Suomen suurin miesten vaatealan vaikuttaja Turo Tailor tarjoaa vaatetta, joka ei kestä vertailua ulkomaisten toimijoiden rinnalla. Vaikka yhtiö mielellään markkinoi itseään kotimaisuudella, korkealla laadulla ja yleisellä erinomaisuudella, nämä ovat kärpästen surinaa korvissani. Kuten aktiiviset ja laatutietoiset Keikarin lukijat ovat useaan otteeseen todenneet, Turo ei ole varteenotettava valinta tyylistään tarkalle. Kuten valtaosa suomalaisista miehistä, minullakin on käyttökokemuksia TT:n tuotteista. En suinkaan kirjoita muilta kuulemani perusteella, vaan Turon vaatteita omistaneena sekä satoja yhtiön tuotteita sormeilleena kitkeränä kuluttajana. Tämä Kuopiolainen vaatetehdas perustettiin vuonna 1938, vaan vasta 80-luvulla se siirtyi valmistamaan yksinomaan pukumiehen vermeitä. Nykyinen nimi on perua vuodelta -88. Perinteitä löytyy, mutta tähän homma jääkin. Niin käytetyt materiaalit, viimeistely kuin hintatasokin ovat pahaa koettavaa.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Turo epäonnistuu käyttäessään laajalti villa-keinokuitumateriaaleja, kun maailmanlaajuisilla kangasmarkkinoilla on tarjolla miltei ehtymätön määrä väri-, kuvio- ja materiaaliyhdistelmiä satoja vuosia toimineilta kutomoilta. Toki oikein mukavantuntuisia super 100 -kankaita on käytössä, mutta ne ovat nimettömien kutojien nimettömiä tuotoksia. Turo epäonnistuu pukujensa, kauluspaitojensa, irtotakkiensa sekä housujensa – toisin sanoen kautta malliston – viimeistelyssä. Kauluspaitojen saumat ovat kookkaita, paidankaulukset ovat joko liian pieniä tai liian pehmeitä, yleiset laatupaidan ominaisuudet puuttuvat täysin. Pukujen sekä irtotakkien tuntuma on muovinen ja liimattu, kankaat samaa tasoa kuin aina. Hartiat ovat mahdottoman topattuja, kuin Hulk-pukuja. Mikäli jotain erikoisempaa materiaalia on kokeiltu, se näkyy tautisessa hinnassa, sillä Turo epäonnistuu tuotteidensa hinnoittelussa. Kauluspaidat harppaavat likelle sataa euroa, vaikka ne eivät tarjoa mitään ulkomaisiin toimijoihin verrattaessa. Kun samalla summalla saa täysihintaisen Jermyn Street -tasoisen paidan, ei Turon tarjoama diili ole miellyttävä. Puvut ovat noin 300 euron luokkaa, mutta H&M ja Brothers tarjoavat yhtä korkeaa laatua halvemmalla.

Kun edellämainittua on pohtinut, jää jäljelle todeta syyt Turo Tailorin olemassaoloon: suomalaiset miehet eivät osaa vaatia parempaa, Turon ylivalta Suomen vaatemarkkinoilla on ollut pystyssä jo vuosia, eivätkä kauppiaat uskalla tarjota samaan hintaluokkaan asettuvaa, huonommin tunnettua valmistajaa. TT myös kykenee tarjoamaan valtaisan valikoiman eri kokoja hujopista paksuniskaiseen ja tanakkaan menijään. Suurin osa maamme miehistä pukeutuu pukuun vain häissä, hautajaisissa taikka sukujuhlissa. Yleinen perustelu pukujen kaihtamiseen on väite niiden epämukavuudesta. Tottahan puku ahdistaa, kun se on keinokuitua, eikä hengitä! Tottahan se on ikävä päällä, kun se on leikattu joko löysänä roikkuvaksi tai kiristävän puristavaksi- Kun Matti Meiläläiselle jää huonoja muistoja olostaan joka kerran kun puku on päällä, ei motivaatio niitä kohtaan kohoa. Venäläiset formalistit kirjoittivat ahkerasti runojen vaikeutetusta muodosta, mutta en tiedä kenenkään vielä todenneen pukujen olevan vaikeutettu pukeutumisen muoto. Toisin sanoen, puvun kanssa ei lähdetä noin vain lähikauppaan, vaan se määrittää kaiken muun mitä ylleen sopii tällöin vetää.

Vuonna 2007 yhtiö sai Kultainen Vaatepuu -palkinnon Turo Red Label -mallistostaan, jonka pääsuunnittelijana on muuan Anssi Tuupainen. Suora lainaus Helmi-ohjelman haastattelusta:

“Anssin suunnittelema Red Label -mallisto on tehty nimenomaan nykyajan ‘dandyille’. Ilmauksella tarkoitetaan miehiä, jotka haluavat näyttää viimeisen päälle ‘makeilta’ ja olla aikaansa edellä pukeutumisessa. Heitä, jotka tietävät, että miesten pukujen mallit muuttuvat ihan samalla tavoin kuin automallitkin.”

Ihan kiva tavoite. Harmi kyllä Mr Tuupaisen käsitys dandyista on kiero kuin skolioosin vaivaama selkä. Samaisessa tekstissä hän toteaa:

“On maailman pahin asia ostaa feikkiä. Väärennetyssä ‘Armanin’ puvussa varastetaan vuosisatoja rakennettu laatu. Se on rikollista!”

Kenties Mr Tuupaisen tulisi lukea historiankirjansa uusiksi. Giorgio Armani ei suinkaan edusta satavuotista räätäliperinnettä, vaan muotihuoneita sekä design-puolta (esimerkkinä tästä hänen luomansa ns. Chaplin-siluetti). Usean kertaa eri kaupoissa ympäri pääkaupunkiseudun kulkeneena ihmettelen palkinnon saamista valtavasti. Liki poikkeuksetta Red Label -malliston vaatteet ovat alennusmyynnissä – nimenomaan poistoalennusmyynnissä. Kaupat haluavat niistä eroon miltei hinnalla millä hyvänsä, eikä tämä kerro hyvää valmistajasta eikä suunnittelijasta. Syykin on selvä: Red Labelin vaatteet ovat aivan liian keinokuituisia, värikkäitä, keikaroivia, kapeakauluksisia ja outoja. En kykene ymmärtämään, mitä Suomen suurimman toimijan päättäjillä on ollut mielissään, kun Red Label on palaverissa menty hyväksymään. Palkintokin meni totisesti väärään osoitteeseen.

Oli maailmantalouden tai Suomen tila mikä tahansa, miesten eteen tulee tilaisuuksia, jolloin pukua tarvitaan. Niin kauan kuin Turo Tailorin annetaan tarjota styroksista laatua kullattuun hintaan, maan pukeutumiskulttuuri pysyy kehnossa jamassa. Niin kauan kuin joukot eivät vaadi parempaa, Turon rakentama pahuuden akseli pysyy vallassa.