Tänä vuonna 21.9. tulee kuluneeksi vuosi Keikarin syntymästä. Ensimmäinen laadittu artikkeli, Missio, koski sivuston päämäärää, joka ei ole vuoden aikana muuttunut, eikä tule jatkossa muuttumaan. Suomen katukuva ja suomalainen mies ovat yhä keskimäärin hyvin masentava näky, riippuen toki standardeista ja vertailukohdista. Ulkonäön kritisoimiseen, erityisesti kun kyse on ihmisistä, suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Silti jokainen kaupungissa asuva Keikarin lukija tekee päivittäin arvioita kanssaihmisistään. Mitä suurempi kaupunki on, sitä todennäköisemmin vastaantuleva henkilö ei ole entuudestaan tuttu. Maaseudulla, erityisesti hyvin pienillä paikkakunnilla, suuri osa asukkaista tuntee toisensa joko suoraan tai tuttavan kautta. Sen sijaan kaupungissa kulkeva joutuu tekemään nopeita arvioita, jotka perustuvat puhtaasti kanssakulkijan ulkonäköön, liikkeisiin, eleisiin ja ilmeisiin. Vain hyvin sinisilmäinen ihminen ei arvioi toisia lainkaan pukeutumisen perusteella.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Vielä noin sata vuotta sitten Suomen sosiaalinen elämä oli vahvasti säätykäsityksen hallitsema. Kukin pukeutui asemansa ja säätynsä mukaan, eikä ruodusta poikkeaviin suhtauduttu kovin positiivisesti. Jokainen riittävän monta museota kolunnut tietää myös, että jokunen sata vuotta sitten suomalaiset pukeutuivat kotipaikkakuntansa mukaisesti. Ihmisen sukupuoli, yhteisöllinen asema, parisuhde ja kotiseutu näkyivät vaatteissa. Sittemmin sosiaaliset säännöt ovat muuttuneet valtaisasti ja nykyään jokainen asu passaa. Pukeutuminen ei enää kerro ihmisestä yhtä paljon kuin ennen. 2000-luvun IT-velhot ja formulakuskit kulkevat farkuissa ja T-paidoissa siinä missä muutkin, ja klassisesta tyylistä on tullut vain työpaikkapukeutumista. Hyvä kun kaupungilla erottaa miehen naisesta, tytön pojasta ja toimitusjohtajan harjoittelijasta.

Kuluneen vuoden aikana saamani lukuisat mailit, blogiviestit sekä Keikarin foorumilla käydyt keskustelut kuitenkin antavat minulle toivoa. Muovin, lasin, teräksen ja kertakäyttöhyödykkeiden aikakaudella löytyy yhä satoja suomalaisia miehiä, jotka näkevät klassisen miehen käsitteessä hyviä piirteitä. He suhtautuvat pukeutumiseen esimerkiksi kauneuden käsitteen kautta, haluten ympäröidä itsensä esteettisesti miellyttävillä valinnoilla. Toiset etsivät itsensä ilmaisemista vaatteiden kautta, toiset haluavat asemansa vaatiman asun tasokkaammaksi ja arvostettavammaksi tyyliksi. Tietysti mukaan mahtuu myös puhtaan järkiperäisesti ajattelevia, jotka etsivät järkevän hinta-laatusuhteen tarjoavia ja kestäviä vaatteita. On myös heitä, jotka etsivät klassisesta tyylistä univormua, joka helpottaa pukeutumista. Muassa on myös jokunen dandy, jotka elävät ja hengittävät tyyliä, kankaita, kuvioita, leikkauksia, materiaaleja sekä värien yhdistelmiä kuin taiteilija palettia, pensseliä ja kangastaan. Lukijoita on moneksi.

Keikari juhlistaa yksivuotista olemassaoloaan tämän kuun 21. päivä kello 18. Mikäli lukijalla on joutilasta aikaa maanantai-iltanaan, pyydän häntä liittymään lasilliselle kuohuvaa Hotel Kämpissä – omalla kustannuksellaan. Erityisohjelmaa ei ole, ainoastaan mieluisa keskustelutuokio hyvässä seurassa. Pukukoodi: syksyinen irtotakki syksyisten irtohousujen kera.