January | 2009 | Keikari.com 2009 January | Klassisesta miesten tyylistä, eleganssista ja kauniista elämästä.

Levoton solmio
6

January 31, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Kuvassa keskellä sijaitseva henkilö on päättänyt valita rohkeasti ääripunaisen neuleen. Se yhdistettynä samansävyiseen taskuliinaan sekä kauluspaitaan, jonka yksi väri on liki identtinen, muodostaa mainion yhdistelmän. Kokoonpanon tuhoaa oksettava solmio, jonka solmu on väkivallalla muodostettu. Mikäli sen sijaan mies olisi valinnut vaikkapa rykmenttiraitaisen version, olisi hän päätynyt esimerkilliseksi jampaksi.

Kategoria Tyylivirheitä | Merkintä:
Storm welt
0

January 31, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Storm welt (myrskyreunos) on jalkineissa käytetty rakenne, joka estää vettä ja likaa pääsemästä popoja tuhoamaan. Sitä käytetään enimmäkseen vaellukseen ja raskaaseen maaseutukäyttöön tarkoitetuissa jalkineissa, sekä veldtschoen-rakenteella valmistetuissa reunoskengissä. Ylimääräinen vaiva lisää tuotteen hintaa, eikä tämän pienen nahkakappaleen tuoma suoja ole kummoinen. Enimmäkseen kyse on kosmeettisesta lisästä.

Kategoria Jalkineet | Merkintä:
Boutonnièren elävöittämisestä
3

January 31, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Verkossa törmäsin oman elämänsä sankariin, joka oli päättänyt koristaa puvuntakkinsa napinreiän silkkisellä kalvosinnapilla. Vaikkei tämä aivan etiketin mukaista olekaan, ele on rohkea ja erottaa kantajan hienovaraisesti.

Kategoria Asusteet | Merkintä:
Barbershop-musiikki
0

January 31, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Barbershop-musiikki on USA:ssa 1900-luvun alussa syntynyt a cappella -ilmiö, joka erottuu tyylillisesti edukseen laulajien käyttämien asujen vuoksi. Pukeutuminen toki vaihtelee ryhmästä toiseen, mutta peruskaava on yleinen. Olkihatut, hihastimet, satunnaiset Spectator-jalkineet, värikkäät housut sekä autenttisissa soutubleiserikuoseissa olevat irtoliivit ovat omiaan menneiden aikojen eleganssiin. Laulusta viis, Barbershop-ryhmät ovat ilo silmille!

Kategoria Eksentrisyydet, Pukeutumiskulttuurit | Merkintä:
Schoffa
8

January 29, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Kämp Gallerian kirkkaiden käytävien varrella sijaitsee Schoffa. Tämä mittatilauskauluspaitoihin erikoistunut liike perustettiin kaksi ja puoli vuotta sitten Eerikinkadulle, josta se muutti nykyisiin tiloihinsa nopsasti. Myös mittojen mukaiset housut, liivit, pikkutakit, puvut sekä villakangastakit luonnistuvat, mutta Virossa valmistettavat paidat ovat etusijalla. Muut mittatilaustuotteet tehdään Saksassa. Erilaisia paita- ja pukukankaita on kymmenittäin, kaulusmallejakin yksitoista.

Liikkeen toimitusjohtaja on Joen Schauman, 29-vuotias kauppatieteiden maisteri ja nykyisin historiaa opiskeleva innovaattori (kuvassa vasemmalla). Hän on aina suhtautunut kauluspaitoihin intohimoisesti, ja nuoruusvuodet kuluivat lupsakasti valmistajiin, materiaaleihin ja yksityiskohtiin tutustuessa. Ajan myötä hän päätyi maahantuomaan pieniä eriä kauluspaitoja, sillä kaveripiirissä oli kysyntää korkealle laadulle. Liikeidea muotoutui ajatuksissa nopsasti: korkealaatuisia kauluspaitoja mittojen mukaan ja mahdollisimman helposti.

Joenin luottomies kulkee nimellä Markus Nordström (kuvassa oikealla). 25-vuotias kauppatieteiden ylioppilas on ollut vaatealalla kohta kaksi vuotta, ja henkilökohtainen intohimo pukeutumista kohtaan ruokkii motivaatiota mukavasti. Vaatebisnes oli hänen kohdallaan hyvin luonnollinen valinta. Vaikka hän ei ehtinyt kokea Schoffan alkutaipaleita, hän tuli mukaan hyvin varhaisessa vaiheessa ja on ollut mukana kehittämässä liiketoimintaa. “Mittapaitojen tilaaminen Suomessa on ennen Schoffaa ollut kallista ja aikaavievää. Me olemme alentaneet kynnystä ja tehneet mittatilaamisesta helppoa.” Markuksen mielestä asiakkaan tulisi valita Schoffa, koska liike on ajan hermolla ja tarjoaa kauluspaitoja joista asiakas voi muokata persoonansa mukaisen.

Schoffalla ei ole tyypillisiä asiakasryhmiä, vaan mittojen mukaista paitaa hakevat kaikenikäiset ja -oloiset miehet. Joenin mukaan asiakkaan tulisi valita Schoffa, sillä heillä on hyvä ja erittäin kustomoitava tuote sekä hyvin kilpailukykyiset hinnat. Myös Schoffan omia valmispaitoja löytyy. Mittatilauspaidat kustantavat 70 eurosta ylöspäin. Tavarataloissa myytävien surkeiden sekä kalliiden merkki- ja muotipaitojen rinnalla monipuolisesti kustomoitava mittatilauspaita on houkutteleva valinta. Prestiisiä liikkeeltä ei vielä löydy kuten maineensa vakiinnuttaneilta suomalaisputiikeilta, mutta aika näyttää miten Schoffan käy.

Edustettuja valmisvaate- ja asustevalmistajia:
- Mr. Swims
- Zimmerli
- John White
- Stockholm Kravatt
- Odermark
- Woodlore
- Tritoni
Heikkoa: liiketilan akvaariomaisuus, paitojen muovinapit, eri kangasvalmistajien edustus.

Erikoisin myynnissä oleva tuote: norjalaisen Mr. Swims -yhtiön naisten korkokenkäkalossit.

Yhteystiedot:
Schoffa
Kämp Galleria, Kluuvikatu 4
00100 Helsinki
045-1139870
https://www.schoffa.com/

Kuvista suuri kiitos luottovalokuvaajalleni toiminimi Masarazzille.
Kategoria Laatuliikkeet | Merkintä:
Turnback sleeve
0

January 29, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Turnback sleeve eli kääntöhiha on pikkutakeissa sekä päällystakeissa käytetty rakenne, jossa ranteen päälle on leikattu ja käännetty ylimääräinen kangas. 1900-luvun alkupuolella kääntöhiha oli yleinen osa pukeutumista, eikä ranteen ylimääräinen koristelu erottunut haitaksi. Nykyisin tämä rakenne on muuttunut hyvin harvinaiseksi, enkä ole Suomessa sellaista koskaan nähnyt. Syyt ovat selvät. Sen tunteminen vaatii pikkutarkkaa perehtymistä klassisen tyyliin ja rakenteen päällään kantaminen vaatii munaa. Turnback sleeve -mies erottuu kaikkialla minne kulkeekaan, eivätkä kaikki katso hyvällä moista rohkeutta. Esimerkiksi Alan Flusser, suuresti arvostettu auktoriteetti USA:n puolella, on juuri oikea henkilö käyttämään moista ranteen koristetta tässä valokuvassa sekä osana mallistoaan.

Käytännössä kääntöhihasta hyötyvät harvat. Lyhyellä miehellä se näyttää lyhentävän hänen käsiään entisestään, mutta pitkällä miehellä se tarjoaa erinomaista horisontaalista tekstuuria pitkän varren tasapainottamiseksi. Hyvin harva vaatevalmistaja tarjoaa valmisvaatteissa kääntöhiharakennetta, joten helpoimpia keinoja sen saamiseksi on löytää taitava räätäli.

Kategoria Eksentrisyydet, Irtotakit, Päällystakit, Puvut | Merkintä:
John Ruston
3

January 26, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Toinen Lontoossa asioivan innokkaan tyyliniekan jännittävistä kohteista on John Rustonin jalkinemyymälä. Tämä yli 30 vuotta alalla toiminut liike on saavuttanut erinomaisen maineen, ja putiikkia alusta asti pitänyt John rakastaa jalkineita kuin hullu puuroaan. Cheaney, Sanders ja Alfred Sargent ovat edustettuja pitkän linjan Northampton-valmistajia, joiden tuotannosta poistuneita malleja sekä kakkosluokan jalkineita herra Ruston itse kauppaa järkevään hintaan. Myös kunnostuspalvelu löytyy, ja lojaalit asiakkaat huomioidaan erittäin lämpimin eduin. Putiikkia minulle suositteli muuan lontoolainen dandy, jonka sanaan luotan hyvin vahvasti.

http://www.johnrushtonshoes.com/

Kategoria Laatuliikkeet | Merkintä:
Bookster
6

January 24, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Ehdottoman luotettava, perinteikäs ja korkealaatuinen englantilaisfirma Bookster tarjoaa verkkosivujensa kautta huokeita tweed-vaatteita. Asiakas saa vaikuttaa moniin yksityiskohtiin, kuten nappeihin, hihojen pituuteen, käänteiden viimeistelyyn, housujen yksityiskohtiin. Erilaisia vaihtoehtoja on kymmenittäin. Irtotakkien lisäksi löytyy tweed-pukuja, -päällystakkeja, -irtoliivejä sekä -lakkeja. Myös klassinen vakosametti luonnistuu, sekä autenttinen bleiseri soutuväreissä.

http://www.tweed-jacket.com/

Päivitys:
Keikarin foorumin jäsen Mikke on käyttänyt Booksterin palveluita, ja hänen luvallaan jaan kokemukset blogissa.

“Joulunpyhinä aloin tosissani tutkia Booksterin tweed-kankaita ja pukumalleja. Takki oli aika helppo rakentaa mielessä ja hyviä vaihtoehtoja tuli esiin useita. Housujen kohdalla oli toisin. Ruutu- tai kalanruotokuvio, joka näytti hyvältä takissa, vaikutti mahdottomalta housuissa. Rupesi epäilyttäämään onko tweed-housuissa järkeä ollenkaan.

Sitten eksyin Booksterin Ebay Shop’iin, missä on läjäpäin hyvänäköisiä käytettyjä tweed-takkeja. Jotenkin vintage-konsepti sopii tweediin. Kangashan ei kulu mihinkään ja on sisäänajettuna oikeastaan paremman näköinen. Joillekin käytettyjen vaatteiden ostaminen on ylittämätön henkinen kynnys. Minulle ei. Jos vaate on muuten hyväkuntoinen, siihen liittyvä historia – jonka voi rakentaa mielikuvituksessaan – on osa sen charmia. Booksterin laatuluokitteluun voi luottaa, sen olen oppinut heidän kanssaan asioidessani.

Bookster antaa mittatilauspuolellaan hyvät ohjeet takin mittojen ottamiseen ja niitä samoja käytetään myös Shopin tuotteiden kuvauksissa. Mittasin niiden mukaan kaikki omat irto- ja puvuntakkini, joten pystyin aika tarkkaan rajaamaan omat ehdokkaani liikkeen tarjonnasta. Tärkeimpiä mittoja ovat hartioiden leveys sekä takin pituus. Hihojen pituutta sekä rinnan ja vyötärön ympärystä on helpompi muuttaa.

Tilasin ensin kokeeksi yönsinisen vakosamettisen Savile Row irtotakin. Se tuli viikossa ja istui hyvin. Tämän perusteella vietin muutaman aktiivisen iltapuhteen Booksterin huutokauppasivuilla ja ostin kolme tweed-takkia. Kaksi Harrisia ja yhden medium weight tweedin ruutukuviolla. Eilen tulivat postista. Yksi sopi kuin nakutettu mutta kahta muuta täytyy justeerata hihoista ja toista vyötäröltä. Minulla on onni asioida ompelija/vaatturin kanssa joka tekee tarvittavat muutostyöt taidolla ja kohtuuhintaan. Ilman häntä tuskin uskaltaisin näin innokkaasti pyöriä nettikaupassa.

Booksterin kanssa on ilo asioida. Peter ja Michelle King ovat miellyttäviä ihmisiä, jotka vastaavaat sähköposteihin ja puheluihin. Hintataso on kohtuullinen, hyvä tweed-takki irtoaa n. 50 eurolla. Toki muitakin vastaavia kauppoja on. Keskustelupalstoilta (esim. askandy) löytyy paljon ylistäviä kommentteja Booksterista. Tosin jotkut valittavat pitkiä mittatilauspukujen toimitusaikoja, jotka voivat venyä kuukausine pituisiksi. Mutta ilmeisesti Kingit auttavat näissäkin asioissa, kun heihin on yhteydessä. Yhdessä minun takeistani olivat mitanneet hartiat tuuman todellista kapeammaksi, mutta onneksi tämä ei ole kohtalokas virhe.

En aivan kokonaan hylännyt mittatilauspuolta. Tilasin Booksterilta tummansiniset moleskin-housut, joiden uskon hyvin sopivan yhteen tweed-takkien kanssa. Firmalta voi tilata myös hyvännäköisiä vakosamettihousuja mutta niitä minulla on jo ennestään.”

Kategoria Laatuvalmistajat, Verkkokaupat | Merkintä:
Vaatteeseen jätetty valmistajalappu
7

January 23, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Mies on ostanut uuden puvun tahi muuta mukavaa. Hän on tyytyväinen ja hyrisee itsekseen. Hän haluaa kaikkien näkevän, että nyt yllä on jotain aivan erityistä joka erottaa hänet kaikista muista firman jampoista – ja jättää vaatteeseen väliaikaiseksi tarkoitetun lapun kiinni. Tämä ilmiö on erittäin yleinen ja kiusallinen. Monesti minun on tehnyt mieli siitä tuntemattomillekin huomauttaa, mutta perustavaa laatua oleva pidättäytyvyys on suutani estänyt. Nyt on aika toimia.

Vaatevalmistajat ompelevat pukuihin, housuihin, päällystakkeihin sekä muihin logonsa merkiksi siitä, että tuote on uusi. Muuta tarkoitusta en niille keksi. Nämä lapukkeet on tarkoitettu väliaikaisiksi laatutakuiksi, jotka tulee varovaisesti poistaa ennen käyttöönottoa. Surukseni olen jopa kirpputoreilla nähnyt varmasti kymmenvuotisia pukuja, joissa lappu on yhä ollut kiinni. Myös yhden lukuisista sedistäni olen äkännyt lappu ranteessaan, ja tällöin kyllä asiasta huomautin. Toivon mukaan hän on toiminut. Toivon mukaan kaikki lappuvaivaiset katoavat katukuvasta ajan myötä.

Kategoria Tyylivirheitä | Merkintä:
Olkihattu
3

January 14, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Olkihattu (boater, straw boater) oli erinomaisen suosittu kesäajan päähine 1880-luvulta 1940-luvulla asti. Nimensä mukaisesti se valmistetaan oljista ja lisäksi koristellaan nauhalla, joka on tyypillisesti sen ryhmän väreissä, jota kantaja edustaa. Kruunu on littana ja lyhyt, väritys olkien mukainen. Nyttemmin olkihatusta on tullut elävä muinaisjäänne, jota näkee eninnä soutukilpailujen kaltaisissa erikoisympäristöissä. Joissain maissa konservatiivisia koulupukuja käytetään tämän hatun kanssa.

Etiketin mukaan olkihattu on Homburgia vastaava kesäajan päähine, eli melko formaali. Oikeaoppisesti sen muassa tulee pukeutua soutubleiseriin, laivastobleiseriin tai muutoin melko edustavaan kokoonpanoon suorine housuineen. Hattu on hyvä tuntea, mutta sitä on turha ostaa. Suomessa olkihatullinen mies on reliikki ja ivan kohde.

Kategoria Hatut ja päähineet | Merkintä:
Knalli
20

January 14, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

1800-luvun alkupuolella ensimmäinen tunnettu knallin esimuoto suunniteltiin maineikkaan lontoolaisen Lock’s-hattuliikkeen tiloissa. Muuan William Coke halusi riistanvartijoilleen edustavan ja kestävän päähineen, joka ei kärsisi kovasti pusikkokäytössä. Lock’sin työntekijät tuntevat mallin yhä Coke-nimellä, mutta tavallisille kaduntallaajille se on bowler hat eli knalli. Bowler-nimike tuli käyttöön vasta 1850-luvulla, kun Bowler&Son aloitti hattutyypin massavalmistuksen. Aina 1960-luvulle asti se oli Se Ainoa Oikea päähine jokamiehelle, ja valtaisa määrä vanhoja valokuvia kertoo hattumallin valtaisasta suosiosta. Nykyisin knalli on kuollut. Ainoat jokapäiväiset käyttäjät 2000-luvulla ovat Iso-Britannian kuningattaren kaartinupseerit. Hekin vain, koska knalli kuuluu virka-asuun. Muutamia kymmeniä retro-eksentrikkoja lukuunottamatta knallia ei tulla näkemään kaupungeissa, ellei joku muotipelle sitä löydä mallistoihinsa.

Knallista mieleen tulee ensinnä Charles Chaplinin kulkurihahmo, jonka jälkeen hyvinä kakkosina Ohukainen&Paksukainen -duo. Televisiofaneille sarja Kostajat tarjoaa upeasti puetun Patrick MacNeen, jonka päässä knalli keikkuu hyvin vakuuttavasti. Knallista on sittemmin tullut Iso-Britannian herrasmieskäsitteen kliseinen symboli, jota ei tulla näkemään katukäytössä modernin pukeutujan yllä. Sellaisen voi toki ostaa, mutta vain keräilymielessä, neljän seinän sisällä ihailtavaksi taikka viktoriaanisen seuran kutsuilla käytettäväksi. Tämä on sääli, sillä pehmeän jykevä knallin muoto on kovin kaunis ja ajaton.

Kategoria Hatut ja päähineet | Merkintä:
Jalkinekoot
6

January 12, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Ulkomaisilla verkkosivustoilla seikkaillessaan eteen astuu erikoisia jalkineiden kokomerkintöjä. Suuresta kääntelyn vaivasta päästäisiin, jos universaali mitoitus otettaisiin vihdoin käyttöön. Tätä suurta päivää odotellessa laadin jalkinekokojen muunnostaulukon, joka on vain suuntaa-antava. Koska eri valmistajat käyttävät erilaisia lestejä, mikään numerokoko ei ole vissi.

Kategoria Jalkineet | Merkintä:
Sport/Smart Casual
0

January 11, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Ystäväni Tuomas on raitis urheilijanuorukainen. Tuomaan nykyinen tyyli on – hänen sanojaan lainatakseni – Sport/Stupid Comfortable, mutta häntä kiinnostaisi tason hienoinen nostaminen. Nyökkäys hänen ja muiden reilusti urheilevien suuntaan on luomukseni Sport/Smart Casual.

Yleisesti

Urheilu ei ole mikään este eleganssille. Jos puvun tai jo suorien housujen pitäminen ahdistaa, on muita väyliä suotuisan ulosannin saavuttamiseksi. Collegehousut ja verkkarit ovat toki omiaan harjoituksiin, mutta vapaa-ajalla pukeutumisen ei tarvitse repsahtaa jos vähänkin kiinnostusta klassisemman tyylin puoleen löytyy. SSC-tyyliä seuraavalla on alituinen ongelma tasapainoilussa riittävän edustavan ja samalla urheilullisen rennon välillä. Epäonnistuminen on todennäköistä, ellei oma visio ole riittävän vahva. Mikäli kukaan ystävistäsi ei tiedustele oletko lähdössä juhliin, kokoonpanosi on onnistunut. Mikäli joku urheiluseurastasi toteaa sinun näyttävän hyvältä, olet jälleen mainiolla tiellä. Ylipäätään voisi todeta kaiken riippuvan asusteista.

Parhaat valinnat
- pikeepaidat
- kuvioidut, rennot ja slimmit kauluspaidat
- hillityt farkut
- Street-pukukengät
- klassinen ruskea nahkavyö
- valkoiset teepaidat
- klassisesti kuvioidut sukat
- samettitakit
- kipparitakki
Atleettinen v-muotoa seuraava vartalo nousee Sport/Smart Casual-tyylissä pääosaan. Koska puvut, solmiot ja pukukauluspaidat on unohdettu, myönteisesti kehoa myötäilevät vaatteet korvaavat ne. Todella kireisiin ja avoimiin paitoihin verhoutuminen on hyvin mautonta, ja tuo mieleen vain testosteronia joka suuntaan ruiskivat machot. Kun on saavuttanut lihaksikkaan ja kateutta herättävän kropan, tulee olle hienotunteinen ilonsa ja ylpeytensä verhoamisessa.

Mikään ei ole urheilullista eleganssia tavoiteltaessa parempi vaihtoehto kuin klassinen pikeepaita. Heti perässä seuraa vapaa-ajan kauluspaidat, joiden hihat kääritään ja pari ylintä nappia jätetään auki. Kolmantena puhtaan valkoinen teepaita, jossa ei ole valtavia brändilogoja. Näillä taataan v-muodon ja lihaksien korostuminen, joka on omiaan herättämään iloa naiskatselijoissa. Farkut ovat miltei ainoat housut, jotka ovat riittävän rennot ja urheilulliset, mutta silti Smart Casualin puolella. Street-pukukengät olivat minulle uusi tuttavuus tämän vuoden puolella. Uskon niiden olevan paras valinta SSC-miehelle. Ulkomailla moisia on ollut jo kauan, kun nuoremmat veijarit ovat halunneet jotain rennompaa mutta silti hitusen edustavaa jalkinetta pukujensa pariksi. Englannissa ne tunnetaan nimellä Work Trainers.

Koska myös irtotakit ja taskuliinat ovat poissa pelistä, muut asusteet nousevat tärkeään asemaan jotta kokoonpano pysyisi yhä Smart Casualin puolella. Riittävän klassinen ruskea nahkavyö on erinomainen valinta, kunhan solki on munakas. Sukkien puolella tulee valita klassisia kuoseja (Argyle, windowpane, tartaani, linnunsilmä yms.), ja riittävän paksuja kudoksia farkkujen kanssa pidettäväksi. Aina housujen tai jalkineiden värissä, jotta Smart Casual saavutetaan. Liika värikkyys pilaa kokoonpanon. Kipparitakki on ainoa riittävän klassinen mutta samalla rento päällystakki, jonka mieleeni saan. Ainoa pikkutakki, jonka voisin kuvitella nähtävän ikiurheilullisen herrasmiehen yllä, on samettitakki. Ei kuitenkaan vakavan mustana, vaan viininpunaisena, sammalenvihreänä tai tummansinisenä. Riittävän klassista, mutta samalla pienellä hitusella playboyn auraa.
Kategoria Esseitä, Yleistä vaatetuksesta | Merkintä:
Pantherella
3

January 11, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Vuonna 1937 Louis Goldschmidt perusti Midland Hosiery Mills -yhtiön, joka valmisti sukkahousuja sekä sukkia naisille. Tähän aikaan valtaosa tehtaista suolsi ulos paksuja, epäelegantteja sukkia joista keveys ja miellyttävyys oli kaukana. Goldschmidt pähkäili, että markkinoilla saattaisi olla kysyntää edustaville, mukaville ja erityisen esteettisille sukille. Suurista aloituskustannuksista huolimatta hän suostutteli paikallisen P.A.Bentleyn konetehtaan rakentamaan erityissuunnitellun sukkamasiinan. Hiljalleen homma lähti luistamaan, ja kun ensimmäiset sukat ehättivät kauppoihin, valtaisa menestys nosti päätään.

Vuonna 1945 rekisteröitiin yhtiönimi Pantherella, ja tämä oli samalla lähtölaukaus pienimuotoisen toiminnan loppumiselle. Koska miehet olivat niin erinomaisen mieltyneet yhtiön sukkiin, pomomies Goldschmidt päätti lopettaa naisten linjaston tuottamisen vuonna 1952. Naiset saivat valitettavasti odottaa vuoteen 2005 asti mallistonsa palaamista. Alusta lähtien Goldschmidt uskoi saumattomien sukkien olevan ehdotonta parhaimmistoa, ja tämä filosofia kulminoitui kun yhtiö otti käyttöön käsinkiinnitetyn varvassauman, joka on Pantherellan tunnetuin tavaramerkki.

Kun muut kilpailijat ovat ajan myötä siirtyneet halvempiin ratkaisuihin, Pantherella on pitänyt kiinni perinteistä ja korkeasta laadusta – oli seurauksena hieman pienempi voitto tahi ei. Kolme tukipilaria ovat yhä Laatu, Valikoima ja Hinta-laatusuhde. Uudet mallistot suunnitellaan aina 18 kuukautta ennen kauden vaihtumista ja jopa 70 eri mallia esitellään vuodenaikojen vaihtuessa. Innovatiivinen perustaja uskoi myös vientiin, joten jo 40-luvun lopulla Pantherellaa laivattiin USA:n kuluttajille. Vuonna 1952, jolloin naisten linjasto lopetettiin, vientimäärä saavutti huimat 75% tuotannosta. Tuotanto on kautta vuosikymmenten pidetty tukevasti Englannin maaperällä Leicesterissä, ja nykyinen moderni tehdas sijaitsee samalla tontilla kuin ensimmäinen tiilinen paja.

Tänä päivänä Pantherella tarjoaa suuren valikoiman sukkia loputtomissa väri-, materiaali- ja kuvioyhdistelmissä. Kuten kaikki sukat, myös Pantherellat kuluvat ajan myötä puhki. Tämä kuitenkin tapahtuu myöhemmin kuin kehnolaatuisten valmistajien kohdalla, ja yhä kolmen vuoden jälkeen odottelen nukan ilmestymistä omiin pareihini. Näin ei ole käynyt.

http://www.pantherella.co.uk/

Kategoria Asusteet, Laatuvalmistajat, Sukat | Merkintä:
Työpaikkapukeutumisesta
5

January 10, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Joillain aloilla tarkka pukeutuminen kuuluu vahvasti osaksi toimenkuvaa. Asianajajat, hautausalan toimijat, papit, kansanedustajat, talouspamput ja lääkärit ovat työntekijöitä, joilta odotetaan sosiaalisen roolinsa mukaista ulkoista kuvaa. Ei käy väittäminen, että lääkärin osaaminen riippuisi täysin valkoisesta takista, mutta nahkahousuissa vastaanotolle saapuva lääkäri ei ole omiaan herättämään arvostusta. Myöskään hautaustoimistoon saapuva ei odota näkevänsä minihameita tai shortseja, vaan asianmukaisesti pukeutuneita ja omaisen lähtöön myötätunteisesti suhtautuvia kuoleman ammattilaisia. Ammattilainen ei ole vaatteensa, mutta samaiset vaatteet ovat osa työroolin sosiaalista rakennetta.

Mikäli työympäristöllä ei ole yksiselitteisesti laadittua tai sovittua pukeutumisetikettiä, työntekijät voivat katsoa ainoastaan esimiehiltä esimerkkiä. Toisin sanoen johtajilla on myös olemuksen tuomaa valtaa työympäristönsä ylitse, olivat he tietoisia siitä tai ei. Amerikkalainen tyylikirjailija Nicolas Antongiavanni asiantuntevasti opastaa, ettei kovin moni esimies katso hyvällä sitä alaista, joka pukeutuu huolitellummin kuin hän. Sikäläiset vanhan polven talousammattilaiset ovat vahvasti ja melkoisen laajasti yksimielisiä siitä, ettei Wall Streetillä aloittava nuori kloppi saa käyttää housunkannattimia, vaan hänen tulee ensin ansaita oikeus tähän asusteeseen. Todennäköisesti monen vuoden saavuttamisella firmassa.

Jos työympäristön esimiehet ovat vähemmän empaattisia tai asemaansa intohimoisesti suhtautuvia miehiä, en suosittele kilpailua heidän kanssaan tyylin saralla. Mikäli he ovat avoimia, myönteisiä ja hieman nukkavieruja tyyliltään, kuka tahansa ylipukeutuu tällaiset pomot helposti. He eivät voi harmistua johtajalta näyttävään alaiseensa. Jatkuvasti esilläoloa tai työnantajan edustajana toimimista vaativa toimenkuva asettaa visuaalisia vaatimuksia. Esimies, joka ei lainkaan vaikuta moiselta, joutuu näkemään enemmän vaivaa näkemystensä puolustamisessa.

Kategoria Etiketti | Merkintä:
T.M.Lewin
15

January 8, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Thomas Mayes Lewin oli räätäli hyvin obsessoivaa sorttia. Hän perusti nimeään kantavan liikkeen legendaariselle Jermyn Streetille vuonna 1898 ja työskenteli uutterasti menestyäkseen. Kauluspaitojen kehittäminen oli hänelle tärkeää, ja noin sata vuotta sitten Hra Lewin olikin ensimmäisten joukossa valmistaessaan coat-shirt -mallia, jossa paidan napit ulottuivat helmaan asti kuten nykypaidoissa. Aiemmin käytetyissä kauluspaidoissa oli ollut nappeja vasta rintakehästä alkaen.

Nykyään Lewinin väki valmistaa tuotteensa osittain käsityönä ja yhtiön kauluspaidoissa on 33 eri osaa joista 12 pelkästään kauluksissa. Suunnittelijat kehittävät yli 100 uniikkia kangasmallia joka kuukausi, jonka ansiosta samanlaisia paitoja ei turhan usein vastaan saavu. Paidankaulusten kärjet ovat hieman tavallista leveämmät ja kauluksen siluetti melko kapea. Lewin on kuuluisa laajasta klubi-, koulu- ja rykmenttisolmioiden valikoimastaan.

Lewinin paidoista minulla on omakohtaista kokemusta ja voin suositella niitä lämpimästi kaikille laatua arvostaville. Paidoissa on valtaosa laatupaidan ominaisuuksista, erinomaisen pehmeät materiaalit ja huolellinen viimeistely. Kaulukset ovat riittävän kovat ja erilaisia kaulustyyppejä – joukossa myös harvinaisempi tab-kaulus – löytyy useita. Värit ovat voimakkaat ja heleät. Erityisesti Lewinin end of range -poistot, joiden joukosta noin 85£ paitoja saa jopa alta 20 punnan, tuovat rahalla erinomaista vastinetta. Alennusmyyntejä on melko usein ja verkkokauppa on toimiva.

Päivitys:

Jätin ensimmäisen tilaukseni Lewinille ja sain paketin melko nopeasti kotiovelle asti, kiitos DHL:n mainion rahtipalvelun joka kuuluu postikulujen hintaan. Kauluspaitojen kaulukset ovat kiitettävät, materiaalit ja värit erinomaiset. Viimeistely ontuu. Kuvioita ei ole kohdistettu, saumat ovat kookkaat, napit kehnot, kauluskovikkeet kehnot, hartialeveys melkoisen kookas, napinreiät puolitiehen ommeltu. Suuri miinus tulee kalvosinnappien napinreikien valtavasta koosta, joka pakottaa käyttämään valtaisia kalvosinnappeja. Fitted-malli oli mukavan kavennettu, erityisesti selkäpuolen rohkea sisäänotto ilahdutti. Lewinin tarjoamat kengät valmistetaan alihankintana perinteikkäällä Loake-yhtiöllä. Oma parini oli kelvottomasti viimeistelty ja valtaisa pettymys, jonka postitin samana päivänä takaisin Englantiin. T.M.:n käsitys 42-koosta on selkeästi vinossa, sillä saamani pikkupopot olisivat mahtuneet vain 41-kokoiselle.

Lewinin paidat ovat alennuksesta kelpo ostos, mutta Jermyn Streetin mittakaavassa vain keskikastia. Charles Tyrwhitt tarjoaa parempaa hinta-laatusuhdetta. Yhtiön jalkineita en suosittele kenellekään. Kokonaisuutena ihan ookoo, perfektionisti välttäköön.

http://www.tmlewin.co.uk/

Kategoria Jermyn Street, Laatuvalmistajat, Verkkokaupat | Merkintä:
Uudesta sivustosta ja foorumista
2

January 8, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Päivitys:
Foorumille on avattu laatutori, jonne rekisteröityneet jäsenet voivat laittaa käytetyt laatuvaatteensa myyntiin. Alueen sisältö näkyy vain jäsenille, joten foorumille liittyminen palkitaan. Tällä hetkellä yksi jäsen myy käytettyjä, erittäin laadukkaita ja hyväkuntoisia Allen-Edmonds -jalkineitaan, jotka on tehty käsin Cordovan-nahkasta. Melko huokeaan hintaan jopa. Mahdollisuus sovittamiseen on suuri etu verkkokaupoista tilaamiseen verrattaessa.

Uuden sivuston keskustelufoorumin ensimmäinen versio on nyt toiminnassa. Kehoitan kaikkia klassisesta miesten tyylistä, eleganssista ja kauniistä elämästä kiinnostuneita rekisteröitymään osoitteessa http://www.keikari.com/foorumi

Foorumi tulee olemaan ensimmäinen suomenkielinen kattava keskustelualue, jolla miehet voivat jakaa kokemuksiaan verkkokauppojen, räätäleiden, vaateyhdistelmien ja vastaavien parissa. Foorumin kymmenillä jäsenillä on aina kattavammin käyttökokemuksia eri valmistajien parissa kuin yhden blogin pitäjällä. Vaikka paljon tiedän, en vielä tarpeeksi. Blogi on nyt saavuttanut 20 000 sivulatausta, juhlistaa aion vasta jokusen kymmenen tuhannen jälkeen. Joka tapauksessa melkoisen hyvin sivustolle, jonka tarjonta on hyvin spesifi.

Tervetuloa foorumille!

Kategoria Infoa sivustosta | Merkintä:
Barbour
3

January 7, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Vuonna 1849 John Barbour syntyi Länsi-Skotlantilaiseen maalaisperheeseen, jonka sukujuuret tunnettiin aina 1300-luvulle saakka. 20-vuotiaana hän jätti farmin taakseen ja muutti Englannin koilisosiin. Hän työskenteli vaatimattomana vaatekauppiaana ja meni vuotta myöhemmin naimisiin lapsuutensa mielityn, Margaret Hainingin kanssa. Juuri Margaret antoi hänelle lopullisen sysäyksen oman kaupan perustamiseen, ja vuonna 1894 J. Barbour & Sons sai syntynsä. Kauppa myi pukineita laidasta laitaan, paksuista työvaatteista aina alusvaatteisiin. Menestys oli mieluisa yllätys, ja siitä suurin kiitos kuului läheisen sataman merimiehille jotka ostivat suuria määriä Beacon-merkkisiä öljykangastakkeja vaikeiden kelien varalle.

1906 mennessä Barbour oli hyvin menestynyt yritys, joka sai tuta kahdesta uudesta pomomiehestä, kun Johnin lapset Jack sekä Malcom nousivat palleille. Malcom laajensi bisnestä markkinoimalla Beacon-takkeja myös maanviljelijöille, ja painatti Barbourin ensimmäisen mainoskatalogin kaksi vuotta myöhemmin. Vuoteen 1917 mennessä postimyyntiluettelo toi 75% yhtiön tilauksista, joista osa meni aina Chileen ja Hong Kongiin asti. Tästä viisi vuotta myöhemmin nimi muuttui muotoon J. Barbour & Sons Ltd. 1919 Malcom esitteli Barbourin ostoagentuurin, jonka kautta kaukomailla asuvat saattoivat jättää tilauksen kaikesta, mitä yhtiön luettelosta ei löytynyt. Mitä ei itse valmistettu, se toimitettiin asiakkaalle toisaalta. Tämä oli välillä tukalaa. Kerran Barbour sai tilauksen puolesta tonnista merikeksejä, jotka haluttiin Intian valtamerelle; kerran pyydettiin rotanloukkuja Tiibetiin. Asiakaspalvelu pysyi aina kunnia-asiana.

Ensimmäinen Maailmansota tekii hyvää bisnekselle, sillä öljykangastakkeja vaadittiin joka rintamalle. -29 alkanut suuri lama kuitenkin pysäytti kehityskulun, vasta vuonna 1935 Barbour ryhtyi taas tuottamaan voittoa. Samalla vuosikymmenellä innokas moottoripyöräintoilija Duncan Barbour suunnitteli yhtiölle motoristimalliston, joka oli suuri menestys. Kerrottiin jopa kisoista, joissa yhdeksän kymmenestä ajajasta käytti Barbourin öljypuuvillaisia ajopukuja. Toinen Maailmansota toi taas valtaisia tilauksia, ja sodan loputtua rintamalta palannut Duncan päätti laajentaa imperiumia. Hän päätti ensin rakennuttaa tehtaan. Kuusikymmentäkolme vuotta toimittuaan eninnä jälleenmyyjänä, Barbour ryhtyi täyspäiväiseksi valmistajaksi sekä markkinoijaksi. Kuolema korjasi ensin Duncanin, sitten Malcomin ja vielä nuoren Johnin – jäljelle jäi jälkimmäisen vaimo Margaret, joka joutui ottamaan perheyrityksen aisat käsiinsä. Hän oli koulutukseltaan opettaja, eikä ollut aiemmin joutunut millään tavoin tekemisiin suuryrityksen kanssa. Margaret päätti kuitenkin onnistua.

Hänestä tehtiin ensin johtokunnan jäsen, ja bisneksen hienoudet hallittuaan hän pääsi johtoon. Koko 70-luvun ajan tuottavuus ja tehokkuus kasvoivat, myynti nousi ja tehtaita rakennettiin. 1973 Margaret päätti lopettaa suoramyynnin sekä katalogien painamisen, ja jälleenmyyjät astuivat innokkaina palvelukseen. Hän päätti Barbourin tulevaisuuden olevan maaseutuvaatteissa. Vuotta myöhemmin napsahti ensimmäinen kuninkaallisen hovihankkijan sinetti, jonka myönsi Edinburghin herttua. Seuraava saapui -82 itseltään kuningattarelta, ja -87 suosiotaan osoitti Walesin prinssi. Barbour on ainoita englantilaisia yhtiöitä, joilla on peräti kolme sinettiä. Vuonna 1988 perustettiin yhtiön hyväntekeväisyyteen omistautunut säätiö, ja 90-luvun aikana yhtiö palkittiin kolmasti kuningattaren vientipalkinnolla. 1997 Margaretin tytär Helen Barbour nousi yhtiön johtoon, ja tästä viisi vuotta myöhemmin erinomaisesti suoriutunut äiti palkittiin Damen (naispuolinen Sir) arvonimellä.

Tänä päivänä tuotanto on valitettavasti levitetty halpamaihin. Poikkeuksen muodostavat (neuleiden ja kaulaliinojen ohella) Barbourin legendaariset ja syystä ylistetyt vahakangastakit, jotka tehdään käsin Simonsidessa sijaitsevassa tehtaassa. Perheyhtiön inspiraatio ja arvot ovat peräisin brittiläisestä maaseudusta, ja mallisto on valtaisa. Herrasmies voi pukeutua päästä varpaisiin Barbourin vaatteisiin, joskin täysin niillä pääsee iloittelemaan vain maaseudulla asuva. Vahakangastakit ovat erittäin suosittuja kautta Euroopan, ja yksi suurimmista klassikoista joka yllään voi käyskennellä miltei missä tahansa. Suurin syy niiden prestiisiin on Iso-Britannian kuningasperhe, jonka jäsenet nähdään usein vapaa-ajallaan moinen takki yllä. Vahakangastakit ovat myös huiman kestäviä: yhtiö levittää mielellään hyvin dokumentoitua tarinaa kalastajasta, joka pelastui Barbour-takin ansiosta, vaikka oli paatilta pudottuaan odottanut pelastusta hyisessä vedessä tuntikausia. Takkien laatu ja kestävyys on kuin toiselta planeetalta.

Takkien lisäksi voin suositella lämpimästi yhtiön Tattersall-kuvioisia kauluspaitoja, maaseutusolmioita, metsästysvaatteita, autenttisia ohuita tweed-lakkeja, villasukkia, -kaulaliinoja sekä -neuleita. Suomeen niitä tuo Kapteenska, jonka hintataso on hirvittävä. Esimerkiksi liikkeessä olevia sadan euron kauluspaitoja saa englantilaisita verkkokaupoista noin 30 eurolla. Vinkkini pihille: käy liikkeessä, sovita jotain kiinnostavaa ja tilaa omasi ulkomailta.

http://www.barbour.co.uk/

Kategoria Kuninkaalliset hovihankkijat, Laatuvalmistajat | Merkintä:
Pukeutuminen oopperaan
2

January 6, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Statistiikan mukaan useampi mies on pähkäillyt oopperaetiketin kanssa ja päätynyt blogiin Google-hakunsa kautta. Olikin aika käsitellä tämä aihe alta pois.

Mitään kaiken kattavaa pukeutumiskoodistoa oopperaan ei ole. Useimmiten mainitaan tumma puku, ja tällöin tumman puvun etiketti on melko yksiselitteinen. Useamman kertaa oopperassa käytyäni olen havainnut, ettei henkilökunta napise taikka katsele pahasti mikäli näytökseen saapuu aivan arkisesti verhoutuneena. Tämä on kuitenkin hyvin kyllästyttävä valinta, koska oopperan henkeen kuuluu pieni hienostelu ja kanssakatselijoiden sekä instituution kunnioittaminen pukeutumalla paremmin. Eri asia ovat ensi-illat, joissa saatetaan – ainakin ulkomailla – vaatia smokkia.

Suositeltaviksi vaihtoehdoiksi jää:
- tumma puku
- irtotakki ja irtohousut
- Smart Casual
- Business Casual
Farkut menevät, mutta parempaankin pystyy. Country elegance sekä tuulipuku ovat mielestäni ainoat todella väärät valinnat. Ooperat ovat aina sijainneet kaupungeissa ja olleet osa niiden sykettä, eikä maan väreissä ja -vaatteissa oopperaan astelu ole kovin mainiota menettelyä. Tuulipuku taas on sivallus instituution kasvoille sekä kanssakatsojien suuntaan, eikä missään nimessä ole mistään kotoisin.
Kategoria Etiketti | Merkintä:
Hawes&Curtis
0

January 6, 2009 kirjoittaja Ville Raivio

Vuonna 1913 Ralph Hawes ja Freddie Curtis perustivat nimiään kantavan räätäliliikkeen Burlington Arcaden varrelle. Heidän taituruutensa sekä erinomainen makunsa herättivät aikansa vaikutusvaltaisimpien herrasmiesten kiinnostuksen, ja nimekäs puolestaan asiakaskunta vakiinnutti yhtiön maineen. Yhdeksän vuotta toimittuaan liike veti puoleensa myös erään Windsorin herttuan, joka sattumoisin oli Iso-Britannian kruununprinssi. Hän ilahtui vaatteiden korkeasta laadusta niin kovin, että suositteli H&C:tä serkulleen, joka sattui olemaan Intian siirtomaahallitsija Jaarli Mountbatten. Näiden jalosukuisten herrasmiesten siunauksella sekä kuninkaallisen hovihankkijan sinetin avulla herrojen Hawes & Curtis luomus oli pikavauhtia muuttunut yhdeksi kuningaskunnan vaikutusvaltaisimmista räätäliliikkeistä.

Liike jätti jälkensä myös miesten vaatehistoriaan, sillä se oli ensimmäinen joka esitteli markkinoille takavuorittomat frakkiliivit, jotka tunnettiin erinomaisen miellyttävinä. Muuan dandy ja tyyli-ikoni Fred Astaire hullaantui liiveistä jotka hän oli nähnyt herttuan yllä, ja matkusti Englantiin asti ostamaan itselleen samanlaiset. Hänen toiveensa evättiin hyvin kohteliaasti – kuningashuoneen vaatimuksesta. Fredpä ei tästä masentunut, vaan teetätti myöhemmin liivien kopion toisaalla. Paitsi vaatteiden valmistamisen, Hawes&Curtis taisi myös niiden pesemisen ja korjaamisen. Tämä ensiluokkainen palvelu teki suuren vaikutuksen herttuaan, joka suositteli auliisti liikettä toisille.

Sittemmin yhtiö onkin vajonnut eleganssin korkeimmilta askelmilta – raskaasti vieläpä. Tänä päivänä H&C polkee hintoja ja tarjoaa suuria eriä. Erilaisia malleja toki löytyy runsaasti ja asusteitakin myös, mutta Jermyn Streetin parhaimmistoa se ei ole. Joka tapauksessa korkeampaa laatua kuin valtaosa Suomeen maahantuoduista valmistajista. Tutustumisen arvoinen.

http://www.hawesandcurtis.com

Kategoria Jermyn Street, Laatuvalmistajat, Verkkokaupat | Merkintä: