-
Zoot suit
1March 28, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Zoot-puku (zoot suit) on korkeavyötäröinen, pitkähelmainen ja leveälahkeinen asu, jossa kaulukset leikataan leveiksi ja hartiat paksuiksi. Useimmiten kokonaisuutta täydentävät liioitellun pitkä avainketju, leveälierinen hattu ja teräväkärkiset spectator-jalkineet. Alun perin asun housuissa oli resorit nilkoissa, mutta modernissa zootissa lahkeet ovat suorat. Oxford English Dictionaryn mukaan zoot-sana on todennäköisesti duplikaatio suitista, ja kunnia asun luomisesta useimmiten nimetään joko Harold C. Foxille, chicagolaiselle vaatekauppiaalle ja trumpetistille; Louis Lettesille, memphisiläiselle räätälille tai Nathan Elkusille, detroitilaiselle jälleenmyyjälle. Zoot-puvun saivat alun perin suosionsa Harlemin jazz-piireissä 1930-luvulla, mutta suurin kannatus asulla on aina ollut USA:n meksikolaisväestön keskuudessa. Aikakaudella zoot-puvut vaativat runsaasti tavanomaista pukua enemmän kangasta ja valmistusaikaa, joten niihin suhtauduttiin luksushyödykkeinä. Amerikan sotatuotannosta vastaava taho jopa julkisti lausunnon, jossa asujen todettiin haaskaavan materiaaleja jotka tulisi omistaa Toisen maailmansodan tarpeisiin. Närä latinonuorten ja valkonaamojen välillä johti jopa Zoot-puku -mellakoihin vuonna 1943.
Tänä päivänä zoot-puku on erityistä huomiota kaipaavien nuorten miesten bile-, tai naamiaisasu, mutta meksikolaisen väestön keskuudessa zootia käytetään jopa hääasuna. Parhaat päivänsä zoot on elänyt usean aikakautta sitten, eikä asua juuri näy Amerikan ulkopuolella.
Kategoria Eksentrisyydet, Puvut | Merkintä:
-
Jose Albaladejo Pujadas
0March 28, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
74-vuotias Jose Albaladejo Pujadas on espanjalaisen jalkinemaailman vanhoja mestareita. Josen isoisä Matias Pujadas perusti ensimmäisenä Espanjassa kenkätehtaan Goodyear welt -jalkineiden valmistamiseen, ja isoäiti puolestaan toivoi pojasta perheen perinteiden jatkajaa. Kymmenvuotiaasta asti ura oli selvillä ja oppia Jose syvensi työskentelemällä 19-vuotiaasta lähtien Italian kenkätehtaissa. Vuonna 1961 luvulla hän perusti oman pienen kenkäverstaansa Yankon, joka kasvoi vuosien saatossa suureksi tekijäksi Espanjassa – yksin 80-luvun aikana tehdas valmisti yli yhdeksän miljoonaa popoparia. Jose suunnitteli lestejä sekä malleja, ja hoiti myös yrityksen talouspuolta. Vuonna 1997 Yanko myytiin, kun kenkämarkkinat olivat kääntyneet laskuun Espanjassa ja Jose perusti lastensa kanssa entistä laadukkaamman tehtaan Mallorcalle. Jalkinemestarilla on kuusi lasta, joista kahdella on oma kenkäyrityksensä ja neljä työskentelee Carminalla. Carmina shoemakerin päämääränä on tarjota käsintehtyjä reunoskenkiä sekä miehille että naisille, ja pienestä koostaan huolimatta yritys on kukoistanut. Joselle mieluisin jalkinemalli on oxford, ja hän on aina pitänyt englantilaisia Mozartin veroisina suutarintaidossa, italialaiset puolestaan ovat muotivaikutteidensa ansiosta seuraamisen arvoisia.
Jalkineiden suunnittelun ja valmistamisen vastapainoksi Jose kuuntelee klassista musiikkia ja kävelee runsaasti.
Kategoria Kohtaamisia | Merkintä:
-
Loding
2March 27, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Vuonna 1998 perustettu Loding tarjoaa maltillisesti hinnoiteltuja jalkineita ja asusteita. Hintaluokkansa kilpailijoista yhtiö erottuu tasapäistämisellä: kaikki parit maksavat aina 150 euroa, ja koneellisen käsityön lisäksi vuodat leikataan käsin. Valikoima on melko laaja, kaikissa malleissa on Goodyear welt -rakenne ja verkkokauppa on selkeä. Markettipopoa parempaa järkihinnoin, siis.
Kategoria Laatuvalmistajat, Verkkokaupat | Merkintä:
-
Lääkärintakki
5March 27, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Vuonna 2008 uuttera japanilainen Arata Ohwa sai ystävältään perustavanlaatuisen kysymyksen: miksei markkinoilla ole lainkaan tyylikkäitä lääkärintakkeja? Aivan samaa seikkaa olen terveyskeskusvierailuillani pohtinut huomatessani vallitsevan kehnon istuvuuden. Manalassa istuessani terveyskeskusharjoitteluaan suorittanut tuleva lääkäri aikanaan huomautti: kun rakennukseen tulee arkivaatteissa, kukaan ei kiinnitä huomiota, mutta heti kun tuo valkoinen takki on yllä toisten silmissä heijastuu selvä kunnioitus. Lääkäri – jos kuka – on luottamusasemassa ja pukeutumisen tulisi pikemminkin vahvistaa kuin lieventää tätä faktaa. Taatusti samat ajatukset mielessään Ohwa loi toverinsa Obuo Nohmamedan kanssa Classicon, joka tarjoaa verkkokaupassaan klassisesti leikattuja lääkärintakkeja sekä laboratoriotakkeja. Kaikki takit leikataan ja ommellaan tilaustyönä Japanissa, materiaalit ovat puuvillaa, antibakteerisia ja siten sairaalaoloihin sopivia. Mikä tärkeintä, leikkaus on pikkutakin lailla istuva ja klassista V-linjaa myötäilevä. Pientä omaleimaisuutta haluava voi jättää parisen toimivaa hihansuunappiaan auki tai jopa kääriä hihaa paljastaakseen koristereunaisen vuorikankaan. Kauniimpaa sukupuolta ei ole unohdettu: Classico tarjoaa takit myös naisille. Esimerkillistä!
Kategoria Laatuvalmistajat, Verkkokaupat | Merkintä:
-
Richard James Weldon
0March 24, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Vuodesta 1826 asti toiminut Richard James Weldon on yksi Britannian vanhimmista räätälitarvikkeiden tarjoajista. Yritys myy ainoastaan räätäleille ja yrityksille, mutta lukijan kannalta RJW:n tunteminen voi olla arvokasta: tilausvaatteeseensa voi oman räätälin kautta tilata kätevästi vaikkapa käsin kirjaillun bleiserilätkän tai koko kasan sarvinappeja. Yritys tarjoaa myös mahdollisuuden erikoistilauksiin kaiverruksissa, vuorikankaissa, napeissa ja muissa. Sivustolta ladattava katalogi helpottaa suunnittelua kummasti.
Kategoria Laatuvalmistajat, Räätäliliikkeet | Merkintä:
-
Liste Rouge
0March 24, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Vuonna 1938 perustettu ranskalainen Liste Rouge tarjoaa tasokkaasti viimeisteltyjä mittapaitoja sadoin kankain. Asiakkaalle tarjotaan kattava oman kehon mittausopas tai mahdollisuus oman paidan lähettämiseen, jolloin tilauspaita valmistetaan lähetyksen sisällön mitoista. Muista saman alan yrityksistä LR erottuu käsityön määrässä ja valmistuspaikaltaan: kaikki paidat tehdään Ranskassa, kenties jopa pulleiden ja onnellisten ranskalaisten voimin.
Kategoria Laatuvalmistajat, Verkkokaupat | Merkintä:
-
Puvun hoito ja huolto
5March 23, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Anonyymi lukija kyseli minulta puvun hoidosta, ja harmikseni huomaan etten tähän aiheeseen olekaan noin kolmen vuoden ylläpidon aikana tarttunut. Siispä hoitoon ja huoltoon.
Puku on yleensä vaatekaapin kallein yksittäinen hankinta ja käyttöesineenä sen huoltaminen on aina kannattavaa. Yhden vuodenajan vaatteet säilyvät mainiosti huoneenlämmössä vaatekaapin suojissa, aktiivikäytössä olevat vaatteet sen sijaan vaativat pientä huoltoa. Will Boehlken kattavat ohjeet pukujen hoidosta vaikuttavat omaan silmääni kovin ylettömiltä, mutta jos aikaa ja vaivaa tahtoo näin kovin käyttää, siitä vain. Omalta osaltani pitäydyn melko huolettomassa linjassa. Päivän aikana puku kerää pölyä ja tomua ympäristöstään, mutta myös koko määrän kehosta haihtuvaa kosteutta. Tämän vuoksi puvut hyötyvät jalkineiden ohella vuorokauden mittaisesta levosta, jonka aikana villapuvun rypyt yleensä katoavat tai hälvenevät ja liinakangasmateriaali palautuu muotoonsa kosteuden kaikotessa. Pölystä, irtohiuksista ja muusta pienestä pääsee vaateharjalla, kuivunut rapa lähtee useimmiten kostealla rätillä ja harjaamalla.
Kuivapesu on pukujen kohdalla ainoa oikea kunnollisen puhdistamisen muoto, mutta samalla se myös kuluttaa kangasta ja tukimateriaaleja hieman. Tämän vuoksi pesulakäynnit tulisi rajata minimiin ja sen sijasta käyttää vanhaa työmatkaajan konstia: suihkukäynnin ajaksi puku ripustetaan henkarille samassa tilassa, ja annetaan höyryn imeytyä. Tämän tulisi poistaa valtaosa kiukkuisimmistakin rypyistä jahka puku on kunnolla kuivunut. Vanhan koulukunnan Savile Row -räätälit pidättäytyvät kuivapesusta kokonaan ja luottavat höyryyn, höyrysilitysrautaan ja harjaamiseen – tahrat hoidetaan erikseen. Povitaskut ovat upea keksintö, mutta niissä – samoin kuin kaikissa muissakin arvopuvun taskuista – ei tulisi säilyttää mitään teräväreunaista tai painavaa. Avainkotelo on luotu juuri tämä pulma mielessä, mutta myös tuhti lompakko venyttää kangasta erityisesti takataskussa. Kun puku ei ole yllä, sen tulisi olla henkarilla joka täyttää hartiat jetsulleen. Housujen säilyttämiseen on useita henkarimalleja, ja kokemuksen perusteella suosittelen keinohuovan kaltaisella nukalla päällystettyjä henkareita. Näistä eivät housut lipsu. Mikäli haluaa aivan viimeisen päälle mietityn henkarin, Kirby Allisonin mallisto on tällä hetkellä maailmanmarkkinoiden kärkeä.
Kategoria Vaatteiden hoito, Yleistä vaatetuksesta | Merkintä:
-
Hand&Lock
0March 21, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
2000-luvun mahtavin kirjontatyötä tarjoava yritys on kahden kunniakkaan käsityöverstaan yhteensulauma. Vuonna 1767 kangas- ja kudontatarvikekauppiaat Hand lisäsi kirjonnan valikoimiinsa. Nämä alun perin Flanderin levottomuuksia paenneet hugenotit olivat opineet kultapitsin ja kudonnan salaisuudet 1500-luvulla, kun Catherine de Medici nai Ranskan hoviin ja muutti maahan asumaan. Keskiajalla heraldinen taide oli merkki kantajansa sosiaalisesta asemasta, ja vaatteiden kultapitsi sekä kirjonta kertoivat vastaantulijalle statuksen. Vuonna 1898 CE Phipps&Co. avasi yrityksensä Englannin kirjontamarkkinoille, selvisi useammasta maailmansodasta ja vaihtoi nimensä muotoon S Lock Ltd. alkuperäisen omistajan kuoltua. Huomattavimman menestyksensä yritys saavutti yhteistyöllään couture-valmistajien, kuten Christian Diorin ja Harmy Amiesin, kanssa. S Lock Ltd. on valmistanut muun mittavan ohella kuningatar Elizabeth II:n ja hänen äitinsä kruunajaisviitat sekä prinsessa Annen hääasun. Yhtiö sai kuninkaallisen hovihankkijan sinetin sekä lisää näkyvyyttä kun prinsessa Diana siirtyi kirjontamieltymyksineen käyttämään Lockin palveluja.
Vuonna 2001 S. Lock ja M. Hand yhdistyivät, kaksi vuotta myöhemmin samaan syssyyn liittyi MBA Costumes. Tänä päivänä Hand&Lock -nimellä toimiva yhtiö tarjoaa käsinkirjontaa sekä erikoisosaamista elokuva- ja viihdetuotantoihin, muotialalle ja armeijan tarpeisiin – unohtamatta toki juuriaan aristokratian ja kuninkaallisten koristajana. Mikäli haluaa teettää vaikkapa bleiserilogon kerholleen tai yhdistykselleen, ei ole osaavampaa toimijaa kuin H&L joka vastaisi huutoon.
Kategoria Kuninkaalliset hovihankkijat, Laatuvalmistajat, Verkkokaupat | Merkintä:
-
The Dandy Portraits
1March 21, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Valokuvaaja-multimediatuottaja Rose Callahanin useamman vuoden projektina on ollut kovin tyylikkäiden miesten tapaaminen. Näistä kohtaamisista on syntynyt kuvablogi The Dandy Portraits, joka nimensä mukaisesti esittelee astetta mielikuvituksellisempaa pukumiehen tyyliä. Harmillisesti kuvattuja ei ole haastateltu sivustolle eikä juuri esitelty, mutta blogööri pimittää aineistoaan tulevaa kirjaa varten. Yhtä kaikki, kuvat puhuvat puolestaan.
Kategoria Linkkikokoelma | Merkintä:
-
Nuoren miehen klassinen tyyli
39March 21, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Uusi lukija Niklas toivoi minulta artikkelia, joka kertoisi kuinka nuori mies voi pukeutua klassisesti ja samalla näyttää ikäiseltään. Nyökkään nyt hänen ja kaikkien muiden nuorempien jamppojen suuntaan, joskin alla oleva on suunnattu yläaste-, lukio-, korkeakoulu- ja vapaa-ajan ympäristöihin. Työelämä siis erikseen. Lukijan on tietysti hyvä muistaa kirjoittajan olevan jo 25-vuotias setämies, joka ei tiedä mikä on hip tai hop 2000-luvun kouluissa.
Pukuja on hyvä välttää, mutta kauluspaitoja suosia aina kun mahdollista. Mikä tahansa paita, josta kaulus löytyy, on aina siistimpi kuin muut paitamallit. Kankaasta, väristä ja yksityiskohdista riippuen kauluspaitoja löytää joko äärimuodollisina tai hyvin rentoina. Ääripäiden esimerkit ovat valkoinen kauluspaita ranskalaisilla kalvosimilla sekä flanellipaita täysin pehmeällä kauluksella ja kalvosimilla. Myös leikkauksella on väliä. Kireä kauluspaita on nuorekkaampi kuin löysempi paita. Jos kehonrakenne on hankala, mittapaita on kätevin ratkaisu. Halvimmat mittapaidat Suomessa kustantavat noin 80 euroa ja ne voi suunnitella täysin oman maun mukaan. Harvempi alle kaksikymmenvuotias näyttää ikäiseltään tai ympäristöönsä sopivalta puvussa, ellei ole sukujuhlassa tai jo pääsyt pukua vaativaan työhön. Ennen kuin nuoria nähdään yleisesti niihin sonnustautuneena – kuten Italiassa – puvusta ei tule osa suomalaisen nuoren jokapäiväistä olemusta.
Mikäli nuoria miehiä on kuitenkin useampi ja he kaikki ovat puvuissa, katsoja olettaa heillä olevan jonkinmoinen sopiva syy kokoonpanoilleen. Juhlat tai valmistujaiset. Jos haluaa ehdottomasti pitää yllä korkeaa tasoa, on suositeltavaa turvautua mieluummin irtotakki-irtohousut -yhdistelmään. Se on riittävän rento nuorelle, mutta taatusti myös riittävän edustava miltei mihin tahansa ympäristöön. Myös pelkistettyjä silkkisolmioita tulee välttää, sillä niillä on juhlava asu. Nämä asusteet voi korvata solmukkeilla tai kudotuilla neulesolmioilla. Ylipäätään asusteet nousevat erittäin suureen osaan, jos haluaa näyttää joten kuten ikäiseltään.
Seuraavat kokoonpanot toimivat kuin paraskin häkä:
- farkut ja irtotakki
- farkut ja samettitakki
- farkut ja klubitakki
- farkut ja laivastobleiseri
- farkut ja v-aukkoinen neule
Tarkka lukija huomaa, mihin olen pyrkimässä: farkut laskevat minkä tahansa kokoonpanon riittävän rennoksi jopa teinille. Tällöin tulee kuitenkin huolehtia siitä, että jalkineet, asusteet ja kauluspaita ovat sopivan klassiset, jotta yhdistelmässä on sitä jotakin. Jos ei pidä farkuista, toinen rennompi vaihtoehto ovat khakit tai chinot. Myös molski- tai vakosamettihousut passaavat. Suorat housut taas ovat turhan viralliset kouluympäristöön. Mikäli kaulusten sijaan yllä onkin pikeepaita, kokoonpano laskee välittömästi rennompaan ja samoin käy jos jalkineet ovat katumallia. Nauhakenkien sijaan louferit eli avokengät ovat taas rennompi valinta, samoin kuin saappaat.
Seuraavat ovat hyödyllisiä jokaisen nuoren miehen vaatekaapissa:
- samettitakki, irtotakki, klubitakki, laivastobleiseri
- useampi taskuliina eri väreissä ja kuvioissa
- ruskeat brogue-jalkineet
- mustat oxford-malliset jalkineet
- ruskeat avokengät
- puhtaanvalkoinen ja -sininen kauluspaita, sekä useampi kuvioitu paita
- yksi hillitty solmio sukujuhliin ja kissanristiäisiin, musta solmio hautajaisiin ja harmaa solmio juhlatilaisuuksiin
- yhdet vaaleansiniset ja yhdet tummansiniset farkut, mieluiten mahdollisimman hillittyä kangasta ja leikkausta
- reilusti neuleita monissa väreissä
- tumma puku, joka todella istuu
Mustat oxfordit, valkoinen kauluspaita, solmio ja taskuliina ovat vaatekaapin perusteita, sillä jokaisen miehen tulee omistaa tumma puku. Vastaan tulee ajan myötä juhlatilaisuuksia, joissa tarkempi asu on paikallaan. Jos mielii siistiä ilmettä, farkkunsa kannattaa valita suoralla lahkeella ja mahdollisimman koristelemattomina. Liian tiukka istuvuus on härski, liian löysä taas ghettoon sopiva. Esikulutettu kangas on kaukana siististä. Taskuliinojen runsaus on hyödyksi, sillä liinan pukeminen nostaa takin aina siistimmälle tasolle kuin kenellä tahansa miehellä, jonka rintatasku on syyttä tyhjä.
Broguet ovat oleelliset, sillä ne ovat jo sinällään edustavat, mutta niiden hienous riippuu täysin muista vaatteista. Farkkujen kanssa ne ovat niin sanottua smart casual -linjaa, puvun kanssa juhlavat. Ne voidaan myös yhdistää todella monipuolisesti miltei kaikkien housujen kanssa. Neuleet ja kauluspaidat mahdollistavat rennon tyylikkyyden, jota voidaan pukea hienommaksi tai rennommaksi tarpeen mukaan. Jos täysin tyhjästä aloittaa, mielestäni tummansiniset chino-housut, hiukan kuvioitu sininen kauluspaita, ruskeat broguet ja tyköistuva neule ovat kätevin aloitus. Näille kaikille saa vuosien varrella reilusti käyttöä. Maku tulee myös muuttumaan, joten hyvin hintavista hankinnoista voi kertyä kalliit oppirahat. Siispä halvemmilla ratkaisuilla on hyvä aloittaa, niiden avulla selviää minkälaisia ominaisuuksia vaatteiltaan jatkossa haluaa.
Yllä luetellut vinkit auttavat, mutta lopulta oma maku ratkaisee. Aina.
Kategoria Esseitä | Merkintä:
-
El Aristócrata
0March 21, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Harvassa ovat varteenotettavat espanjalaiset pukumiehen blogit, mutta vahvistuksena poikkeukseen vastaa El Aristócrata. Kieltä osaavalle sivusto tarjoaa hyvin pitkiä ja yksityiskohtaisia artikkeleita melko satunnaiseen tahtiin, mutta sisältö on kirjoittajalla hallussa. EA käsittelee klassisen miesten tyylin keskeisiä aiheita, mutta tarjoaa myös maahan matkaavalle tai maassa jo asuvalle vinkkejä räätälien ja mittapaitojen suhteen. Erityisen kiinnostavia ovat henkilöhaastattelut, kuten László Vassin perinpohjainen esittely, jonka lukaisee lävitse vaikkapa Googlen käännöspalvelun avittamana.
Kategoria Linkkikokoelma | Merkintä:
-
Fedora-hattu
8March 21, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Huovasta tehtyjä lierihattuja on useaa mallia, mutta tästä erinomaisesta päähineestä on tullut valitettavan harvinainen näky Suomessa. Esimerkkiä eleganssista tarjoilee kuvan fedora-mallinen lierihattu, jota suosivat muiden muassa kieltolain aikaiset mafiamiehet, Hollywoodin kulta-ajan filmihahmot ja nykypäivänä jokainen kultaisia aikoja seuraava pukeutuja. Fedora on pehmeä huopahattu, jossa on pitkä painauma kruunuosassa ja pienemmät painaumat etuosan molemmin puolin. Lieri kiertää hatun ympäri ja parhaimmissa hatuissa on mukana myös joustava nauha, jolla sen voi kiinnittää takin napinläpeen. Omaleimaisempaa ilmettä mielivät miehet taittavat lierin etuosan vinoon, kuten Bogart.
Nimike Fedora oli käytössä jo 1891, seuraavan vuosisadan alusta lähtien hattumalli tuli käyttöön eninnä keskiluokan asusteena. Tänä aikana yläluokka suosi yhä silinteriä, knallia ja homburg-hattua. Valtaisan suosion fedora saavutti vasta 1910-luvun lopussa, syrjäyttäen aiemmin suositun Homburg-mallin myös hienommin puettujen yltä. Fedoraa löytyy kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä, mutta suosituimmat ovat musta, harmaa, tummansininen, vaalea ja ruskea. Fedora-sana tulee Victorien Sardoun näytelmästä nimeltä Prinsessa Fédora, jossa sankaritar käyttää samannäköistä hattua. Kuten aina ennenkin, puvun kanssa ainoa yhteensopiva päähine on lierihattu – joko mallia trilby, homburg tai fedora. Lätsät ovat puvun kera liian epämuodollisia, pipo sula mahdottomuus. Mikäli ei koe lierihattua omakseen, tulee kokea viima paljain päin ellei valitse karvalakkia, joka puolestaan on vähemmän edustava kuin lierihattu.
Fedoran suosio romahti 1950-luvun loppupuolella, kun muoti vaihtui leveistä solmioista ja takinkäänteistä ohuempiin. Hatun lieriosa kapeni, kunnes kansa totesi ettei fedora enää ollut olennainen osa puvustusta. Myös autojen sisätilat muuttuivat pienemmiksi, eikä hattua enää ollut mukava käyttää ajaessa. 70-luvulla hattu oli käytännössä kadonnut katukuvasta, ja nykyään se elää eninnä iäkkäiden herrasmiesten ohimoilla ja perinteistä miehen kuvaa suosivien otsilla.
Toisin kuin voisi luulla, huopahattu on lämpimin lieripäähine jonka mies voi valita. Päästä nouseva lämpö varastoituu kruunuun, ja luonnonkarva lämmittää kuuppaa entisestään. Toki korvat jäävät paljaiksi, mutta harvapa on omansa menettänyt vaikka tunteja olisi talvisin huopahatussa taittanut. Hattupäistä kiusaavat kuitenkin pakko päähineen riisumiseen sisätiloissa, sekä julma tuuli joka voi siepata tekeleen mukanaan.
Hattuetiketistä englanniksi:
http://www.askandyaboutclothes.com/Clothes%20Articles/etiquette_for_hats_and_caps.htm
Kategoria Asusteet, Hatut ja päähineet | Merkintä:
-
-
László Vass -jalkineen anatomia
1March 9, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Unkarin oma jalkinelegenda László Vass, joka on aiemmin esitelty Keikarin artikkelissa, tarjoaa toistaiseksi upeimman löytämäni hinta-laatusuhteen käsintehtyjen jalkineiden markkinoilla. Hieman alle 400 eurosta alkaen kustantavat Vassin valmisjalkineet, eikä mittatilaus ole suuresti hintavampi vaihtoehto. Toisin kuin valtaosalla englantilaisista tai italialaisista valmistajista, Vassilla kaikki mallit valmistetaan alusta loppuun käsityönä. Tämä pätee nahkan leikkaamiseen, brogue-koristeiden iskemiseen, lestaamiseen, pohjaamiseen ja kaikkiin työvaiheisiin ennen viimeistelyä. Alun perin tutustuin valmistajaan “Handmade Shoes For Men” -teoksen myötä ja sittemmin kiinnostusta on syventänyt yksi Styleforumin suosituimmista ketjuista, joka keskittyy Vassiin. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen päädyin malliin Old English II cognac-sävyssä ja F-lestissä. Toimitusaika venyi valitettavasti yli kahden kuun, joka on valmistajan tavanomainen viive.
Ensimmäisenä paria hipelöidessään huomaa keveyden ja lestin epäsäännöllisen muotoilun, joka seuraa jalan luonnollisia kaaria. Brogue-rei’itys on erikoinen näky, sillä käsin iskettynä koristeesta muodostuu epäsäännöllinen ja uniikki kuvio. Nahkavuori ja sisäpohjan päällinen ovat vaalean beigessä sävyssä, sillä en harmillisesti muistanut mainita muusta erikseen tilausta jättäessäni. Toisin kuin kaikissa muissa kokemissani popoissa, Vassin sisäpohjassa ei ole pursuavaa liimaa joka voisi sotata sukat. Jalkineen vyötärö on maltillisesti pyöristetty ja reunosompeleet liki huomaamattomat. Tammiparkittu pohja on pelkistetty, messinkiset naulaukset siisteissä riveissä. Pohjan reunosompeleita varten kaiverretut kanavat on viimeistelty hyvin karusti, mutta ensimmäisen käytön myötä pohja ei kuitenkaan koristeelliseksi näyksi jää.
Parin mukana tuli Vassin omaleimainen lepolestipari, jossa on puinen pallo tarttumista avittamassa, varanauhat sekä mitäänsanomaton pari kenkäpusseja. Päälle neljän kuukauden odotus ei ollut mieluisa kokemus, mutta valmistajan hinta-laatusuhde on ylittämätön – erityisesti kun luvassa oli mittatilauksen myötä täysin sitä mitä halusi. Vielä tarkemmin valmistajasta kerrotaan Askandyn foorumin puolella.
Kategoria Jalkineet, Laatusuutarit | Merkintä:
-
-
Tilauspuku: makupaloja ennen toista sovitusta
0March 9, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Pieni otanta PukuStudion käsityön satoa ennen toista sovitusta. Näkyvillä housujen käsin ommellut napinreiät, liivien lovikaulusmalli, valittu violetti vuori ja mukaan tuleva pähkinäpuinen henkari. Lisää luvassa lähiviikkoina.
Kategoria Puvut, Räätäliliikkeet, Vaateprojektit | Merkintä:
-
-
Nilkkaimet
7March 8, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Nilkkaimet (eng. spats, lyhenne sanasta spatterdashers) olivat yleisesti käytössä 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuvuosikymmenille, jolloin miehinen eleganssi oli luonnollinen vaatimus. Tänä päivänä nilkkaimia näkee lähinnä sotilaskäytössä, muun muassa presidentin linnan kunniavartioston jaloissa. Nilkkaimet kiinnitettiin kenkien päälle napein ja kuminen lenkki asetettiin kenkien alle pitämään asustetta ryhdissä. Nämä vaaleanharmaat ja kermanväriset apurit nähtiin useimmiten suurempien herrojen jaloissa, ja paksusta kankaasta luotu nilkkain suojasi pukujalkineita katujen saastalta. Ajan myötä tämä kovin turha asuste on jäänyt pois yleisestä käytöstä, kalossit kun suojaavat jalkinetta tehokkaammin ja rakennusten kohentunut eristys on tehnyt huopakankaisesta nilkkaimesta turhan kuuman lisän.
Kategoria Asusteet, Eksentrisyydet | Merkintä:
-
Harrington
1March 7, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Harrington-takki on kevyt vyötäröpituinen päällystakki, joka valmistetaan useimmiten puuvillasta tai keinokuidusta, mutta myös nahkaisia, mokkanahkaisia ja villaisia versioita löytyy. Perinteisessä mallissa on tartaanikuvioinen vuori, vetoketjukiinnitys, kaksi vinoa ulkotaskua, resorit ranteissa ja vyötäröllä sekä koristeellinen leikkaus selkäpuolella. Takki syntyi vuonna 1937 kahden englantilaisen veljeksen yhteistyönä. John ja Isaac Miller perustivat Baracuta-vaatetehtaan Stockportissa, Englannissa 30-luvulla ja saivat vuonna -38 Fraser-klaanin päälliköltä, 24. Lordi Lovatilta, luvan käyttää klaaninsa perinteistä Fraser-tartaanikuviota Harrington-takin vuoressa. Nykyisen vakiintuneen nimensä takki sai Ryan O’Nealin näyttelemältä Rodney Harringtonilta, joka esiintyi 60-luvun suositussa saippuadraamassa Peyton Place.
Monikäyttöinen, pelkistetty, huokea ja useassa värissä valmistettu Harrington nousi suureen suosioon 50-luvulla USA:n Ivy League -yliopistoissa ja 60-luvulla Englannin modien ja skinheadien parissa. Ilmaista mainosta yhtiö sai valkokankaan legendojen päätyessä Baracutan Harringtoniin: vuonna -58 Elvis Presley elokuvassa King Creole, Frank Sinatra vuonna -66 elokuvassa Assault on a Queen ja Steve McQueen Life-lehden kannessa. Tänä päivänä takista on useita kopioita kymmeniltä eri valmistajilta, mutta alkuperäistä Harringtonia valmistaa yhä Baracuta useina versioina eri materiaaleissa, leikkauksissa, väreissä ja kankaissa.
Kategoria Päällystakit | Merkintä:
-
-
Bespoke: The Men’s Style of Savile Row
2March 7, 2011 kirjoittaja Ville Raivio
Englantilainen tyylijournalismiin erikoistunut James Sherwood on nähnyt magnum opustaan varten suurenmoisen vaivan. Bespoke: The Men’s Style of Savile Row on toistaiseksi kattavin, komein ja kookkain räätälikadun historiikki ja yhä toimivien liikkeiden esittely. Kahvipöytäkirjan kokoinen painos on taannut sisällölle arvoisensa raamit, ja upeat valokuvat pääsevät oikeuksiinsa toden teolla. Sherwood käy seikkaperäisesti lävitse Savile Row’n syntyhistorian, kadun menestystekijät, kuuluisat asiakkaat sekä eri räätäliliikkeiden house stylet – leikkaustyylit jotka erottavat liikkeiden perinteet toisistaan toisistaan. Harva tietää Jack Nicholsonin Jokeri-hahmon saaneen tyylinsä Tommy Nutterin räätälinsaksista, Huntsmanin alun perin syntyneen vaatettamaan metsästäviä herrasmiehiä ja Anderson&Sheppardin leikkauksen olevan hämmentävän italialainen, mutta nämäkin pienet hienoudet selviävät Sherwoodin tyylikkäiden lauseiden kulussa.
Paitsi upea lahjaidea, Sherwoodin teos on myös pakkolukaisu jokaiselle brittiläisen tyylin ihailijalle.
Kategoria Kirjasuositukset, Savile Row | Merkintä:
-
Keikari.com
Klassisesta miesten tyylistä, eleganssista ja kauniista elämästä.
