Keikari.com

Kauluspaita on yhtä kestävä kuin kankaansa. Valmistajia on tuhatmäärin, mutta käytetyt ompelukoneet eivät suuresti eroa – siispä saumojen kestävyyteen voi kyllä luottaa. Kankaat ovat täysin toinen asia. Paidankankaista puhuttaessa materiaali, valmistaja, paksuus, paino, lankojen määrä ja kudonta vaikuttavat hintaan, laskeutuvuuteen ja tärkeimpään tekijään, kestävyyteen. Näiden tekijöiden summaa ei pääse laskemaan kaupassa, sillä valmispaitojen kohdalla kauluspaidoissa on mainittu korkeintaan pesuohje sekä käytetty materiaali. Näin ollen seuraavat sanani ovat hyödyllisimpiä mittatilauspaitojen ostajalle, joka pystyy valitsemaan kankaansa. Empiirinen hiplailu paljastaa toki paksuuden ja silmät kertovat kudontatavan, mutta paino, lankojen määrä ja valmistaja jäävät arvailuksi. Vaatevalmistajat tietävät tämän ja käyttävät kankaiden kohdalla samaa keinoa kuin niin sanotun hehkulamppuhuijauksen kanssa: hyvin ohuita ja hienoja kankaita suositaan ja markkinoidaan voimakkaasti, jotta asiakas valitsisi kuten valmistaja haluaa. Ohuet kankaat kestävät huonommin, rypistyvät herkemmin ja mokomia on vielä kivuliaan vaikeaa silittää. Lopputuloksena on vähemmän käyttöä kestävä hyödyke, jonka asiakas hylkää nopeammin.

Paitakankaiden kohdalla lankojen lukumäärä (eng. thread count) kertoo kankaan hienouden: mitä suurempi määrä lankoja on käytetty kankaan kutomiseen, sitä ohuempaa siitä muodostuu. Esimerkiksi lankaluku 140 tarkoittaa, että kankaassa on 140 lankavyyhtiä (yksi vyyhti on 768 metriä) jokaista puolen kilon painoa kohden. Kokemukseni perusteella jonkinlainen kriittinen piste ylittyy lankaluvun ylittyessä 140. Tätä hienommat paitakankaat ovat liian ohuita, huonosti kestäviä ja turhan kalliita. Valmistajan sekä materiaalinistin näkökulmasta ne ovat ilman muuta kudontateknologian riemuvoittoja: äärimmäisen hienoja ja ohuita kankaita, joiden soveltaminen käyttöhyödykkeissä on hyvää bisnestä. Vastaavasti lankaluvun pudotessa 60 tienoille käsissä on hyvin paksu kangas, joka toimii ainoastaan vapaa-ajan paidoissa. Se on selvästi kestävämpää ja paksumpaa kuin sataluvun ylittävät serkkunsa, mutta ei sovellu pukukäyttöön. Samat periaatteet pätevät paitakankaiden painon (eng. fabric weight) kohdalla: tuhdimmat flanelli- tai oxford-kankaat painavat liki 200 grammaa per neliömetri ja hienoista hienoimmat painavat alle sata grammaa. Ero näiden kahden välillä on huomattava.

Kankaan kudonnalla on selvä vaikutus käyttöikään ja -mukavuuteen. Esimerkiksi oxford, tvilli ja koripunos ovat selvästi kestävämpiä kaikissa painoluokissa kuin vaikkapa panamakudos, johon jää pienen pieniä reikiä. Pellava on erittäin kestävä materiaali, mutta kostuessaan sen vetolujuus heikkenee selvästi. Puuvilla on selvästi käytetyin materiaali paitakankaissa, mutta sitäkin on markkinoilla laidasta laitaan. Kurja puuvilla voi uutena näyttää ja tuntua miellyttävältä, kunnes totuus paljastuu muutaman viikon käytön myötä. Tätä seikkaa käyttävät hyväkseen erityisesti H&M:n kaltaiset jättiketjut, jotka saavat voittonsa suurten erien halvoista hinnoista. Vastaavasti hintava puuvilla nostaa minkä tahansa kankaan loppusummaa, mutta kestää vuodesta toiseen kovaakin kuritusta. Kutomoita löytyy tuhansia ympäri pallon, mutta korkeimman laadun saralla niitä kilpailee vain tusinan verran. Erot valmistajien välillä ovat pieniä, laatu sitäkin parempaa.

Seuraavien kutomoiden tarjontaan voi luottaa: Alumo, Thomas Mason, Albini, Acorn of England, David and John Anderson, Tessitura Monti, Somelos, Getzner, Tessuto Teseo, Albiate, Mileta, Leggiuno.

Kauluspaita on yhtä kestävä kuin kankaansa. Valmistajia on tuhatmäärin, mutta käytetyt ompelukoneet eivät suuresti eroa – siispä saumojen kestävyyteen voi kyllä luottaa. Kankaat ovat täysin toinen asia. Paidankankaista puhuttaessa materiaali, valmistaja, paksuus, paino, lankojen määrä ja kudonta vaikuttavat hintaan, laskeutuvuuteen ja tärkeimpään tekijään, kestävyyteen. Näiden tekijöiden summaa ei pääse laskemaan kaupassa, sillä valmispaitojen kohdalla kauluspaidoissa on mainittu korkeintaan pesuohje sekä käytetty materiaali. Näin ollen seuraavat sanani ovat hyödyllisimpiä mittatilauspaitojen ostajalle, joka pystyy valitsemaan kankaansa. Empiirinen hiplailu paljastaa toki paksuuden ja silmät kertovat kudontatavan, mutta paino, lankojen määrä ja valmistaja jäävät arvailuksi. Vaatevalmistajat tietävät tämän ja käyttävät kankaiden kohdalla samaa keinoa kuin niin sanotun hehkulamppuhuijauksen kanssa: hyvin ohuita ja hienoja kankaita suositaan ja markkinoidaan voimakkaasti, jotta asiakas valitsisi kuten valmistaja haluaa. Ohuet kankaat kestävät huonommin, rypistyvät herkemmin ja mokomia on vielä kivuliaan vaikeaa silittää. Lopputuloksena on vähemmän käyttöä kestävä hyödyke, jonka asiakas hylkää nopeammin.

Paitakankaiden kohdalla lankojen lukumäärä (eng. thread count) kertoo kankaan hienouden: mitä suurempi määrä lankoja on käytetty kankaan kutomiseen, sitä ohuempaa siitä muodostuu. Esimerkiksi lankaluku 140 tarkoittaa, että kankaassa on 140 lankavyyhtiä (yksi vyyhti on 768 metriä) jokaista puolen kilon painoa kohden. Kokemukseni perusteella jonkinlainen kriittinen piste ylittyy lankaluvun ylittyessä 140. Tätä hienommat paitakankaat ovat liian ohuita, huonosti kestäviä ja turhan kalliita. Valmistajan sekä materiaalinistin näkökulmasta ne ovat ilman muuta kudontateknologian riemuvoittoja: äärimmäisen hienoja ja ohuita kankaita, joiden soveltaminen käyttöhyödykkeissä on hyvää bisnestä. Vastaavasti lankaluvun pudotessa 60 tienoille käsissä on hyvin paksu kangas, joka toimii ainoastaan vapaa-ajan paidoissa. Se on selvästi kestävämpää ja paksumpaa kuin sataluvun ylittävät serkkunsa, mutta ei sovellu pukukäyttöön. Samat periaatteet pätevät paitakankaiden painon (eng. fabric weight) kohdalla: tuhdimmat flanelli- tai oxford-kankaat painavat liki 200 grammaa per neliömetri ja hienoista hienoimmat painavat alle sata grammaa. Ero näiden kahden välillä on huomattava.

Kankaan kudonnalla on selvä vaikutus käyttöikään ja -mukavuuteen. Esimerkiksi oxford, tvilli ja koripunos ovat selvästi kestävämpiä kaikissa painoluokissa kuin vaikkapa panamakudos, johon jää pienen pieniä reikiä. Pellava on erittäin kestävä materiaali, jonka vetolujuus vahvistuu selvästi kosteana. Huoli kainalosauman kestävyydestä on pieni, sillä hiki takaa paremman vahvuuden. Puuvilla on selvästi käytetyin materiaali paitakankaissa, mutta sitäkin on markkinoilla laidasta laitaan. Kurja puuvilla voi uutena näyttää ja tuntua miellyttävältä, kunnes totuus paljastuu muutaman viikon käytön myötä. Tätä seikkaa käyttävät hyväkseen erityisesti H&M:n kaltaiset jättiketjut, jotka saavat voittonsa suurten erien halvoista hinnoista. Vastaavasti hintava puuvilla nostaa minkä tahansa kankaan loppusummaa, mutta kestää vuodesta toiseen kovaakin kuritusta. Kutomoita löytyy tuhansia ympäri pallon, mutta korkeimman laadun saralla niitä kilpailee vain tusinan verran. Erot valmistajien välillä ovat pieniä, laatu sitäkin parempaa.

Seuraavien kutomoiden tarjontaan voi luottaa: Alumo, Thomas Mason, Albini, Acorn of England, David and John Anderson, Tessitura Monti, Somelos, Getzner, Tessuto Teseo, Albiate, Mileta, Leggiuno.