RSS Feed

Kasinolle pukeutuminen

0

July 9, 2019 by Ville Raivio

Suomalaisen ensimmäinen kosketus kasinoihin on todennäköisesti erään James Bondin siipimiehenä. Vuosikymmenet ikinuorena, -viriilinä ja -tyylikkäänä säilynyt Bond uhkapelaa ympäri maailman teetetyissä smokeissa, joiden valmistaja on vaihdellut vuosikymmenestä toiseen. Niistä kaiken ja enemmän tietää maanmainio Bondsuits, jossa hahmon asuja on eritelty tietokirjan kaltaisella tarkkuudella. Daniel Craigin aikakaudella valmistaja on kuitenkin Tom Ford. Hahmon myötä syntynyt kuva kasinoiden etiketistä on kovin hienostunut ja vaativa, joka taas on omiaan pysäyttämään satunnaisia pelaajia kävelemästä suin päin sisään. Todellisuus Suomessa on päinvastainen, mutta maamme ulkopuolella pelaavan on hyvä tietää seikka tai muutama.

Suomessa monopolia pyörittelevä RAY omistaa maamme ainoan kasinon, Helsingin Grand Casinon. Pikainen selaus pelitilan sivustolla ja soitto yhteyshenkilölle paljastavat etiketin toki olevan voimassa, mutta aivan Bondin tasolle ei Suomessa päästä. Grand Casinon vaatimuksena on ennen kaikkea siisteys ja toisten huomioiminen. Sisällä eivät ole toivottuja urheiluvaatteet, likaiset tai rikkinäiset hepeneet taikka t-paidat. Lienee kasinon henkilökunnan harkinnalla, josko pikeepaita on t-paita, vai käykö se jonkinlaisena kauluspaidan verrokkina, mutta farkut toki kelpaavat. Kasinolla vierailu on todennäköisesti lukijalle harvinainen tilaisuus erikoisessa ympäristössä, joten kannustan ilman muuta mieluummin pukeutumaan ylitse kuin alitse. Vaihtoehtona on pelata kasinolla kotona, jolloin asu on sivuseikka – taito ja vaisto ratkaisevat. Lue lisää toisaalta.

Seuraavat ohjeet ovat peräisin Grand Casino Helsingin Gaming Manager/Slot & Hospitality/Cash Desk -henkilö Sina Hentuselta sekä verkkolähteistä:

Pukeutuminen kasinoilla vaihtelee suuresti sekä maanosan että kasinon mukaan. Löysintä meno on Las Vegasissa, jossa tuhansien arvoisia merkkejä voi viskellä t-paidassa ja farkuissa kellon ympäri miltei missä tahansa pelipaikassa. Silti hihaton paita, sandaalit, rikkinäiset farkut ja erityisen lyhyet housut ovat kuitenkin todennäköisesti pannassa. Tarkinta tyylin suhteen ollaan Keski-Euroopassa, jossa puku on yleinen vaatimus oli kellonaika mikä hyvänsä. The Clermontin, The Bellagion ja The Ritzin kaltaisissa maineikkaissa kasinoissa pidetään kiinni tason lisäksi pukeutumisesta, eikä sisään ole asiaa ilman pukua ja solmiota taikka smokkikokonaisuutta. On myös hyvä muistaa kultuurierot: kunkin maan kulttuuri vaikuttaa myös kasinoiden antiin. Jos pelaa aidosti isojen poikien pöydissä, tapahtumat alkavat usein iltasella ja asuna on kuin onkin smokki asusteineen. Sisäisen smokki-Bondinsa voi vapauttaa näiden high roller -pöytien lisäksi hyväntekeväisyystapahtumissa ja vastaavissa kemuissa, joissa edustaminen on paikallaan.

Edelleen parhaat löytämäni hinta-laatudiilit smokeissa ja niiden versioissa, kuten tupakkatakissa tai kuvioidussa smokkitakeissa, ovat hollantilaisen Suitsupplyn valikoimassa.


Finamore-paidan anatomia

0

July 1, 2019 by Ville Raivio

Finamore on italialainen, vuonna 1925 perustettu, Napolissa toimiva artesaanitehdas, joka on erikoistunut aidosti käsin ommeltuihin kauluspaitoihin. Niiden lisäksi valikoima on sittemmin laajentunut asusteisiin ja muihin vaatteisiin, mutta paidat ovat yhä tunnetuin anti. Yritys alkoi verstaana, jonka muuan Caroline Finamore perusti Napolin keskustaan, ja se on kulkeutunut suvussa kolmannen polven pyöritykseen. Korkeasta iästä huolimatta valmistajan historiasta on saatavilla hyvin vähän informaatiota, joten tämän kummempia en osaa kertoa.

Finamore on yksi Italian vanhimmista kauluspaitoihin erikoistuneista tehtaista, jonka perusanti jakautuu kahtia. Edustuspaidat ovat pääosin valkoisia tai sinisiä, vapaa-ajan kauluspaidoissa vain mielikuvitus on rajana. Riippuen mallista, käsin ompelua on suurenmoisesti tai sitten hyvin vähän, joten on parempi tietää haluamansa etukäteen. Kaulusmallit ovat tuttua levitettyä eli cutaway-mallia tai sitten hieman terävämpiä eli point-mallia, kalvosimet ovat pääosin napitettuja, muodoltaan pyöristettyjä tai lovillisia. Paperilla kaikki on siis samanlaista kuin muilla Napolin paitamaakareilla, joten on hyvä selvittää, miten Finamore tahtoo erottua muista.

Esimerkkipaita saapuu Keikarin hypisteltäväksi Care of Carlin valikoimasta. Mukana seuraa vahva, kookas paitalaatikko suojaa sekä tunnelmaa tuomassa. Paita on kesän ja lämmön kunniaksi huokoista pellavan ja puuvillan sekoitetta, sillä näin yhdistyy kankaiden parhaat puolet. Pellava takaa keveyden ja huolettomat rypyt, puuvilla vähentää rypistymisen siistimmäksi ja tekee kankaasta vähemmän läpikuultavan. Näin paita säilyy edustavampana, eivätkä nisät paista läpi. Minä en erota puuvillaa mallissa, vaikka sitä on 30% kankaasta, niin pellavaiselta malli näyttää sekä tuntuu. Kankaan pinta on hyvin huokoinen ja pellavalle ominaiset laikut erottuvat kudoksessa. Kangas tuntuu hyvin viileältä ja miellyttävältä.

Napit ovat kookkaita, mutta eivät erityisen paksuja, ja niissä on valmistajan nimi pienellä, kaiketi laserilla kaiverrettuna. Niin kuin Napolin maineikkailla tekijöillä on tapana, myös Finamore tuhlailee käsityötä, ompelijan jälki on kaikkialla. Suurin osa paidan hinnasta muodostuu siis käsityöstä, joka hidastaa valmistusta selvästi – esimerkiksi pelkkä napinreikä vie yli 5 minuuttia, kun koneella sen surraisi valmiiksi sekunneissa. Napinreiät ovat tiuhat ja siistit, nappien kiinnitys myös vahvaa. Helman sivuvahvikkeen lisäksi, ja poikkevasti, myös kauluksen alaosa ja hartiasauma on ommeltu käsin. Hartiassa on silkkilankaa, joka muodostaa helmen näköisen koristeen pinnalle.

Ranskalaiset saumat ovat tiheät ja siistit, hihan sauma kaartuu, ja miehustan sivusauma jää kainalon alle piiloon. Näin paita näyttää edestäpäin kuin sulautuvan kehoon. Leikkaus on hoikka, hihat selvästi kapeat kyynärpäistä alaspäin, kuten on hyvä, ja kädentiet on kaavoitettu aidosti pieninä. Näin käsiä voi kohottaa tai laskea reippaasti, eikä hiha kiristä. Silti kalvosimen ympärysmitta on kovin leveä, hihat 67-senttisinä tavallista pidemmät. Hartiamitta on kapeampi kuin 40-kokoisessa paidassa yleensä. Kankaan kuviot on siististi tasattu kalvosimien kohdalla, mutta harteilla ne ovat hölmösti vinossa. Kaulus on tavanomainen levitetty malli, mutta takaa 4,5 senttiä korkea eli näyttävämpi kuin tavanomaiset. Harmillisesti sen tasapaino on epäonnistunut, koska kaulusten kärjet nousevat miehustasta ylös nappi auki pidettäessä. Solmiotilaa tuntuu olevan riittävästi, kaulusvahvikkeiden alla oleva tila on hienosti rakennettu kontrastikankaasta.

Kokonaisuutena Finamoren kauluspaita on erittäin siististi valmistettu, miellyttävä ja laadukas, mutta ainakin tämä kappale kärsii viimeistelyn mokista, joita ei soisi näin hintavassa paidassa. On siis parempi olla tarkkana, jos kaupassa valmistajan paitoja hypistelee. Mitä virtuaaliseen etsintään tulee, ainakin CoC:n valikoimassa Barba tarjoaa melko samaa laatua hieman halvemmalla, ja Englannin ylpeys Turnbull&Asser valmistaa koneellista verrokkia.


Mitä länsimaat menettivät klassisen tyylin katoamisessa

0

June 30, 2019 by Ville Raivio

Kuka muu paitsi G. Bruce Boyer? Hän on Amerikan lahja tyylijournalismille ja mielestäni taitavin alallaan, joten olkoon se hän, joka kertoo pitkän esseen muodossa, mitä länsimaat ovat menettäneet, kun klassinen tyyli on vaihtunut mahdollisimman mukaviin, kahiseviin, teknisiin urheiluvaatteisiin tai T-paitoihin farkkujen kera.

Suora esimerkillinen lainaus esseestä, joka Keikarin seuraajan tulisi lukea:

”How is it that we have gone from wearing suits and ties to the office to wearing T-shirts, baseball caps, and a variety of military garments and ranch hand wardrobes? Everyone who’s ever perused photos of baseball games (or almost any other crowded venue for that matter) in an old Life magazine from the mid-twentieth century finds it remarkable that the majority of men in the crowd are wearing white shirts and ties, and business hats (a category of menswear now extinct). The metamorphosis over such a relatively short time to polo shirts and cargo shorts on most of the crowd is a bit staggering, almost as though we were looking at two different species. The history, the sociology, the psychology of dress all seem to come rushing in to confound my thoughts. But then I’m not alone.”

Niinpä.

https://www.firstthings.com/article/2017/06/dress-up


Napolin räätälit

0

June 28, 2019 by Ville Raivio


Valstarino-takin anatomia

0

May 27, 2019 by Ville Raivio

Valstarino on italialaisen Valstarin valmistama lyhyt päällystakki, joka on siviiliversio maineikkaasta A-1 -mallin lentäjätakista. Yhtiö perustettiin Milanossa vuonna 1911, jolloin se oli Italian ensimmäinen sadetakkeihin erikoistunut tehdas. Vuonna 1935 syntyi valmistajan oma tulkinta Ensimmäisen maailmansodan hävittäjille suunnitellusta mallista. Niin kuin alkuperäisessä, myös Valstarinossa on pelkkiä nappeja, sillä A-1:n aikakauden 1920-luvulla vetoketjua ei ollut vielä olemassa. Samoin takissa on alkuperäisen neulottu pystykaulus sekä resorit hihansuissa sekä vyötäröllä. Näin takki joustaa paremmin, tuuli ei pääse sisään, ja käyttö tuntuu mukavammalta.

Valstarinossa on lyhyt helma, hyvin kevyt rakenne sekä paikkataskut, joissa on läpät napeilla ja palkeen lailla joustava rakenne keskellä. Nämä yksityiskohdat ovat pysyneet tuotannossa lähemmäs sata vuotta. Kokonaisuus on hyvin siisti päällystakki, joka sopii myös suorien housujen pariksi, vaikka takki ei lyhyen helman vuoksi suojaa hyvin sateelta tai peitä irtotakin helmaa. Kevyt rakenne on helppo ja takki on siten helppo pakata minne vain.

Keikarin tarkasteluun Valstarino saapui CoC:n valikoimasta. Malli on erittäin kevyt, helposti pakkautuva ja huoleton. Se on myös leikkaukseltaan hyvin kapea ja oma koko on tehtaan mitoituksessa todennäköisesti ainakin yhden koon tavallista suurempi. Resorit joustavat, mutta tuntuvat myös vahvoilta. Vettähylkivässä päälliskankaassa on puuvillaa 64% ja loput polyamidia, joten se rapisee. Riippuu kuuntelijasta, onko ääni häiritsevä, mutta helteillä kangas tuskin on ilmavimmasta päästä.

Samoin riippuu katselijasta, häiritsevätkö Valstarinon logolla kaiverretut napit – joka tapauksessa vetoketju ei vieläkään ole osa mallia, joten pukeminen ja riisuminen on aina hitaampaa. Toisaalta ketjun väliin ei jää mitään, eivätkä napit hajoa ajan kanssa. Paikkataskut ovat noin nyrkin kokoiset, joten niihin ei paljoa mahdu. Samoin on laita povitaskujen. Ulkopuolella olevissa taskuissa on hyvin kätevä sivuttainen viilto, joten niihin saa kädet tuulelta suojaan.

Takin takana ei ole halkiota, joten alimmat napit on syytä pitää auki, jos haluaa istua mukavasti takki kiinni. Jostain syystä vuorikankaassa on kahta väriä ja hihojen vuorissa vielä kolmas. Leikkaus on hyvin hoikka joka suunnasta ja lyhyen helman vuoksi takkia on paras käyttää vain korkeavyötäröisten housujen parina. Muuten pylly jää koomisesti paljaaksi. Suurin harmi omaan runkooni on takin matala kädentie, jonka vuoksi käsiä ei voi kohottaa tai kurotella juurikaan ennen kuin kainalon alta puristaa. Riippuu käyttäjästä, osuuko omalle kohdalle sama vaiva.

Kokonaisuutena Valstarino on erittäin siisti pusakka, enkä lainkaan ihmettele, miksi suuressa maailmassa klassisen tyylin harrastelijat suosivat sitä myös suorien housujen kanssa. Monipuolisuudessa melko lähellä pääsee Harrington-mallinen pusakka, mutta se ei näytä yhtä edustavalta. Siispä italialainen tyylittely näyttää jälleen kerran kyntensä. Omaan silmääni CoC:n puolella vetoaa enemmän Private White V.C.:n versio, jossa on suuremmat taskut. Toinen vaihtoehto lentäjäntakista on sotaisampi Canada Goosen näkemys.




Copyright © 2013 Ville Raivio

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari