Keikari.com

Kutsussa tumma puku tarkoittaa hillittyä kokonaisuutta, jonka muodostavat tummanvärinen puku, kauluspaita, solmio, taskuliina, ohuet sukat ja pukukengät. Puvun väri on joko musta, tummanharmaa tai hyvin tumma sininen. Vaikka asu on tumma, tämä ei tarkoita etteikö puvun kankaassa voisi olla kuviointia. Täysin kuvioton kangas on toki virallisempi, mutta hienovarainen kalanruoto, hillitty liituraita taikka niin sanottu sharkskin-kudonta ovat myös passelivalintoja. Keski-Euroopassa täysmusta puku on varattu ainoastaan hautajaisiin, ja sikäläiset pukutyöläiset kummastelevat hautajaisasuissa edustavia suomalaisia kontaktejaan. Samanlainen on oma kummasteluni ja suosittelenkin mustaa vain hautajaisiin, äärettömän surun merkiksi. Monipuolisin mahdollinen tumma puku on tummansininen, joka on ilman muuta yleisin näky poliitikkojen sekä talouspamppujen yllä -  ja syystäkin. Värinä tummansininen on edustava, sopii jokaisen ylle, se ei ole liian raskas ja näyttää keinovalossa liki mustalta.

Tulevia tumman puvun tilaisuuksia tai työpaikkapukeutumista silmällä pitäen olen koonnut listan, jolla tumman puvun etiketti selviää helposti ylhäältä alaspäin pukeutuen.

Hattu on erinomainen valinta kylmän vuodenajan aikana. Puvun kanssa yhteenkäyviä malleja ovat fedora- tai trilby-malliset huopahatut sekä suikka. Jos sietää kylmää hyvin, päänsä voi myös jättää paljaaksi. Pipo tai lätsä on suotavaa jättää kotiin.

Puku on joko yksi- tai kaksirivinen ja siinä yksi, kaksi tai kolme nappia. Väriltään kankaan tulee olla joko tummansininen, tummanharmaa tai hautajaisissa musta. Kangas on joko täysin koristelematon tai hillitysti kudottu. Tumman puvun tilaisuuksissa päähuomion tulee aina kohdistua juhlan järjestäjiin tai juhlittaviin henkilöihin, joten vieraan tulee välttää kaikenlaista huomiohakuisuutta asussaan.

Kauluspaita on virallisemmissa tilaisuuksissa valkoinen, mahdollisimman hillitysti kuvioitu ja siinä on mieluiten ranskalaiset kalvosimet, jotka kiinnitetään kalvosinnapeilla. Työpaikasta riippuen myös siniset, kuvioidut tai muuten värikkäät kauluspaidat ovat kelpo vaihtoehtoja. Kaulusten koko valitaan miehen pään ja rintakehän koon mukaan: isolle miehelle kookkaampaa, pienemmälle pienempää. Paidanhihojen tulee aina näkyä takinhihojen alta sentin-puolentoista verran – ei yhtään enempää tai vähempää.

Kalvosinnapit ovat hillityt ja yleisen tavan mukaisesti samaa materiaalia kuin muut metalliasusteet. Jos siis solmion kanssa pitää solmioneulaa, sen tulee olla samaa materiaalia kuin kalvosinnappien. Hopea ja kulta ovat yleisimmät metallit. Kalvosinnappien kivikoristeena helmiäinen, onyks ja tiikerinsilmä ovat yleisimmät vaihtoehdot. Koristeaiheen voi valita erittäin vapaasti.

Solmion väri on kaikkein juhlallisimmissa tilaisuuksissa joko harmaa tai hopeinen ja hyvin hillitysti kuvioitu. Muissa tilaisuuksissa solmion väritys ja kuviointi ovat melko vapaasti valittavissa. Solmiosolmu valitaan paidan kaulusmallin ja miehen pään koon mukaan. Pienemmälle veijarille pienempi solmu, suuremmalle suurempi. Musta solmio on surun merkki ja ainoastaan hautajaisiin sopiva.

Taskuliinan tulee juhlallisimmissa tilaisuuksissa olla valkoinen ja hillitysti taiteltu. Muutoin väri- ja kuvioskaala on erittäin laaja – hillityn rajoissa kuitenkin. Koska puvuntakin rintataskun ainoa funktio on taskuliinan säilyttäminen, liina tulee aina sujauttaa sisään.

Vyö on yleisesti samaa väriä ja materiaalia kuin jalkineet. Solki on hillitysti kuvioitu. Jos housuissa on napit housunkannattimille, niiden materiaali ja kuviointi on hyvin vapaasti valittavissa.

Sukkien tulee mieluusti olla samaa väriä joko housujen tai jalkineiden kanssa. Näin muodostuu yhtenäinen visuaalinen jatkumo pukukengistä nilkkaan ja nilkasta lahkeeseen. Sukissa voi olla kuviointi hyvin vapaasti valiten.

Kengät ovat virallisissa tilaisuuksissa kanssa aina mustat. Työpaikasta riippuen myös ruskeat parit tai jopa avokengät sopivat. Ennen juhliin lähtöä on hyvä kiillottaa poponsa suurella antaumuksella.

Kaulahuivi on mahdollisimman tummaa väriä ja hillitty, hautajaisissa aina valkoinen.

Päällystakki on polvipituinen ja väriltään tummansininen, -harmaa tai musta. Hillitty kuviointi on aina paikallaan.

Käsineet ovat mieluiten harmaat tai mustat, sillä nämä värit käyvät yhteen mustien jalkineiden kanssa. Kaikki nahka-asusteet ovat yleensä samaa väriä.

Laukku on edellisen kohdan mukaisesti samaa väriä kuin muutkin nahkaiset asusteet. Erilaisia laukkumalleja on suuri määrä ja valinta on vapaa.

Seuraavana vuorossa on äärimmäisen eleganssin ympäröimä frakki (eng. white tie). Esimerkkinä toimii Hänen kuninkaallisen korkeutensa Windsorin herttuan yönsininen räätälityönä valmistettu kokonaisuus, jotta oikea istuvuus olisi lukijalle selvä. Tämän typerryttävän näyn valmisti Savile Row’n legendaarinen räätäli Frederick Scholte, joka huolehti muiden luottovalmistajien ohella herttuan tyylistä vuosikymmeniä.

Frakkitakki on musta, mutta jos haluaa olla jumaluuden kaltainen ilmestys, yönsininen on ainoa oikea valinta. Tämä sinisen sävy näyttää sisätilavalaistuksessa mustaakin mustemmalta. Takin etuosan liepeiden tulee juuri ja juuri peittää liivit sekä housujen vyötärö. Tätä seikkaa ei voi liioin korostaa, sillä Linnan juhlia katsellessa 95% vieraista kulkee frakissa, jossa liivin alareuna roikkuu rumasti takin miehustan alta. Takin hännys ei saa ulottua polvitaipeita alemmas.

Housut ulottuvat luontaiselle vyötärölinjalle siten, että niiden yläosa jää liivien alle piiloon. Molempien lahkeiden pituudelta kulkee kaksi silkkistä koristeraitaa.

Frakkipaita on valkoista merssipuuvillaa ja sen rintamus sekä kalvosimet tärkätään. Ideaalitapauksessa paidassa oleva pystykaulus on irrallinen ja maahanmuuttopolitiikkaakin jäykempi. Tämä kuitenkin toteutuu harvoin luonnossa, sillä suomalaiset miehet haluavat pukeutua mahdollisimman vähällä vaivalla. Aitoa menoa kannattava mies ostaakin paitansa ulkomailta ja huolehtii siitä, että irtokaulukseen tulevat myös kiinnitysnapit mukaan. Paidan hihojen tulee kurkistaa frakkitakin alta vain 1-1½ cm verran. Myös tämän osalta Linnan juhlien vieraat epäonnistuvat usein.

Hansikkaat, mikäli ne puetaan, ovat valkoiset ja puuvillaa, jotta kädet eivät hikoilisi ahdistavasti keinokuidun sisällä – ja jotta daamin ei täytyisi tanssin aikana kärsiä partnerinsa hikisistä käsistä.

Liivit valmistetaan valkoisesta merssipuuvillasta ja niiden etumus tärkätään. Liiveissä on syvään leikatut kaulukset, jotka sulkeutuvat alhaalta helmiäisnapeilla. On makukysymys, josko liiviensä takaosaan haluaa vuorikankaan, vaiko ainoastaan joustokiinnityksen.

Solmuke on valkoista merssipuuvillaa, jota tärkätään (jos tärkätään) vain vähän. Jos mies ei itse onnistu sitä solmimaan, on hänen turha mennä kutsuille. Frakkitilaisuuden isäntäparia ja vieraita tulee kunnioittaa pukeutumalla kutsun mukaisesti, ja osa valmistautumista on solmukkeen solmiminen.

Jalkineet ovat kiiltonahkaa ja ehdottomasti oxford-malliset. Myös opera pumps -nimellä kulkevat rusetin koristamat kengät (kuten kuvassa) käyvät. Frakkitilaisuus on äärimmäisin pukeutumisetikettiä vaativa tapahtuma, eikä tällaiseen tilaisuuteen ole suotavaa saapua minkään muun mallisilla jalkineilla.

Sukat ovat mustat ja joko puuvillaa tai silkkiä. Mieluiten yli nilkan ulottuvat, jotta paljas iho ei missään tilanteessa näkyisi.

Taskuliina on aina valkoinen ja sivusuunnassa taiteltu. Mikään muu väri ei missään nimessä käy, mutta tyylinsä tunteva mies voi valita valkoisen taskuliinan jossa on hienovarainen kuviointi. Materiaalin tulee olla joko pellavaa tai puuvillaa.

Taskukello ei aina käy laatuun, sillä se voidaan tulkita vieraan merkiksi siitä, että kellon vahtaaminen olisi hänelle tärkeää juhlinnan keskellä.

Kalvosinnapit ovat kultaa, kullan väristä metallia tai helmiäistä. Niitä voi myös somistaa jaloilla kivillä. Hopea ei vähäisemmän arvonsa vuoksi ole suotava valinta.

Paitanapit ovat kultaa, kullan väristä substanssia taikka helmiäistä. Hopeansävyinen ei käy.

Kunniamerkkejä käytetään vain, jos kutsu niin vaatii.

Päällystakki on musta tai todella tummaa sinisen sävyä ja riittävän pitkä peittämään frakkitakin pitkän hännyksen.

Käsineet, mikäli ne ulkosalla puetaan, ovat mustat tai harmaat ja nahkaa.

Kaulaliina on valkoinen, useimmiten täysin koristelematon. Tyylinsä tunteva mies voi valita hienovaraisesti kuvioidun valkoisen. Yleisin käytetty materiaali on silkki.

Kävelykeppi ei valitettavasti kuulu 2000-luvulle, paitsi jos onnekseen on riittävän korkeassa iässä. Tällöin kannattaa valita hopeanuppinen ja tummaa puuta oleva luomus.

Silinteri tulee valita. Frakki on ainoita mahdollisuuksia käyttää silinteriä – tuota miehisen eleganssin korkeimman asteen symbolia. Silinterin tulee olla mustaa silkkiä ja tuottaa kantajalleen hämmentävää iloa.

Akateemisissa päivätilaisuuksissa frakkiliivit ovat mustat ja kengät tavallista kiiltämätöntä nahkaa. Tämä on suomalainen tyyli ja tapa. Kello 18 jälkeen jalkineet vaihtuvat kiiltäviksi ja liivit valkoisiksi, kuten iltatilaisuuksissa kuuluu.

Lopuksi on hyvä suurentaa kuva Windsorin herttuan frakista ja huokaillen odottaa tulevaa frakkitilaisuutta. Vaihtoehtoisesti voi myös katsella kuvia menneistä Linnan juhlista ja naureskella miesvieraiden surkeasti istuville kokonaisuuksille. Suurta hupia!