RSS Feed

Filson-laukun anatomia

0

December 18, 2019 by Ville Raivio

Tämän päivän tarkastelussa on Filsonin työn jälki, tarkemmin malli Original Briefcase, joka on tilava olkalaukku. Sen päämateriaali on erityispaksua ja -vahvaa vahattua puuvillaa, joka kudotaan Englannissa ainoastaan Filsonille. Olkahihna ja kahvat ovat amerikkalaista valjasnahkaa, joka on talilla ja vahalla vahvistettua nautaa. Paksu metallinen vetoketju sekä muut metalliosat on valettu messingistä, ja Filson tekee laukkunsa omassa tehtaassa Seattlessa. Yritys ylpeilee Made in USA -eetoksellaan ja tykötarpeittensa kestävyydellä. Valokuvissa on uusi tummansininen malli, minä olen käyttänyt omaa laukkuani varmaankin 3 vuoden ajan, ja kirjoitan pitkän käytön perusteella. Laukku saapui lainaani Care of Carlin valikoimista.

Original Briefcase on tavallista olkalaukkua kookkaampi ja siihen mahtuu myös kannettava PC. Sisällä ei toki ole pehmikkeitä, joten käyttö PC-laukkuna on omalla vastuulla. Laukun strategiset mitat ovat 40.5cm leveyttä, 32cm korkeutta ja 10cm syvyyttä, sen tilavuus on 13 litraa ja malli alittaa lentolaukun rajoitukset. Olkahihna on yli metrin pitkä, joten sitä voi säätää kätevästi moneen mittaan, ja sen olkatuen sisällä on paksu vaahtomuovinen pehmike. Tuki on mukavan pitkä ja leveä, mutta sen alapuoli ei ole mokkaa niin kuin toivoisi. Seurauksena tuki on hyvin liukas ja laukku tuppaa valumaan alaspäin harteilta. Tämä seikka ei ole muuttunut vuosien saatossa. Vetoketjun ylinen läppä sulkeutuu nepparilla. Tuon läpän alla on Filsonin logo, joka on helppo poistaa purkurilla. Metalliosissa on valetut logot, joiden kanssa täytyy vain elää.

Laukun kanvaasi on hyvin vahvan tuntuista, mutta se myös joustaa tehokkaasti. Näin olkalaukku ei ole yhtä painava kuin täysnahkainen malli, ja sen voi jouston ansiosta ahtaa huippuunsa. Sateella kangas ei ole vettähylkivä, mutta vesi ei ole myöskään tullut sen läpi tavaroihin asti. Kankaan voi vahata uudelleen, jos sitä haluaa vahvistaa yhä. Kestävyydestä hankausta ja iskuja vastaan en osaa sanoa, sillä en paisko laukkuani tai elä vaarallisesti. Uutena laukun nahka on erittäin jäykkää ja kovan tuntuista, mutta se pehmenee käytössä. Laukun pohjassa ei ole erillisiä vahvikkeita, mikä olisi paikallaan, mutta käytössäni kangas ei ole venynyt raskaista kuormista huolimatta.

Laukun kahvoissa ei ole vahvikkeita tai pehmikkeitä. Vetoketju liukuu tehokkaasti ja tuntuu vahvalta. Ketjun vetimissä on nahkaiset pompulat, jotka olen kokenut turhiksi ja poistanut. Original Briefcasessa on kaksi suurta lehtitaskua molemmin puolin kahvoja, yksi suuri sisätila, sen molemmin puolin kaksi suurta sivutaskua, ja näiden lisäksi 4 pienempää taskua sisällä. Yhden lehtitaskun sisällä on avainlenkki.

Tähän päivään mennessä Filsonin malli on paras käyttämäni laukku. Se ei ole yhtä tyylikäs kuin täysnahkainen tai sirompi laukku, mutta käytännöllisyys ja suuren suuri tila ovat minulle arjessa tärkeämpiä. Kangas joustaa kaikenmuotoisten esineiden kuljetukseen, tilaa on myös ruokakaupan täydennyksille, pienet taskut pitävät pikkutavarat paikoillaan, tyhjäpaino on olematon, olkahihna vapauttaa kädet, ja kaikki yksinkertaisesti toimii. Ainoa, mihin toivoisin muutosta, on liukas olkahihnan tuen alapuoli. Kangaslaukuksi malli on tyyriin puoleinen, mutta tämän selittää amerikkalainen valmistus ja EU:n tullit sekä ALVit sun muut. Original Briefcase on se malli, johon vertaan kaikkia muita olkalaukkuja.

CoC:n valikoimassa huokeampia vaihtoehtoja ovat vaikkapa Filsonin nailon-versio sekä Chapmanin kanvaasilaukku.


Filson

0

December 16, 2019 by Ville Raivio

Filson on vuonna 1897 perustettu amerikkalainen vapaa-ajan vaatetehdas. Alusta alkaen se erikoistui kulutusta ja elämää kestäviin vaatteisiin, sillä Filson aloitti työnsä kullankaivajien varustajana. Pientilallinen Clinton C. Filson perusti yrityksen Seattlessa, joka oli ammoin kullankaivajien välietappi matkalla Kanadan kultamaille. Ennen Filsonia hän oli varustanut metsätyöläisiä omassa liikkeessään, mutta vasta uudempi yritys sai tuulta alleen, ja samalla kovin mahtavan nimen: C.C. Filson’s Pioneer Alaska Clothing and Blanket Manufacturers. Ei siis ainoastaan vahvoja vaatteita vaan myös peitteitä, sillä C.C. Filson omisti kutomon. Siellä syntyivät hyvin paksut ja vahvat villaiset Mackinaw-kankaat, joista tehtiin päällystakkeja sekä peitteitä. Kanadan talvet olivat hirvittäviä, joten lämpö oli elinehto. Samankaltainen paksu kangas on yhä käytössä useissa tehtaan malleissa. Yritys kukoisti laadun ansiosta, mutta myös avoimen mielen: omistaja kuunteli mainareiden toiveita ja muokkasi vaatteita sopimaan heidän käyttöönsä. Myös uudet mallit suunniteltiin juuri kovaan käyttöön. Mitä ei valmiina löytynyt, sen sai teettää.

Tänä päivänä Filsonin valikoima on laajentunut suuresti. Varsinaiset työvaatteet ovat enimmäkseen korvautuneet arkivaatteilla, joiden inspiraatio on ns. workwear. Tehdas valmistaa erikseen mallistot metsästykseen, kalastukseen, leirielämään, ja vapaa-aikaan. Kaikkea yhdistää käytännöllisyys ja vahvat materiaalit. Kun yrittäjä Stan Kohls osti Filsonin vuonna 1981, hän teki tietoisen päätöksen välttää öljypohjaisia materiaaleja ja kaiken maailman tarranauhoja. Vaikka yritys on sittemmin myyty parisen kertaa uudelleen, sama linja on pitänyt. Vahakankaisten ja Mackinaw-kankaisten vaatteiden ohella tunnettu on erityisen paksu Rugged twill -kangas, jonka tehtaalle kutoo maineikas brittiläinen Millerain. Siitä Filson on valmistanut vahvoja laukkuja kaikkeen käyttöön vuodesta 1991 lähtien. Materiaaleista kehut ansaitsee myös valjasnahka, bridle leather, joka on vahan ja talin kyllästämä, erityisen kestävä nahka. Sitä Filson käyttää kanvaasilaukkujen koristeisiin, kahvoihin ja hihnoihin, myös hintavimpien laukkujen päämateriaalina.

Vuonna 1914 perustaja Filson kuvaili yrityksensä ajatusmaailmaa seuraavasti:

“To our customers: if a man is going North, he should come to us for his outfit, because we have obtained our ideas of what is best to wear in that country from the experience of the man from the North — not merely one — but hundreds of them. Our materials are the very best obtainable, for we know that the best is none too good and that quality is of vital importance. You can depend absolutely upon our goods both as to material and workmanship… The goods we quote must not be confounded with the cheap and vastly inferior grade with which the market is over-run. Such goods are not only useless for the purpose for which they are intended, but the person wearing them would be better off without them.”

Sama eetos vaikuttaa säilyneen, sillä tänä kertakäyttöisen vaatteen aikakaudella Filson ui vastavirtaan. Yritys valmistaa tykötarpeensa USA:ssa, välttää keinokuituja, sekä ottaa inspiraationsa vintage-vaatteista. Tehdas tarjoaa tuotteilleen myös kunnostuspalvelun Seattlessa, jotta vahvatkin vaatteet kestäisivät yhä kauemmin. Jos ei pääse paikan päälle, voi lähettää omansa postissa. Samoin valmistaja tarjoaa täyden huoltopalvelun jalkineilleen. Filsonilla on myös niin sanottu elinikäinen takuu, joka kattaa materiaalien ja vaatteiden kestävyyden “tavallisessa käytössä”. Viime kädessä tehdas toki päättää, mikä kuuluu takuun piiriin. Lisäksi vahakankaasta valmistetut vaatteet voi tehtaalla saada jälleenvahatuksi. Tämä, jos mikä, ansaitsee paikatun hatun noston. Filsonin motto kuuluukin, Might as well have the best.

Juttu on alun perin julkaistu Care of Carlin verkkolehdessä.

www.filson.com


Hotel Kämp ja Linnan juhlien jatkot

0

December 7, 2019 by Ville Raivio

Kävin eilen Linnan juhlien jatkoilla, koska halusin nähdä ne itse. Usein olen jatkoja töllöstä vilkuillut ja samalla on herännyt kiinnostus käydä paikan päällä. Tänä aamuna tajusin, etten ole lukenut kenenkään havaintoja jatkoista, siis sepustusta, millaista paikan päällä oikeasti on. Koreat kuvat ja pikaiset TV-haastattelut eivät anna koko kuvaa, joten alla pieni opas tulevien vuosien vierailijoille.

Linnan juhlien jatkoille ei tarvita kutsua. Kämp on avoin kaikille, jotka saapuvat siistissä asussa eivätkä kaatokännissä. Paikan päällä suurin osa miehistä oli tummassa puvussa, mukana oli myös paljon smokkeja, jonkin verran frakkeja, ja sitten erikoisempia juhlavia asuja. Melkein kaikilla daameilla oli juhlaleninki. Jatkot alkavat virallisesti kello 21 ja saavuin paikalle puoli tuntia aiemmin, kun arvelin joutuvani jonottamaan. Eihän siellä mitään jonoa ollut. Narikka oli alakerrassa, eikä hotelli pyytänyt sisäänpääsy- tai narikkamaksua. Noin kello 21.30 asti Kämpissä oli vielä tilaa liikkua ja hengittää, mutta tämän jälkeen väkeä pursui sisään ikkunoista ja ilmaantui suoraan tyhjästä. Toisessa kerroksessa Esplanadin puolella oli lyhyt kutsuvierastilaisuus, jossa oli tarjoilua ja varmaankin hyvää mieltä. Sieltä jäi yli macaroneja, joita kaikki saivat myöhemmin nauttia.

Niin kuin olettaa voi, alkoholi oli kallista. Vettä kuitenkin riitti kaikille, eikä siitä tarvinnut maksaa, ja listalla oli myös limonaatia ja vastaavia kevyitä juomia. Vessoja oli runsaasti ja ne olivat hyvin siistejä, eikä näin voi sanoa monesta juhlapaikasta. Tungoksessa väki törmäili toisiinsa ja juomia läikkyi, joten en voi suositella ainakaan daameille hyvin vaaleita asuja. Tahmea viinatahra on suuri riski, joka ei välttämättä myöhemmin irtoa. Kämpin ylpeys on näyttävä peilisali, joka löytyy 2. kerroksesta vastaanoton yläpuolelta. Siellä esiintyivät muusikot, jotka ihan oikeasti näkee paremmin TV:stä katsomalla. Peilisalissa oli valtava melu, tungos ja kuumuus, joten kuka tahansa siellä illan viettävä ansaitsee kehut kestävyydestä. Salin ulkopuolella oli haastattelupiste, jonka luona oli jatkuvasti Ylen viranomaisia sekä ajoittain juontajat.

Linnan jatkojen kannalta olennaisinta on vaeltaa. Sillä lailla löytää hotellin sivusalit ja niin sanotut lounget, joissa pystyy viilentymään sekä hengittämään. Muualla tuli kello 23 jälkeen erittäin tunkkaista, meluista ja happi loppui. Yhdessä salissa soi kevyt elektroninen musiikki ja 3. kerroksessa wanhat suomalaiset iskelmät. Neljäs kerros olikin jo huonetilaa, jonne ei päässyt kulkemaan. Katutason kerroksessa ei ollut ohjelmaa, vain Linnaan tuomittujen haastatteluita lähempänä keskiyötä. Henkilökunta oli hyvin kohteliasta ja hyvähenkistä, mistä hotelli ansaitsee suurimmat kehut. Koska paikan päällä oli kuvauskalustoa ja muutamia nimikuuluja artisteja, Kämpissä vartioivat myös turvallisuusjoukot. Varmaankin lähemmäs 20 kookasta, lyhythiuksista miestä vastasi TV-kaluston ja esiintyjien sekä vieraiden hyvinvoinnista.

Paikan päällä oli paljon hyvin kauniita naisia, paljon pitkiä naisia, paljon pitkiä miehiä ja kokonaisuutena miehet olivat pukeutuneet epäsuomalaisittain – siis tyylikkäästi. Tämä oli suurin yllätys minulle. Luonnollisesti vieraiden joukossa oli myös mediasta tuttuja kasvoja, mutta vain pieni osa Linnan juhlien väestä näkyi jatkoilla. Hotellin sivuhuoneissa oli näyttöjä, joista pystyi seuraamaan Ylen suoraa lähetystä. Toki ilman ääniä. Uskon, että juhlista saa eniten irti hyvässä ja tutussa seurassa. Lähdin noin puoli keskiyön, joten en osaa kertoa jatkoista sen jälkeen. Yhdentoista aikaan hotellissa oli jo kova melu ja tungos ja kuumuus, joten kevyet kankaat ja vesi pitävät hikisen vieraan elossa. Kemuista ei pysty lähtemään kiireessä, sillä naulakkojono on loppuillasta pitkä ja hidas, happi alimmassa kerroksessa on erityisen huono.

Kokonaisuutena Linnan jatkot ovat erittäin näyttävä, kiinnostava ja erikoinen tapahtuma. Sinne ei vaadita kutsua, joten kenen tahansa siistin juhla-asun ja siistin käytöksen haltijan on hyvä kokea se kerran. Tunnelma ei ole lainkaan pönöttävä tai harras, vaan elegantisti riehakas. Virallisuus voi olla myös ilo. Kunpa Suomessa olisi enemmän tämänkaltaisia kemuja.

Kuvia jatkoilta löytää vaikkapa Keikarin Instagram-tilistä:

https://www.instagram.com/keikaricom/


Private White -takin anatomia

0

October 17, 2019 by Ville Raivio

Tämän päivän anatominen dissektio koskee brittiläisen Private Whiten päällystakkia, joka on suunniteltu jokaiselle vuodenajalle. Takki saapuu Keikarin tarkasteluun Care of Carlin puodista, ja se kulkee nimellä Commuter. Nimenä työmatkaaja on mielestäni äärimmäistä vähättelyä, sillä päällystakki on ilman muuta suunniteltu melkein jokaiseen vuodenaikaan, säähän, ja elämäntilanteeseen. Perusmalliltaan se on niin sanottu rain mac eli hyvin pelkistetty vaate, jota näkee eniten pukumiesten harteilla kevyenä kerroksena. Tarkemmin kun katsoo, se parantaa melkein jokaista toiminnallista seikkaa kuin tavanomainen mac.

Muista maceista PW:n leikkaus eroaa eniten lisäpituuden ansiosta, sillä 2000-luvulla miesten päällystakit ovat lyhentyneet naurettavuuksiin asti, jolloin ne juuri ja juuri peittävät puvuntakin. Tällainen lyhyt päällystakki paitsi näyttää typerältä, myös toimii typerästi – eli päin vastoin kuin ulkokerroksen tulisi. Jos uloin vaate ei suojaa hienompia kankaita lialta ja sateelta ja kylmältä, se ei enää ole päällysvaate. Private White kuitenkin ymmärtää takin idean tässä mallissa. Toinen erottuva tekijä ovat tietysti ikään kuin tehtaan nimikirjoitus eli kuparista valmistettu vetoketju sekä nepparit, jotka hehkuvat punaruskean sävyssä. Miehustassa kangas peittää vetoketjun, jotta kosteus pysyy poissa, ja hihat on sijoitettu korkealle, joten käden liikerata on suuri.

Takin selkäpuolella tapahtuu myös. Takahalkion voi napittaa kiinni erityisen kovalla puhurilla ja harteiden alla on vastalaskos. Sen avulla kädet saavat suuremman liikeradan ja samalla takki yksityiskohdan. En tiedä, miksi useampi valmistaja ei vastalaskosta käytä – niin näyttävä ja toimiva se on. Löytyypä sama rakenne myös takahalkiosta. Lisäksi Commuterin lisänä on napitettava huppu, jonka voi kiristää tehokkaasti suojaksi. Hupun yläosassa kulkee vahvikelanka, joka pitää sen lipan suorana, ja suojan saa kokonaan pois viidessä sekunnissa. Takissa on raglanhiha ja hihansuissa tamppi, jonka nepparilla säätää löysemmäksi tai kireämmäksi. Muihin yksityiskohtiin verrattaessa takin kaulus on kovin pieni ja varovaisesti muotoiltu. Päällystakin vinoissa ulkotaskuissa on päällä läppä, jotta sade ei pääse sisään, eikä tavara vahingossa tipu. Taskupussin ulompi puoli on villaa lämmön nimissä. Saumat takin sisällä on teipattu, jotta kosteus pysyy kaukana.

Näyttävien, toiminnallisten yksityiskohtien ohella Commuterin suurin juju on kangas. Se on Ventilea, harvinaista ja suurenmoista puuvillaa, jonka lähin verrokki on Thomas Burberryn aikanaan kehittämä gabardiini. Kummankaan valmistuksessa ei tarvita epämääräisiä, voimakkaita kemikaaleja, sillä kankaat kudotaan erittäin pitkäkuituisesta puuvillasta ja erittäin tiheäksi. Näin kankaan pinta turpoaa, jos se koskettaa vettä, eikä kosteus pääse läpi. Ventile kehitettiin aikanaan hävittäjälentäjien pelastautumispukuihin, jotta nämä pysyisivät hengissä koneen pudotessa. Kangas suojaa yhä voimakkaasti tuulta ja kosteutta vastaan, mutta ei sitä toki työvaatteeksi ole tarkoitettu. Puuvillaisena kangas ei hiosta ainakaan alkukesässä. Private White on ottanut Ventilen omakseen ja käyttää sitä useissa malleissa. Olen seissyt suihkun alla takki yllä ja todennut Ventilen yhdeksi parhaista kankaista, joita kukaan ei tunne.

Takin sisällä on napein kiinnittyvä, irrotettava tikkivuori, jonka alaosa on villaa ja täyte merinovillaa. Se poistamalla takki kevenee kevääseen ja vuori lisäämällä vaate lämpenee syksyyn. Commuterin sisällä on kaksi napitettavaa povitaskua. Viimeisenä ikävämmät uutiset. Takin hihojen mitoitus on tavallista kapeampi, eikä salilla viihtyvä mies todennäköisesti saa hihoja toimimaan. Samoin nuo hihat ovat tavallista pidemmät ja typerästi hihansuun tamppi on kiinnitetty neppareilla. Hihaa ei siis voi lyhentää vain vähän, koska muuten tamppi siirtyy melkein hihansuuhun, jossa sen paikka ei koskaan ole.

Toki hihan voi lyhentää enemmän, silloin vain täytyy jostain saada työkalu, jolla nepparit voi kiinnittää uudelleen. Toinen vaihtoehto on hylätä koko tamppi. Ottaen huomioon hihan kapeuden, takin leikkauksessa on yllättävän paljon tilaa rintakehällä. Viimeisenä vaate on selvästi kalliimpi kuin mac-sadetakki yleensä, todennäköisesti vaativa kaava, erikoiset yksityiskohdat ja harvinainen kangas ovat syypäät. Samalla Commuter on yksinkertaisesti toimivin, suojaavin ja samalla tyylikkäin sadetakki, jota olen kokeillut. Se on suurenmoinen. Täytyy siis toivoa, että takista tulee erilainen, huokeampi versio jatkossa, tai alennusmyynti osuu sopivaan saumaan.

CoC:n valikoimassa muita, huokeampia sadetakkeja ovat esimerkiksi PW:n tavallinen Ventile-sadetakki, A.P.C.:n vyöllinen takki, ja HUGOn sinappimalli.


Private White V.C.

0

October 11, 2019 by Ville Raivio

Private White V.C. on pieni englantilainen vaatetehdas, joka on erikoistunut hyvin brittiläisiin vaatteisiin. PW:n tapauksessa tämä tarkoittaa brittiläistä muotoilua, valmistusta ja kankaita. Erikoista kyllä, yritys perustettiin vasta 2009, ja silti se on onnistunut vuosikymmenessä saamaan suosiota vaativien pukeutujien parissa. Itse tehdasrakennus, jossa PW pyörii, on ollut toiminnassa Manchesterissa jo vuonna 1853. Aiemmat tilan toimijat valmistivat muun muassa sadetakkeja sekä trenssitakkeja Iso-Britannian sotavoimille. Nimensä yritys on ottanut Jack Whitelta, joka sai Ensimmäisen maailmansodan aikana Viktorian Ristin (VC) palkkioksi urheudestaan. Siviiliin palattuaan hän työskenteli samassa tehtaassa, jossa PW nykyisin toimii, ja ajan saatossa kohosi sen johtajaksi sekä omistajaksi. Tänä päivänä pientehdas on Jackin pojanpojan omistuksessa, ja sen noin sata työläistä toimivat tehokkaana tiiminä, sillä kaikki valmistusvaiheet voidaan toteuttaa saman katon alla. Valmistuksen osia ei ulkoisteta.

Ainoastaan kankaat ja somisteet saapuvat ulkopuolelta, mutta tätä varten PW:n väen ei tarvitse matkata kauas. Yksin Britanniassa on jäljellä kymmeniä kutomoja, joista esimerkiksi Fox Brothers tarjoaa flanellivillat, Millerain vahakankaat, Mallalieus kampalankavillat, hieman kauempaa saapuu maineikas Ventile-puuvilla. Viimeisestä lisää myöhemmin. Veri vetää ilmeisesti rintamalle yhä, sillä PW on erikoistunut ennen kaikkea päällysvaatteisiin. Niihin se on hakenut inspiraatiota paitsi tehtaan arkistoista, myös länsimaiden sotaisesta historiasta. Erityisesti Britanniassa, joka on tunnettu säänsä oikullisuudesta, suojaava päällystakki on paikallaan. Private Whiten luovana johtajana toimii Nick Ashley ja hinnoittelun saralla tehdas asettuu jonnekin keskikastiin. Brittiläinen valmistus on hintavaa, mutta ompelijoiden palkkoihin nähden vaatteet eivät ole kalliita niin kuin muotihuoneiden hepeneet. PW:lla on myös naisten mallisto.

PW:n vaatteet saavat inspiraationsa aiemmilta vuosikymmeniltä, mutta niiden rakenteet tai koristeet tai kankaat ovat 2000-luvun osaamista. Ikään kuin allekirjoituksena toimivat kuparista valmistetut vetoketjut sekä nepparit, joiden kaunista hehkua on vaikea vastustella. RiRi valmistaa vetoketjut, joihin on satsattu myös. Sadetakkien saumat on teipattu sisäpuolelta, jotta kosteus ei vahingossakaan pääse lävitse. Useissa takeissa on somisteena tai lämmikkeenä lampaanturkkia. Puuvillaflanelli on yleinen vuorimateriaali, joka tuo lämpöä, ja taskut on usein valmistettu molskikankaasta. Se on samalla sekä lämmin että kestävä ratkaisu. Näin suunnittelu ei rajoitu pelkkään ulkomuotoon, vaan myös vaatteen mukavuuteen sekä toimintaan. Lopuksi on yksi ongelma. Private Whiten leikkaukset ovat järjestään hoikkia, oikeastaan niin hoikkia, ettei vatsakas mies yleensä tehtaan vaatteisiin mahdu. Lisäksi hihat ovat kapeita myös päällystakeissa, joissa yleensä on kyllä reilummin pelivaraa esimerkiksi puvuntakin hihojen vuoksi.

Kaiken kukkuraksi Private Whitella on elinikäinen takuu valmistusvirheiden varalle, ja sen ohella myös täysi huoltopalvelu pientä elvytystä kaipaaville vaatteilleen.

www.privatewhitevc.com




Copyright © 2013 Ville Raivio


Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari