehet olivat parfymoituja pitsi-, sametti- ja marenkikakkuja, jotka kekkuloivat naurettavan kokoisissa peruukeissa jo ennen puoltapäivää. Beau asetti herrasmiehen asuun sopiviksi ominaisuuksiksi vaatimattomuuden, istuvuuden, pelkistetyt värit sekä maskuliinisuuden. Hänen laivastonsininen lievetakkinsa oli ensimmäinen modernin puvun kantamuoto, joka on vuosisatojen kuluessa leikattu yhä lyhyemmäksi ja monikäyttöisemmäksi kokonaisuudeksi. Klassinen miesten tyyli tulee aina palautumaan Beaun asettamiin normeihin, mutta ei rajoittumaan niihin. Italialainen sprezzatura, amerikkalainen rento meininki sekä englantilainen virallinen jäykkyys ovat vahvimmat kolme katsantoa, joihin pukumiehen olemus voidaan jakaa. Nämä kolme maata myös hallitsevat 2000-luvun tyylimarkkinoita, muoti jääköön ranskalaisille ja muille ilmiöstä kohkaaville.


1 comment »

  1. Sproily says:

    Totta on kyllä, että filosofinen pohdinta ei välttämättä tuota välitöntä tulosta, mutta se auttaa oivasti ajattelun virkistämiseen sekä suo uusia kuvakulmia. Think outside the box.

    Välillisesti pohdiskelun tuloksia voidaan kyllä tarkastella, sillä pohdiskelu luo uusia kysymyksenasetteluita, joista joku voi saada innoituksen.

    Toivottavasti keskusteluun tulee vielä lisää osanottajia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *









Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.