November | 2008 | Keikari.com 2008 November | Klassisesta miesten tyylistä, eleganssista ja kauniista elämästä.

Miksi Armani ei ole hintansa arvoinen
3

November 30, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Olen viime vuosien aikana saanut mahdollisuuden kokeilla lukuisia pukuja, irtotakkeja, solmioita, paitoja ja muita härpäkkeitä Giorgion tiimiltä, joten voin turvallisin mielin todeta Armanin olevan kaikkea muuta kuin hintansa arvoinen. Tämä siis empiirisen hiplailun seurauksena. Vain hyvin avokätisistä alennusmyynneistä voin kuvitella Armanin irtotakkien ja pukujen olevan jotensakin hintansa arvoisia, mutta tällöinkin tulee maksaneeksi tuntuvaa merkkilisää. Giorgio Armani on ollut hyvin vaikutusvaltainen suunnittelija aikanaan (miehestä artikkeli myöhemmin), mutta yksin maine ei laadullisesti kannattele. Sehän tunnetusti ei ole typerys, joka kovan taksan lätkäisee, vaan se joka sen maksaa. Ennen kaikkea merkkiin liitetty prestiisi on se täky, joka saa kuluttajat himoitsemaan miehen tuotteita ympäri maapallon.

Giorgio Armanin vaatteiden viimeistely ja yksityiskohdat ovat kehnoja. Kauluspaidoista puuttuu korkealaatuisten paitojen ominaisuudet, niiden kuvioita ei ole tasattu, niiden kaulukset ovat liki poikkeuksetta liian pehmeitä. Solmioissa ei ole mitään merkittävää, joka erottaisi ne muista italialaisvalmistajista samassa hintaluokassa. Irtotakkien ja puvuntakkien olkapäät ovat julmetun reilusti topattu, kankaat karheita ja napit tasapaksun plastisia. Mikä pahinta, Armanin takeissa on liimakangasrakenne joka on omiaan lisäämään hikoilua ja alentamaan valmistuskustannuksia.

Muotihuoneena Giorgio Armania rasittavat korkeat markkinointikustannukset, jotka kasautuvat lopulta kuluttajan harteille. Jatkuva medioissa näkyminen ja oman erinomaisuuden korostaminen nostavat Armanin hintoja, eikä niihin liitetty luksuksen tunne ole riittävä syy yhtiön suosimiseen. Armaniahan löytyy nykyään aivan liian monelta, jotta ostaja voisi tuntea ylpeyttä “harvinaisesta” vaatekappaleestaan. Osansa rapistumiseen on ollut Armanin rennommilla mallistoilla (selvänä esimerkkinä Armani Jeans), joihin on läjäytetty valtaisia, mauttomia ARMANI-logoja. Ihan vain sen vuoksi, jotta oma erinomaisuus välittyisi kapiteelikirjaimilla. Edes muotihuoneen korkealaatuisin valmismallisto, Le Collezioni, ei saa hyväksyntääni. 700 euroa irtotakista on yksinkertaisesti liikaa hinta-laatusuhdetta pohdittaessa.

Giorgio-sedän aikakausi, joka sai voimakkaimman sysäyksensä suosioon American Gigolo -elokuvan puvustamisesta, on jo mennyt.

Kategoria Tyylivirheitä | Merkintä:
Kauluspaita, aluspaita
0

November 29, 2008 kirjoittaja Ville Raivio
Viktoriaanisella sekä Edvardiaanisella kaudella ja vielä 1900-luvun alkupuolella kauluspaita oli alusvaate. Ei ollut suinkaan sopivaa esiintyä julkisesti pelkässä paidassa, vaan sen peittona oli liivit, lievetakki ja ulkosalla vielä päällystakki. Osasyynä oli toki ajan kehittymätön rakennus-, eristys- ja ilmastointitekniikka, joiden vuoksi sisätiloissakin vaadittiin reilumpaa vaatekerrointa. Tärkeimmät syyt olivat kuitenkin moraalin ja etiketin ylläpitäminen. Sittemmin pukeutuminen on muuttunut yhä rennompaan suuntaan hurjin seurauksin. Minulle kauluspaita tulee kuitenkin aina olemaan enimmäkseen aluspaita.

Armeliaan lukijani ei suinkaan tarvitse suhtautua asiaan samoin, mutta haluan suostutella hänet muutoksen puolelle. Yksi tekijä on puhtaasti esteettinen: päivän aikana tulee noustua, istuttua, kuroteltua, loikittua ja liikuttua muillakin tavoin säädyttömästi. Kaiken tämä vääntyilyn jäljiltä kauluspaita päätyy auttamatta rypyille sekä nousemaan ylöspäin housuista. Seurauksena on löysänä roikkuva epäesteettinen paidake, jota saa alituiseen tunkea takaisin paikalleen. Tältä välttyy kun paidan päällä on jotain.

Toinen syistä on pukeutuminen ruumiinrakenteen mukaan. Äärihoikan miehen on suotavaa pukeutua kerroksittain, jotta hän ei vaikuttaisi erityisleiriltä karanneelta nälkäkurjelta. Vaikka itse olisi sujut kehonsa kanssa, on kovin vaikeaa ajatella jokaisen vastaantulijan tuumaavan samoin – primitiiviset tulkinnat kun puskevat pintaan väistämättä. Vanhemmat rouvat saattavat suhtautua ikään kuin säälien, eikä naisten riiailu ainakaan helpotu kehon kaarta nuolevan paidan avulla. Äärilaihuus ei ole este naisrintamalla, mutta alitajunnassa se yhdistetään sairaalloiseen ja siten epäkelpoon pariutumiskumppaniin. Jokainen pariutumispsykologiaan perehtynyt tietää saman. Tämän kaiken välttää heittämällä kerrosta täydellisen hoikan kehonsa peitoksi.

Kolmas syy on mukavuus- ja uskottavuustekijä. Mies ei ole uskottava hahmo, jos hän nykii, heiluu ja pullottaa kuin sirkusklovni. Vaikka tämä ei häntä itseään haittaisi, ei tule luottaa toisten sympatiaan varsinkaan kilpailuun perustuvilla aloilla tai johtavaan asemaan pyrkiessään. Olo on moninkertaisesti helpompi, kun ei tarvitse murehtia paitansa vointia päivän mittaan.

Neljäs syy on vanhojen kultaisten aikojen kunnioitus. Mikä oli erinomaista jo vuosisata sitten ei ole huono vaihtoehto myöskään tänään. Kauluspaitasillaan kuikuilun välttäminen on myös tietoinen valinta, joka on osa henkilökohtaista tyyliä. Poikkeuksen muodostavat kevään ja kesän tulikuumat päivät, joiden aikana yksikin vaatekerros voi tuntua liialta. Tällöin kauluspaidan voi huoletta heittää ylleen, sillä ilmasto ei armahda. Mikäli kuumuus ei kovasti herrasmiestä vaivaa, kesäpuvut ovat täydellinen valinta.

Kätevimmät keinot kauluspaidan kätkemiseen:
- neuleet
- irto- tai pukuliivit
- puku- tai irtotakki
- kesäaikaan erinomaisen ohuet kesäpuvut
Kategoria Kauluspaidat | Merkintä:
Savile Row
3

November 29, 2008 kirjoittaja Ville Raivio
Jokaisen miehen, joka todella rakastaa pukeutumista, tulisi käydä jossakin elämänsä vaiheessa pyhiinvaellusmatkalla Lontoon Savile Row’lla. Kadusta on muovautunut vuosisatojen saatossa legenda, jossa yhdistyvät korkein eleganssi, räätälitaito ja englantilaisen herrasmiehen käsite.

Katu rakennettiin 1731-1735 välisenä aikana osana Burlington Estate -alueen yleistä parannustyötä. Se nimettiin Lady Dorothe Savilen, III Burlingtonin Jaarlin vaimon mukaan. Alussa katu oli moninkertaisesti militantti alue, sillä sitä asuttivat lukuiset brittiläisen armeijan upseerit perheineen. 1800-luvun aikana Beau Brummellin vaikutusvalta oli jo ulottunut koko englantilaisen herrasmieskunnan ylle, ja jokainen arvonsa tunteva iso- tai pieniherra oli ylen kiinnostunut siististä pukeutumisesta. Lukuisat räätälit työskentelivät tuolloin Burlington Estaten alueella, erityisesti Cork Streetin luona, mutta vuoteen 1803 mennessä osa heistä oli vaihtanut toimitilansa Savile Row’lle.

Ajan kuluessa yhä useampi räätäli muutti alueelle, koska sen läheisyydessä oli lukuisia miesten klubeja joiden varakkaat jäsenet suosivat likellä sijaitsevia palveluita. Neula, räätälisakset ja vimmainen into aseinaan räätälit niittivät mainetta ympäri Iso-Britannian. Valtaisa lumipallo oli lähtenyt liikkeelle, ja kadusta muodostui englantilaisen tyylin mitta. Vuonna 1969 Nutters-niminen räätäliliike modernisoi kovasti menneeseen takertuneen Row-tyylin ja havahdutti liioista napinompeluista turtuneet taitajat uudistumaan. Tämä modernisointi jatkui sittemmin Richard Jamesin ja Ozwald Boatengin kaltaisten liikkeeiden myötä. Synkät ajat olivat kuitenkin edessä.

Erinomaisen sijainnin vuoksi Row’n vuokrat nousivat huimasti ja arvovaltaisen Giorgio Armanin julkeaääninen kritiikki aiheuttivat räätälien joukkopaon. Vuonna 2006 Row’lla oli ainoastaan 19 perinteistä liikettä. Räätälit ryhtyivät puolustamaan perinteikästä ja kunniakasta tointaan äärikapitalismia vastaan. He totesivat vuonna 2005, että Savile Row’n alue ei voinut kehittyä entiseen tahtiinsa, koska paikalliset kiinteistöomistajat voisivat uloshinnoitella räätälit ja ottaa tilalle H&M:n kaltaisia varakkaita jättiliikkeitä. The Savile Row Bespoke Association perustettiin perinteisten arvojen puolustamiseksi ja räätälityön edistämiseksi. Tällä hetkellä suurin huolenaihe on, että alueelle myöhemmin muuttaneet toimijat käyttävät nimen tuomaa prestiisiä ulkomailla tehtyjen vaatteiden markkinoimisessa.

Vastoinkäymisistä huolimatta kadulla on yhä pystyssä liikkeitä, jotka ovat toimineet samoissa tiloissa yli sadan vuoden ajan. Monissa on yksilölliset kankaat, viimeistelytavat ja perinteet joita on vaalittu hartaudella. Korkeampaa osaamisen tasoa miesten vaatteissa ei voida saavuttaa missään muualla. Hinnat ovat korkeat, mutta alennusmyyntejä löytyy ja elämä on vain kerran. Lontookaan ei ole kaukana.

Savile Row’n perinteiset räätäliliikkeet:
Muita Row-toimijoita:
- Steed Bespoke Tailors (?12)
- Ozwald Boateng
- Comelie Londo (?12)
- Thomas Mahon(?12)
- Jasper Littman(?9)
- Richard Anderson (?13)
- Maurice Sedwell(?19)
- Welsh and Jefferies (?20)
- Richard James est. 1992 (?29)
- Gary Anderson (?34/35)
- Alexandre (?39)
- William Westmancott(?12)
- Holland&Sherry
Linkkejä:

http://www.mayfair-london.co.uk/location.php?lid=21

http://www.savilerowbespoke.com/About_Us/index.php

http://www.streetsensation.co.uk/mayfair/sr_east.htm
Kategoria Dandyismi, Eleganssi, Räätäliliikkeet | Merkintä:
10 000 täynnä!
2

November 27, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Ilo on kova, sillä Keikarin blogi saavutti kymppitonnin hieman yli kahdessa kuukaudessa. Toistelen itseäni taas kerran todetessani, etten uskonut klassisen tyylin salojen kiinnostavan näin suuresti. Kiitän kuitenkin uudemman kerran ahkeria lukijoita ja palailen joululomalla lukuisten artikkeleiden kera uudestaan asiaan. Juhlistusteksti odottaa kontaktia USA:sta, lähipäivinä kuitenkin pamahtaa.

Teidän,
V.

Kategoria Vuorovaikutus | Merkintä:
Maaseutumaista
4

November 22, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Pieni kuva siitä, miten country elegance käytännössä voisi toteutua.

En suosittele solmioiden käyttämistä button down -paitojen kanssa, mutta jos siihen on pakko sortua, tulee kokonaisuuden olla vapaa-ajan tyyliä. Vielä paremmin kuvan kokonaisuus luontuisi raitakauluspaidan tai tattersallcheck-kuvioidun paidan kanssa, vaikkei päällä oleva oxford-paita huono olekaan. Solmio kuviointi sopii yhteen neuleen värin kanssa, joka puolestaan sopii erinomaisesti tweed-takin kanssa. Tweedin kanssa taskuliinan tulee olla silkkiä, jotta herkullinen kontrasti karhean takin ja pehmeän liinan välillä saavutetaan.

Kokonaisuutena kuvan herrasmies on hyvin värikäs, hyvin maanläheinen ja hyvin onnistunut.

Kategoria Oikeat yhdistelmät | Merkintä:
Kalossit
3

November 22, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Kalossit eivät suinkaan ole 70-vuotiaiden pappojen outo koriste, vaan jokaisen tyylitietoisen ja järkevän miehen jalkineiden suojelusenkeli. Olin toki tietoinen niiden olemassaolosta, mutten kokenut niiden ostamista tarpeelliseksi ennen kuin päätin hylätä muoviset street-kengät sekä hehtaarikokoiset talvisaappaat, joissa hikoili sisätiloissa. Kalossit ovat olleet yksi viisaimmista ostoksistani koskaan, eivätkä ne maksakaan kuin hieman päälle 30 euron.

Kalossit (gumshoes, galoshes, dickersons, overshoes) ovat kumiset jalkinesuojat, jotka sujautetaan notkealla liikkeellä nahkakenkien suojiksi. Ne eristävät lämpöä tehokkaasti, ja suojaavat lumelta, loskalta, vedeltä sekä kuralta erinomaisesti. Isäni on lukuisat kerrat vaatinut minua ostamaan “kunnon talvikengät, joissa on lämmin vuori”, mutta hänen toiveensa ovat kuin pörriäisten surinaa korvissani. Joka kerran on kalossien syleilyn tuntenut ei voi palata hiostavien ja rumien talvisaappaiden käyttäjäksi. Villaiset sukat, täysnahkakengät ja kalossit takaavat lämpimän kävelyn jopa 20 asteen pakkasessa. Testattu on.

Epävarman legendan mukaan englantilainen mies nimeltään Radley keksi kalossit. Hän kärsi reumatismista ja halusi pitää jalkansa kuivana, ja lukiessaan Julies Caesarin kirjaa “De Bello Gallico” hän äkkäsi kuvauksen suojaavasta päälliskengästä, gallicaesta. Radley päätti kapitalisoida idean. Mainio Charles Goodyear loi vulkanisoidun kumiseoksen, ja vuonna 1890 hänen tehtaansa valmistamat kumikalossit olivat huima menestys.

Suomessa kalosseja saa jokaisesta kunnioitettavasta suutariliikkeestä, eninnä amerikkalaisen Tingleyn mallit dominoivat. Schoffa ja Stockmann myyvät modernimpaa mallistoa, jonka hinta on kaksi kertaa suurempi. On tärkeää huomioida, että kalossit ovat vain hetkellisiä suojia eivätkä sovellu raskaaseen käyttöön – lenkkeily on järkevämpää hoitaa Gore Tex -jalkineilla. Mikään ei estä miestä suojaamasta myös street-kenkiään kalosseilla, jotka todellakin kuuluvat jokaisen miehen vaatekaappiin: ympärivuotinen käyttö luonnistuu Suomen oloissa mainiosti. Myös farkkujen kanssa kalossit käyvät, eikä ulkonäöstä tarvitse välittää. Käyttäjälle riittää tieto siitä, että hän on pukeutunut paremmin kuin muut ja ennen kaikkea sään mukaisesti.

Kuvassa hienostuneempi malli, joka peittää erinomaisesti kallisarvoiset nahkakengät ja mahdollistaa jopa pulahdukset lammikoihin.

Päivitys:
Omasta Tingley-mallistani irtoaa jatkuvasti mustaa kumia, joka on jo värjännyt ruskeiden jalkineitani pirullisesti. En siis voi suositella tämän valmistajan tuotteita tarkan jalkineen vartijalle.

Kategoria Asusteet, Jalkineet | Merkintä:
Pitkät alushousut
4

November 22, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Kirottu talvi on taas yllämme. Uhmaäijien porskuttaessa hampaat kalisten lyhyillä alusvaatteilla, järkevä mies vetää ylleen pitkät kertoimet. Parhaimmat versiot ovat 100% puuvillaa, pehmeät ja riittävän väljät. Riittävän suuri koko mahdollistaa mukavan harponnan, ja jättää ihon sekä housujen väliin ilmaa, joka on eristeistä erinomaisin.

Pitkien alushousuja valittaessa on turha hienostella, ne kun eivät ole omiaan eroottisia hetkiä varten olivat ne kuinka kalliit tahansa. Kokemusteni mukaan suomalaiset valmistajat ovat aivan passeleita, ja tulevien alennusmyyntien ansiosta vaikkapa Nanson, Hyvonin tai Black Horsen mallistoista alushousuja löytää alle kymmenellä eurolla. On turhaa elostelua ostaa jonkun ulkomaisen sedän nimellä varustettuja versioita, jotka eivät lämmitä tai miellytä ihoa sen paremmin kuin kotimaiset. Kelvottomin kuluttaja ostaa polyester-alkkarit, joissa paikat hautuvat kuin liedellä istuisi.

On myös mahdollista ostaa villakerrasto. Esimerkiksi ohut merinovilla on parhaimmillaan niin pehmeää ettei se pistele arimpiakaan alueita, ja niin lämmintä, että mies voi pukeutua super 150 -kankaisiin housuihin ja talsia Helsinkiä ristiin rastiin hymy yllään. Ongelmia kuitenkin tulee sisätiloissa. Villa eristää lämmön niin tehokkaasti ja lämmittää kosteanakin, että +20 -lämpöisessä toimistossa hiki voi vallata nivuston. Hikoilu on kuitenkin niin yksilöllistä, että vain kokeilemalla mies voi selvittää puuvillan ja villan soveltuvuudet. Joka tapauksessa herrasmies pukeutuu vuodenajan mukaan, eikä Suomen talvi vielä ole lämminnyt niin miellyttäväksi, että ramboilu boksereissa kannattaisi. Pahin seuraus on paleltuma kriittisellä alueella, ja useiden viikkojen irvistely.

Kategoria Asusteet | Merkintä:
Muokaten kiinalaista
0

November 20, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

“Elämässä ei ole mitään muuta tärkeätä kuin eleganssi, eikä sekään ole kovin tärkeää”.

Kategoria Aforismit | Merkintä:
Pesuohjesymbolit
0

November 18, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

On erinomaisen tärkeää pestä vaatteensa oikein, jotta ne kestävät käytössä – pahimmassa tapauksessa yksi ainoa väärä pesu tuhoaa herkän materiaalin, ja viha on suuri. Mikäli kauluspaitasi imee väärää väriä toisesta koneeseen sattuneesta vaatteesta, löytyy marketeista vaatteiden värjäykseen tarkoitettuja pulvereita joilla entistä väriä voi tavoitella. Onnistuminen on mahdollista.

Symboliviidakossa on turha harhailla. Kurkista seuraavasta linkistä, mitä kummaa ne lätkät omistajalleen kertovat:

http://www.tuhkimo.fi/suomeksi/pesusymbolit/pesusymbolit.html

Kategoria Vaatteiden hoito | Merkintä:
Nopein voittaa!
0

November 17, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Fredrikinkadulla sijaitseva huippulaadulle omistautunut liike Nicolas pitää vuosittaisen kirpputorinsa tästä päivästä alkaen. Käväisin liikkeessä aamupäivällä, ja siellä oli vielä jäljellä Cornelianin kauluspaitoja 55 eurolla (ovh 145€), housuja 70 eurolla (ovh 170€), Kenzon pukuja 270 eurolla (ovh 795€), Borrellin solmioita 20 eurolla (ovh 150€), sekä suurehko määrä Armania yms.

Poistomyynti on avoinna vain tämän viikon ajan osoitteessa Fredrikinkatu 26, tai niin kauan kuin laatua riittää.
Fooni: 09-666 961.

Nopeus, valppaus ja häikäilemättömyys tuovat voiton ja suuren säästön: jos sinulla olisi töitä, suositteleman ilmoittautumaan huomenna sairaaksi ja sukeltamaan dekadentin mestarillisuuden maailmaan. Legendaarinen kirpputori pidetään vain kerran vuodessa.

Tämän tuikiarvokkaan infon sinulle tarjosi Keikarin blogi.

Kategoria Loistodiilit | Merkintä:
Kauluspaidan kalvosinmalleista
10

November 16, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Erilaisia kalvosintyyppejä löytyy rutkasti. Järjestään ne jakautuvat kahtia nappikalvosimiin (rennompi vaihtoehto) ja ranskalaisiin kalvosimiin (edustavampi), joista vain jälkimmäisten kanssa käytetään kalvosinnappeja. Paidan kaulukset ja kalvosimet ovat istuvuuden ja materiaalien ohella paidan tärkeimmät kohdat. Koska kalvosimet näkyvät myös puvun kera noin 1-1½ senttiä puvuntakin hihojen alta, niiden ulkonäköön on hyvä panostaa. Mihin tahansa valintaan päätyykin, on hyvä muistaa ettei nappikalvosinten läpi tule koskaan änkeä kalvosinnappeja. Tätä virhettä näkee aivan liian usein, kun suomalaiset miehet yrittävät olla tyylikkäämpiä. Jos kalvosinnapit haluaa, tulee kalvosinmallin olla ranskalainen – esimerkkinä kahdeksas kuva.

Kaksi nappia pyöreässä suorakulmassa.

Terävä ja suora yhden napin ihme.

Yhden napin kalvosin vinolla reunalla.

Yksi nappi ja pieni pyöristys.

Yksi nappi ja lyhyt kalvosin. Polo Ralph Laurenin tavaramerkki.

Kaksi nappia reilulla pyöristyksellä.

Kaksi nappia, pitkä vinoreuna ja vinot napinreiät. Erinomaisen eksentrinen vaihtoehto.

Ranskalaiset kalvosimet, joissa 90 asteen kulma.

Erittäin pyöreäksi leikattu yhden napin kalvosin.

Kahden napin kalvosin, jossa on suorakulmanomainen muoto ja vain hieman pyöristetty kulma.

Kategoria Kauluspaidat | Merkintä:
Vapahtajan ilosanoma
0

November 15, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

“Minulla ei ole muita lahjakkuuksia kuin pukeutuminen; nerokkuuteni on vaatteiden pitämisessä”.

-Beau Brummell (aikalaisten mukaan)

Kategoria Aforismit | Merkintä:
Mittatilauspuvun ja tilauspuvun eroista
2

November 14, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

On aika korjata virhekäsityksiä, jotka ovat aivan liian tavanomaisia.

Mittatilauspuku valmistetaan alusta loppuun tehtaalla, josta se saapuu liikkeeseen ja mahdollisesti tarvittavia korjauksia voidaan vielä yrittää. Ensimmäisen tapaamisen yhteydessä asiakas kokeilee ylleen sovituspukua, jonka mittoja muuttamalla oma versio tehdään. Toinen sovitus on edessä, kun tilaus on saapunut.

Tilauspuvun hankkiessaan asiakas tapaa räätälin, joka ottaa hänestä tarkat mitat. Tämän jälkeen valitaan kangas ja puvun malli, jonka jälkeen taitaja ryhtyy vaativaan käsityöprosessiin. Kun ensimmäinen keskeneräinen pukuluonnos on valmis, asiakas saapuu sovitukselle. Tämän jälkeen mahdolliset muutokset laitetaan toimeen ja asiakas saapuu sovittamaan yhä valmiimpaa pukua vielä toisen kerran, mahdollisesti jopa kolmannen tai neljännen. Työtä puvun parissa räätälille kertyy noin 40 tuntia – tietenkin rakenteesta, yksityiskohdista ja mallista riippuen. Missä mittatilauspuku on kompromissi, jolla ylleen saa jotakin mainiosti istuvaa ja melko lailla oman maun mukaista, tilauspuku on käsityöläisen luomaa taidetta jonka suhteen kompromisseja ei tarvitse tehdä. Rajoituksia ei ole – pukuunsa saa vaikkapa taskun savukerasialle, linkkuveitselle tai savukoneelle.

Kategoria Puvut | Merkintä:
Maittain
0

November 13, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Kolme eniten miesten klassiseen tyyliin vaikuttanutta maata ovat Iso-Britannia, USA ja Italia. On aika kirjata lyhykäisesti mitä tarkoittaa amerikkalaisesta, italialaisesta taikka brittiläisestä tyylistä puhuminen.

Iso-Britannia
Ei voi kiistää, etteikö taiten puettu kuninkaallisen saaren mies olisi ihanteellinen herrasmiehen kuva. Koko kuva gentlemanista on satavuotinen yläluokan etiketin, yleisen kulttuurisen kohteliaisuuden ja ritarillisen jalouden sulatelma. Brittiläisessä tyylissä hartioita on topattu hyvin vähäisesti, jos lainkaan – hartialinja on pikemminkin laskeva. Vyötärö on korkea, takin helmat pitkät, takahalkioita yksi tai kaksi. Housut ovat lantiolta korkeat, lahkeista kapeat. Upslaakit ovat harvinainen lisä, vaatimattoman hienostuneisuuden normi kova. Mies haluaa näyttää samalta, kuin muutkin sosiaaliseen piiriinsä kuuluvat.

Italia
Ilmasto on vaikuttimista suurin italialaisen ainutkertaisuuden muotoutumisessa. Kun lämpöä valuu päälle pitkälti yli kahdenkymmenen, kankaiden täytyy olla kuin toinen iho, eikä lukuisilla kerroksilla kikkaileminen onnistu jos mielii säilyä enimpiä hikoamatta. Siinä missä britti vähättelee, italiaano korostaa itseään ja leikittelee kehonsa ulottuvuuksilla. Suorastaan maaninen tarkkuus yksityiskohtia, istuvuutta, materiaaleja sekä valmistustapaa kohden yhdistää maan herrasmiehiä. Ei ole mitenkään tavatonta, että koko vaatekaappi laitetaan kokonaan uusiksi parin vuoden välein. Italialaiset pikkutakit ovat lyhyempiä, housut kapeampia, solmiot ovat suoria ja kapeita. Ennen kaikkea pukeutumiseen suhtautuminen ja niiden yllään kantaminen erottavat Italian uroot edukseen: karhea maskuliinisuus kohtaa feminiinit värit ja kuviot, joiden yhdistelmä koituu monen maassa turistina pyörivän naaraan tuhoksi. Marco Meikäläinen on eroottinen.

USA
Amerikan mies ei koskaan halua tinkiä mukavuudesta. Leikkaus, materiaalit ja istuvuus tavoittelevat miellyttävää tunnetta, jossa suloinen oleilu on mannaa. Britin tavoin amerikkalainen ei halua liikoja erottua, muttei myöskään esiintyä epäedukseen. Hän ei fetisoi pukujensa suhteen, mutta on valmis laittamaan huomattavia summia niihin, mikäli lompakko suinkin suo. Housut ovat vyötäröltä korkeat, yleisesti käänteettömät, mukavuussyistä housunkannattimet dominoivat. Pukujen hartialinja on pyöreä ja luonnollinen.

Kategoria Yhteiskunta | Merkintä:
Tod’s
0

November 13, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Tod’s-yhtiön tarina lähti liikkelle 1920-luvulla, kun nykyisen johtajan, Diego Della Vallen, isoisä Filippo perusti vaatimattoman kenkäverstaan kellariinsa. 70-luvulla Diegosta tuli toimitusjohtaja, ja hän päätti tehdä Tod’sista teollisen yhtiön. Kaikki kengät, laukut ja asusteet ovat yhä käsin tehtyjä yhtiön yhdeksässä tehtaassa. Materiaalien hankintaa, tuotantovaiheita ja valmiiden tuotteiden laatua valvotaan Tod’sin päämajasta, jotta erinomainen laatu pysyisi yllä. Della Vallen perhe omistaa yhä valtaosan Tod’s-yhtymän osakkeista, ja Filippon luomia perinteitä vaalitaan hellästi.
Tod’sin tavaramerkiksi on vuosien varrella muodostunut rento loufer-malli, jossa on 133 kuminyppylää pohjassa. Paha kyllä se ei ole kovin esteettinen eikä kestäväkään, mutta huolettomiin kesän päiviin kuitenkin hauska lisä.

http://www.tods.com/home.html?region=eu&lang=en

Kategoria Laatuvalmistajat | Merkintä:
Borrelli
0

November 13, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Luigi Borrelli perusti nimeään kantavan yhtiön Napolissa vuonna 1957. Hän oli oppinut vaatevalmistuksen äidiltään, joka työskenteli tätinsä vaatefirmassa vuosisadan alusta lähtien. Luigi kiersi kilpailevien yritysten liikkeissä ja tarkasteli kokoelmien yksityiskohtia, jotka hän muokkasi Borrellille sopiviksi. Hän päätti keskittyä yrityksessään vain korkealaatuisimpien vaatteiden valmistamiseen ja käsityötaitojen ylläpitämiseen.

80-luvun alussa Luigin poika Fabio siirtyi johtoon. Tarkat yksityiskohdat (joista yhtiön tuotteet erityisesti tunnetaan), helmiäisnapit ja parhaat italialaiset kankaat ovat yhä esimerkkejä eleganssiin paneutumisesta. Kaikki vaatteet ovat käsin viimeistelyjä, solmiot kokonaan käsityötä. Borrelli on erinomainen esimerkki Napolin tyylistä ja yksi parhaista valmistajista, joita Italialla on tarjota.

http://www.luigiborrelli.com/english/index_en.htm

Kategoria Laatuvalmistajat, Napoli | Merkintä:
Taitajan suusta
2

November 9, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

“Muoti vaihtuu, tyyli on ikuista”.

-Yves Saint-Laurent

Kategoria Aforismit | Merkintä:
Merkki vs. laatu
0

November 9, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

On valmistajia, jotka pitävät jatkuvasti melua erinomaisuudestaan. On myös valmistajia, joiden tuotteet myyvät itse itsensä – maine ja kokemus on parhaimmillaan satavuotinen. Kyse on vaatteita ostettaessa samasta, kuin medialukutaito. Kuluttajan täytyy tunnistaa, milloin hän maksaa merkkilisää, milloin hän maksaa vain huippulaadusta. Tämä ei ole elostelua, vaan järkevää kuluttamista. Merkistä puhuminen on saanut huonoa makua erityisesti muotihuoneiden toimista ja markkinatalouden kiihtymisen myötä. Merkki on joskus tae laadusta, mutta yhtä hyvin se voi olla pelkkää ilmaa.

Minun neuvoni logoviidakossa telmivälle on seuraava: karta muotihuoneita kuin ruttoa. Jos kuitenkin löydät muotihuoneen tuotteen erityisen halvalla, tartu tilaisuuteen. Yksikään muotiluomus ei koskaan ole hintansa arvoinen, niissä on aina vissi lisä merkistä. Meininki toimii seuraavasti: muotialalla on hurja kilpailu kuluttajista ja kovat paineet trendien seuraamiseen ja jatkuvaan uudistumiseen. Täytyy pitää yllä luksusimagoa erittäin laajoilla ja hintavilla mainoskampanjoilla, jotka viime kädessä maksaa ostaja. Erityisen suuresti vihaan aukeaman tai sivun kokoisia mainoksia, joissa on vain yksi tai kaksi henkilöä seisomassa, sekä valmistajan logo alareunassa. Tällaiset mainokkeet eivät kerro katsojalle tuotteista yhtään mitään! Ne tähtäävät ainoastaan näkyvyyteen, jotta uutta ostaessa typerä ihminen poimisi monien muiden joukosta juuri sen “laatuvalmistajan”, jonka imagoa on pidetty yllä vahvimmin. Muotihuoneille on esimerkiksi tavallista teettää kengät alihankkijoilla ja oman merkkinsä myötä lätkäistä niihin reilu hinta.

Aitojen laatuvalmistajien kohdalla asiat ovat toisin. Esimerkiksi John Lobb, Church’s, Lattanzi tai Brioni eivät vaivaa mainoksillaan turhemmin. Heidän tuotteensa ovat saavuttaneet kokemuksen ja suusta suuhun kulkeutuneen sanan myötä sellaisen aseman, jossa moiseen ei ole tarvetta. Käytetyt raaka-aineet, valmistusmenetelmät ja työntekijöiden osaaminen ovat todella korkeatasoisia, joten tuotteissakin hintaa löytyy. Brioni kouluttaa kaikki räätälinsä omassa koulussaan, mikä nostaa prestiisikerrointa mukavasti. Imagokuluja kuitenkaan ei kerry paljoa, eikä tuotteissa merkki koreile VALTAVAN KOKOISENA. Laatu näkyy sen sijaan viimeistelyssä, käsityössä, yksityiskohdissa ja pienissä erissä.

Nyrkkisääntö: mitä enemmän näet valmistajan mainoksia mediassa, mitä suurempana yhtiön logo tuotteissa möllöttää, mitä suuremmalla suulla se pyrkii huutamaa erinomaisuuttaan, sitä enemmän hinnoissa on ilmaa. Tällaiset yhtiöt eivät ole hintansa arvoisia, mutta alennusmyynneistä niitä voi napsia.

Kategoria Yhteiskunta | Merkintä:
Kesäpuku
4

November 9, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

Pellava on kesäpuvun materiaalivaihtoehto, jos hyväksyy sen herkästi rypistyvän luonteen jota vastaan ei pysty taistelemaan. Puuvilla, kashmir ja silkki ovat myös mahdollisuuksia. Mohair on erikoisempi optio, mutta sen kiilto ei ole kaikkien kantajien mieleen. Kesäpuku on parhaimmillaan tehty järisyttävän ohuesta villasta, joka sallii tuulen hyväillä kehon ulottuvuuksia eikä rypisty kovin herkästi.

Vain erittäin rohkea ja kuumuutta kestävä mies uskaltautuu valitsemaan kolmiosaisen kesäpuvun, mutta hänellä on tällöin mahdollisuus näyttää erinomaiselta myös ilman takkia.

Kategoria Puvut | Merkintä:
Housujen ystävä
0

November 9, 2008 kirjoittaja Ville Raivio

On kiistämätön fakta, että nappikiinnitteiset housunkannattimet, kehnommin ilmaistuna henkselit, ovat miellyttävin tapa pitää housut yllä. Mielikuva isoisästä kuitenkin tulvahtaa heti mieleen, jonka vuoksi henkseleiden ei soisi näkyvän. Ideaalikäytössä ne pysyvät piilossa puvun tai neuleen alla. Vyön ongelma on, ettei se pidä housuja yllä yhtä napakasti rivakassa käytössä. Työnsä ohessa reilusti heiluvan ja liikkuvan miehen henkselit pitävät mukavuutta yllä jokaisessa tilanteessa.

Perinteisissä kannattimissa on rei’itetyt läpyskät, jotka kiinnitetään housujen sisällä oleviin nappeihin. Riisutussa versiossa kiinnityksen hoitavat nipistimet, jotka saattavat pahimmillaan repiä kangasta.

Kategoria Asusteet | Merkintä: