Käytetyt miesten kellot sekä Pirkan Kello
0May 2, 2024 by Ville Raivio
Pirkan Kello on tamperelainen kellokauppa, jonka Kangasniemen perhe perusti vuonna 1961. Se säilyi samassa omistuksessa vuoteen 2019 saakka, jolloin Kultasepät Andreasen -liikkeen omistaja osti sen. Tämän jälkeen Jussi Andreasen on uudistanut toimintaa avaamalla verkkokaupan, ja ottamalla käytetyt arvokellot valikoimaan. Tämä tekee puodista kiinnostavamman Keikarin lukijalle.
Kuvan malli: Hublot Classic Fusion Chronograph
Pirkan Kello tarjoaa nykyisin aikarautoja sekä koruja useissa hintaluokissa. Joukossa on pienempiä pajoja, jotka valmistavat hopeakoruja, ja skaalan toisessa päässä suuria kulta- ja timanttikorujen valmistajia. Valmistajien joukossa on useita suomalaisia firmoja, keskihintaisia tyylikelloja, urheilukelloja ja perinteisiä kvartsi- tai automaattikelloja. Liikkeen asiakkaat tuovat usein vanhoja kelloja myyntiin tai vaihtavat niitä uutta hankkiessa.
Pirkan Kello huoltaa käytetyt mallit tarpeen mukaan, ja niistä jokainen on liikkeen oman kellosepän tarkistama. Yrityksen mielestä arvokelloa ei oikein kannata huoltaa kotona. Jo rasvaiset sormenjäljet voivat saada aikaan pahaa jälkeä kellotaulussa, ja lasin irrottaminen voi rikkoa tiivisteitä, jonka jälkeen kosteutta saattaa päästää kellon sisään. Tavanomainen puhtaanapito ja pyyhkiminen kostealla liinalla, jos kello on varmasti tiivis, ovat riittävää kotihoitoa. Huollon tiheys riippuu kellon tyypistä ja valmistajan mieltymyksistä, mutta yleensä 3-5 vuoden väliä suositellaan.
Kun kyselen, mitkä kellot säilyttävät arvonsa parhaiten, vastaus on odotettu. Yleisesti arvonsa pitävät mallit ovat tunnetuilta ja arvostetuilta valmistajilta. Niiden joukossa vaikkapa Omega, Rolex, Patek Philippe ja Audemars Piguet, joista vanhimmat ovat valmistaneet kelloja 1700-luvulta saakka. Toki harvinaiset tai rajoitetun erän mallit taikka ne, joilla on historiallista arvoa, pitävät pintansa. Kellon kunto ja alkuperäisyys ovat myös tärkeitä tekijöitä. Pieni, oma maailmansa on niin sanottu haute horlogerie, jota voisi verrata vaikkapa tunnettujen taiteilijoiden tilaustöihin.
Malli: Omega Seamaster Professional ”Planet Ocean”
Kaupan edustajan mukaan on vaikea ennakoida, mitkä mallit nostavat arvoaan. Yleensä ne ovat kuitenkin tunnettuja, jo keräilijöiden suosimia malleja, mutta myös pitkät jonotusajat nostavat käytettyjen kellojen arvoa. Pirkan Kellolle tämä asuste on sijoitus tyyliin: ranteessa kello on tyylin täydentäjä. Kyselen vielä, mitä jokamiehen olisi hyödyllistä kellojen maailman tietää.
Tietyt yhtiöt erottuvat historiallisen merkityksen ja hienomekaanisten keksintöjen ansiosta. On hyödyllistä tutustua useisiin, jotta selviää, minkä firman tarina resonoi parhaiten lukjalle. Historiallinen merkitys ja tarina antavat nimittäin syvyyttä ja kontekstia kellonvalinnalle. Usein arvokellojen harrastavat kuulemma rakastuvat tarinoihin, joita esineiden taustalla on. “Kun kellojen maailmaan syventyy, huomaa, että monien graalin maljana pitämä Rolex on vasta alkua, kun puhutaan arvokelloista.”
Lisäksi eroa on mekaanisten ja kvartsikellojen välillä. Mekaaniset toimivat monimutkaisten koneistojen avulla ilman elektroniikkaa, ja vaativat säännöllistä huoltoa pitääkseen tarkkuutensa. Kvartsikellot käyttävät kvartsikiteitä ajan mittaamiseen, mikä tekee niistä tarkempia ja helpompia huoltaa. Ne ovat yleensä edullisempia, mutta voivat yhtä lailla olla hyvin laadukkaita. Mekaaniset mallit ovat usein arvokkaampia ja halutumpia keräilijöiden sekä harrastajien keskuudessa, sillä niiden valmistus vaatii käsityötaitoa, ja koneiston rakenne on monimutkainen.
Erityinen termi on komplikaatio. Kelloissa se tarkoittaa mitä tahansa toimintoa, joka ei kerro sekuntia, minuuttia tai tuntia. Yleisiä komplikaatioita ovat päivämäärä, kuun vaiheet, ajanotto, maailmanaika. Mekaanisissa kelloissa nämä lisäävät teknistä monimutkaisuutta, ja ovat merkki käsityön mestaruudesta. Koneistojen monimutkaisuus avautuu juuri komplikaatioiden kautta.
Kuvassa Vacheron Constantin Overseas Chronograph
Laatukelloissa käytetään hienoja materiaaleja, kuten erikseen teetettyä, seostettua ruostumatonta terästä. Eri valmistajilla on niistä usein itse patentoituja seoksia, joita täydentävät titaani, kulta, platina sekä muut hienouden. Kellon lasin materiaali on nykyään useimmiten safiiria, kun taas vintage-malleissa pleksilasi on yleinen. Materiaalivalinnat vaikuttavat kellon kestävyyteen, ulkonäköön ja hintaan.
Viimeisenä tiedustelen, miksi Keikarin lukijan sitten tulisi valita juuri Pirkan Kello käytettyä etsiessä. “Pirkan Kellossa käytettyjen arvokellojen ostajia odottaa toisessa kerroksessa aula, jossa voi kahvikupillisen ääressä keskustella asiantuntijamme kanssa, ja tutkia valikoimaa kaikessa rauhassa. Pirkan Kellosta saa henkilökohtaista palvelua. Samassa tilassa on myös kellosepän työpiste, jolloin vastaus vaikeisiinkin teknisiin kysymyksiin löytyy läheltä. Palvelukonsepti on Suomen mittakaavassa harvinaisen kattava. Yritykseltä ostettaessa kauppa kuuluu kuluttajansuojan piiriin, ja Pirkan Kello takaa kellojen aitouden, mikä voi yksityisillä markkinoilla olla vaikeasti tulkittavissa. Pirkan Kello myös tarjoaa vaihtomahdollisuutta, mitä on harvoin nettikaupoissa tarjolla.”
Category Asusteet, Verkkokaupat
Pukimo Raivio ja Turun Sanomat
0February 2, 2024 by Ville Raivio
Parisen viikkoa sitten Turun Sanomat kävi luonani tutustumassa yritykseeni, Pukimo Raivioon. Valmis juttu julkaistiin lehdessä 30.1. ja löytyy myös netistä – tosin vain tilaajille. Kuvassa esimakua lehden somen puolelta.
Category Linkkikokoelma, Verkkokaupat
Käytetyt vaatteet netistä: nyt alessa
0November 22, 2023 by Ville Raivio
Category Loistodiilit, Verkkokaupat
Vantaan Sanomat ja haastattelu
0November 19, 2023 by Ville Raivio
Ensimmäinen haastattelu Pukimo Raiviosta on julkaistu. Vantaan Sanomat pysyi ajan hermolla ja vieraili Vantaan Ruskeasannalla, jossa on Turun ohella sovitusmahdollisuus asiakkaille.
Juttu on nyt netissä ja ilmestyy 22.11. paperilehdessä:
https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/6358297
Category Verkkokaupat
Gontran de Poncins: Father Sets the Pace
0November 8, 2023 by Ville Raivio
Tämän päivän lisäys kertoo teoksesta, joka oli suurin kirjallinen elämykseni miehen muistiin. Ei kuitenkaan tekstin tyylin tai humanismin vuoksi, vaan dokumenttina kadonneen ajan metsästäjälle. Gontran de Poncins oli kirjailijanimi, jota käytti Jean-Pierre Gontran de Montaigne, de Poncinsin varakreivi. Hän syntyi Feursin kunnassa perheen linnan mailla vuonna 1900, sai hienon yksityisen koulutuksen, astui sotapalvelukseen, toimi silkkipainon maajohtajana, opiskeli maalaamista vuosikausia ja loi taidetta, myös matkusteli kaukomailla. Sata vuotta sitten hupimatkailu ympäri maailman ei ollut arkipäiväistä, joten de Poncins kirjoitti kokemuksistaan myös matkateoksia. Kirjoista suosituin, Kabloona, myi miljoonia kappaleita. Muiden tuotosten ohella hän kirjoitti myös muistelmat isänsä elämästä.
Teoksen nimi on Du Temps de Papa (1955) ja käännös ilmestyi nimellä Father Sets the Pace. Isäpappa Bernard de Montaigne de Poncins (kirjan kansikuvassa) eli kadonneen ajan aristokraatin arkea. Päivät alkoivat toaletilla, jonka kahden tunnin aikana hän puhdistautui, pukeutui ja suki itsensä seurapiirien jellonan arvoiseen ilmeeseen. Tapa ja sen vaiheet olivat suorastaan uskonnollinen suoritus, oli Bernard sitten linnassaan maaseudulla tai klubillaan Pariisissa. Pojan mielestä isä loisti ja oli todella elossa vain Pariisissa, jossa hän vietti noin kolme kuuta vuodesta. Varakreivin pukeutumishuone oli täynnä räätälöityjä vaatteita sekä asusteita, ja toaletissaan häntä avusti palvelija. Toisin sanoen kirjailijan isä oli täysinpalvellut dandy, esteetikko ja minän kultille vihitty nautiskelija. Kirja on pullollaan mielikuvitusta kiihdyttäviä yksityiskohtia arjesta, jollaista ei länsimaissa juuri elä kuin Brittien kuningas Charles.
Aamurituaalin jälkeen isä läksi ratsastamaan, asioille, kyläilemään tai valvomaan rahvaan työtä. Kirjailijan tallentamien kommenttien perusteella isä vaikutti erityisherkältä, itsekkäältä ja pettyneenä julmalta. Hän oli myös suurenmoinen isäntä, joka ei säästänyt minkäänlaista vaivaa vieraittensa ilon ja hyvinvoinnin nimissä. Isällä oli suurenmoinen tyylitaju, nokkela huumorintaju, eikä hän säästänyt vaivoja laadun tavoittelussa. Hän myös ystävystyi tallimestarin kanssa ja suri katkerasti tämän lähtöä eläkkeelle. Poika ei elämänsä varrella onnistunut tavoittamaan tai ylittämään isän vaativia toiveita, ja heidän suhteensa jäi etäiseksi. Bernard syntyi monisatavuotiseen aatelissukuun, mutta ei rahaan. Tämä seikka täytyi oikaista, joten hän avioitui maalaiskreivitär Marie d’Orléansin kanssa. Liitto ei ollut järin onnellinen, sillä Marie oli körtillisen vaatimaton ja Bernard nautiskelija, mutta se oli käytännöllinen – ainakin isälle.
Gontran de Poncinsin teoksen avulla lukijalle avautuu maailma, jota ei enää ole. Sen mahdollistivat aatelin erioikeudet, jotka seuraava polvi sai omakseen vain syntymällä, ja heitä nöyrästi palvellut rahvas. Elämänmuoto oli läpeensä epäreilu ja tuhoutui Ensimmäistä maailmansotaa seuranneissa mullistuksissa. Erityisesti teollistumisen sekä demokratian läpimurrossa. Isäukko Bernard usein vitsaili pojalleen, ettei hän missään nimessä ollut joutilas mies – hänellähän oli kädet täynnä vapaata aikaa. Tuon ajan hän käytti itseensä ja mielitekoihinsa. Vain rotuhevosia isä vaikutti rakastaneen estoitta – kaikkien muiden tuli ansaita rakkaus. Kirjailijan kuvaukset sekä muistelot kauniin elämän arjesta hurmaavat.
Lopulta muistelmissa Toinen maailmansota tavoittaa Menneen Maailman: isäntäpari lähtee pakoon, valtaosa esineistä on pakko hylätä, linna vallataan sekä ryöstetään, ja sodan jälkeen jäljellä on vain elämänmuodon rippeitä. Palvelijoiden määrä kutistuu, irtokauluksia ei enää prässätä kiiltäviksi, vaatteet pysyvät likaisina. Bernardin ystävät kuolevat sairauksiin, sotaan tai vanhuuteen. Hän elää toisessa linnassaan köyhyydessä ja kaipaa entistä aikaa. Kaikenkärsivä vaimo säilyy miehen rinnalla ja entisellään: kreivitär on yhtä säästäväinen, harkitseva ja varovainen kuin ennen. Rahat ovat kuitenkin vähissä, sillä mies sai niiden käyttöoikeuden aviossa, ja käytti niitä liberaalin lailla. Kun isä matkaa Pariisiin, hänen käyttämänsä käsityöläiset ovat lopettaneet tai eivät enää huolla aiemmin valmistettuja esineitä. Aikanaan teetetyt tykötarpeet ovat muuttuneet erittäin kalliiksi, eläköityvien artesaanien tilalle ei tule nuoria taitajia. Komeat hevosvaunut korvataan meluisilla, savuisilla automobiileilla. Elämä on yhä nopeampaa ja kiihkeämpää.
Aikaan kiteytyy ero entisen ajan rikkaiden sekä 2020-luvun rikkaiden välillä. Sata vuotta sitten rikkaat olivat ylpeitä joutilaisuudestaan, joka erotti heidät täydellisesti muista, ja salli heille vapaan, nautinnollisen sekä yksilöllisen elämän. Tänä päivänä rikkaat kisaavat nuoruudesta hautaan saakka siinä, kuka ehtii käydä eniten kouluja, tehdä eniten töitä, ja kilpailla väkevimmin toisia vastaan. Entiseen verrattuna heidän elämänsä ei vaikuta vapaalta, yksilölliseltä tai nautinnolliselta. Tasapainoisin arki löytyy todennäköisesti menneisyyden ja nykyisen elämäntyylin välimailta. Kirjailijan kiehtovia havaintoja ovat kaikki ne keinot, joiden kautta aateli kilpaili keskenään, kuka oli tyylikkäin, kohteliain, paras viihdyttäjä, paras viinintuntija, hevosmies tai paras etiketin tuntija. Muodon ja tyylin taju erottivat moukan mahtajasta. 2000-luvun eliitti vaikuttaa kilpailevan vain siinä, kenellä on eniten rahaa tai esineitä tai valtaa.
Luonnollisesti teosta ei ole käännetty suomeksi, mutta vanhoja hajakappaleita voi löytää englanniksi tai ranskaksi. Päähenkilön kautta lukija saa heijastumia aristokratian hyveistä sekä paheista, jotka eivät voineet kestää. Kirjan keskiössä on omintakeinen dandy, täysin erilainen länsimaisen kulttuurin muoto, ja aika, jota ei voi tavoittaa jälleen.
Category Dandyismi, Pukeutumiskulttuuri, Tyylikirjallisuus, Vintage
Copyright © 2023 Ville Raivio
