RSS Feed

Canada Goose -takin anatomia

0

February 5, 2019 by Ville Raivio

Canada Goose on toiminnallisten vapaa-ajan päällystakkien maineikas taitaja. CG:sta on kirjoitettu paljon ja laajasti, aina varauksettoman kehuviin dokumentteihin asti, joten en vaivaa lukijaa taas yhdellä yrityshistorialla. Kiintoisampaa on tarttua härkää tai takkia sarvista ja katsoa, millaisia rakenteita vaatteessa on, miten se on mitoitettu, mikä erottaa sen muista. Toisin sanoen — onko takki hintansa arvoinen? Esimerkkitakki on tehtaan lyhyt Macmillan, joka on yksi sen myydyimpiä malleja. Se saapui Keikarin lainaan Care of Carlin valikoimasta ja tarjosi samalla mahdollisuuden uuden kameran kokeiluun. Kyllä vain: 10 vuoden jälkeen on aika panostaa myös sivuston kuvien laatuun.

Ensimmäisenä takissa huomaa kankaan. Se on mattapintainen ja jämäkän oloinen sekoite, jossa on 85% polyesteria ja 15% puuvillaa. Käytännössä puuvilla ei kuitenkaan tunnu käteen tai näytä silmään erottuvalta. Kun roiskin takin päälle vettä, kämmenellinen vettä hajosi tipoiksi kangasta vasten ja valui suoraan lattialle. Kankaassa on siis maaginen Arctic Tech -pinnoite, joka suojaa käyttäjää talven oikuilta. Toinen huomion kohde on huppu. Macmillanissa se on huomattavan syvä ja peittää koko päänupin, mutta hupun reunan voi taittaa taaksepäin. Näin se ei rajoita näköä yhtä paljon kuin taittamattomana. Hupun istuvuutta voi säätää remmillä ja sen kärki on vahvistettu sisältä. Näin huppuun muodostuu lippa, joka suojaa kasvoja auringolta. En ole koskaan tavannut yhtä suojaavaa tai toiminnallista huppua takissa. Kun se on yllä ja kokonaan suljettu, päähinettä tai kaulaliinaa ei tarvitse.

Takin miehustassa on paksu muovinen vetoketju, jonka lisäksi se suljetaan neppareilla. Näin saumat peittyvät kokonaan ja käyttäjä on paremmin suojattu. Taskuissa on myös paksut vetoketjut ja niiden vuori on paksua fleeceä. Takin ompelussa on käytetty katesaumoja kauttaaltaan. Ne ovat hitaampi ja siistimpi ratkaisu. Hihansuiden sisäpuolella on hyvin vahva resori, jonka ansiosta tuuli tai kylmä tai kosteus eivät pääse sisään. Lisäksi hihansuun reuna on päällystetty vahvalla tereellä, jonka ansiosta se ei rispaannu yhtä nopeasti. Takki on takaa pidempi kuin edestä, jotta se jälleen suojaa paremmin käyttäjäänsä. Helman sivuilla on ompeleella vahvistettu lovi, jonka ansiosta Macmillan joustaa paremmin. Kaulaa vasten oleva sisäkangas on päällystetty fleecellä, jotta se olisi iholle mukavampi ja lämpimämpi. Povitaskuja on vain yksi ja se on valmistettu ohuesta kankaasta.

Luonnollisesti takin täytteenä on 80% untuvaa ja 20% höyheniä, se on valmistettu Kanadassa ja vasemmassa hihassa on valmistajan räikeän värinen logo. Sertifikaatin mukaan untuvaa tai höyheniä ei ole kerätty eläviltä hanhilta. M-koon perusteella väitän takin mitoitusta hoikaksi, mutta en naurettavan hoikaksi. Kädentiet on leikattu poikkeuksellisen korkealle, joten takissa on erinomainen liikerata. Käsiä voi liikuttaa joka suuntaan helposti. Hiha on yllättävän tyköistuva rannetta päin. Erikoista kyllä, hihat ovat tavallista pidemmät, vaikka länsimaista ainoastaan hollantilaiset ovat tavallista pidempää kansaa. Hihan sisällä olevan resorin vuoksi lyhentäminen ei vaikuta toimivalta idealta, joten lyhytkätisen on kätevämpi etsiä Aasian markkinoille valmistettuja mitoituksia. Jo 10 minuutin käyttö sisätiloissa toi hien pintaan, joten uskallan sanoa takin olevan kovin lämmin.

Tiivistäen uskon, että Canada Goosen untuvatakki on yksi tehokkaimmista ja parhaiten suunnitelluista päällystakeista, joita olen kokeillut. Moni rakenne on ainoastaan tuomassa kestävyyttä tai suojaa, kuten päällysvaattessa on hyvä. Takki on enemmän toiminnallinen kuin tyylikäs, mutta harva käyttää näitä metsälenkeillä tai työvaatteina, todennäköisesti hinnan vuoksi. Lisäksi hämmästelen suomalaisia Goose-faneja kaupungin kaduilla, sillä he yleensä kulkevat takki auki. Pk-seudun talvi kun on yleensä verraten lämmin ja untuva yllä tulee kuuma, joten takki pysyy auki, jotta se ei läkähdytä. Miksi hankkia susitalven takki keväiseen säähän? Todelliseen Kanadan tai Suomen talveen takki on erinomainen. Kaappiini se ei silti jää, koska takin logo on suunnattoman kokoinen, eikä tehtaalta löydy villakankaasta valmistettua mallia. Jos jotakin CG:n puolesta muuttaisin, niin vetoketjut vaihtaisin metalliin, joka kestää kauemmin. Samoin fleecen tilalle molskipuuvillaa ja päälliskankaaksi villaa, lisää taskuja vuoriin. Näin toiminnallisuus ja tyyli löisivät lopullisesti kättä.

Klassisemman tyylikkäitä päällystakkeja CoC:n puolella ovat esimerkiksi tikkitakin ja villakangastakin hybridi, paksusta villasta leikattu kipparitakki tai ajaton crombie-mallinen edustustakki.


SPOT-A-SHOP

0

January 21, 2019 by Ville Raivio

SPOT-A-SHOP on portaali, joka yhdistää lukuisten verkkokauppojen vaatevalikoimat hakutyökalun avulla. Vastaavia sivustoja on muitakin, mutta SAS erottuu toisista valikoimallaan: kaikki tykötarpeet ovat alennukseen merkittyjä. Palvelu syntyi vuonna 2015, kun kauppatieteen maisterit ja kaverukset Jesse Jyläs sekä Matias Hilario olivat kalassa. Matias heitti vieheen sijaan idean ilmaan, ja Jesse piti heittoa hyvänä, sillä vaatekaupan haasteita ovat erityisesti syklisyys, kausimallistot ja varastotilan tarve. Jos vanhemmasta vaatteesta pääsee eroon myös alekauden ulkopuolella, kauppa kiittää. Aiemmin he olivat olleet SOK:n ja Sanoma Median palveluksessa. Portaalin avautuessa muutama suuri verkkokauppa oli jo mukana, joten valikoiman puolesta alku oli helpompi.

Palvelu pyörii Helsingistä käsin, mutta toimii Suomen lisäksi  Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa ja Puolassa. ideana on tarjota selaajalle aina jotakin alennettua vaatetta, ja samalla liikkeet pääsevät varastoistaan eroon. Haku- ja rajaustyökalun lisäksi SAS tarjoaa uutiskirjeen, jonka tarjoukset voi kohdentaa itselleen, ilmoituspalvelun, johon voi tallentaa hakuja, sekä inspiraatiota sekä vinkkejä vaatteiden yhdistelyyn. Tulevaisuudessa sivustolle ilmestyy uusi käyttöliittymä, tarkempi kohdennus käyttäjän työkaluihin, sekä uusia tuoteryhmiä, kuten kosmetiikka. Kun kysyn, miksi Keikarin lukijan tulisi valita SPOT-A-SHOP, palvelu vastaa “Meidän avulla kuluttaja löytää tehokkaasti edullisimmat muoti- ja urheiluvaatteiden tuotteet kymmenien eri kansainvälisten verkkokauppojen valikoimista. All Discounts United. Simple as that.”

Edustettuja verkkokauppoja tällä hetkellä:

Addnature
Biancaneve
Blue Tomato
Boozt
DefShop
Disturb.fi
Ellos
EMP
Farfetch
J.Lindeberg
Junarose
Kekäle
Keskisen Kello
Klingel
Lekmer
Marimekko
PIECES
SmartBuyGlasses
Spartoo
Sportamore
Stadium Outlet
Stayhard
Stiletto

https://www.spot-a-shop.fi


Entiset luottohankkijat

0

January 3, 2019 by Ville Raivio

Lukija BK kysyi minulta, mitä vaatevalmistajia aion välttää jatkossa. Tässä siis uuden jutun aihe, josta ehkä on pohdittavaa toisillekin. Heti alkuun on kuitenkin todettava, että syyni ovat erittäin subjektiivisia. Yhden miehen hyvä on toisen huono, yhdelle sopiva ei sovi toiselle, ja näin edelleen. Lisäksi voin kommentoida vain sellaisia hepeneitä, joita olen kokeillut jossakin vaiheessa useampia. Yhden vaatekappaleen perusteella ei ole mielekästä antaa tuomiota koko yritykselle. Seuraavassa siis joitakin valmistajia, jotka nousevat mieleen tällä hetkellä.

Luottohankkijat 2018 -listalta puolestaan näkee, mitä kokeilemiani valmistajia arvostan suuren suuresti.

* * *

Rozsnyai tarjoaa mainion hinta-laatusuhteen, mutta heidän lestiensä muotoilu on kovin heikkoa.

Buday tarjoaa myös kunnon hinta-laatusuhteen, mutta unkarilaisissa pareissa muotoilun voittaa Vass.

Vassin jalkineita en todennäköisesti suosi jatkossa, sillä pajan lestit ovat kaikki verraten korkeita jalkapöydän yllä ja kookkaita kantakupista. Olen kokeillut useimpia niistä, eivätkä ne sovi jalkaani. Samoin en pidä tavasta, jolla pajan käyttämät päällisnahkat ikääntyvät. Ne ovat kelpo aniliinivärjättyä vasikkaa, mutta Vass ei käytä vuotien laadukkaimpia kohtia vaan leikkaa parinsa myös sellaisista kohdista, joita tietyt valmistajat eivät käytä. Näihin melko paksuihin päällisiin syntyy ajan kanssa ryppyjä, jotka ovat syvempiä kuin toivoisin. Syy on hintatason saavuttamisessa – Vass on ongelmistaan huolimatta hintatasonsa kruununjalokivi.

Alden valmistaa oikein kestäviä pareja, mutta niiden viimeistely on paikoin sotkuista, ja lestien muotoilu muistuttaa enemmän sämpylää kuin kurvikasta daamia. Kaaret erottavat lestit toisistaan.

Church’s valmistaa hyvin brittiläisiä popoja, mutta lestit ovat pulleroita ja Pradan vallattua firman hinnat ovat nousseet, ja uusien mallien joukkoon on ilmestynyt karmivia muotikäkättimiä.

Tricker’sin parit kestävät vaikka mitä, mutta lestit ovat kuivia englantilaisia sämpylöitä.

Allen-Edmonds oli aikanaan yksi suurimpia pettymyksiä: nahkat rypistyivät kaarelle, eikä tukematon pohjarakenne ole mukava käytössä. Myös lestit ja viimeistely ontuvat kuin entinen tanssija.

Meermin on aluksi lupaava, mutta käytössä mukavuus ei ole koskaan läsnä, ja nahkojen pinnoitteet tekevät niistä ikävän näköisiä.

Luxirea en käytä jatkossa, sillä pajan laadunvalvonta epäonnistui kerta tilauksen jälkeen. Kun he onnistuvat saamaan kaikki yksityiskohdat ja mitat kohdalleen, palvelu on erinomainen. Tämä kuitenkin onnistuu harvoin.

Charles Tyrwhitt on erittäin hyvä valmistaja opiskelijalle tai vaatimattomalle pukeutujalle, mutta pidemmän päälle firman materiaalit eivät ikäänny hyvin, ja leikkaukset ovat joko liian kireitä taikka väljiä minulle.

Stenströmsiä en käytä jatkossa, sillä muilta saa korkeampaa laatua halvemmalla.

Etonin paitojen kohdalla on samoin.

Charvet valmistaa oikein siistejä kauluspaitoja, mutta valmismallien hinnoittelu on hirvittävä, eikä niissä ole mitään erityistä.

Brionin kauluspaidoissa ei ole mitään erityistä, joka selittäisi niiden hinnan. Tehtaan takit ja housut ja puvut ovat kuitenkin lajissaan taidetta.

Borrellin kauluspaidat ovat hienoja, mutta turhan usein niiden ompeleet heittelevät ja ovat epäsiistejä. Tehtaan hintatasolla tämän ei pitäisi toteutua.

Cordingsin kauluspaidat ovat tyylipuhdasta brittiläistä maaseututyyliä, mutta niiden mitoitus on valtaisa ja kankaat nukkaantuvat pesussa.

Truzzin kauluspaidat ovat todella siististi valmistettuja, mutta niiden kaulusten muotoilu on heikkoa ja kaulusten koko pieni.

Paularunin käsineet ovat siististi ommeltuja, mutta mittojen mukaan tehdyissä malleissa koko heittelee joka parissa.


Bisnestyylit eri maissa

0

December 10, 2018 by Ville Raivio

Tänä iltana jotakin erilaista. Haastattelin bisnestyylien aiheesta tuntemaani suomalaista teknologiakonsulttia, joka on toimessaan työskennellyt eri puolilla tätä maailmaa. Ainoastaan Suomessa toimiva näkee ainoastaan suomalaisen tyylin, joten mielestäni oli kiintoisaa kuulla havaintoja eri maiden tyylikulttuureista. Seuraavaksi siis nimimerkki TJ:n havaintoja.

 

VR: Miten kuvailisit niiden maiden bisnespukeutumista, joissa olet asunut?

TJ: Olen asunut ja työskennellyt Suomen lisäksi Sveitsissä, Singaporessa ja Australiassa, ja lisäksi tehnyt töitä jokaiselta asutulta mantereelta olevien kanssa. Tilanteeni on sinänsä vinoutunut, että suurin osa asiakkaistani on globaaleja yrityksiä, joten paikallinen pukeutuminen on hieman vaikeampi tunnistaa – sanoisinkin, että kaksi asiaa merkitsee eniten: ilmasto ja yrityksen kulttuuri. Jälkimmäinen antaa suuntaviivat ja ensimmäinen rajat. Esimerkiksi, globaali teknologiatalo “odottaa”, että työntekijät tulevat pukeutuneena farkkuihin/chinoihin, sitä noudatetaan riippumatta, mikä on maan tyyli. Ilmasto sitten määrittää, tuleeko sen kanssa pikeepaita, huppari vai edellisten lisäksi vielä talvitakki. Samoin finanssilaitos voi “odottaa” työntekijänsä tulevan puvussa. Tropiikissa puku ei kata takkia.

 

VR: kun näitä maita vertailee Suomeen, millaiselta Suomen bisnestyylit näyttävät?

TJ: Siitä alkaa olla 10 vuotta, kun olin Suomessa viimeksi toimistossa, mutta Suomessa ilmasto lienee edelleen sama. Se mahdollistaa tavallaan persoonallisemman pukeutumisen, koska sitä voi perustella järjellä. Jos haluaa pitää Davy Crockett -karvalakkia päässä, sitä voi pitää, “koska muuten tulee kylmä”. Tropiikissa tuollainen on paljon vaikeampaa. Toisaalta Suomessa pukeutuminen on myös vähemmän persoonallista silloin, kun siihen ei ole perusteita. Esimerkiksi kamelinvärinen talvitakki jo riittää erottautumaan, eikä usein hyvällä, koska se voidaan tulkita haluksi olla muita parempi. Toivottavasti tämä on muuttunut.

 

VR: entä miten on laita vapaa-ajan tyylien?

TJ: Singaporessa vapaa-aikapukeutuminen on hyvin homogeenistä, shortsit ja t-paita/pikeepaita kattaa 95% ihmisistä, paikalliset voivat olla pitkissä housuissa, jopa farkuissa. Australiassa taas tyyli on hieman laajempaa, mutta yleisesti ottaen kahta vaihtoehtoa: urheilullinen (ns. athleisure) tai se yleisen tylsä farkut/chinot ja tpaita/pikeepaita/huppari tyyli. Australiassa hienoa on väriskaalan mahdollisuus. Iloinen elämänasenne ja valtava valonmäärä sallii käytännössä kaikkien värien käytön. Sveitsissä vapaa-aikapukeutuminen on kaikkein vaihtelevinta: toki se yleisen tylsä tyyli on myös paikalla, mutta skaala menee varsin formaalista aina maanviljelijätyyliin, unohtamatta athleisurea, joka Sveitsissä on usein vuoristohenkistä. Kaikki on usein laadukasta, hyvin istuvaa ja persoonallista.

 

VR: Suomessa pukeutumiseen vaikuttaa suuresti tuo kulttuurinen seikka, joka korostaa vaatimattomuutta ja tasa-arvoa. Pohjoismaissa se kulkee yleensä Janten lain nimellä (https://en.wikipedia.org/wiki/Law_of_Jante). Onko muissa maissa vastaavia pukeutumiseen vaikuttavia kulttuurikäsitteitä tai -ilmiöitä, joita olet havainnut?

TJ: Ei. Toimistolla toki on voimasuhdepelia – jos joku yrittää pukeutua seniorimmin kuin asemansa on, tai reilusti muita formaalimmin tai kasuaalimmin, voi siitä tulla sanomista.

 

VR: onko solmiottomuus yleistä?

TJ: On. Ja enenemään päin, jos mahdollista. Yhteen aikaan asiakkaani oli sveitsiläinen perinteikäs henkivakuutusfirma, jonka pääkonttorissa vietin puolisen vuotta. Sielläkään ei solmioita paljoa näkynyt. Joissain yrityksissä solmio on hierarkian merkki eli sitä ei edes sallita c-suiten alapuolella. Yllättäen formaalein toimistoympäristä, missä olen ollut, on Australian julkinen sektori, Canberrassa. Siellä kaikilla oli puvut ja usein solmiolla. Ja toistaiseksi viimeinen paikka, missä olin kolmiosaisessa puvussa toimistolla.

 

VR: onko joitain yksittäisiä vaatekappaleita (esim. klubitakki, harmaat flanellit, trenssi), jotka näyttävät olevan suosittuja useissa maissa?

TJ: Eipä juuri. Kauluspaita lienee ainoa, mikä on poikkeuksetta, muuten aika kirjavaa. Tietty persoonaton “bisnespuku” löytyy kaikkialta, tietenkin tumma ja kuvioton. Joka toimistolta löytyy myös persoonallisempaa pukeutumista, ja ne ovat usein juuri kuvioituja pukuja, irtotakkeja tai klubitakkeja, mutta en sanoisi, että ne on paikallista kulttuuria, vaan siellä, koska globaalit merkit ja kulttuurit on tuonut ne kaikkien tietoisuuteen. Tähän tietty vaikuttaa, että olen tosiaan globaaleissa organisaatiossa, joten kollegat ovat myös joka puolelta maailmaa.

 

VR: muita satunnaisia havaintoja?

TJ: Tietty on aika itsestäänselvää, mutta ilmastoa kannattaa kunnioittaa. Mikään ei osunut silmään Singaporessa niin paljon kuin silloin tällöin nähty jäykkä kolmiosainen puku, ja ei todellakaan hyvällä. Ja toimistoni oli finanssikeskuksessa siellä. Jos ei tiedä ollenkaan pukukoodia, mihin on menossa, tai se saattaa vaihtua kesken päivän, simppeli puku on helpoin vaihtoehto. Pukeutumalla formaaliusskaalan keskelle ei ole ainakaan usein reilusti yli- tai alipukeutunut. Menin kerran todella kasuaalin teknologiayrityksen toimistolle lounaalle yllättäen kesken päivän ja saavuin sinne suoraan finanssiasiakkaalta, ja sinä päiväna satuin vielä olemaan kaksirivisessä flanellipuvussa. Siinä lounasympäristössä tosin simppelin puvun housut kauluspaidallakin olisi ollut liikaa. Missään päin maailmaa ei kannata olla huomiotaherättävä pukeutumisellaan niin, että ihmiset ensimmäisenä yhdistävät sinut vaatteeseen, eikä sinuun. Mutta eri maissa ja organisaatioissa sallittu pelikenttä vaihtelee. Sitä kannattaa tunnustella ja pelata varman päälle aluksi. Kun ihmiset oppivat tuntemaan sinut ja työympäristössä sen, mihin pystyt, voi alkaa laajentaa skaalaa.


Idealo

0

December 8, 2018 by Ville Raivio

Idealo on erinomaisen hyödyllinen hintaseurantasivusto, jonka kautta voi etsiä kymmenien verkkokauppojen valikoimia. Se perustettiin Saksassa vuonna 2000, joten Idealo oli ensimmäisten joukossa kilpailuttamassa verkkokauppoja. Tunnetusti Suomessa on rajatut valikoimat ja rajattu määrä verkkokauppoja, joten Idealon kautta löytää hakemansa varmemmin ja tehokkaammin. Yleensä myös edullisemmin. Miesten laatuvaatteiden kanssa se ei ole parhaimmillaan, sillä palvelu ei ilmeisesti indeksoi kuin ne liikkeet, jotka liittyvät sen palveluihin. Toistaiseksi harvempi vaatekauppa on tehnyt näin. Idealo kuitenkin loistaa esimerkiksi hygienian ja sisustustarpeiden hakijana, sillä näiden jälleenmyyjiä on kymmenittäin.

Saksan Idealo oli ensimmäinen, mutta vuosien saatossa yhtiö on laajentanut otettaan, ja erikseen pystyy nykyisin selaamaan myös Ranskan, Britannian, Italian ja Espanjan Idealojen valikoimia vaihtamalla verkko-osoitteen päätettä maatunnuksen mukaan.

www.idealo.de




Copyright © 2013 Ville Raivio

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Translate Keikari

Aiheet

Arkisto