May | 2010 | Keikari.com 2010 May | Klassisesta miesten tyylistä, eleganssista ja kauniista elämästä.

Crockett&Jones
7

May 28, 2010 kirjoittaja Ville Raivio

Vuosi oli 1879 kun Sir James Crockett ja Charles Jones perustivat kenkäverstaansa legendaariselle Northamptonin alueelle. Alkupääomaa oli vain sata silloista puntaa, työmiehiä aluksi parisenkymmentä. Laatu kuitenkin löi leiville, sillä yhtiö sai kuninkaallisen hovihankkijan sinetin vuonna 1924. Sittemmin bisnes on kukoistanut ja maine saavuttanut legendaariset mittasuhteet. Jokainen kenkäpari on päälle 200 tuotantovaiheen ja yli kahdeksan viikon työn tulos. Nahkalaadut ovat parasta eurooppalaista vasikkaa, käsityöperinne perinteikkään englantilainen. Yhtiö on pysynyt perheomistuksessa ja tällä hetkellä sen korkeasta tasosta vastaa neljäs sukupolvi. Erityisen kunniamaininnan C&J ansaitsee, sillä yhtiö ei kysynnästä huolimatta ole laajentanut tuotantoaan vaan päin vastoin rajoittanut sitä. Myöskään laadusta ei ole tingitty, mutta varoituksena mainittakoon että yhtiön Hurricane Hide- ja Cavalry Calf -nahkalaadut ovat korjattua kakkoslaatua ja vältettäviä. C&J on myös vuosien varrella ostanut toisten jalkinetehtaiden konkurssipesiä, joista sen omistukseen on päätynyt erityisesti korkeatasoisia tehdaskoneita sekä lestejä. Monista muista englantilaisvalmistajista poiketen C&J tarjoaa myös shell cordovan -nahkaisia jalkineita vakiomallistossaan.

Mallistoja:

-Handgrade, joka on C&J:n eniten käsityönä valmistettu erittäin korkealaatuinen sarja

-Shell cordovan -jalkineet

-Country, maaseutumallisto, jossa on kaksi veldtschoen-mallia

-Crockett&Jones, valmistajan tavallinen sarja jossa malleja löytyy kymmenittäin

http://www.crockettandjones.co.uk/

Kategoria Laatuvalmistajat, Northampton | Merkintä:
Florsheim-jalkineiden anatomia
0

May 23, 2010 kirjoittaja Ville Raivio

Vuonna 1892 perustettu Florsheim on yksi legendaarisista amerikkalaisista jalkinetehtaista. Kuten aivan liian moni muu, myös Florsheim myi sielunsa voiton maksimoimiseksi 80-luvulla ja siirsi tuotantonsa Intiaan. Yhtiön kaikki tämän jälkeiset mallit ovat laadultaan ja materiaaleiltaan kuraa, mutta oli aikakausi jolloin Florsheim oli juuri se jalkine, joka menestyvän amerikkalaisen tuli omistaa. Malleja sekä lestejä oli kymmenittäin, käsityön määrä korkea ja myös materiaalit tasokkaita. Valmistajan vuosikymmeniä ajan hammasta kestäneet vintage-jalkineet ovat yhä haluttuja, ja niitä myös löytää runsaasti USA:n eBaystä. Erityisen maininnan ansaitsevat yhtiön shell cordovan -nahkaiset jalkineet sekä ikoniseksi muodostunut täyssiipikärjysbrogue, joka on tarkastelussa tällä kerralla. Full wing brogue -malleissa jalkineen kärkipala jatkuu pitkänä suorana linjana aina kantapäähän asti, ja popoja kehystää myrskyreunos. Miltei poikkeuksetta mallissa on myös kaksinkertainen nahkapohja, monien koroissa on lisäksi v cleat -teräskappale joka suojaa sitä kulumiselta. Tämä malli on aina raskasrakenteinen sekä kestävä, ja se on omaleimaisen ulkonäkönsä vuoksi ansainnut fanien joukossa lempinimen gunboat, tykkilaiva.

Florsheimin tykkilaivan varvas on pyöreähkö, kärjestä reilusti reunokseen päin kallistuva ja littana. Brogue-koristeet on isketty tarkasti, jopa niin selvästi että epäilen käsityötä. Ompeleet ovat kaksinkertaiset ja likellä toisiaan. Jalkine on tuplanahkapohjan ansiosta painava, reunos on selkeästi erottuva ja melko paksu. Vaikka pohja on paksu ja rakenne raskas, luonnossa jalkineet ovat yllättävän pieniä ja matalia – kuvat eivät tee mallille oikeutta. Lesti on erittäin tarkasti kokonsa mukainen ja ulottuu aina äärimmäisen kapeasta AA:sta todella leveään EEE-lestiin. Kantapää on kevyesti tuettu ja korko kookas. Lestiä ei ole muotoiltu jalkaa myötäileväksi kuten bespoke-henkisissä jalkineissa, ja tämä muotojen rentous on kaiketi osa mallin viehätystä. Kuvan parin nahka on paksua ja lihaisaa martinoitua nautaa, joka on sittemmin käytön myötä rypistynyt erittäin vähän. Menneinä vuosikymmeninä Florsheimin korkeatasoisimmat mallistot olivat Imperial ja Royal Imperial, joiden välillä en ole huomannut ulkoisia eroja. Epäilen Royal-jalkineiden valmistuksessa käytetyn enemmän käsityötä ja tasokkaampia vuotia.

Florsheimin omaleimaisiin koristeihin lukeutuvat nahkapohjien puupintaa jäljittelevä maalaus, viisi messinkinaulaa jotka sitovat sisä-, väli- ja ulkopohjan toisiinsa, beige vuorinahka, tummanvihreät sisäompeleet, koron rautainen v-vahvike ja lisäksi käsin naulatut koron kiinnikenaulat. Korkean tason korostamiseksi Flrosheim on käyttänyt logonsa ja mallistonsa merkitsemiseen kullattua väriainetta. Kokonaisuutena nämä Florsheimin vanhat mallit edustavat erittäin korkeaa amerikkalaista tehdasjalkineosaamista, jota nykyisin pitää yllä ainoastaan Alden. Allen-Edmonds on ihan mukava, mutta yhtiön mallit ovat liian teollisia päästäkseen menneen loiton tasolle. Ikoninen täyssiipikärjysmalli on ajaton ja hyvin kestävä valinta. Florsheimin nykyinen tola on surullinen asia.

Kategoria Jalkineet, Vintage | Merkintä:
Pohjaoperaatio Craggsilla
2

May 23, 2010 kirjoittaja Ville Raivio

Shoe Healerin ohella englantilainen Craggs on toinen pohjavaihtoja tarjoava suutariyhtiö, jonka palvelut ovat kätevästi myös ulkomaisten kaduntallaajien ulottuvilla. Edellisellä vaihdosta tulee sopia mailitse etukäteen, mutta Craggs tarjoaa erittäin helppokäyttöisen verkkomaksun. Asiakas täyttää osoitetietonsa, maksaa palvelun etukäteen ja tulostaa taulukon Englantiin lähtevän kenkälaatikon matkaan. Täysi pohjaoperaatio kustantaa 50 puntaa ja postitus takaisin tekee kuusi puntaa. Tähän päälle tulee toki lähetyskulut Suomesta Englantiin, jotka vaihtelevat painon ja koon mukaan noin 17 eurosta 30 euroon. Kokonaiskuluja kertyy jonkin verran alle sadan euron, mikä tekee palvelusta erinomaisen kilpailijan Northamptonin tehtaiden omille palveluille mikäli muuta kuin pohjavaihtoa ei tarvitse.

Tämänkertaisena projektina oli muuntaa vintage-pari Florsheimin maineikkaita täyssiipikärjysbrogueita ympärivuotiseen käyttöön. Parin saadessani niissä oli alkuperäiset pohjat, mutta valitettavasti nahka oli ehtinyt kuivua niin ettei se kestänyt kosteutta. Shell cordovan -päällysnahka oli arviolta 40 vuoden iästään huolimatta upeassa kunnossa, joten tuumin dainite-pohjien ansiosta popojen palvelevan mainiosti kaikkina vuodenaikoina. Verkon tyylifoorumeilla melkoista mainetta niittänyt Matthew Fan on nimennyt punasävyisen full wing brogue -tyypin täydelliseksi jalkineeksi, sillä se käy yhteen miltei minkä tahansa vaatekokonaisuuden kera. Tätä en ole vielä itse todennut, mutta Mfanin kuvat antavat aihetta odottaa hyvää. Työ vei kokonaisuudessaan kaksi tuntia ja vastaavia pohjatoimia vuonna 1933 perustettu Craggs suorittaa neljässä liikkeessään vuosittain noin viisi tuhatta.

Shoe Healer ei valitettavasti tarjonnut kuvia jokaisesta työvaiheesta, mutta Craggsin ansiosta salaisuudet selviävät. Kuvajärjestyksessä vaiheet ovat:

1. pohjan poisto

2. koron poisto

3. riisuttu pohja

4. pohjan karhennus

5. pohjan liimaus

6. pohjan vasarointi

7. prässäys

8. pohjareunojen kavennus

9. pohjareunojen hiominen

10. kantapalojen merkkaus

11. kannan karhennus

12. pohjaurien kaiverrus

13. valmiit urat

14. Goodyear-reunosompelu

15. valmiit ompeleet

16. reunojen viimeistely

17. pohjareunojen maalaus

18. kantapalojen liimaus

19. kantapalojen prässäys

20. kantapalojen naulaus

21. koron karhennus

22. hiotut korot

22. maalatut korot

23. kiillotus

24. viimeistelevä kiillotus

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja tulen taatusti asioimaan Craggsin kera uudestaan. Goodyear-reunospohjaus on ylivertainen jalkinerakenne, jonka soisin yleistyvän Suomessa.

Kategoria Laatusuutarit, Vaateprojektit, Vaatteiden hoito | Merkintä:
Mittapäivät ja Mr Andrew Courtney
2

May 18, 2010 kirjoittaja Ville Raivio

Miltei tasan kaksi kuukautta sitten käväisin Feren mittapäivillä tilaamassa parisen Turnbull&Asserin mittapaitaa. Paikan päällä oli T&A:n mukava mittamestari Andrew Courtney, joka suostui haastatteluun. Mittatilauspaidan hankkiminen on tehty ostajan kannalta mahdollisimman mukavaksi silloin, kun paikan päällä on osaava mittaaja. Hän joko avustaa epävarmaa tilaajaa valintojen tekemisessä, tai kuuntelee ja kirjaa ylös pienimmätkin muuttujat, joita kovin innokas vakiokasvo on tällä tehnyt. Valinnanvara on toki pienempi kuin bespoke-tilauksissa, mutta T&A:n tapauksessa erilaisia kangaslaatuja oli kymmenittäin ja kuoseja tuhansittain, kauluksia noin kymmenen. Jos termistö, kuten voile, Sea Island -laatu, barathea, tvilli tai gingham eivät entuudestaan ole tuttuja, osaava mittahenkilö on tarpeen jotta tilaaja saa käyttötarkoitustaan vastaavan lopputuloksen. Esimerkiksi voile -kangas sopii ohuutensa vuoksi vain lämpimään säähän, ja tällöinkin saattaa keveytensä vuoksi paljastaa kantajansa nisät.

Kun aika on varattu ja paikalle saavuttu, tilaaja riisuutuu paitasilleen ja mittanauha astuu esiin. T&A:n mestari otti 12 mittaa – joiden joukossa seikat kuten hihan pituus, kauluksen leveys, rinnanympärys, ranteen paksuus – jonka jälkeen päästiin neljän paksun kangaskansion äärelle. Tämän jälkeen tuli vielä päättää kalvosimen ja kauluksen malli. Mr Courtney vielä muisti kysyä, josko käytän rannekelloa, sillä mittapaidan kalvosin leikataan tällöin väljemmäksi. Muita muokattavia kohtia ovat helman pituus, paidan väljyys ja ompeleen väritys. Halusin kestävyyden ja omintakeisuuden vuoksi royal oxford -kankaiset paidat, kaulusmalliksi valitsin valkoiseen paitaan pyöreän klubikauluksen ja siniseen pinnikauluksen. Nämä sen vuoksi, ettei kumpaakaan mallia juuri valmispaidoista löydä. Kalvosin on kummassakin T&A:n omaleimainen kolmen napin malli, jotta käyttö neuleen kera olisi mukavampaa. Lopuksi jututin mittamestaria.

Andrew James Courtney, 38, on nimikkeeltään bespoke-myyjä sekä -valmistaja, mutta hän toimii myös mittatilauspaitojen parissa. Mr Courtney työskentelee Turnbull&Asserin Prince of Wales -huoneessa, joka sijaitsee yhtiön Bury Streetin bespoke-tiloissa. Lukiosta hän valmistui englantilaisen koulutusjärjestelmän mukaisesti A-tasonaan taideaineet. Viimeiset 15 vuotta on kulunut T&A:n palveluksessa, tasaisesti edeten kellarista yläkerran hienompiin tiloihin. Ensin hän toimi T&A:n alihankkijan solmiovalmistajana, sitten T&A:n varastopuolella ja tämän jälkeen erilaisia vaatteita valmistaen. Ennen aikaansa Britannian yhden maineikkaimman paitavalmistajan luona Courtney työskenteli – hyvin omaperäisesti ja yllättäen – mestariteurastajana. Lukion jälkeen tämä taideaineisiin panostanut nuorimies halusi jatko-opintoihin taiteiden pariin, mutta todellisuus iski kasvoille. Rahapulan vuoksi ja kontaktien ansiosta tuleva paitavelho päätyi teurastamoon, jonka kylmyydessä vietettyä aikaa hän kuvailee raskaaksi työksi.

Paitojen, autojen ja muun elegantin ohella mittamestari Courtney on ennen kaikkea Family Man. Hän rakastaa seurata lastensa varttumista ja oppimista, mutta työnsä puolesta intohimo käsin tekemiseen, paitoihin sekä pukupuolelle etenemiseen ovat alati läsnä. Käsitteillä touhaamisen sijasta Courtney nauttii konkretiasta: koneista, materiaaleista, suunnitellun vaatteen valmistumisesta vaihe vaiheelta. Vaikka bespoke- ja mittatilauksissa kaavojen valmistaminen on oleellista, Courtneyn kiinnostus on ennen kaikkea valmistamisessa. Kysyin T&A:n edustajalta tämän valmistajan melko vaihtelevasta laadusta, sillä olin lukenut verkkofoorumeilta lukuisia kertomuksia pieleen menneistä mittatilauksista. Courtney kertoo syyksi inhimilliset erheet, sillä mitat ja tilausten yksityiskohdat kulkevat lukuisan työläisen hyppysten läpi: yksikin virhe jossakin vaiheessa johtaa lopputulokseen, joka voi poiketa huomattavasti tilatusta. Tästä huolimatta T&A on lupautunut korjaamaan selkeät virheet ilman lisälaskua, sillä asiakastyytyväisyys on yksi merkittävimmistä syistä miksi yhtiö on selvinnyt juhlimaan 125:ttä vuottaan 2010. Tämä on huomattava ikä keskinkertaisuuden ja kertakäyttöisyyden aikakautena.

Kysyttäessä miksi asiakkaan tulisi valita Turbull&Asser, Andrew Courtney ei halua pitää pitkää ylistyspuhetta. Hänen mukaansa T&A myy itse itsensä, sillä valmistajan maine ja laatu ovat omassa luokassaan. “Jokaista sataa T&A-fania kohden on sata toista, jotka eivät valmistajasta perusta. Lontoossa meillä käy aina välistä asiakkaita, jotka eivät tilaa yhtä tai kahta bespoke-paitaa, vaan 50 kerralla. Winston Churchillkin tilasi smokkipaitansa tusina kerralla.” Tyypillisiksi asiakkaiksi hän mainitsee talouspuolen toimijat ja maailmantähdet. Suuresti puhuttanut talouskriisi nakersi myös T&A:n tilausten määrää, mutta “sen sijaan, että asiakkaamme olisivat ostaneet 12 paitaa, he tilasivatkin nyt kuusi. Viime vuosi oli hiljainen.” Courtneyn työn parhaita puolia ovat miellekkyys, ihmisten tapaaminen ja historiallinen työnantaja. Kehnoja puolia puolestaan syystä tai toisesta epäonnistuneet tilaukset.

Piakkoin luvassa: Suomeen saapuneiden mittapaitojen istuvuus, viimeistely ja laatutarkastelu.

Kuvat: (C) Jussi-P Aalto

Kategoria Jermyn Street, Kauluspaidat, Vaateprojektit | Merkintä:
Kauluspaidan kaulusmallit
15

May 18, 2010 kirjoittaja Ville Raivio

Erilaisia kauluspaitojen kaulustyyppejä löytyy kymmenittäin ja vain mielikuvitus on uusien mallia rajana, mutta perusvalmistajat eivät valinnanvaralla iloittele. Kaulus tulisi aina valita miehen pään leveyden ja pikkutakin kaulusten leveyden mukaan. Jos pienipäinen hahmo pukee todella leveän cutaway-kauluksen, mittasuhteet menevät kovin pieleen. Mitä kovemmat kaulukset ovat, sitä juhlallisemmasta paidasta on kyse. Vapaa-ajan paidat ovat monesti pehmeäkauluksisia, jonka vuoksi niiden kera solmio ei näytä yhtä tasokkaalta kuin kovana pönöttävien kaulusten. Paremman luokan paidoissa kaulusten takana on tila irtonaisille kauluskovikkeille, jotka pitävät kaulukset elegantissa ojennuksessa. Ylimpien nappien määrä on makukysymys, joskin kaksi nappia on harvinaisempi versio.

Tämänpäiväinen vierailu Saumassa tuotti mukavan kavalkadin eri malleista, mutta osa jäi uupumaan. Tarkasta tämä artikkeli myöhemmin, sillä lisään uusia malleja jahka ne eteeni sattuvat.

Ensimmäisenä button down -kaulus, (suom. nappikaulus) joka on esitellyistä tyypeistä epäjuhlallisin. Tämä johtuu kauluksen pehmeydestä ja napeista, jotka rikkovat kaulusten harmonian. On reilusti eriäviä mielipiteitä siitä, sopiiko button down -paitojen kanssa käyttää solmiota. Koska mallin alkuperä on brittiläisissä poolovaatteissa -eli syntyhistoria on urheilullinen – BD-paidan kanssa ei tule käyttää solmiota. Poikkeuksena tästä amerikkalainen Ivy League -tyyli, jossa solmiot bd-paitojen kera ovat olennainen osa. Button down -kaulus ei myöskään sovi puvun kanssa käytettäväksi.

Mallit 2., 4., 6. ja 8. ovat cutaway collar/spread collar -tyyppiä (levitetty kaulus). Kuten selvästi näkyy, kaulusten kärjet ovat etäämmällä toisistaan. Tämä malli sopii miehelle, jolla on leveämpi pää ja leveämmät hartiat. Kärkien väliin jää enemmän tilaa kuin tavallisessa eli turndown-kauluksessa, joten solmion solmun tulee olla kookkaampi.

Mallit 3. ja 7. ovat klassisinta mallia, eli turndown-kauluksia. Niissä kärjet ovat lähempänä toisiaan ja ne tuppaavat usein olemaan korkeampia kuin turndown-veljensä. Pienempi tila – pienempi solmu. Parhaiten nämä mallit sopivat pienipäisille ja -hartiaisille veijareille.

Cutaway collar/spread collar kahdella napilla.

Malli 5.on harvinaisuudessaan herkullinen tab collar, jonka suomennan lätkäkaulukseksi. Pieni kangassuikale nostaa solmiosolmua jännittävästi koholle, ja mallin ensimmäinen tunnettu käyttäjä oli Windorin herttua nuoruudessaan. Malli on USA:ssa paljon yleisempi kuin Euroopassa, eikä se sovi lätkän vuoksi käytettäväksi ilman solmiota.

Hyvin leveä cutaway collar/spread collar.

Turndown-kaulus, jonka kaulukset ovat hyvin jyrkässä kulmassa.

Kahdeksantena hollantilaisen valmistajan revittely, äärimmäisen levitetty cutaway-kaulus. Miehen pää saa olla melkoisen leveä, jotta tämä malli hänelle sopii. Ylin nappi avoinna asialla ei kuitenkaan ole juuri merkitystä.

Yhdeksäntenä pin collar, neulakaulus. Tämä erittäin amerikkalainen ilmiö on lätkäkauluksen elegantimpi muoto. Kauluksen päitä pitelee yhdessä – mieluiten – jalometallinen hakaneula, joka on ainoastaan tähän tarkoitukseen valmistettu. Tyyppi sallii ainoastaan hyvin kapeat solmut, eikä neulan välke välttämättä miellytä kaikkia. Neulakaulusta tuskin Suomessa näkee, mutta erittäin itsevarma pukeutuja voi sillä osoittaa yksilöllisyyttään.

Toissaviimeisenä irtokaulus. Tämä tyyppi syntyi viktoriaanisella aikakaudella, jolloin kehno hygienia ja köyhyys vaivasivat pukeutuvaa miestä. Irtokauluksen avulla hän saattoi vaihtaa kaulusta ilman, että joutui pesemään paitaansa. Köyhän vaateparren tuli kestää kovaakin käyttöä kauan, joten tiuha pesu ei tullut kysymykseen. Malli oli yleisesti käytössä noin vuosien 1830-1920 välisenä aikana, tämän jälkeen pukeutumisen helppous sai tärkemmän osan ja kaulusmalli vaipui unholaan. Irtokaulus kiinnitetään vain tätä tarkoitusta varten valmistetuilla napeilla edestä ja takaa. Prosessi on hankala, ellei pukeutuja saa avustusta. Irtokaulus on tänä päivänä harvinaisin mahdollinen valinta, sillä se kertoo miehen todella panostavan eetterin lailla haihtuvan eleganssin tavoitteluun. Kaulus on myös niin kova, että se sopii edustamiseen mainiosti. Irtokauluspaitoja valitettavasti saa ainoastaan ulkomailta tai teettämällä. Malli pysyy elossa ainoastaan kunniakkaan historiansa, frakkitapahtumien ja rohkeiden dandyjen ansiosta.

Viimeisenä club collar (klubikaulus). Koska malli oli aikoinaan ahkerasti käytössä maineikkaassa Etonin oppilaitoksessa, kaulus tunnetaan myös Eton collar -nimellä. Pyöreä kaulusmalli syntyi 1800-luvun loppupuolella, kukoisti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ja on tänä päivänä harvinainen. Enimmäkseen klubimalliin törmää Italiassa ja Amerikassa. Pyöreä malli ei etiketin mukaan sovi hienoimpaan edustamiseen, mutta muutoin se on ihanteellisen persoonallinen valinta. Hyvin harva valmistaja tarjoaa klubikaulusta paidoissaan, joten mallia mielivän on suunnattava joko ulkomaille tai teetettävä omansa erikoistyönä.

Kategoria Kauluspaidat | Merkintä:
Flanööri
1

May 9, 2010 kirjoittaja Ville Raivio

Tämän vuoden maaliskuussa perustettu Flanööri on kiintoisa uutuus suomalaisten tyylisivustojen joukossa. Keskiössä on miesten klassinen tyyli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jona aikana pukeutuminen kukoisti erityisesti vuosien 1920-1939 välisenä aikana. Tästä aikakaudesta USA:n puolella käytetään nimitystä Golden Age, sillä keskiverto amerikkalainen mies pukeutui tällöin yhtä hyvin kuin tarkimmat dandyt tänä päivänä. Asiat olivat mallillaan myös Suomessa, jossa vaateteollisuus kukoisti Pallo-paidan, Emil Aaltosen ja Ritari-Puvun kaltaisten toimijoiden ansiosta. Miehet osasivat vaatia vaatteiltaan paljon, ja nykytasoon verrattaessa korkea laatu oli myös työmiehen kukkaron ulottuvilla. Runsaat valokuvat ja sivuston esteettinen taitto ovat yhä suuremmassa arvossa, sillä Flanööri tarjoaa skannausten ja valokuvien muodossa kurkistuksia Suomeen aikakaudella, jolloin kasvava nuori kansakunta arvosti kauneutta kovin toisin kuin tänään. Paljon on kadotettu, mutta Flanöörin ansiosta osa voidaan löytää uudelleen.

www.fintage.net/flanoori

Kategoria Linkkikokoelma | Merkintä:
Pohjaoperaatio Shoe Healerilla
12

May 3, 2010 kirjoittaja Ville Raivio

Menneen talven varalle olin hankkinut Tricker’sin mustat shell cordovan -jalkineet. Huokea löytö eBaystä epäilytti talvikäytössä, sillä tuplanahkapohja on silti nahkapohja. Päätin vaihdattaa pohjat jo ennen kuin kokeilin niitä talvikäytössä, sillä ennakkoaavistukseni eivät olleet hyvät. Viiden käytön jälkeen pohjat olivat kuin Raatteen tien läpikäyneet, joten jätän vastaisuudessa suosiolla nahkaiset pohjat vain kuivan kelin käyttöön. Kosteus ei ehtinyt tulla lävitse, mutta pohjat olivat uskomattoman liukkaat ja sepeli puri syvälle kostuneeseen nahkaan. Jotta pari palvelisi jatkossa paremmin, vaihto-operaatio seurasi englantilaisen Shoe Healerin kautta.

Goodyear welt -rakenteella toteutettujen jalkineiden pohjat vaihtuvat pääpiirteittäin seuraavasti: ensimmäisenä korko isketään irti, seuraavana käydään reunosommelten kimppuun, joita haurastutetaan karhealla hiomapaperilla. Hohtimilla pohja irrotetaan reunoksesta ja päälle kymmenen metrin pituinen reunosommel revitään irti. Kun korkoruuvit ja ompeleet ovat poissa, on uusien pohjien vuoro. Olin alun perin valinnut dainite-pohjat, mutta Shoe Healerin pomomies Richard Smith kertoi liikkeen saaneen erän Loaken omia Victory-pohjia. Smithin mukaan ne ovat kestävämpiä kuin dainite, eikä niihin tartu pikkukiviä kuten commando-pohjiin. Pakkohan häntä oli uskoa ja päätin kokeilla voittoisia pohjia. Välipohja sekä ulkopohjan toinen puoli liimataan yhteen, pohja puristetaan kiinni ja ylimääräinen ulkopohja leikataan irti. Voimakas koneellinen puristus varmistaa puoliskojen tukevan taklaamisen. Reunokset hiotaan ja tämän jälkeen jalkineet pääsevät maanmainioon Goodyear-koneeseen, joka kiinnittää ulkopohjan reunokseen. Koron kohokkeet ja varsinainen korko liimataan yhteen, kiinnitetään pohjaan ja puristetaan vielä koneellisesti yhteen. Koron vahvin kiinnitys tapahtuu ruuveilla, jotka jäävät piiloon kantalapun alle. Lopuksi reunokset hiotaan tarkemmin ja ne värjätään jalkineiden nahkaan sopivalla reunosvärillä.

Jalkineiden cordovan-nahka oli kosteuden vuoksi kehittänyt rumia, karheita laikkuja, joihin pyysin Shoe Healerilta apua. Suutari kiillotti ja huolsi parin käsin, jota palvelua ei tarjota ellei asiakas niin pyydä. Koneellinen kiillotus toki sisältyy pohjien vaihtoon. Työn jälki oli erinomaista, asiakaspalvelu pelasi mallikkaasti ja parin sai kotiovelle DHL:n kuljettamana. Pohjien vaihto Shoe Healerilla kustantaa 35-40 puntaa, johon päälle tulee postitus Englantiin ja sieltä takaisin Suomeen. Kokonaisuus kustansi noin 100 euroa, ja oletan jykevien Victory-pohjien palvelevan moitteettomasti useita vuosia. Kokemus oli erinomainen, varsinkin kun saadut kuvat valottavat käsintehtyjen englantilaispopojen mutkikasta rakennetta. SH:n kolme liikettä huolehtivat vuosittain noin 1500 pohjien vaihdosta, ja prosessi vie aikaa jonkin verran yli tunnin.

Vetoomus suomalaisille suutareille: olisi jo aika saada edes yksi Goodyear-kone Suomeen, jotta lentopostittelulta pohjien vaihdon vuoksi vältyttäisiin. Reunosjalkineita löytyy jo melkoisen monelta Keikarin lukijalta ja tällä hetkellä raha virtaa Englantiin.

Kategoria Jalkineet, Laatusuutarit, Vaatteiden hoito | Merkintä: