RSS Feed

Vyön lyhyt historia

2

January 4, 2015 by Ville Raivio

Vyö on tunnetusti pitkä, joustava suikale, joka pujotetaan housujen vyölenkkeihin, ja jonka solki kiinnitetään reiän läpi. Näin se toimii hyödyllisenä asusteena, joka pitää housut paikallaan, mutta se myös korostaa miehen yleensä hartioita kapeampaa vyötäröä. Vanhimmat arkeologien löytämät vyöt ovat pronssikauden jalometallisia tuotoksia yli kolmen vuosituhannen takaa. Nahka, kankaat ja kaarna ovat huonoja säilymään, joten vain heimojen ylhäisten metallivyöt ovat tallella museossa. Muinoin niitä ei yleensä käytetty housujen kannatteluun, vaan työkalujen kantamiseen ja koristautumiseen. Päälliköt ja heidän puolisonsa myös ökyilivät vöillä, joihin osa heimon vauraudesta oli taottu. Samoin pronssikaudella syntyivät miesten housut, joiden kaksi lahjetta helpotti ratsastamista. Oli vain ajan kysymys, kunnes vyö löytäisi paikkansa housujen ylläpidossa. Tätä hyväksi havaittua pukeutumista on sittemmin jatkettu muutaman tuhannen vuoden ajan.

1800-luvun puolivälin jälkeen tamppi eli vyö oli yleisempi näky päällystakkien vyötäröllä. Vyölenkit ja itse vyö leikattiin samasta kankaasta kuin takki, mutta yhdelle takille luotua tamppia ei käytetty muissa takeissa. Siitä pääsi eroon lenkit poistamalla, mutta samalla menetti hienon koristeen takistaan. Nahkavöitä ei yleensä pidetty päällystakkien koristeena, univormuissa kylläkin. Yhä 1900-luvun alussa miesten hienommissa housuissa ei yleensä ollut vyölenkkejä. Työ- ja urheiluvaatteet sekä univormut olivat asia erikseen, mutta työmieskin useimmiten puki hienommat olkainhousut ylle, kun häät tai hautajaiset olivat edessä. Vöiden käyttäminen herrasväen kesken oli hieman keikaroivaa ja vyönsoljetkin usein hopeasepän tilaustuotteita aina 1910-luvulta alkaen. Suuremman suosion vyö sai vasta ensimmäisen maailmansodan myötä, kun sotamiehen khakiunivormun pariksi jaettiin vyö. Sen sai kiristettyä hyvin pysyväksi, vaikka paino nousi tai useimmiten laski palveluksen aikana. Vyö oli myös nopeampi kiinnittää housuihin kuin nappien kanssa toimivat olkaimet.

Sodan aikana vaatekankaiden säännöstely esti liivipukujen valmistamisen, eikä alusvaatteiksi miellettyjen olkaimien näyttäminen ollut soveliasta puuhaa. Kun liiviä ei ollut yllä, vyö vetosi enemmän. Oma vaikutuksensa oli jälleen kerran Windsorin herttualla, joka hylkäsi olkaimet ja ryhtyi käyttämään vöitä 1920-luvun aikana. Vyö oli myös miellyttävämpi kesän kuumassa. Kun housujen vyötärö on sittemmin valahtanut alemmas ja 1960-luvulta alkaen pukukoodit rentoutuneet, vyöt ovat ottaneet kärkipaikan miesten vyötäröllä. Perinteisesti niiden väri on sovitettu jalkineiden väriin. Tummat värit, pelkistetyt soljet ja sileät nahkamateriaalit ovat juhlallisimpia.

Jokaiselle miehelle löytyy vetoava vyö, mutta valitettavasti kaikilla vöillä on hankaluutensa. Paksuilla tai nahkaisilla vöillä on ikävä taipumus painaa vatsaa vasten. Myös ruokailun myötä paisuva tai jo valmiiksi pullea vatsa ärtyy, kun vyö panee hanttiin sitä vasten. Rei’ittämällä sopivan leveyden löytää aina, mutta liian tiheään isketyt reiät tekevät vyöstä reikäjuustoa. Vyöllä on myös taipumus valua jatkuvasti alaspäin. Näistä vaivoista pääsee toki joustavalla kangasvyöllä eroon. Silti olkaimilla sopiva housujen korkeus löytyy nopealla säädöllä, eivätkä ne koskaan valu alaspäin. Ne ovat parempi ratkaisu, jos harteiden ylle jäävät olkaimen varret tai asusteen vanhahtava ilme eivät häiritse. Tukevan miehen mukavin päätös on vyön hylkääminen ja olkaimien valitseminen.


2 comments »

  1. Ville Raivio says:

    Päiviä, Tohtori Blind!

    Paidan helma on tosiaan ikävän ryppyinen mytty, sillä se nousee päivän aikana housuista. Ongelmasta pääsee eroon oikein korkeavyötäröisillä housuilla, jotka ulottuvat napaan asti. Toinen optio on tavallista pidempi paidan helma, jopa peffan peittävä sellainen, ja kolmas vaihtoehto on teettää housut, joiden vyötärönauhan sisäpuolelle ommellaan kuminen nauha (rubber inner waistband). Jos näillä keinoilla ei onnistu, tauti on kuolemaksi!

  2. Dr.Blind says:

    Painon jatkuvasti vaihdellessa olen aika ajoin vaiheessa, jossa tarvitsen sekä henkseleitä (pitämään housut päällä) että vyötä (pitämään paidan helma paikoillaan).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Translate Keikari

Aiheet

Arkisto