Päivän yhdistelmänä jotakin taattua PG:n kokoelmista: ohut kesäinen irtotakki rakenteettomalla hartialinjalla, vaaleasiniraitainen paita, kudottu vauhko solmio ja sinireunainen taskuliina. Lisäilmeen takaavat helmiäisnapit.

Kuva: © Phat Guido

Tilaushansikkaiden valmistajia ei turhan montaa löydy. Jos etsinnöissään kääntyy Eurooppalaisten valmistajien puoleen, Englanti, Saksa, Italia ja muut vuosisatoja tyyliin tarkoin suhtautuneet maat kyllä tarjoavat apua, mutta hinta on kovin kirpeä. Tällöin luonnollinen siirtymä ovat huokeamman työvoiman maat, kuten Unkari (johon Sakari Sauso on ulkoistanut tuotantonsa), tai kauempana sijaitsevat verstaat. Todennäköisesti mainitun Sauson hansikkaat ovat jo tuttuja useimmille lukijoille, joten käytän vanhaa Sauso-pariani verrokkina perulaisen Paularunin peccary-hansikkaiden vertailussa. Alun perin törmäsin PR:n tarjontaan eBaytä selaillessa, tilasin kokeeksi parin ja yllätyin positiivisesti laadusta. Valitettavasti käteni vain ovat samaa kaliiberia konserttipianistin kanssa, eikä pari istunut tyydyttävästi. Vajaa vuosi sitten valmistaja uudisti sivustonsa ja tarjontansa, joten tartuin erikoistilauksen muodossa mahdollisuuteen.

Paularun tarjoaa valmisparien ohella mahdollisuuden täyteen kustomointiin 22 eri värisävyssä ja omalla istuvuudella sekä vuorimateriaalilla. Miesten valikoima on rajatumpi, naisille puolestaan malleja on mittavasti. Materiaalina on tarjolla ainoastaan peccary-villisika, joka on käsineiden maailmassa tasokkain valinta. Jäljensin siis käteni A4-arkeille, skannasin paperit ja mailasin ne Peruun. Koska värivalikoima Suomessa on kurja, tartuin tilaisuuteen ja tilasin keskiruskean lisäksi tumman violetin parin. Toiseen pariin päätyi musta alpakkavuori, toiseen violetti. Saapumatta on vielä keskiharmaa sekä tummansininen pari hitusen muokatuin mitoin.

Tilaukset valmistetaan Arequipan kaupungissa, jossa käsityöläiset ompelevat pareja kotioloissa. Ulkomaisilla markkinoilla peccary on harvinaista ja kallista materiaalia, Perussa tilanne on toinen. Työstäminen on haasteellista, mutta käsineiden valmistuksessa on pitkät perinteet jotka takaavat laadun. Käsiompeleet ovat yhtä siistit ja säännölliset kuin Sauson parissa, mutta PR:n etuna on tilausten kohdalla täydellinen istuvuus sekä valikoitu alpakkavuori, joka on lämpimämpi kuin SS:n lampaanvillainen verrokki. Verrattuna Sauson pariin, Paularunin peccary on pehmeämpää, paljon lähempänä samettia kuin sademetsän villisialta odottaisi. Olen ollut Sausoon sikäli tyytymätön, kun parin mitoitus on jättänyt ranteen turhan paljaaksi talven kylmällä. PR:n kohdalla näin ei käy, sillä pituutta on ranteen kohdalla tuntuvat neljä senttiä enemmän. Hintojen puolesta PR vie selkeän voiton: nykykurssilla valitsemani mallin 130 dollarin hinta 30% Keikari-alennuksen kera ja postikulut lisättynä oli 80 euroa. Lopputulema on toistaiseksi paras löytämäni hinta-laatusuhde käsineiden parissa. Peccary täydellisen istuvuuden kera on voittamaton yhdistelmä.

Päivän linkki johtaa sveitsiläisen SWICOFIL-yhtiön sivustolle, jossa kuitujen prosessointiin ja lajitteluun erikoistunut Sveitsiläinen yhtiön selventää eroja puuvillalaatujen välillä. Kovin suurta käytännön hyötyä lukaisusta ei ole, mutta materiaalinörteille se on taatusti kiintoisa lisä. Samaiselta sivustolta löytyy myös vastaavaa infoa muista materiaaleista, kuten kashmirista, pellavasta ja näin edelleen.

http://www.swicofil.com/products/001cotton.html

“Texture is usually a more sophisticated twist than pattern or colour. A failure to understand that has led to men buying shirts with coloured buttonholes, flowery inner collars and cuffs with coloured binding. There is a much more mature way to express yourself.”

~ Simon Crompton

Päivän toisena mallikokoonpanona Prince of Wales -ruutupuku, vaaleansininen pellavainen taskuliina, siniraitapaita ja paisley-kuvioinen sininen solmio. Eriävät värisävyt ja tekstuurit estävät asukokonaisuutta muuttumasta liian siniseksi.

Päivän ensimmäisenä kokoonpanona harmaa flanellipuku pystykauluksin, vaakaraitapaita, sekava solmio ja perusvalkoinen taskuliina.

Kuva: © Alan Flusser Customs

Beau Brummellin kuoltua vuonna 1840 hänen tuttavansa kapteeni William Jesse tarttui kynään ja tuotti elämäkerran. Tämä opus on ainoa julkaisu, joka keskittyy varta vasten Beaun – eli kauniin – lempinimen saaneen Brummellin elämään. Tämä on erikoista, sillä dandyismin kantaisä oli oman aikakautensa kultapoika, joka tunsi kaikki tuntemisen arvoiset ja hänet puolestaan tunnettiin kaikkialla, missä tuntemisella oli merkitystä. Kertomuksia, legendoja sekä juoruja on kirjattu useissa lähteissä ja olisin hyvin kuvitellut Brummellin tarjoneen runsaasti antia myös muita teoksia varten. Ainoa toinen kirja, joka mieleeni juolahtaa, on d’Aurevillyn “Dandyismistä ja George Brummellista” (1845), joka nimestään huolimatta ei sisällä juuri mitään uutta miehen vaiheista. Toisaalta Brummellin olemus on toiminut innoituksena lukuisille hengentuotteille. Sir Arthur Conan Doylen teoksessa Rodney Stone hän vilahtaa sivuhahmona, näytelmäkirjailija Clyde Fitch on dramatisoinut Brummellin elämän vuonna 1890 ensi-iltansa saaneessa näytelmässä ja vuonna 1924 ilmestyi mykkäelokuva, jota tähdittivät Mary Astor sekä John Barrymore. Lisäksi on muutama radiokuunnelma, näytelmä sekä elokuva, joista jälkimmäisistä tunnetuin on kaiketi vuoden 2006 tv-elokuva “Beau Brummell: This Charming Man”. Erikoinen lisä on yksi alppiruususta jalostettu hybridi, joka on yhä saatavilla ja kantaa esikuvansa nimeä.

Alun perin kahdessa osassa ilmestynyt ”The Life of Beau Brummell” (1844) on muodostunut ylen harvinaiseksi keräilykappaleeksi, jota ei tietääkseni enää 1900-luvun puolella olla julkaistu suurena uusintapainoksena. Sen sijaan tarjolla on muutamia vanhoja säilyneitä teoksia sekä niiden perusteella digitalisoituja näköiskappaleita. Oma kirjani on vuodelta 1893, kovin kärsinyt ja entinen kirjastokappale. Sisältöön tämä ei tietenkään vaikuta. Päälle 500-sivuinen tuotos kertoo paitsi Beaun elämästä, myös hänen tuttavapiiristään ja ajan tavoista. Kapteeni Jesse on sanojensa mukaan kerännyt huomattavan kokoelman Beaulle kuuluneita esineitä sekä kirjeitä, jotka paljastavat kylmän ulkokuoren alta melko lämminhenkisen ja kohteliaan miehen. Toki vain harvoille, hienoille ja valituille. Vastaanottajien nimet on pyyhitty henkilöllisyyden varjelemiseksi, ja jostain kummasta syystä kirjoittaja on päättänyt julkaista myös suuren määrän runoja sekä katkelmia, jotka kirjeissä on jaettu. Viisikymmentäneljä kappaletta kertaavat Beaun melko suojatun aseman lapsuudessa, Etonin-vuodet, tulevan kuninkaan tapaamisen, nousun maineeseen ja parhaisiin piireihin, vaikutusvallan loiston vuosina, riitaantumisen kuninkaan kanssa, nopean putoamisen saavutetusta asemasta, kasvavat velat, velkapaon Ranskaan sekä hitaat kärsimyksen, erityneisyyden ja sairauden runtelevat viimeiset vuodet.

Käytännön tasolla kirjan lukemisesta ei ole juuri hyötyä, mutta tämä ei estä minua suosittelemasta sitä. Erityisesti dandyismistä, Regency-aikakauden Britanniasta tai 1800-luvun ranskalaisesta ja englantilaisesta kirjallisuudesta intoilevien käsissä kapteeni Jessen teos on verraton lisä. Myös tarinan puolesta yhden miehen nousu kunniaan sekä maineeseen, ja näitä seurannut loputon pudotus on hieno varoittava esimerkki itsekkyyden vaaroista. Luonnollisesti Beaun persoonasta kiinnostuneet saavat teoksesta lukemattomia esimerkkejä miehestä, jonka vaikutus tuntuu yhä. Myös viktoriaanisen aikakauden englanti on latinan, ranskan sekä vanhahtavien sanavalintojen vaikutuksesta suotuisa haaste kielitajuaan kehittäville.

Vegaanikenkien todennäköisin synnyttämä mielikuva on jotakin muovista, ryppyistä, rumaa ja huonosti kestävää. Näkemäni perusteella valtaosa malleista on kuin onkin jonkinlaiselle täysjyväsämpylää muistuttavalle lestille rakennettuja, onneksi myös poikkeuksia löytyy. Vakilukija jo tuntee reunoskenkien rakenteellisen ylivertaisuuden, joten en luettele jälleen kerran näitä hyötyjä. Tällä kerralla tarkastelun alaisena on vuoden käytetty englantilaisen Sandersin vegaaninen oxford-pari, joka on kelpo lisä vakaumukselliselle pukeutujalle.

Lesti on sopivasti pyöreän luonnollinen, mutta ei tarkinta pukeutujaa tyydyttävän kaareva. Pyöreän kärjen ja oxford-rakenteen ansiosta pari sopii myös suoran housun toveriksi, harmillisesti metalliset nauhareiät vain ovat melkoisen kookkaat. Jostakin erikoisesta syystä kärjen tukimateriaali pönköttää päällisen läpi vähintäänkin riettaasti. Kantakuppi ja kärki on sopivasti tuettu, ompeleet siistit ja reunos kelvollinen. Päällinen on nahkalta näyttävää mikrokuitua, joka ei juuri kiillotu, mutta näyttää katsojan korkeudelta hämmentävän aidolta tavaralta. Pohja puolestaan on muovisekoitetta, joka on kestänyt kovaa käyttöä hämmentävän hyvin. Näiden materiaalien vuoksi pari ei hengitä yhtä hyvin kuin täysnahkainen verrokki, muttei myöskään hiosta yhtä pahoin kuin täysmuoviset ja -kumiset lähimarketin street-kengät. Patinaa ei muodostu ja päällinen on painunut melko voimakkaalle rypylle, mutta tämä oli odotettavissa.

Sanders näyttäisi olevan ainoa brittiläinen kenkätehdas, joka on äkännyt markkinaraon vakaumuksellisten pukeutujien ryhmässä. Näin ollen valmistajan vegaanipareilla on takeena satavuotinen tietotaito sekä reunosrakenne, joka mahdollistaa täyden vaihdon kun aika nakertaa pohjat rikki. Keinokuitujen vuoksi parit ovat vain kolmasosan yleisestä hintatasosta, eikä nopealla vilkaisulla päällistä erota jäljitelmäksi. Jään innolla odottamaan, josko tehdas kehittäisi mallejaan jatkossa pari piirua parempaan.

Miksi siirtyä mittatilauspaitoihin?

Matkani klassisen pukeutumisen parissa jatkuu. Olen luonteeltani mies, joka oppii konkreettisesti tekemisen kautta, tai tarkemmin sanottuna itse tehtyjen virheiden kautta, valtaosa tahattomasti ja pieni osa tietoisesti riskillä. Riskissä kun piilee aina mahdollisuus suureen voittoon. Se, mitä olen matkalla oppinut on, että revitellä kannattaa kun on ensin hankkinut kenties ulkopuolisen silmin katsottuna tylsän perusvarustuksen. Näin minäkin olen vastustuksesta huolimatta pikkuhiljaa tehnyt, vaikka en sitä julkisesti myönnäkään. Kaikella on mielestäni puolensa, sillä värit on tehty käyttöä varten ja kokeilun kautta se oma juttu ennemmin tai myöhemmin löytyy.

Palatakseni päivän epistolaan: olen vaatekaappini uudistamisessa edennyt siihen pisteeseen, että hankin ensimmäisen mittatilauspaidan turkulaiselta Herrainpukimolta. Tilaisuus teki varkaan, kun Herrainpukimo etsi sopivaa mittapaikkaa Tampereen mittapäivälle ja lupasin auttaa. Nyt noin kuukausi mittapäivän jälkeen sain käsiini ensimmäisen paidan ja ensivaikutelma oli ja on edelleen positiivinen. Syy, miksi olen turvautunut mittatilauspaitaan, on ensiksi ruumiinrakenteeni ja toiseksi kasvanut laatutietoisuuteni.

Pukeutumiseen perehtyessäni huomasin nopeasti, että ruumiinrakenteeni ja standardimitoitukset eivät kohtaa. Konkreettisesti paitojen kohdalla tämä tarkoitti sitä, että käteni ovat normaalimitoituksella tehtyihin valmispaitoihin liian lyhyet. Samoin ranteeni ovat liian sirot paidanhihaan, johon kyllä auttaa rannenappien omatoiminen siirto. Toinen merkittävä syy on taloudellinen. Jos omilla mitoilla on mahdollista saada valmispaidan hintainen paita paremmalla kankaalla ja taatusti mieluisalla kuosilla, on sijoitus vaivan väärti – varsinkin kun paita on sinua varten tehty.

Esimakua tästä mukavuudesta sain Keikarin foorumin kautta ostetun Charles Tyrwhittin kauluspaidan muodossa, jossa oli sopivan mittaiset hihat ja joka istui muutenkin päälleni paremmin kuin yksikään aikaisempi paitani. Kun hetken pohdin syitä tuntemuksiini, oli vastaus niinkin yksinkertainen kuin istuvuus. CT:n paitoja voinkin suositella valmispaitojen korvaajaksi miehelle kuin miehelle, varsinkin kun yhtiön verkkokaupan alennuksesta paitoja saa halvemmalla kuin kaupan rekistä. Ostamisen alkuun pääsee muutamalla perusmitalla, kuten hihanpituudella ja kaulan ympärysmitalla. Monet ulkomaiset paitavalmistajat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tilata paidat suoraan verkkokaupasta.

Itse päädyin ensimmäisellä kerralla Herrainpukimoon kahdesta syystä: ensinnäkin haluan tukea suomalaista liiketoimintaa, etenkin kun se liittyy miesten pukeutumiseen. Toiseksi sain otettua itsestäni mitat ammatti-ihmisen toimesta, joka osaa työnsä. En siis halunnut olla omien mittaustuloksieni varassa, vaikka sekin on täysin toimiva tapa aloittaa mittatilauspaitoihin tutustuminen. Jatkossa nämä ammattilaisen ottamat mitat palvelevat myös muita verkko-ostoksiani, jotka on tehtävä puhtaasti mittojen perusteella. Takaisin paitaan: kokeneemmat paitatilaajat ovat kertoneet, että ensimmäinen mittapaita on harjoituskappale, jonka pohjalta muutaman käyttö- ja pesukerran jälkeen tehdään tarvittavat korjaukset mittoihin. Tämän jälkeen mitat ovat kohdallaan ja jos elintavat eivät kroppaa muokkaa, on uusien paitojen tilaaminen vaivatonta. Tällöin voidaan keskittyä paidan yksityiskohtien valitsemiseen omien mieltymysten mukaisesti.

Herrainpukimon mittapahtuma oli miellyttävä ja opettavainen kokemus, joka kesti jutustelun lomassa vartin verran. Eihän sitä aiemmin ole tullut edes ajatelleeksi miten ja miksi niin monia mittoja paitaa varten otetaan. Omalla kohdallani ensimmäinen tilauspaita osui mittojen puolesta varsin hyvin kohdalleen, mutta pieniä muutoksia tulen seuraavaan tilauspaitaani tekemään ihan sen takia, että olen virinneen urheiluharrastukseni myötä karistanut mittapäivän jälkeen kiloja ja senttejä kropastani. Tällainen mittojen säätäminen on nimensä mukaisesti mittatilauspaitojen kohdalla mahdollista, joka on mielestäni suurin valttikortti istuvuuden ja sitä kautta käyttömukavuuden kannalta.

Toinen selkeä parannus valmispaitoihin nähden on miellyttävämpi tunne ihoa vasten. Laadukas puuvillakangas tuntuu miellyttävältä, näyttää hyvältä, pitää muotonsa pesukertojen välillä, ei nuhjaannu ja tottelee silitysrautaa mukisematta. Toisin sanoen paita tuntuu ja näyttää hyvältä päivästä toiseen. Itselläni on vakaa tunne siitä, että satunnaisia löytöjä lukuunottamatta paluuta valmispaitoihin ei enää ole.  Mittatilauspaitoihin siirtyminen on käytännöllistä arjen luksusta, joka ei maksa sen enempää kuin laadukkaat valmispaidat. Nyt voin pitää päälläni istuvia paitoja joka ikinen päivä, eikä minun tarvitse hankkia paitaa tulevaisuuden muotojani silmälläpitäen.

Matti Airaksinen

“You are either in your bed or in your shoes, so it pays to invest in both.”

~ John Wildsmith

Kevään voimistuessa täyteen kirkkaaseen voimaansa edessä on tuskan hiki. Näin siis Suomessa, jossa valtaosa puvuista on sekoitekankaista ja liimakangasrakenteella luotu. Molemmat ovat kurjia valintoja keväällä ja kesällä, erityisesti miehelle joka sattuu olemaan voimakkaan hikoilun geenillä siunattu. Kevään myötä siis kevyemmät kankaat ja erityisesti pellava nousevat korkeaan arvoon. Silti tilanteen mukainen pukeutuminen on hyvä muistaa: Suomen kevät on melkoisen petollinen ja usealla sade- tai lumikuurolla taikka pakkasasteilla rankaiseva olio, joten vielä ei välttämättä ole aika haudata villakangastakkia. Samaten uskolliset kalossit tulevat tarpeeseen myös kuumimman kesän rankoilla sateilla, ja brittejä seuraten sateenvarjoon kannattaa todella sijoittaa. Marketit ja roskakorit ovat pullollaan muutaman euron liima- ja muovihirviöitä, jotka hajoavat ensimmäisen tuiverruksen otteessa. Mikään ei kirvele yhtä pahoin kuin muisto siitä, mitä muutaman euroa enemmän sijoittamalla olisi aikoinaan saanut.

Kun pitää mielessään suomalaisen ilmaston asettamat rajoitukset, mielestäni kevään tärkein hankinta on sopivan ohut, sateelta ja tuulelta suojaava päällystakki. Näitä löytyy kaupoista laajalti keinokuiduissa, jotka valitettavasti toimivat elmukelmun kaltaisena tuskanhien kääreenä lämpötilan noustessa. En voi kyllin suositella puuvillaisia takkeja, joissa on jonkinlainen kemiallinen käsittely: nämä tyylin ja kemian riemuvoitot ovat vertaansa vailla suojan sekä hengittävyyden suhteen. Rain mackintosh- ja trenssitakkimallit ovat ajattomia valintoja, jotka kelpaavat kotiovelta aina konttoriin asti erityisesti tummissa sävyissä. Takkien alkuperäinen beige väri on enemmän paikallaan vaaleampien kankaiden kera, laivastonsininen tai tummanharmaa versio taas tumman puvun suojana. Toivon mukaan vaatekaapissa on jo talven jäljiltä aiemmin mainitut kalossit sekä sateenvarjo, jotta hätä ei tule käteen asti. Tarkin pukeutuja muistaa suojata myös arvosalkkunsa herkän päällisnahan jonkinlaisella erillisellä sadesuojalla, joita löytää kyllä verkkokaupoista.

Päällystakin ohella kevään muita hankintoja ovat irtotakit sekä puvut, joiden materiaali on luonnon luomaa. Italialaiset ovat mestarillisia erittäin ohuiden villakankaiden kutojia, mutta materiaalin ohella myös toteutus on tärkeää. Liimakangastuenta, joka löytyy liki kaikista alle kuuden sadan euron puvuista, on käytännössä liima- ja tököttimassa joka takaa hikoilun. Se ei millään tavoin näy ulospäin vuorikankaan ja päällismateriaalin välistä, mutta tuntuu helteessä inhalta. Rakennetta ei voi jälkikäteen poistaa, joten ainoa optio on hankinnan hetkellä varmistua täydestä tai vähintään puolikkaasta liinakankaasta. Ilmavin valinta on toki täysin rakenteeton (eng. unstructured) puku tai takki, jossa rinnan kohdalla tai hartioissa toppauksia ei ole eikä liioin vuorikangasta. Tämä jos mikä takaa hyvän olon.

Jääkiekon maailmanmestaruutta ruudulta seuranneet ovat taatusti hieraisseet silmiään muuan Juhani Tammisen kisa-asujen kohdalla. MTV3:n haastattelussa uuden ilmeen emännäksi paljastuu stylisti-nimikkeellä touhuava Jemina Hanhijärvi ja innoitukseksi kanadalainen, aiemmin Keikarissa aiemmin esitelty Don Cherry. Apinointi on sana, joka kaikin puolin mieleen nousee.

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1545496/nain-tamin-nayttavat-kisapuvut-valitaan

“Kohtelias herrasmies on pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka toteuttaa kauneuden ja hyvyyden ihanteita.”
~ Matti Klinge, Nyt-liite, 14.9.2007

Vuonna 1961 perustettu Jimmy Au’s for Men 5’8” and Under on lajissaan suurin ja kaunein USA:ssa. Alun perin pienenä räätäliliikkeenä alkanut Au’s on kasvanut vuosikymmenten saatossa Amerikan tunnetuimmaksi alle 170-senttisille erikoistuneeksi vaatekaupaksi. 3200 neliömetriä Beverly Hillsissä palvelee ainoastaan miesasiakkaita, joille on tarjolla täysien räätälipalveluiden ohella liikkeen oma mallisto sekä pidentäviksi suunniteltuja vaatekappaleita. Pisimmät koot on mitoitettu juuri 170-senttisille, lyhyimmät koot taas 150-senttisille. Muiden on turha vaivautua.

http://www.jimmyaus.com

Hollantilaisen toimittajan matkassa Cesare Attolinin tehtaalla. Lisää kurkistuksia valokuvien muodossa tarjolla Gabuccin sivustolla.

Päivän toisena yhdistelmänä jotain rohkeampaa: tummansininen kalanruotoinen tweed-takki, punainen doveskin-irtoliivi, siniraitainen oxford-paita, klubisolmio ja sekava taskuliina.

Päivän ensimmäisenä yhdistelmänä: tummansininen puku, vaaleansininen gingham-paita, ruskea kudottu solmio, valkoinen taskuliina, tummansiniset sukat ja mokkavyö mokkajalkineiden kera. Tekstuurien ansiosta ruskean ja sinisen liitto ei muodostu tylsäksi.

Vuonna 1952 perustettu Meryan jatkaa Córdoban vuosisataisia nahkatarpeiden valmistusta. Käsityönä kaiverretut nahkatuotteet kattavat koristepaanelit, sukupuut, sukuvaakunat, kehykset, tuolit, koriste-esineet, rasiat, kirjankannet, arkut, kartat – ja näin edelleen.  Valmistuksen ja huollon lisäksi Meryan tarjoaa myös restaurointia vanhoille nahkatuotteille. Koristekuviot ovat maurien vaikutuksen ansiosta arabihenkisiä, Córdoban perinteiden mukaisesti.

http://www.meryancor.com/en-index.html

Vuonna 1941 Matilde Bardelli perusti vaatehtimon Milanon Corso Magentan varrelle. Valikoidut valmistajat, hienosteleva ilmapiiri ja tasokas asiakaspalvelu ovat kantaneet. Tänä päivänä kolmannessa polvessa toimiva Bardelli sijaitsee Milanon historiallisessa keskustassa peräti 2500 neliömetrin koreissa tiloissa ja neljässä kerroksessa. Liike palvelee ennen kaikkea kaupungin aristokratiaa sekä varakasta väestöä, joka vaatii parasta. Sekä miehille että naisille.

Edustetut valmistajat, muiden muassa:

• John Laing
• Fedeli
• Burini
• Bardelli
• Church’s
• Edward Green
• Brioni
• Attolini
• Brota
• Schneiders
• liikkeen omien räätälien palvelut

http://www.mbardelli.com/english-version.html

Vuonna 1814 perustettu Purdey on legenda. Kolmella hovihankkijan sinetillä syleilty verstas on valmistanut Britannian aatelin kauneimmat haulikot sekä kiväärit päälle kahden sadan vuoden ajan, ja täydentänyt tarjontaansa myös tasokkaiden metsästys- ja maaseudulla oleiluun sopivien vaatteiden pariin. Purdey tarjoaa tämän ohella myös restaurointi-, säilytys- ja huoltopalveluita metsämiehelle, jonka taskut on vuorattu seteleillä – hintataso nimittäin on huima aseiden suhteen. Käsityön määrä ja tarpeiden viimeistely hakee silti vertaistaan. Kohtuutta korostavan onneksi valmistajan alihankittu vaatevalikoima on enimmäkseen järkevästi hinnoiteltu.

http://www.purdey.com/