‘Puvut’ Category
-
Puvun pakkaaminen
0October 20, 2012 kirjoittaja Ville Raivio
Päivän vinkki ja video saapuvat Putthison-sivuston mainiosta valikoimasta. Puvun pakkaamisessa on aina kaksi tavoitetta: vaatekappaleen saaminen pienempään tilaan ja kankaan suojaaminen. Molemmat ovat hallussa tämän videon myötä. Onhan eri asia lukea, miten tehdä, kuin nähdä, miten onnistua.
Kategoria Puvut | Merkintä: Suits
-
Lamb’s ear lapel
0August 22, 2012 kirjoittaja Ville Raivio
Juuri kun luulin nähneeni kaikki kaulusmallit, verraton voxsartoria paljastaa yhden lisää. Kuvassa valokuvaaja Cecil Beaton ja karitsankorvakaulus (eng. lamb’s ear lapel), joka sijoittuu jonnekin neljänteen ulottuvuuteen pysty- ja lovikauluksen taa. Leikkauksessa lovi jää hyvin pieneksi ja kauluksen ylempi osa hyvin pyöreäksi, jonkalaisena se muistuttaa kovin karitsan korvaa. Ei tietääkseni saatavilla yhdenkään firman valmisvaatteissa.
Kategoria Irtotakit, Puvut | Merkintä:
-
Ensivaikutelma
0April 18, 2012 kirjoittaja Ville Raivio
Herefordshiren yliopiston kehityspsykologian professori Karen Pine on vastikään julkaissut tutkimuksensa pukeutumisen merkityksestä ensivaikutelmissa. Tutkimuksessa 306 vastaajalta pyydettiin arvioita kahdeksan valokuvan henkilöstä. Näistä neljä oli miehiä ja yksi miehistä kuvattiin sekä valmispuvussa että mittatilauspuvussa kahteen eri kuvaan. Molemmat puvut olivat laivastonsinisiä ja kalanruotokuvioisia, eikä miehen kasvoja näytetty. Kuvia näytettiin kolmesta viiteen sekuntiin asti. Vastaajat arvioivat henkilöitä itseluottamuksen, menestyksen, luotettavuuden, palkan ja mukautuvuuden mukaan.
Lopputulos oli hyvin selkeä: arviot miehestä olivat korkeampia jokaisen viiden ominaisuuden suhteen siinä kuvassa, jossa hänen yllään oli mittatilauspuku. Kenties seuraavassa tutkimuksessa vastaajien määrä on suurempi, kuvia näytetään kauemmin ja professori löytää kuvattavaksi yhden miehen myös tilauspuvussa. Puku se miehen tekee.
Kategoria Puvut | Merkintä:
-
Puvun prässääminen
1February 24, 2012 kirjoittaja Ville Raivio
Lyhyesti todettuna puku saa lopullisen muotonsa vasta prässäyksessä, joka on työvaiheista viimeisin – ellei lopputarkistusta lueta joukkoon. Villa, jouhikangas, pellava sekä puuvilla, joista valtaosa aidoista puvuista valmistetaan, luonnonmateriaaleina reagoivat hyvin joustavasti lämpöön ja paineeseen. Rypyt katoavat, materiaaleja voi pakottaa haluttuun muotoon ja lopullinen ilme on valmis. Tasokas prässäys on erityisen tärkeää kaulukselle, mikäli haluaa siihen kauniisti kaartuvan muodon. Pukeutujalle helpointa on viedä vaatteensa räätälin prässättäväksi, mutta myös omin konstein voi opetella loistamaan. Kattavat ohjeet tarjoaa ystävällinen räätäli Jeffery Diduch, jonka mainio blogi on arvokas lisä verkon tarjontaan.
http://tuttofattoamano.blogspot.com/2008/11/vital-importance-of-pressing.html
Kategoria Linkkikokoelma, Puvut, Vaatteiden hoito | Merkintä:
-
Pikkutakin kaulusmallit
4November 15, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Nykyisin pukumallien kauluksia dominoi kaksi tyyliä, lovikaulus ja pystykaulus. Vanhoja valokuvia tai taidokkaasti puvustettuja elokuvia katseleva kuitenkin havaitsee aiemmin olleen toisin. Kaulusmallien suhteen oli suurenmoinen vaihtelu sekä koossa että leikkauksissa, mutta jostain kummaksi jääneestä syystä vain kaksi on selvinnyt hyvin elinvoimaisena 2000-luvulle. Ylinnä niistä yleisin, lovikäänteet, joka varsin mitäänsanomattomana ja tylsänä hallitsee pukuimperiumiaan. Tämä malli on ennen kaikkea harmaa sen vuoksi, sillä taidokkaasti ja edes hitusen kiinnostavasti leikattuja lovikauluksia on hyvin vaikea löytää. Tällä saralla italialaiset valmistajat ansaitsevat loputtomat kiitokset, sillä valmistajat kuten Borrelli, Kiton, Isaia, Brioni ja Attolini tarjoavat miellyttäviä elämyksiä tarjoavia leikkauksia.
Toisena mallina jo mainittu pystykaulus, joita näkee eninnä kaksirivisissä puvuissa. Omaan silmääni pystykaulus on miellyttävin valinta, sillä tämä malli näyttää kiinnostavalta jopa kehnoimpien valmistajien takeissa. Pystykaulus pidentää käyttäjäänsä ja nostaa katseen kuin automaattisesti ylöspäin suoraan kasvoihin, joissa silmät toivon mukaan eniten viipyvät. Malli on poikkeuksetta käytössä kaksirivisissä puvuissa, yksirivisten pukujen saralla se on hyvin harvinainen näky ja tilaisuus erottua edukseen.
Kolmas tyyppi on todella harvinainen, kenties uniikki malli jota amerikkalainen dandy-journalisti Gay Talese suosii. En ole koskaan nähnyt Suomessa fishmouth- eli kalansuu-tyylistä kaulusmallia, joka poikkeavan ulkomuotonsa vuoksi on rohkean pukeutujan valinta. Mikäli sen mielii itselleen, tulee asioida hommansa osaavan räätälin pakeilla tai syöksyä ulkomaille ostelemaan. Omistajan tulee myös valmistautua vastaamaan uteliaiden kysymyksiin eksentrisestä kauluksesta, mieluiten kuivan pisteliäästi.
Neljäntenä lovikaulus, jossa on ns. throat latch. Tämä erillinen kangassuikale mahdollistaa kaulusten liittämiseen yhteen siten, että kurkku peittyy ja saa suojaa viimalla. Suomessa en ole koskaan tähän malliin törmännyt, ulkomailla se on satunnaisesti tarjolla maaseututyyliä seuraavissa tweed-takeissa. Keikarissa esitellyssä Huntsmanin takissa on tämä kaulusmalli tarkemmin havainnollistettu.
Viidentenä vinkkaan lukijan pariisilaiskauluksen pariin, joka malli on lovi- ja pystykauluksen harvinainen risteymä.
Lisäksi on hyvä muistaa harmonian vaatimus. Jokaisen pikku- tai päällystakin kaulusten leveyden tulee vastata kantajansa rintakehän leveyttä. Tämä on niin tärkeä seikka, että kertaus on paikallaan: kaulusten leveyden tulee olla harmoniassa rintakehän leveyden kanssa. Juuri tämä seikka on pääsyy siihen, miksi valokuvat 70-luvun puvuista nostattavat ivahymyjä: aikakauden liioitellut leveät kaulukset eivät sovi oikein kenellekään. Isolle miehelle siis leveät käänteet, pienemmälle veijarille minimaalisemmat. Napituskohdan kultainen leikkaus on jonkin verran navan yläpuolella, riippuen toki kantajan omasta mausta. Napa on hyvä pitää mielessä, sillä liian suuri poikkeaminen suuntaan tai toiseen tuottaa oudonnäköisen lopputuloksen. Esimerkiksi erittäin matalalle leikatut kaulukset, kuten on laita Giorgio Armanin takeissa, eivät pue ketään.
Kategoria Irtotakit, Puvut | Merkintä:
-
Kattava lista laatupukujen valmistajista
4September 28, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Jotta puvunhaluinen lukija hyötyisi eBayn selailemisesta sekä ulkomailla ostelemisesta, keräsin tähän listaan suurimman osan tasokkaimmista valmispukujen tarjoajista. Luonnollisesti tekijä jos toinenkin jää uupumaan, sillä globaalit markkinat ovat todella Telluksen laajuiset. Tämän vuoksi mielelläni muokkaan listaa, mikäli lukija löytää jonkin yhtiön jonka tulisi listalla olla.
Eniten käsityötä on seuraavissa (koneiden käyttö hyvin pienessä osassa valmistusta):
- -Sartoria Attolini
- -Oxxford
- -Kiton
- -Brioni
- -Tom Ford
- -Luigi Borrelli
- -Isaia
- -Luciano Barbera: Collezioni Sartoriale
- -Ermenegildo Zegna: Napoli
Ensiluokkaisia valmistajia ovat seuraavat (täysi liinakangasrakenne, käsin ommellut napinreiät, hartiat luonnonmateriaaleista, käsin liitetyt kaulukset ja hihat):
- -Battistoni
- -Belvest
- -Castangia
- -Chester Barrie
- -Cifonelli
- -D’avenza
- -Ralph Lauren: Purple Label
- -Paul Stuart: Stuart’s Choice
- -Paul Stuart: Phineas Cole
Hyvin tasokkaita valmistajia, joissa käsityön määrä on pienempi (esim. täysi liinakangasrakenne, koristeompeleet käsityötä):
- -Canali
- -Ralph Lauren: Black Label
- -Cantarelli
- -Brooks Brothers: Golden Fleece
- -Caruso
- -Corneliani
- -Nervesa
- -Ravazzolo
- -Pal Zileri: Sartoriale
Seuraavissa ainakin liinakangasrakenne, mutta ei merkittävästi käsityötä:
- -Canali Proposta
- -Corneliani: Trend sekä CC
- -Vestimenta
- -Pal Zileri (white label)
- -Hickey Freeman
- -Lubiam
Kategoria Laatuvalmistajat, Puvut | Merkintä:
-
Zoot suit
1March 28, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Zoot-puku (zoot suit) on korkeavyötäröinen, pitkähelmainen ja leveälahkeinen asu, jossa kaulukset leikataan leveiksi ja hartiat paksuiksi. Useimmiten kokonaisuutta täydentävät liioitellun pitkä avainketju, leveälierinen hattu ja teräväkärkiset spectator-jalkineet. Alun perin asun housuissa oli resorit nilkoissa, mutta modernissa zootissa lahkeet ovat suorat. Oxford English Dictionaryn mukaan zoot-sana on todennäköisesti duplikaatio suitista, ja kunnia asun luomisesta useimmiten nimetään joko Harold C. Foxille, chicagolaiselle vaatekauppiaalle ja trumpetistille; Louis Lettesille, memphisiläiselle räätälille tai Nathan Elkusille, detroitilaiselle jälleenmyyjälle. Zoot-puvun saivat alun perin suosionsa Harlemin jazz-piireissä 1930-luvulla, mutta suurin kannatus asulla on aina ollut USA:n meksikolaisväestön keskuudessa. Aikakaudella zoot-puvut vaativat runsaasti tavanomaista pukua enemmän kangasta ja valmistusaikaa, joten niihin suhtauduttiin luksushyödykkeinä. Amerikan sotatuotannosta vastaava taho jopa julkisti lausunnon, jossa asujen todettiin haaskaavan materiaaleja jotka tulisi omistaa Toisen maailmansodan tarpeisiin. Närä latinonuorten ja valkonaamojen välillä johti jopa Zoot-puku -mellakoihin vuonna 1943.
Tänä päivänä zoot-puku on erityistä huomiota kaipaavien nuorten miesten bile-, tai naamiaisasu, mutta meksikolaisen väestön keskuudessa zootia käytetään jopa hääasuna. Parhaat päivänsä zoot on elänyt usean aikakautta sitten, eikä asua juuri näy Amerikan ulkopuolella.
Kategoria Eksentrisyydet, Puvut | Merkintä:
-
Tilauspuku: makupaloja ennen toista sovitusta
0March 9, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Pieni otanta PukuStudion käsityön satoa ennen toista sovitusta. Näkyvillä housujen käsin ommellut napinreiät, liivien lovikaulusmalli, valittu violetti vuori ja mukaan tuleva pähkinäpuinen henkari. Lisää luvassa lähiviikkoina.
Kategoria Puvut, Räätäliliikkeet, Vaateprojektit | Merkintä:
-
-
Tilauspuku: valmistus ja ensimmäinen sovitus
0December 11, 2010 kirjoittaja Ville Raivio
Tilauspukuprosessi jatkuu ensimmäisellä sovituksella, jossa leikatut ja varovaisesti toisiinsa ommellut kangaspalat ovat saaneet puvun raakamuodon. Räätälin ja asiakkaan sovittua tilauksen yksityiskohdista, jotka käsiteltiin sarjan ensimmäisessä osassa, käsityön mestari tilaa kankaan ellei se jo varastosta löydy. Riippuen ostolähteestä, kangastukku saapuu yleensä kolmen viikon sisällä. Kaikissa tilausvaatteissa on useamman kuukauden odotusaika, sillä räätäliliikkeissä käsityö vie aikansa ja aiemmat asiakkaat ovat prioriteetti. Aivan kuten jalkinemestari aloittaa lestistä, räätäli aloittaa asiakkaan kaksiulotteisen kehonkuvan eli kaavan piirtämisellä. Haasteena on tavoittaa uniikin vartalon kaaret paperille ja huomioida samalla lukuisat muuttujat: yleinen ruumiinrakenne, ryhti, epäsäännöllisyydet, raajojen pienet poikkeamat ja näin edelleen. Tilausvaatteiden erikoisuutena on kehon hienovarainen muovaus. Pienihartiainen voi toppauksilla saada uutta ulottuvuutta, huono ryhti suoristuu kankaan ja tukimateriaalien avulla ja suuri vatsa katoaa hiukkasen. Tälläkin muovaamisella on toki rajansa, mutta myös yksityiskohdat ja kankaat ovat oma osansa. Liituraita tunnetusti pidentää, musta hoikentaa ja upslaakit lyhentävät.
Kun kaava on piirretty, räätäli asettaa sen kankaalle, jäljentää muodon kalkilla ja ryhtyy leikkaamaan massiivisilla saksilla kallisarvoista materiaalia. Kangasta tilataan yleensä hieman enemmän kuin tarve on, sillä käsityön pienetkin virheet voivat johtaa tietyn työvaiheen alusta aloittamiseen. Kankaassa tilaa on myös jäätävä potentiaalisille takintaskuille, upslaakeille, rintataskuille, nenäliinataskuille, housuntaskuille, vyölenkeille, kääntöhihoille ja yhä edelleen. Usea sovitus mahdollistaa istuvuuden säätämisen huippuunsa: takkia, liivejä sekä housuja voidaan leventää, pidentää tai lyhentää missä tahansa vaiheessa. Tilauspuvun ensimmäisessä sovituksessa valmiina on puvuntakin runko sekä housut, molemmat toki vain hieman viimeisteltyinä. Kolmiosaisen tilaukseni liivi oli vielä valmistusta vailla. Omalla kohdallani elintasomasu oli ehtinyt karttua tilauksen ja sovituksen välillä, joten housujen vyötäröä päätettiin leventää. Alkuun en ollut aivan varma takin napituskohdasta, ja päädyin nostattamaan sitä sovituksen myötä. Puvuntakissa ei ollut vielä taskuja tai hartioita, joten molempien kohdistus luonnistui suoraan mallin päällä. Myös kainalonsuun koko määrittyi vasta sovituksessa.
Ensimmäisen sovituksen tarkoituksena onkin ennen kaikkea merkata muutokset valmistuvaan pukuun, ja tarjota asiakkaalle mahdollisuus muutoksiin. Toisessa sovituksessa puku on valmistunut huomattavasti enemmän, ja päämääränä on enää hienosäätö. Vaativan – tai epävarman – asiakkaan kohdalla mahdollisesti myös muutosten jatkaminen.
Selvästi esillä oli ennen kaikkea jo ensimmäiseen sovitukseen mennessä kertynyt käsityön määrä. Neulan ja langan taival kankaalla oli kiehtovaa, tilapäiset langanpätkät toivat oman viehätyksensä ja nuppineulat olivat kuin kunniamerkkejä. Kokemuksen myötä yhä suuremmin minua surettaa käsityön arvostuksen katoaminen. Vielä 50-luvulla räätälit olivat itsestään selvä osa minkä tahansa kaupungin katukuvaa, mutta tästä eteenpäin suuri kato on kohdannut käsityön mestareita ja tätä nykyä liikkeitä on koko Suomessa arviolta 20 kappaletta. Ei ole suurempaa mielihyvää kuin saada ylleen itsensä suunnittelema täydellisesti istuva vaate, jonka tietää kestävän ajan hammasta ja tuhahtavan jatkuvan muodinseuraamisen sätkinnälle. Räätälin luona ei päädy maksamaan suurkoneiston markkinointi-, liikevuokra-, kuljetus- tai suunnitteluosaston kasvottomille rahanjahtaajille, vaan ainoastaan käsityöstä ja yksilöllisyydestä. Tuhannet nähdyt mainokset saavat meidät haluamaan jonkin sedän tai tädin nimeä kantavia lumppuja, jotka on massatuotettu halvalla ja joiden hintalapuissa on enemmän ilmaa kuin Seiskan raportoinnissa. Valitsemme rekiltä jotakin, jonka luulemme edustavan omaa makuamme, vaikka vain itse suunniteltu vastaa omaa makua.
Pyydän lukijaa suuntamaan räätälille. Mikäli Suomen hintataso säikyttää, kovin kaukana eivät ole Viro, Puola tai Unkari, joista taidokkaita räätäleitä löytää pienen verkkohakemisen avulla. Ei ole syytä tyytyä kompromisseihin, mikäli mahdollisuus parempaan on käsillä.
Kategoria Puvut, Räätäliliikkeet, Vaateprojektit | Merkintä:
-
-
Tilauspuku: mittaus ja yksityiskohdat
21April 20, 2010 kirjoittaja Ville Raivio
Helmikuun puolella kirjoittelin pukuprojektistani PukuStudion kera. Aloitus on harmillisesti hieman viivästynyt, mutta kiirettä ei ollut eikä toivon mukaan tulekaan. Käsityön ollessa kyseessä ei hoppuilusta koidu kuin harmia. Puvun yksityiskohdat ovat jalostuneet päässäni parin kuukauden ajan, ja nyt paljastan suurimman osan niistä. Mielessäni on vuosien ajan ollut kolmiosainen ajaton puku, joka kestää ajan hammasta sekä valmistuksensa että materiaaliensa ansiosta. Savile Row on ollut suurin innoittaja, joten puvun perusmalli on luonnollisesti englantilainen. Musta on pukurintamalla kuolettavan kyllästyttävä valinta, hyvin tummansininen navy blue sen sijaan käy miltei jokaiseen tilanteeseen — ja on Beau Brummellin väri. Herkimmällä hetkellä olen kuvitellut sitä tilannetta, kun annan puvun eteenpäin pojalleni perinnöksi ja hän – kenties parin muutoksen jälkeen – seisoo se yllään hymyillen. Melko maireaa.
Bespoke- eli tilauspuvustani tulee kolmiosainen, pystykauluksinen ja kaksinappinen. Kangas on 370-grammaista englantilaista kampalankavillaa Dormeuilin mallistosta Royal 12, numeroltaan 98, väri äärimmäisen tumma sininen. Napit sarvea, kaikki napinreiät käsin ommeltuina. Ihastuin Charles Tyrwhittin yhteen liivimalliin, jonka mukainen tämän projektin liiveistä tulee. Pyöristettyä liivien alaosaa harvemmin näkee, ja juuri tällaisten yksityiskohtien kautta aion kauneuden ihannetta jahdata. Luonnollisesti myös liivien selkämys tulee olemaan villaa, ja vasemman puoleiseen liivitaskuun tulee vahvempi tukikangas taskukellon vuoksi. Liivit leikataan Savile Row -tyyliin siten, ettei alinta nappia voi saada kiinnitettyä.
Puvuntakkiin tulee koristeelliset käsitikit (pick stiching), tummanlila vuori, kaksi povitaskua ja kaksi pienempää taskua. Armanin omana lisäyksenä tulee ns. nenäliinatasku. Hartiat ovat vain hitusen topatut englantilaista mallia seuraten, aavistuksen kohotettu käsien sauma (roped shoulder), kaksi takahalkiota ja mukavasti nipistetty lantio. Takin taskut ovat kahden kantin mallia eikä niistä luoda toimivia. Takin kaulusten napinläpi on suora. Housut ovat lantiopituiset, yhdellä vekillä leikatut, housunkannattimin kiinnitetyt ja noin neljän sentin upslaakeilla varustetut. Housujen etu- ja takataskumalleista en pitkään ollut täysin varma, mutta ostettuani riittävästi housuja osui eteeni juuri hakemaani erilaisuutta. Etutaskumalli pysyy toistaiseksi epävarmana, takatasku sen sijaan toteutuu liittämäni kuvan kaltaiseksi. En ole koskaan ymmärtänyt miksi housujen takataskuissa tulisi säilyttää yhtään mitään, joten projektin housujen takataskuista ei tule toimivia. Vetoketjua en housuihin halua, sen sijasta tulee neljän napin kiinnitys. Sitten pääasiaan.
Tilauspuvun ensimmäinen vaihe on luotettavan ja taidokkaan räätälin löytäminen. Tämän jälkeen asiakas joko varaa ajan tai marssii sisään liikkeeseen, ja ilmoittaa halukkuutensa ostaa käsintehty puku. Ensimmäisellä kohtaamisella räätäli kertoo vaihtoehdoista kokemattomammalle pukeutujalle, tai kuuntelee kärsivällisenä mitä pitkät kuukaudet pohtinut kokeneempi asiakas tällä kertaa haluaisi. Tilauspuvussa jokaikiseen yksityiskohdan voi sanella itse, mutta toiveiden täytyy olla toteuttamiskelpoisia. Yksityiskohtana: Savile Row’n räätälit ovat perinteistään tietoisia, eivätkä välttämättä suostu ihan mihin tahansa toiveisiin. Heillä on toki yrityksensä maine varjeltavanaan, mutta tämän lisäksi myös suuri määrä henkilökohtaista ylpeyttä. Suomessa tilauspuvun hinta alkaa 3000 eurosta kaksiosaiselle luomukselle perusvillasta, ylärajaa sen sijaan ei ole. Valtaosa Suomen räätäliliikkeistä käyttää Dormeuilin kankaita, jotka sisältyvät tilauksen hintaan. Erilaisia kankaita on kuitenkin satoja, joten räätälin neuvot tulevat tarpeen jotta asiakas tekee sopivan valinnan puvun käyttötarkoitusta varten. Esimerkiksi pellava ei sovellu ympärivuotiseen käyttöön, mohair puolestaan on kesäisin kuumaa. Mikäli asiakkaalla on jo ennestään kangas, josta haluaa pukunsa luotavan, räätäli tuskin kieltäytyy.
Kun hankkeesta on neuvoteltu ja sovittu, räätäli ottaa tilaajasta seuraavat mitat, vaihdellen toki sen mukaan onko tavoitteena kaksi- vai kolmiosainen puku:
vartalon pituus
hartioiden leveys
olkapään leveys
selän leveys
hihan pituus
rinnanympärys
palleanympärys
vyötärönympärys
lantionympärys
housun sivun pituus
hausun sisäsauman pituus
liivin etuaukon syvyys
liivin selän pituus
liivin sivun pituus
liivin etupituusSeuraavat mitat selviävät mittasuhteista itsestään räätälin ryhtyessä valmistamaan pukua:
hihansuun leveys
lahkeiden leveys
lahkeen alisuun leveys
polven ympärys
reiden ympärys
lantion väljyys
takin väljyydet
halkioiden pituudetMuuttujia on kymmenittäin ja tuntuvasti enemmän kuin mittatilauspuvussa. Jahka puvun ensimmäinen raakaversio on valmis, on aika ensimmäisen sovituksen. Tämän jälkeen sovituksia on yleensä vielä kaksi lisää, mutta tarvittaessa useampi toki onnistuu. Näiden lukuisten sovitusten tarkoituksena on selvittää istuuko puku asiakasta miellyttäen, vai halajaako hän siihen muutoksia. Kolmen – tarvittaessa jopa viiden – sovituksen jälkeen puku on valmis ja asiakas lunastaa luomuksen toivon mukaan raikuvasti hymyillen.
Seuraavana osiona: työvaiheita 40 käsityötuntia vaativan puvun valmistuksesta.
Kategoria Puvut, Räätäliliikkeet, Vaateprojektit | Merkintä:
-
-
Käsityön jälkiä
0March 9, 2010 kirjoittaja Ville Raivio
Satunnainen uhkaostos eBaystä kannatti: myyjä ei ollut ilmoittanut lainkaan mittoja, mutta hinta oli niin halpa ettei diiliä voinut jättää välistä. Perille saapui liki täydellisessä kunnossa oleva räätäliliike Charles Allenin irtotakki, joka istuu kuin blogöörille tehty. Hintaa komeudelle kertyi hidun yli kymmenen euroa, mutta arvon suuremman se saa päätyessään esimerkiksi.
Esimerkkitakin kuvat kertovat niistä ominaisuuksista, joita tuntemattoman valmistajan tuotoksia, kirpputoreja tai eBaytä kahlaavan kannattaa vaatteista etsiä. Kuviot on tasattu tarkoin, mutta valitettavasti pientä heittoa on taskujen ja selän kohdin. Tämä ei suinkaan ole kunniaksi valmistajalle, mutta onneksi kovin harva katsoja ehtii huomata pienen heiton. Kaulus, hihat, vuori ja napinlävet on tehty käsityönä, ja lisäksi rinnustan liinakangas on ommeltu kiinni kymmenin pistoin. Nämä pistojäljet ovat jääneet piiloon kaulusten taakse omistajan iloksi. Taskujen vuorin kiinnitys on samaten käsityötä, ja tämä ilmenee selvimmin epätasaisten ompeleiden ansiosta.
Mikäli on kiireessä, ostajan on hyödyllistä kurkistaa aivan ensiksi pikkutakin hihoihin sekä kaulusten taakse. Epätasaiset pistot ovat poikkeuksetta merkki käsityöstä, mutta yksin tämä ei tee vaatteesta ensiluokkaista. Harmillista kyllä, rintakehän kohdalla oleva liinakangas (full canvas) selviää vain tunnustelemalla. Esimerkkitakissa se tuntuu epätasaisena, melko paksuna ja yllättävän tiheänä rakenteena. Tämä luonnonmateriaaleista, kuten hevosen jouhista tai kamelinkarvasta, valmistettu rakenne huolehtii siitä, että pikkutakki muotoutuu käyttäjänsä rintakehän mukaan. Laatujalkineissa samasta asiasta huolehtii sisäpohjan alle jäävä korkkikerros. Full canvas -rakenne hengittää erinomaisesti, joten hikoilu on runsaasti vähäisempää, ja tämä mainio ominaisuus myös takaa mallikkaan laskeutuvuuden. Halvoissa puvuissa tämä rakenne poikkeuksetta toteutetaan liimaamalla, jonka vuoksi halvat Turot laittavat kantajansa hikoilemaan.
Kategoria Irtotakit, Puvut, Räätäliliikkeet | Merkintä:
-
-
Käsin ommellut napinreiät
0October 9, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
iden ylivoimaisten ominaisuuksien ohella räätälityönä valmistetut valmis- ja tilausvaatteet erottuvat käsin ommeltujen napinreikiensä ansiosta. Harva pukuihin perehtymätön osaa edes etsiä ominaisuutta, mutta eleganssista intoileva erottaa nopsasti hieman ulospäin työntyvän ja säännöllisen ompeleen. Käytännössä tästä melko työläästä ompeleesta on hyötyä ulkonäön ohella vain siten, että se kestää napin kiinnittämistä ja avaamista vuosikymmenet. Tavanomaisen valmisvaatteen koneitse pikaommeltu napireikä joutuu todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin paikattavaksi, kun taas käsin ommeltu napinreikä palvelee ylpeänä omistajaa, joka arvostaa käsityön kauneutta.
Esimerkkiä ompeleen tarkkuudesta tarjoaa Brioni-takki.
Kategoria Puvut | Merkintä:
-
-
Kuvioiden kohdistaminen
5September 22, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Vain korkealaatuisimmissa puvuissa pukukankaan kuviot on kohdistettu täsmällisesti ympäri rintakehän, taskuissa sekä rintataskussa. Valtaosassa pukuja rintatasku on naitettu oikein kuvioiden suhteen, mutta viimeistään taskut erottavat jyvät akanoista. Kuvioiden tasaaminen on kallista, joten tehdastuotetuissa halvoissa puvuissa tai keskinkertaisuuksien parissa yksityiskohtaa ei ole. Esimerkiksi Brioni, Kiton, Savile Row -liikkeet ja kaikki ammattitaitoiset räätälit kautta pallon varmistavat, että mies on oikein ja huolella puettu. Kuitenkin hartioiden kohdalla tehdään useimmiten poikkeus: esimerkiksi räätäliluomusten kohdalla hartialinjan oikea istuvuus on tärkeämpää kuin vaikkapa liituraitojen tasainen linja, joten kuvioita ei tasata hartioissa.
Kategoria Eleganssi, Puvut, Räätäliliikkeet | Merkintä:
-
Paksummat pukukankaat
1August 24, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
2000-luvun pukumarkkinoita piinaavat liian ohuet kankaat. Vielä 50-luvulla kankaat olivat hyvin kestäviä ja nykyisiin verrattaessa kovin paksuja, mutta sittemmin ilmastointi ja parantuneet rakennustavat ovat poistaneet tapeen tukevammille pukukankaille. Tämä on sääli. Esimerkiksi kovin yleinen super 100 -luokkainen villakangas on mukavan ilmavaa ja miellyttävän sileää, mutta käyttöä se ei kestä. Ensimmäisenä kankaaseen ilmaantuu epäesteettistä kiiltoa (eng. sheening) kohtiin, jotka kokevat eniten kulutusta: kyynärpäihin, hihansuihin, reisiin, nappien ympärille ja kainaloihin. Kuta kauemmin samat kohdat kokevat hankausta, sitä nopeammin kankaaseen ilmenee pieniä reikiä, jotka muuttuvat ongelmksi. Kirpputoreilla hypistelemäni super 100+ -tasoiset pukukankaat ovat ulkoasunsa perusteella usein kestäneet useimmiten alle viisi vuotta ahkeraa käyttöä, enkä voi suositella näin ohuita kankaita kellekään oikeasti kestävää vaatetta etsivälle.
Ohuilla pukukankailla on myös toinen kehno ominaisuus: ne eivät laskeudu kauniisti. Jokainen tuulenpuuska saa housunlahkeet läpättämään kuin tuuliviirit, ja heittää napittamattoman pikkutakin selkää kohden. Pienikin käden tai jalan liike sinkoaa ohuen kankaan liikkeelle kuin silkkiliinan. Juuri laskeutuvuus (eng. drape) on yksi tärkeimmistä puvun ulkoasua säätelevistä tekijöistä, eikä se turhan usein ole kunnossa ohuiden kankaiden kanssa. Ne ovat usein niin ohuita, ettei siluetti pysy kasassa liikkeen myötä. Jokainen perintöfrakin, -smokin tai -puvun omistava huomaa hypistelyn aikana ensimmäisenä vaatteen painon. Seuraavaksi silmä etsii luomuksesta kulumaa, jota harvemmin löytyy vaikka ikää olisi jo vuosikymmeniä. Selityksenä voi olla harvaksi jäänyt käyttö, mutta useimmiten syynä on paksunkarhea kangas.
Jokaiselle kestävää pukua etsivälle en suinkaan suosittele keinokuitu-villa -sekoitteita, vaan joko kudonnaltaan astetta karheampaan tai sitten paksumpaan kankaaseen siirtymistä. Super 60 tai -50 -tasoinen kangas lienee jo omiaan kestämään runsasta käyttöä, mutta muodostamaan silti riittävän ilmavan puvun. En väitä, etteikö myös ohuilla kankailla olisi paikkansa vaatekaapissa ja käyttäjän yllä, mutta niiden suhteen kestävyydestä on hyvin vaikea sanoa etukäteen. Huonossa tapauksessa päätyy maksamaan satoja euroja luomuksesta, jonka hyväksyttävä käyttöikä jää pariin vuoteen. Tällainen ostos ei ole liioin ekologinen eikä taloudellinen, mikäli näillä tekijöillä on omistajalle mitään painoarvoa. Edes pukujen aateliluokassa, räätäliluomusten joukossa, kestävyys ei voi olla vuosikymmenten luokkaa mikäli kangas ei siedä kulumaa. Länsimaiden merkittävimmät tyyli-ikonit, kuten Fred Astaire, Clark Gable, Douglas Fairbanks Jr. ja Windsorin herttua, ovat kaikki eläneet aikana jolloin tukevammat kankaat olivat arkipäivää, ja tämä seikka on yksi niistä tekijöistä jonka vuoksi heidän hahmonsa sykähdyttävät yhä tänä päivänä.
Paksummat pukukankaat ovat oikea askel.
Kategoria Materiaalit, Puvut | Merkintä:
-
Pikkutakin istuvuudesta
3July 18, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Koska mainiompaa kuvaa en tähän mennessä ole löytänyt, lainaan englantilaisen Scabalin versiota. Erinomaisesti istuvan pikkutakin etuosan tulisi myötäillä rintakehää, vyötäröä ja hartioita kuten esimerkkikuvassa. Missään kohdin ei ole nähtävillä rypistymistä, tyhjää tilaa tai puristavaa kohtaa, kuten aivan liian usein on tapana. Käytännössä perfektionismin tavoittelijalla tulee olla joko satumainen tuuri valmisvaatteen kera, tai sitten lahjakas ompelija joka suorittaa tarvittavat muutokset. Parhaaseen tulokseen pääsee tietysti räätälin valmistaman tilausvaatteen avulla, mutta tämä vaihtoehto on harvan valinta.
Kuva: (C) Scabal
Kategoria Irtotakit, Oikea istuvuus, Puvut | Merkintä:
-
Irtoliiviversio
0July 18, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Kaksiosaisten pukujen ja irtoliivien yhdisteleminen on tunnetusti vaikea laji. Kuvan herrasmies tarjoaa yhden melko onnistuneen tulkinnan, jossa tummansininen puku nauttii vaaleanharmaitten kaksiosaisten liivien seuraa. Poikkeuksellisesti liivit on leikattu vyötäröltä suoraksi, kuten tapana oli vielä 1900-luvun alkupuolella. Miksei näinkin.
Kategoria Puvut | Merkintä:
-
Super 100 -villa
10July 2, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Materiaali on tärkeä osa puvun ulkonäköä ja mukavuutta. Myyjä on kaiketi todennut asiakkaalle kankaan olevan Super 100 -villaa, eli “sen täytyy siis olla kunnon kamaa.” Ihan mukavaa, mutta super-skaala on vain yksi keino kankaiden luokituksessa. Huippuvalmistajan super 100 voi olla paljon laadukkaampaa kuin kehnon valmistajan super 150 -kangas. Totta on, että super-luokituksessa korkeampi luku kielii yleensä laadusta. Mitä korkeampi luku on, sitä hienompaa ja kevyempää villa on. Kaikki lähtee liikkeelle lampaista, koska jalostuksen ansiosta tietyt rodut kasvattavat hienompaa villaa. Korkealaatuisinta villaa tuottavat lampaat löytyvät Australiasta, Tasmaniasta, Uudesta-Seelannista ja Italiasta. Näissä maissa villabisnekseen suhtaudutaan vakavasti ja kunnianhimolla.
Keritty villa käydään lävitse ja luokitellaan kuidun paksuuteen perustuen. Mikroskoopin alla villan hienous mitataan mikrometreinä laajalti hyväksyttyjen standardien mukaan. Mikroniskaala taas kääntyy numerosarjoiksi, jotka isketään kaupoissa myytävien pukujen vuoreen. Minkä tahansa raakavillan, jonka mitataan olevan hienompaa kuin 18.5 mikronia, sanotaan olevan vähintään 100-luokkaista. Skaala kuitenkin jatkuu aina super 200 -villaan asti, joka onkin todella harvinaista materiaa. Mitä enemmän villassa on superia, sitä pienempi sen paksuus mikrometreissä on. Suuri super-luku tuo kuitenkin mukanaan suuria ongelmia: hienoimmat pukukankaat rypistyvät ja repeilevät helposti. Niitä on myöskin vaikeampi korjata. Oma vaikutuksensa on myös lämpötilojen vaihtelulla, sekä käyttäjän kehon lämmönsäätelyllä. Mikäli löytää kaupasta super 100 -kankaisen puvun todella halvalla eikä kyseessä ole alennusmyynti, on syytä huolestua. Diili on liian hyvä ollakseen tosi. Todennäköisesti valmistajan kangas on vain super 90, -80 tai vielä kehnompaa kamaa. Alihankkijoiden ja paikallisten ostajien käyttäminen on suurten ketjujen tapa vierittää syy alemmille tasoille. Pääkonttorin väki nostaa näin mukavat bonukset ja pyöritellä peukkuja, mikäli ongelmia ilmenee. Mielestäni super 150 -tasoinen kangas on ohuin, josta kannattaa valmistaa pukuja. Tätä hienompi materia lähentelee jo taideteosta, joka ei kestä jokapäiväisen käytön tuomaa rasitusta.
Ylimmässä takissa on Redan super 100 -kangasta; keskimmäisessä roskakangasta, josta puolet on polyesteriä; alimmassa on Italian ja kenties koko maailman laadukkaimman valmistajan, Loro Pianan, super 110 -kangasta. Pianassa on 10 superia enemmän kuin Redassa, mutta kankaat painivat aivan eri sarjoissa. Piana-takin koskettaminen lähentelee pornografista kokemusta.
Kategoria Irtotakit, Materiaalit, Puvut | Merkintä:
-
-
Parisian lapels
0June 27, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Pukurintamalla yksi hyvin harvojen yllä elävistä reliikeistä ovat pariisilaiskaulukset. Ulkonäöltään ne sijoittuvat pystykaulusten ja lovikaulusten välimaastoon, ollen ikään kuin tavallista leveämmät pystykaulukset. Vain hyvin harva valmisvaatteiden tarjoaja leikkaa takkinsa tällä tyylillä, muutoin käyttäjät ovat poikkeuksetta räätäleiden asiakkaita. Pariisilaiskaulukset ovat valinta siinä missä muutkin kaulusmallit, mutta harvinaisuutensa vuoksi ne erottavat pukeutujan edukseen. Ranskalainen vaatevalmistaja Marc Guyot kertoo kauluksista seuraavaa:
“Malli oli hyvin suosittu 50-luvulla, erityisesti Ranskassa. Sen teki tunnetuksi ranskalainen räätäliliike Camps De Luca, ja malli tunnetaan täällä nimillä le cran tailleur (räätälin kaulus) ja le cran parisien (pariisilaiskaulus). Tänä pävänä leikkausta suosivat yhtiöt kuten Arnys, Smalto ja Christian Dior. Minä kokeilin sitä ensi kerran mittatilauspuvuissani 90-luvulla, enkä ole sen koommin vaihtanut.”
Räkkikuvat: (C) Marc Guyot
Kategoria Irtotakit, Puvut | Merkintä:
-
-
Formaalimpi puku
6June 21, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Amerikassa pukeutumiseen osataan ja halutaan satsata tarvittaessa suuresti. Esimerkkinä kuvien herrasmies, useilla verkkofoorumeilla vaikuttava nimimerkki Manton, joka on valinnut ylleen kolmiosaisen puvun. Mantonin taakse kätkeytyy erinomaisen tyylioppaan kirjoittanut pseudonyymi Nicholas Antongiavanni, joka puolestaan on todellisessa elämässä entinen republikaanien puhekirjoittaja Michael Anton. Tyylivelho ei ole kuitenkaan halunnut tyytyä tavanomaiseen, vaan kokonaisuus on täynnä omintakeisuuksia joita harjaantumaton silmä ei löydä.
Tummanharmaa puku on kauttaaltaan räätälityötä, ja pikkutakissa on leveät lovikaulukset. Nappeja löytyy kaksi ja taskut ovat formaaleinta kahden kantin mallia. Kaksirivisissä liiveissä on leveät shaalikaulukset ja lantiolle päättyvä pyöristetty helma, joka oli yleinen 1900-luvun alussa. Taskukellon vitja roikkuu kauniisti ylimmästä napista, ja housuissa on kahdet laskokset. Kauluspaita on harmaa, solmio puolestaan klassista Macclesfield-kuosia ja täydellisellä four-in-hand -solmulla. Taskuliina perustavaa laatua oleva valkoinen. Kaiken kruunaavat solmioneula sekä housunkannattimet, jotka näkyvät jahka takki riisutaan.
Kokonaisuus on tyrmäävä, ajaton ja erittäin formaali – oikeastaan se on kenties muodollisin koskaan näkemäni moderni puku. Vain vaihtamalla paidan puhtaanvalkoiseen herrasmies voisi nousta enää korkeammalle tasolle. Kerrassaan ylivertaista!
Kategoria Oikeat yhdistelmät, Puvut | Merkintä:
-
-
Kashmirpuku
0June 17, 2009 kirjoittaja Ville Raivio
Pukumateriaalina kashmir on hyvin vaikea. Kangas on pornografisen pehmeää ja miellyttävää, mutta ei kestä käyttöä tai kulutusta lainkaan hyvin. Ensimmäisenä kulumaa löytyy kyynärpäiden, niskan, hihansuiden ja pakariston kohdalla, eikä sen estämiseksi voi tehdä mitään. Miinukseksi voi laskea myös tautisen kovan hinnan. Ulkonäöllisesti kashmirpuku eroaa tavanomaisesta villapuvusta pehmeämmän, flanellinomaisen pinnan ansiosta. Huonon kestävyyden vuoksi en suosittele kashmirpukua kenellekään, mutta sekoitekankaasta valmistettu villa-kashmirversio voi palvella mainiosti.
Kuvan herrasmies seisoo kolmiosaisessa kashmirpuvussa, joka istuu hartioiden ja rintakehän kohdalta esimerkillisesti. Miinusta tuovat roikkuva solmiosolmu sekä jöpöttävä taskuliina.
Kategoria Puvut | Merkintä:
