RSS Feed

Tikkurilan lukion Tyylit 2005 -näyttely

1

February 28, 2015 by Ville Raivio

Kiinnostuin vaatteista yläasteiässä. Sattuman kautta päädyin myöhemmin Vantaan Tikkurilassa seisovaan Suomen suurimpaan lukioon, jossa oli noin tuhat oppilasta välitunneilla tarkkailtavaksi. Tähän ikään mennessä kiinnostus oli kasvanut intohimoksi, joka ei vielä ollut löytänyt klassista ankkuria, sillä klassista vaatetyyliä ei teinien yllä näe. Monia muita asuja sen sijaan löytyi ja halusin tallentaa näkemääni, joten pystytin omaksi huviksi Tyylit 2005 -näyttelyn, johon valokuvasin lukioni oppilaita koulun käytävillä ja ulkoalueella. Myöhemmin näyttely kulki Lumon lukioon ja sittemmin siirtyi laatikkooni ja koneen muistille, josta sen nyt kaivoin esiin, jotta saman koulun jakaneet eivät unohtuisi. Tyylit 2005 kuvaa mahdollisimman monia eri tyylisuuntia ja mukaan 25 hengen otantaan mahtui hevaria, japania, rokkaria, vintagea, hopparia sekä tavista. Kuvien ohessa oli myös lyhyt haastattelu, jossa kuvattu kertoi asunsa taustasta. Myöhemmin sain kuulla Hel-looksin vasta syntyneen kuvaamaan pääkaupungin asuja samalla eetoksella ja hylkäsin suunnitelmani tyylejä tallentavan sivuston luomisesta. Alla on näyttelyn esipuhe, kuvat sekä haastattelut vuodelta 2005. Toivon mukaan lukija tunnistaa yhden tai toisenkin hengen, ja kuvat löytävät vihdoin tiensä myös kuvatuille.

Esipuhe

Sananen kuvaajalta

Vietän usein välituntejani alakäytävän värikkäillä sohvilla, ja joskus lempipaikkani varastaa jokin kuvaamataidon kurssityönäyttely, valitettavan usein heikkotasoinen sellainen. Kolmannen lukiovuoteni syksyllä päätin täyttää tämän tilan jollakin tasokkaammalla: omalla valokuvanäyttelylläni, johon kuvaisin Tilun oppilaiden pukeutumistyylejä. Katsojien tuli saada syvällisempi käsitys kuvatuista persoonista, joten kaikille yhteinen haastattelu oli paikallaan. Valtaosa lukiomme oppilaista on enemmän tai vähemmän samankaltaista vaatemassaa, joten päätin kuvata näyttelyyni tavis-MissSixtyjen ja -MicMacien joukosta edukseen erottuvia yksilöllisiä pukeutujia. Valitettavasti moni ei halunnut lahjoittaa persoonaansa näyttelyyn ja kielsi kuvaamisen, joten vaihdoin suunnitelmiani.

Näyttelyni ei kattaisikaan vain yksilöllisiä tyylejä, vaan suurimman osan Tilun pukeutumistyyleistä. Lukiosta löytyy useampia Lolita-, Heavy Metal- tai Hip-Hop – estetiikan mukaan pukeutuvia, joten valitsin näyttelyyni vain yhden edustajan jokaista tyylisuuntausta kohden. Näyttelyä tarkasteleva saattaa ihmetellä, miksi jokin kuvatuista on päässyt näyttelyyn. ”Eihän tuo nyt näytä mitenkään erikoiselta.” Heille vastaan jokaisen kuvatuista hipaisseen vain kuvaajan henkilökohtaista esteettistä silmää. Valitsin itse Tyylit 2005, kenties joku toinen kuvaa seuraavan vuoden Pukeutujat. Mukana on myös pakollinen ”tavis”, joka edustaa sitä massaa joka ei erotu pukeutumisellaan. Myös ne, jotka eivät koe omaa pukeutumistaan kovin tärkeäksi, saivat oman edustajansa.

Nuortenlehdet ja vaateyritysten omat julkaisut paasaavat oman tyylin löytämisestä ja tyrkyttävät heti perään suurten ”muotitalojen” valmiiksi luomia muotteja, joihin mukautumalla nuori näyttää heti tyylikkäältä ja trendikkäältä. Itse vihaan koko käsitettä muoti, josta elegantisti välinpitämätön Oscar Wilde totesi aikanaan:

”Muoti on niin sietämätön rumuuden muoto, että se täytyy vaihtaa pari kertaa vuodessa.”

Muoti on yksilöllisyyttä pelkäävien heroiinia. Muotitalot päättävät väreistä, asusteista ja vaatteista jotka ovat ”in” tiettynä hetkenä. Massat toimivat muodinluojien aivottomina marionetteina, jotka kiltisti ostavat, mitä neuvotaan. Muotia seuraamalla pysyy taatusti loitolla kaikesta yksilöllisyydestä, jonka vaatteilla voi luoda – siksi nostankin hattuani kaikille omaa tyyliään noudattaville, jotka eivät toisten mielipiteistä perusta.

Tyylit 2005 todistaa, ettei tyylikkyys vaadi rahaa. Noin 200 euroa riitti useimmille haastatelluille, osa löysi tyylinsä kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista huomattavasti halvemmalla. Yksilöllinen tyyli on melko helppo saavuttaa: voi suosia kalliita merkkivaatteita, joita ei kävele vastaan joka toisessa kadunkulmassa, ostaa vaatteensa käytettyinä tai valmistaa ne itse. Myös ennakkoluuloton yhdistely tuo erottuvuutta. Osa haastatelluista oli luonut tyylinsä täysin itsenäisesti, osa oli omaksunut harvinaisemman vaate-estetiikan, mutta suurin osa oli hakenut inspiraatiota tyyli-idoleilta, erityisesti muusikoilta.

Medioissa haastatellut vaatealan ammattilaiset ovat väittäneet, etteivät suomalaiset osaisi pukeutua. Tämä pätee valtaosaan varttuneemmasta väestöstä, jotka muodostavat valtaosan kylmiä väreitä aiheuttavasta tuulipukukansasta, mutta nuoret osaavat pukeutua. Pahvilta suussani maistuva käsite globalisaatio on tuonut muun muassa kaukaa Japanista monenkirjavat J-Pop-, J-Rock-, ja Lolita-tyylit koettelemaan konservatiivisten pukeutujien tyylisilmää. Valtaosa tyylikkäästä väestöstä on nuorisoa tai nuoria aikuisia. Tilastojen mukaan kaikista Euroopan maista juuri Suomessa käytetään vähiten rahaa pukeutumiseen; olemme vuodesta toiseen peränpitäjinä Kreikan ja Espanjan kyseenalaisessa seurassa. Kenties nousemme tilastoissa uusien ennakkoluulottomien kuluttajasukupolvien myötä ylemmäs.

Tyylit kertovat myös aikakautensa yhteiskunnasta. 1900-luvun alussa kansalaiset pukeutuivat varojensa ja yhteiskunnallisen asemansa mukaisesti, eikä herrasmies, tai -nais suinkaan voinut lähteä kaupungille missä tahansa asussa. 60-luvun hippivuosien kukkapainatukset, hiuspannat ja rennot vaatteet sekä 70-luvun muhkeat housunlahkeet ja paidankaulukset olivat oman aikansa lapsia. Kuten yksi haastatelluista sanoi: monet menneet tyylit vaikuttavat nykyään naurettavilta, paitsi tietenkin 80-luvun vaatetus, joka oli salaliitto ihmiskunnan nolaamiseksi (ja erinomaisen onnistunut sellainen).

Kenties kaikki mihin nyt verhoudumme on 50 vuoden päästä digi-tv:n suosikkikomedian vakioaineistoa.

Aina on ollut (ja myös tulee olemaan) niitä, joita pukeutuminen ei suuremmin innosta – kunhan ei alastonna kaduilla hypähtele eivätkä pikkulapset kilju nähdessään, siinäpä se. He menettävät valtaisan mahdollisuuksien maailman suhtautumisellaan vaatteisiin. Jokainen voi vaatetuksellaan kätevästi ilmaista mielipiteensä, mieltymyksensä, ajatusmaailmansa ja samaistumisensa johonkin ihmisryhmään. Nuhruinen ulkoasu voi toki kertoa professorin omistautumisesta työlleen tai taiteilijan ja runoilijan sfääreissä leijuvista kontemplaatioista, mutta useimmiten ihmiset onnistuvat näyttämään harvinaisen typeriltä. Tietenkään tätä ei sanota ääneen (paitsi humalan säestämänä perjantai-iltana), mutta useimmiten ensivaikutelma syntyy juuri ulkoasusta. Moni pöndeltä näyttävä paljastuisi huumorintajuiseksi ja sympaattiseksi ihmiseksi, jos vain saisi tilaisuuden puhua ajatuksensa julki. Kaikkien kanssa ei tule mahdollisuutta keskustella, joten on tärkeää tuoda persoonansa esiin jo ulkomuodossaan.

Näyttelyni valmistui hiljalleen syksyn kuluessa, kunnes kuulin www.hel-looks.com – sivustosta. Riensin sivustolle vain huomatakseni, että osa näyttelyyni valituista oppilaista oli jo päässyt saitille kuvattujen joukkoon – joku toinenkin oli kiinnostunut tyylien tallentamisesta! Viimeistään HEL-LOOKS todistaa skeptiselle, että suomesta löytyy valtaisa persoonallisten tyylien kirjo, johon voi törmätä onnella ja avoimilla silmillä.

Kiitokseni kuvataiteenopettaja Juhalle, kouluisännille, kirjastonhoitajalle ja kaikille näyttelyyn osallistuneille. Kaikki oppilaat on kuvattu Tikkurilan lukiossa, tai lukion pihalla.

Tarkkailkaa vaatteita toistenne yllä, ja ennen kaikkea kysykää itseltänne: ”mitä pukeutumiseni kertoo minusta?

Vantaalla 11.12.2005
(Muokattu 23.4.2006)
Ville Raivio

* * *

Haastattelukysymykset

1) Nimi ja luokkaryhmäsi?

2) Kuvaile tyyliäsi yhdellä sanalla.

3) Miksi pukeudut juuri näin, miksi juuri tämä tyyli miellyttää sinua?

4) Kuinka paljon kaikki päälläsi oleva on maksanut yhteensä?

5) Nautitko shoppailusta?

6) Mikä on turhin vaate jonka muistat ostaneesi? Miksi?

7) Ostatko vaatteita merkkien perusteella? Miksi/miksi et?

8) Uskotko pukeutuvasi tällä tavalla vielä 5 vuoden päästä? Miksi/miksi et?

9) Onko sinulla tyyli-idoleita? Miksi juuri hän/he?

10) Ihailetko jotain pukeutumistyyliä menneiltä vuosisadoilta, tai vuosikymmeniltä? Miksi/miksi et?

11) Vaikuttaako jokin musiikkigenre vahvasti pukeutumiseesi? Miksi?

12) Tunnustatko lukeneesi pukeutumisvinkkejä lehdistä, tai katsoneesi niitä TV:stä?

13) Minkälainen tyyli vastakkaisessa sukupuolessa kiinnittää huomiosi? Miksi?

14) Käytätkö lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita? Miksi tai miksi et ?

15) Pukeudutko elääksesi, vai elätkö pukeutuaksesi?

16) Mitä pukeutumisesi kertoo sinusta?

* * *
Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Laura

Laura – “Rock-boheemi”

”Pukeudun näin, koska tämä tyyli on minä. Sillä ilmaisen itseäni.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 300 euroa.

Nautin shoppailusta silloin tällöin, jos olen hyvässä seurassa ja löydän hienoja vaatteita.

Turhin ostamani vaate oli eräs toppi, joka ei sovellu yleiseen käyttöön.

Suosin välillä merkkejä, koska tiedän joidenkin merkkien mallistojen sopivan itselleni.

En usko muuttuneeni 5 vuoden päästä niin merkittävästi, että se olisi vaikuttanut pukeutumiseeni.

Tyyli-idolini ovat kaikki boheemit ihmiset, niin kadulla näkemäni kuin julkisuuden henkilötkin, koska löydän itsestäni jotain boheemia.

Pidän 70- ja 80-luvun Glam Rock –tyylistä ja muinaisgoottien pukeutumisesta. Löydän myös itseni osittain Glam Rockista.

Pukeutumiseeni vaikuttaa vahvasti koko Rock-genre, joka iski minuun vahvasti noin vuosi sitten.

Luen pukeutumisvinkkejä lehdistä, koska niistä voi löytää jotain mielenkiintoista.

Tietoisesti massasta erottuminen, niittivyöt, mustat vaatteet, huivit ja erilaisuus kiinnittävät huomioni miesten pukeutumisessa.

Käytän lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita, mutta yritän välttää niiden ostamista, jos mahdollista. Jos vaate on tarpeeksi hieno, en voi olla ostamatta sitä. En voi myöskään olla täysin varma, onko jokin vaate lapsen tekemä.

Pukeudun elääkseni, mutta elän myös pukeutuakseni.

Pukeutumiseni kertoo minusta persoonani.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Timo

Timo – ”Flegmaattinen”

”Pukeudun näin, koska tämä tyyli kuvastaa parhaiten asennettani.

Kaikki päälläni oleva on maksanut 200-250 euroa.

En shoppaile. Käyn ostoksilla vain, kun todella tarvitsen jotain.

En muista turhinta ostamaani vaatetta.

En osta vaatteitani merkin perusteella, niiden ulkonäkö on minulle tärkeämpi.

Uskon pukeutuvani tällä tavoin vielä 5 vuoden päästä, mutten osaa kuvailla miksi. Minulla vain on sellainen aavistus.

Minulla ei ole tyyli-idoleita, koska haluan luoda oman tyylini itse.

Pidän 80-luvun alkupuolen Old School –skeittareiden tyylistä, koska se on rentoa ja huoletonta.

Musiikkityyleistä pukeutumiseeni ovat vaikuttaneet Rap, josta olen omaksunut löysät vaatteet, ja Psyke-skene, jonka psykedeeliset happopainatukset vetoavat minuun.

En tunnusta lukeneeni tyylivinkkejä lehdistä.

Vastakkaisessa sukupuolessa kiinnitän huomioni persoonalliseen pukeutumiseen ja ‘luonnollisiin’ vaatteisiin, koska niissä nainen on oma itsensä ja erottuu joukosta.

Käytän lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita, koska en katso missä maassa vaate on tehty. Vaatteen ulkonäkö on minulle tärkeämpää kuin maa, jossa se on tuotettu.

Pukeudun elääkseni.

Pukeutumiseni kertoo minusta imagoni.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Sara

Sara – “Uuskonservatiivinen”

”Pukeudun näin, sillä pidän tästä tyylistä. En usko Suomesta löytävän toista muslimityttöä, joka pukeutuisi samankaltaisesti.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 150 euroa.

Tykkään shoppailusta joskus. On kiva saada kaikkea uutta.

Turhin ostokseni on ollut sukkapari, jota en sittemmin tarvinnut.

En osta vaatteita merkin perusteella, sillä vastustan merkkejä. Merkkivaatteet ovat lisäksi kalliimpia.

Uskon pukeutuvani näin vielä 5 vuoden päästä, koska pidän tyylistäni tällaisena, enkä halua muuttaa sitä.

Minulla ei ole tyyli-idoleita, mielestäni jokaisen pitäisi luoda oma tyylinsä itse.

Pidän 50-luvun herraskaisesta pukeutumisesta, samoin 30-luvun klassisesta tyylistä.

Punk vaikuttaa pukeutumiseeni, vaikka siinä onkin enemmän kyse asenteesta kuin vaatteista. Samoin 60-luvun Rock, joka on erityisen hyvää musiikkia.

En katso paljoa teeveetä, enkä lue teinilehtiä, kuten Demiä tai Cosmopolitania, joten en myöskään saa niistä pukeutumisvinkkejä.

Rento ja omaperäinen pukeutuminen vetoaa, tyylin pitäisi myös kertoa jotain kantajansa ajatusmaailmasta.

En tiedä käytänkö lasten tekemiä vaatteita, sillä en katso missä maassa vaatteeni on tehty. Toivottavasti en käytä…

Pukeudun elääkseni.

Pukeutumiseni kertoo minun olevan elävä ristiriita, sillä pukeudun osittain muslimiperinteen mukaisesti, osittain länsimaisesti.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Suvi

Suvi – “Viihtyisä”

”Viihdyn omassa tyylissäni, en haluasi pukeutua toisin.

Kaikki päälläni oleva on maksanut 130 euroa.

Olen vasta hiljakkoin innostunut shoppailusta. On hauska löytää kaikkea uutta täydentämään tyyliäni.

Turhin ostokseni on ollut harmaa valkoraidallinen paita, jossa on ¾ hihat. Kaupassa se vaikutti mukavalta, muttei enää jälkeenpäin natsannut.

Merkillä ei ole väliä. Vaatteen tuntu ja ulkonäkö ovat tärkeämpiä.

On hyvin mahdollista että pukeudun näin vielä 5 vuoden päästä. Vaatteeni ovat elämäntyylikysymys, joten tyylini saattaa muuttua uusien kokemusten myötä. Tuskin paljoa, mutta hitusen.

Mikään menneistä tyyleistä ei ole erityisen koskettava, mutta kaikista löytyy jotain hyvää.

Hip-Hop vaikuttaa tyyliini eniten, sillä musiikki on lähellä sydäntäni. Hip-Hopista tulee sellainen tietty ‘pehmeä’ olemus.

Jotain pientä olen saattanut löytää lehtien tyylivinkeistä, mutten yleensä ota niistä oppia.

Miehen tulee olla rennosti pukeutunut, muttei liian siisti tai pyntätty. Mieluummin joku hieman resuinen kuin joku puvussa kulkeva. Hänen täytyy myös viihtyä vaatteissaan.

Käytän lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita. Jos vaate on tarpeeksi hieno, en välitä valmistusmaasta.

Pukeudun elääkseni.

Tyylini kertoo minun olevan leppoisa, ja että pidän tyylistäni sekä elämäntavastani.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Sallamari

Sallamari – “värikäs”

”Tämä tyyli on ainoa, joka kuvaa sisintäni ja luonnettani.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 120 euroa.

En pidä shoppailusta, koen sen ahdistavaksi. Kaupoissa on liikaa ihmisiä, vaatteita ja valinnanvaraa. Lopulta huomaan että kaikki vaatteet ovat liian samankaltaisia, enkä osaa valita.

Turhin ostokseni ovat sateenkaarenväriset polvisukat, joita en ole koskaan pitänyt.

Jos haluan ostaa hyvälaatuisia ja kestäviä vaatteita, ostan merkkien perusteella. Muutoin merkillä ei ole minulle väliä.

Uskon pukeutuvani osittain samalla tavoin 5 vuoden päästä, tosin tyylini muuttuu iän ja ympäristön myötä.

Minulla ei ole tyyli-idoleita, haluan pukeutumiseni olevan lähtöisin itsestäni.

Mikään historian pukeutumistyyleistä ei vetoa minuun.

Kuuntelen niin monenlaista musiikkia, ettei mikään tietty vaikuta pukeutumiseeni.

Pukeutumisvinkkejä olen lukenut mielenkiinnosta, en tosin ole saanut niistä mitään irti.

Huomaan kaikki poikkeavasti pukeutuvat miehet, muut ovat samankaltaista massaa, jonka keskeltä ei erotu yksilöitä.

En tiedä pukeudunko lapsityövaatteisiin, en kiinnitä asiaan huomiota.

Pukeudun elääkseni.

Vaatteeni kertovat, että kiinnitän huomiota siihen, mitä aamulla vedän päälleni. Jotkut voivat suhtautua tyyliini välinpitämättömästi, jotkut voivat kiinnittää siihen huomiota.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Peter

Peter – “Hip-Hop”

”Noudatan tätä tyyliä koska se miellyttää minua, ja koska se kuvaa elämäntapaani.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 400 euroa.

En nauti shoppailusta, koska minulla ei ole siihen varaa usein.

Turhin ostokseni oli yöpuku, jonka totesin liian kuumaksi.

En suosi merkkejä, vaatteen ulkonäkö on tärkeämpi.

Pukeudun jotakuinkin tällä tavoin vielä 5 vuoden päästä, koska tämä tyyli ei ole vain hetken huumaa.

Minulla ei ole tiettyjä tyyli-idoleita, Hip-Hop on tyyli-idolini.

Ihailen barokkipukeutumista, koska siinä oli mukana suuria tunteita ja suuria kermakakkuja. Myös antiikin Kreikan pukeutuminen on upean yksinkertaista.

Pukeutumiseeni vaikuttaa Hip-Hop, koska se on musiikillisesti miellyttävää ja kuvaa ajatusmaailmaani.

En ole lukenut vinkkejä lehdistä, koska en koe pukeutumista niin tärkeäksi seikaksi itselleni.

Huomaan omaperäisesti pukeutuneet naiset, ja naiset jotka tuovat ajatusmaailmaansa julki pukeutumisellaan.

Käytän lapsilla teetettyjä vaatteita, en katso kaupassa missä maassa vaatteeni valmistetaan.

Pukeudun elääkseni.

Tyylini takia monilla ihmisillä voi olla ennakkoluuloja suhteeni.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005_näyttely_Pekko

Pekko – “Semi-Rock”

”Haluan tuoda julki ajatusmaailmaani pukeutumisellani.

Kaikki päälläni oleva maksoi noin 200 euroa.

Pidän shoppailusta, on mukava tehdä uusia löytöjä.

En ole koskaan ostanut mitään turhaa.

En osta merkkien mukaan, merkkivaatteet vain maksavat enemmän.

En pukeudu näin 5 vuoden päästä, sillä tyylini on jatkuvassa muutoksessa.

Minulla ei ole tyyli-idoleita, sillä koen tyylin olevan enemmän jokaisen oma juttu. Ei jotain, mitä jäljitellään toisilta.

Keskiaikaiset vaatteet ovat hienoja, samoin 70-luvun Punk-tyyli.

Pukeutumiseeni vaikuttavat Punk ja Rock, jotka iskevät minuun vahvemmin kuin muut musagenret.

En ole lukenut vinkkejä lehdistä, minulle ei ole tullut tarvetta ulkopuoliseen apuun pukeutumisessa.

Huomaan omaperäisesti ja erilaisesti pukeutuneet naiset. On hienoa, jos joku uskaltaa laittaa päällensä muutakin kuin ne Miss Sixtyt…

En yleensä käytä suurimpien merkkien vaatteita, mutten ole varma omistanko lapsilla tuotettuja vaatteita. En ole perehtynyt asiaan.

Pukeudun elääkseni.

Toivon, että pukeutumiseni viestii edes jonkinlaista erilaisuutta.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Miikka

Miikka – ”Flow”

”Pukeudun tällä tavalla, koska näin näytän mielestäni hyvältä.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 150 euroa.

Nautin shoppailusta, koska silloin pääsen kokeilemaan miltä näytän erilaisissa vaatteissa.

Turhin ostamani vaate oli eräs erittäin typerän näköinen villapaita.

En osta vaatteitani merkkien perusteella, koska merkit tuovat lisähintaa. Vaatteiden ulkonäkö on minulle merkkiä tärkeämpi.

Uskon pukeutuvani näin vielä 5 vuoden päästä, koska mielestäni jokainen pukeutuu koko elämänsä ajan sillä tavalla, jonka kokee parhaiten sopivan itselleen.

Minulla ei ole tyyli-idoleita. Poimin oman tyylini sieltä täältä.

Pidän 1900-luvun alun mafiagangsterien tyylistä. Kunnioitan sitä tyyliä, vaikken itse haluaisikaan pukeutua niin.

Valtavirtakonemusiikki vaikuttaa pukeutumiseeni jonkin verran, koska pidän elektronisesta musiikista.

Olen lukenut pukeutumisvinkkejä lehdistä, mutten ole tietoisesti noudattanut niitä.

Naisten pukeutumisessa matalalantiofarkut ja tiukat topit vetoavat ‘pikkuaivoihini’…

Käytän lapsilla teetettyjä vaatteita, koska olen niin kylmä ihminen ettei lapsityövoiman käyttö hetkauta minua. Aasiassa tehdyt vaatteet ovat myös halvempia.

Pukeudun elääkseni.

Pukeutumiseni kertoo minun olevan melko normaalia kastia.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Miia

Miia – “Itseilmaiseva”

”Pukeudun osaksi fiilispohjalta, osaksi puhtaasti ulkonäöllisistä syistä.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 30 euroa. Suosin kirpputoreja vaateostoksissani.

Pidän shoppailusta, koska tykkään uusista vaatteista. Minulla on myös paljon ideoita asukokonaisuuksista ennen ostoksille lähtöä. On upeaa, jos saan ideani täytettyä.

En muista mitään yksittäistä turhinta ostostani, mutta kotona minulla on paljon käyttämättömiä vaatteita odottamassa muokkaamista.

En osta vaatteita merkkien perusteella, katson enemmän vaatteen ulkonäköä. Merkkivaatteet ovat myös kalliimpia.

Uskon pukeutuvani samoin viiden vuoden kuluttua. Pukeutuminen on ollut minulle jo kauan keino itseni ja ajatusmaailmani ilmaisemiseksi. Uskon, että näin tulee olemaan myös jatkossa.

Minulla ei ole tyyli-idoleita: en ole löytänyt ketään, jonka tyyli pystyisi kattamaan kaiken sen, mikä minua pukeutumisessa kiinnostaa.

Pidän 70-luvun Punk- ja Glam Rock –tyyleistä ja niiden ajatusmaailmasta. 60-luvun Rauha ja Rakkaus vetoaa myös, samoin Barokkiajan massiiviset vaatteet. Vaatteiden historia kiinnostaa minua.

Pukeutumiseeni vaikuttavat Glam Rock, Punk sekä jokin aika sitten iskeneet Indie ja Indie Rock. Kaikista tyyleistä löytyy jotain monipuolista ja erilaista.

Luen lehdistä pukeutumisvinkkejä, mutten saa niistä paljoa irti. Katumuoti ja vaatteiden käyttö itseilmaisun välineinä ovat paljon kiinnostavampia.

Omalaatuisesti pukeutuvat miehet huomaan. Tyylin ei tarvitse olla mitenkään outo tai poikkeava, kunhan erottuu massasta. Massapukeutuminen on erittäin tylsää ja omalaatuinen pukeutuminen kertoo omalaatuisesta persoonasta.

Käytän lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita, sillä olen jo ehtinyt kiintyä moniin vaatteisiini jotka ovat esim. Kiinassa tai Bangladeshissa tehtyjä. En silti haluaisi tukea lapsityövoiman käyttöä.

Elän pukeutuakseni, mutta se ei silti tarkoitta, että elämäni pyörisi ainoastaan vaatteiden ympärillä.

Toivottavasti pukeutumiseni kertoo katsojille jotain ajatusmaailmastani sekä sen, etten ole mikään vakava ihminen.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Laura2

Laura – “Minä”

”Tyylini vaihtelee mielialojeni mukaan. Joskus pukeudun löysiin housuihin, joskus haluan laittaa minihameen.

Kaikki päälläni oleva on maksanut 500 euroa.

Uusien vaatteiden shoppailu on aina kivaa!

Turhin ostokseni oli musta toppatakki, joka oli liian iso minulle.

Merkkivaatteet ovat usein tylsiä…vaatteen ulkonäkö on merkkiä tärkeämpi.

Pukeuduin jo 5 vuotta sitten samoin, joten pukeudun varmasti samalla tavoin vielä tulevaisuudessa.

Minulle ei ole tyyli-idoleita, sillä oma tyylini ei ole mitään, jonka voisi kategorioida. Poimin ideoita kaikesta vastaan tulevasta.

Kaikki vanhat tyyli on hölmöjä. Kymmenen vuoden päästä jopa oma tyylinikin voi näyttää todella typerältä.

Musiikkimakuni ei näy pukeutumisessani, kuuntelen niin monia eri genrejä.

Luen tyylivinkkejä, mutten usko bonganneeni lehdistä mitään kovin fiksua.

Miehen tyylillä ei ole niin paljon väliä, mutta hänen täytyy näyttää siistiltä. En halua nähdä parin viimepäivän ruokalistaa paidan kauluksella.

Pukeudun ehkä lasten tekemiin vaatteisiin, en katso missä maassa vaatteeni on valmistettu.

Pukeudun elääkseni.

Minä olen mitä olen, toisten mielipiteet eivät kiinnosta. Laitan päälleni tasan sitä, mitä haluan.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Katja

Katja – “Mukavuus”

”Pukeudun mahdollisimman mukavasti. Mukavuus on minulle tärkeintä.

Kaikki päälläni nyt oleva on maksanut noin 150 euroa.

Mikään ei inhottavampaa kuin uusien vaatteiden etsintä. Ei kumminkaan löydä mitään ja lopulta turhautuu.

Turhin ostokseni on Wanhojentanssipukuni.

En osta merkkien perusteella, ne eivät takaa hyvää laatua tai hienoa ulkonäköä.

Uskon pukeutuvani 5 vuoden päästä melko samoin, tosin siirryn varmaankin siistimpiin vaatteisiin.

Pidän tiettyjen ihmisten tyyleistä, mutten itse halua näyttää samalta kuin he.

70-luvun vaatteet ovat hienoja. Olen saanut monia sen aikaisia villapaitoja äidiltäni sekä tädiltäni. Ne ovat kaikki mukavia ja hyvännäköisiä.

En ainakaan tietoisesti pukeudu musiikkigenrejen mukaan. Musiikkimakuni ei tarvitse näkyä tyylissäni.

Huomaan useimmiten Rock-, Hevi- ja Reggae –tyyliä noudattavat tyypit.

Pyrin välttämään lapsityövaatteita, mutta aina rahatilanne ei vakaumusta salli. Jos tarvitsen todella jonkin vaatteen, ostan sen.

Luen tyylivinkkejä joskus ajankuluksi, mutten ota niistä mallia.

Pukeudun elääkseni.

Pukeutumiseni kertoo minun olevan tulevaisuuden vanhapiikatäti.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Johanna

Johanna – “Hapero”

”Tässä tyylissä minulla on oma olo, en haluaisi pukeutua erilailla.

Kaikki päälläni oleva on maksanut 780 euroa.

Pidän shoppailusta, se vie murheet pois!

Turhin ostokseni…Dieselin farkut, joita olen käyttänyt kerran.

Suosin merkkejä ainoastaan laukuissa, koska on mukavaa satsata yhteen juttuun, minun tapauksessani käsilaukkuihin.

Aion pukeutua näin 5 vuoden päästä, koska en ole tantta vielä silloin. Minulla on vielä paljon vaatteita, jotka ovat peräisin 6. luokalta, ja joita käytän yhä.

Tyyli-idolini on Hilary Duff, jolla on pirteä tyyli. Hän käyttää paljon värejä ja yhdistelee eri kokonaisuuksia vapaasti.

Pidän 1920-luvun Charleston-tyylistä. Se tuo mieleeni iloisen 20-luvun yksinkertaisine vaatteineen.

En katso musiikkivideoita enkä osta monia levyjä, enkä myöskään yhdistä musiikkia pukeutumiseeni.

Luen tyylilehtiä, sillä niistä voi löytää monia kivoja ideoita.

Miehinen perustyyli vetoaa, mutta miehen täytyy uskaltaa käyttää myös vaaleanpunaista väriä pukeutumisessaan ja olla sinut tyylinsä kanssa.

Tuen lapsityövoimaa osittain, sillä ostan paitoja kaupoista, jotka käyttävät lapsityövoimaa. Muut vaatteeni ostan toisista myymälöistä.

Eläydyn pukeutuakseni.

Tyylini perusteella moni voi luulla minun olevan pinnallinen ihminen, joka haluaa pukeutua vain merkkivaatteisiin, ja jolle rahalla on paljon merkitystä. Saatan vaikuttaa siltä, mutta se ei ole totta.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Jesse

Jesse – “Uskottava”

”Pukeudun tällä tavoin, koska tämä tyyli on lähinnä luonnettani.

Kaikki päälläni oleva on maksanut päälle 200 euroa.

Nautinko shoppailusta..? En helvetissä!

Minulla ei ole turhinta ostosta, sillä en koskaan osta mitään turhaa.

En tue merkkejä, vaatteiden mukavuus on minulle paljon tärkeämpää.

Aion pukeutua näin vielä 5 vuoden päästä. En usko tyylisuuntani vaihtuvan lähiaikoina.

Tyyli-idolini on Judas Priestin laulaja Rob Halford, koska hänessä kiteytyy kaikki, mikä omassa tyylissäni on olennaista.

En ihaile minkään menneen aikakauden pukeutumista.

Musiikkigenreistä pukeutumiseeni vaikuttavat eniten Black Metal, Äijähevi ja Doom Metal. Näiden genrejen synkkyys vetoaa.

En lue pukeutumisvinkkejä lehdistä, koska en tarvitse muita kertomaan kuinka minun kuuluisi pukeutua.

Naisten pukeutumisessa kiinnitän huomioni samantapaiseen tyyliini kuin minulla.

En kiinnitä huomiota vaatteitteni valmistusmaahan. Lapsityövoiman käyttö ei kiinnosta minua.

Pukeudunko elääkseni vai elänkö pukeutuakseni…vastaus on kyllä.

Tyylini kertoo minusta: ’Hell was full so I came back!’”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Heidi

Heidi – “Epätavanomainen”

”Pukeudun tällä tavoin, sillä haluan erottua massasta.

Kaikki päälläni oleva on maksanut yhteensä 200–250 euroa.

Tykkään shoppailusta ja uusien vaatteiden saamisesta.

Turhin ostokseni on ollut yksi bilepaita, joka ei ollut käytännöllinen.

En osta vaatteitani merkkien perusteella, koska merkit eivät kiinnosta minua. Yritän lisäksi välttää merkkituotteita, vaatteen ulkonäkö on paljon tärkeämpi.

Uskon pukeutuvani tällä tavoin vielä 5 vuoden kuluttua, sillä olisi kallista uusia koko vaatekaappini, eikä usko että minulle tulee tarvetta tyylinvaihtoon. Vaatemielipiteeni ovat jo ehtineet vakiintua.

Tyyli-idoleitani ovat kaikki, joilla on massasta erottuvia vaatteita, sekä Mötley Crüen basisti Nikki Sixx.

Ihailen kaikkien 80-luvun rokkareiden tyyliä, pidän Rock-vaatteista.

Musiikkityyleistä pukeutumiseeni vaikuttaa eniten Rock, koska olen itsekin rokkari.

Olen lukenut tyylivinkkejä lehdistä, sillä niistä voi löytää jotain mistä itse pitää.

Miesten pukeutumisessa minuun vetoaa kaikki erikoisempi pukeutuminen ja Rock-tyyli. Huomaan herkästi näillä tavoin pukeutuneet miehet.

Käytän lapsityövaatteita, koska olen niin itsekäs kuluttaja, etten katso missä vaate on tehty. Lapsityövoiman käyttö ei hetkauta minua.

Välillä pukeudun elääkseni, joskus taas elän pukeutuakseni. Riippuu mielialasta.

Pukeutumiseni kertoo minkälainen ihminen olen: se kertoo luonteestani, kiinnostuksistani ja musiikkimaustani.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Henri

Henri – “musta”

”Pukeudun näin, koska pitkät takit ovat aina olleet mielestäni tyylikkäitä, ja minulla on aina jokin hattu päässäni. Lisäksi musta on erinomainen väri.

Kaikki päälläni oleva on maksanut 270 euroa.

En nauti shoppailusta, haen kaupoista vain sen, mitä tarvitsen.

Turhin ostokseni on ollut Venäjän armeijan maastopuku, jolle en ole löytänyt juuri käyttöä.

En osta merkkien perusteella. Merkki on minulla aivan sama, kunhan vaate näyttää hyvältä.

Pukeudun näin vielä 5 vuoden päästä, koska tyylini on hyvä enkä ole aikeissa muuttaa sitä mitenkään.

Minulla ei ole tyyli-idoleita, koska ei ole juuri ketään jonka pukeutumista voisin jäljitellä omassa tyylissäni.

Menneistä tyyleistä pidän eniten Japanin samuraiden pukeutumisesta.

Death- ja Black Metal taitavat vaikuttaa pukeutumiseeni jonkin verran. Hevipukeutumisessa minua kiinnostavat erilaisuuden tunne verrattuna massaan sekä yhteenkuuluvuuden tunne muiden metallifanien kanssa.

En ole lukenut pukeutumisvinkkejä, sillä ne eivät yksinkertaisesti kiinnosta minua.

Vastakkaisella sukupuolella pidän samankaltaisesta pukeutumisesta kuin minulla, koska suurin osa ihmisistä pitää minua vähintäänkin outona. Joku samanlaisen tyylin omaava ei välttämättä tuomitsisi minua välittömästi.

En ole varma, käytänkö lasten tekemiä vaatteita, sillä en tarkista missä maassa vaatteeni tehdään.

Pukeudun elääkseni.

Vaatteeni kertovat minun kuuntelevan metallimusiikkia ja olevan hieman outo…”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Elisa

Elisa – “Muuntuva”

”Ilmaisen itseäni vaatteilla. Viestitän tyylilläni muille persoonastani.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 40 euroa.

Nautin joskus shoppailusta, ainakin silloin, kun käyn kirpputoreilla. Suuret tavaratalot eivät houkuttele.

Turhin ostokseni on ylipitkä hame, jota en ole koskaan käyttänyt.

En todellakaan osta merkkien perusteella, ne eivät ole minun silmissäni minkään arvoisia. On tärkeämpää, miltä vaate tuntuu päällä, ja miltä se näyttää.

En pukeudu välttämättä ihan samoin 5 vuoden päästä, pukeutumiseni muuttuu persoonani myötä.

Tyyli-idolini on Marilyn Manson, joka uskaltaa korostaa persoonaansa pukeutumisensa avulla, eikä välitä, mitä muut siitä ajattelevat.

Barokkiajan vaatteet ovat todella hienoja, samoin 70-luvun Punk-tyyli.

Genreistä vain Punk vaikuttaa pukeutumiseeni, sillä sen ajatusmaailma ja asenne vetoavat minuun. Punkissa on jonkinlaista syvää energiaa.

Ihan sama mitä miehellä on päällä, kunhan tämä kantaa sen omalla tyylillään, omana itsenään, ja uskaltaa näyttää siltä mitä on.

Käytän lasten tekemiä vaatteita, tosin en voi tietää tätä aivan varmasti. Jos vaatteessa lukee esimerkiksi ”Made in Bangladesh”, harkitsen tarkkaan ostanko sen.

Pukeudun elääkseni, ja elän pukeutuakseni. Molempia aina välillä.

Toivottavasti tyylini kertoo minusta jotain positiivista.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Antti2

Antti – ”Fiilispohjalta”

”Pukeudun sovittamalla musiikkimakuni tyyliini.

Kaikki päälläni olevan on maksanut noin 40 euroa. Ostan vaatteita kirpputoreilta ja Kierrätyskeskuksesta.

En pidä shoppailusta, koen sen turhauttavaksi.

Turhin ostokseni olivat turhan kalliit ja massanmukaiset MicMac–farkut, jotka ostin ala-asteen MicMac–villityksen aikana.

En osta merkkejä, vaatteen ulkonäkö on tärkein.

Pukeudun todennäköisesti näin 5 vuoden päästä, en näe mitään syytä tyylini vaihtamiseen.

Tyyli-idoleitani ovat Hellacoptersin jäsenet, jotka näyttävät aina tyylikkäiltä.

Ihailen 60- ja 70-lukujen rokkareiden tyyliä, sillä tuon ajan musiikki maistuu minulle, ja vaatteet näyttävät hyvältä.

Myönnän lukeneeni tyylivinkkejä, mutten ole ottanut niistä vaikutteita.

Naisten paljastava vaatetus kiinnittää huomioni…selitys on ilmeinen.

Pyrin välttämään lapsityövaatteita, mutten ole varma omistanko sellaisia. Vaikka lapussa lukisi ’Made In China’, se ei tarkoita että vaate olisi lasten tekemä.

Pukeudun elääkseni.

Pukeutumiseni kuvaa persoonaani ja musiikkimakuani.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Heikki

Heikki – “Musta”

”Pukeudun näin, koska nautin nähdessäni toisten reaktiot pukeutumiseeni.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 170 euroa.

En pidä shoppailusta. Nautin kyllä uusien vaatteiden hankkimisesta, mutta en ymmärrä miksi pitäisi kierrellä kaupoissa, joista ei kumminkaan aio ostaa mitään.

En osta turhia vaatteita, kaikkia ostoksiani olen käyttänyt joskus.

En tue merkkejä, vaatteiden ulkonäkö on tärkeämpää.

Pukeudun näin vielä 5 vuoden päästä, en näe mitään syytä miksi en pukeutuisi.

Minulla ei ole tyyli-idoleita, koska en halua kopioida kenenkään toisen tyyliä.

En pidä mistään menneen aikakauden tyylistä.

Vaikka joku luulisi Hevin vaikuttavan pukeutumiseeni, musta väri ei tule musiikista, vaan käytännöllisyydestä. Musta on aina tyylikäs, ja kun koko vaatekaapin sisältö on samaa väriä, ei tarvitse miettiä eri värien yhteensopivuutta.

En lue tyylilehtiä, ne eivät kiinnosta minua.

Huomaan naiset joilla on samankaltainen tyyli kuin minulla, koska heidän ajatusmaailmansa on todennäköisesti myös samanlainen kuin omani.

En tue lapsityövoimaa ainakaan tietoisesti, yritän välttää lapsilla teetettyjä vaatteita.

Pukeudun elääkseni.

Vaatteeni kertovat musiikkimaustani ja siitä, etten ota itseäni niin vakavasti.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Aapo

Aapo – “Boheemi”

”Haluan yhdistellä vaatteeni vapaasti. Kaikki päälläni olevat vaatteet olen ostanut toisistaan erillisinä ja sitten yhdistänyt ne.

Kaikki päälläni oleva on maksanut yhteensä noin 250 euroa.

En shoppaile huvikseni, mutten myöskään inhoa shoppailua. On aina kiva löytää uusia vaatteita.

Turhin ostokseni oli pari todella värikkäitä varvassukkia. Ostohetkellä ne vaikuttivat hauskoilta, mutten sittemmin ole tohtinut pitää niitä julkisesti.

En katso vaatteesta merkkiä, ulkonäkö on tärkeämpi. En myöskään halua merkkien näkyvän omista vaatteistani.

En usko pukeutuvani aivan samoin viiden vuoden päästä. Tyylini on jatkuvassa muutoksessa ja se tuntuu vaihtuvan vähintään kerran vuodessa.

Minulle ei ole tyyli-idoleita, en ainakaan tietoisesti pyri matkimaan kenenkään pukeutumista. Haluan uskoa siihen harhaan, että olen yksilö edes jollain tasolla.

1700-luvun miesten pukeutuminen pitkine takkeineen, liiveineen ja polvihousuineen on todella tyylikästä. Myös Keskiajan romanttiset ritarikaavut ja –tunikat ovat hienoja, mutteivät käytännöllisiä.

Musiikkityyleistä Reggae näkyy pukeutumisessani tällä hetkellä käsinkudottuna pipona.

En tunnusta lukeneeni pukeutumisvinkkejä lehdistä. En edes tiedä mistä saisin käsiini miehille sopivia lehtiä.

Naisten pukeutuminen on minulle aika se ja sama, mutta noin polvipituiset hameet huomaan aina.

Käytän mahdollisesti lasten tekemiä vaatteita, koska asia ei jaksa kiinnostaa minua. Tunnen tästä huonoa omaatuntoa…

Pukeudun kyllä elääkseni, mutta miksen pitäisi hauskaa siinä samalla.

Kuten kaikki minulle sanovat, pukeutumiseni kertoo minun olevan outo lintu.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Antti

Antti – “Sekainen”

”Haluan käyttää halpoja vaatteita, joissa en näytä TeiniXiltä. Tämä on tärkeintä.

Kaikki päälläni oleva on maksanut 100 euroa.

En pidä shoppailusta, koska en halua käyttää rahojani vaatteisiin.

Turhin ostokseni on ollut pari karvatumppuhanskoja, jotka kadotin viikossa.

En todellakaan osta merkkien perusteella. Kunhan vaate ei ole teinimerkkiä eikä ylikallista laatumerkkiä, muutoin se on minulle aivan sama.

En usko pukeutuvani näin 5 vuoden päästä, jossain vaiheessa täytyy tehdä radikaali muutos tyyliini.

En löydä mitään syytä, miksi minulla pitäisi olla tyyli-idoleita.

Kaikki historian pukeutumistyylit ovat olleet hölmöjä.

Heavy Metal –bändipaidat ovat hienoja, muuten musiikki ei vaikuta pukeutumiseeni.

En lue pukeutumisvinkkejä, sillä ne eivät kiinnosta minua.

Vähäpukeiset sekä kaikki massasta erottuvat naiset kiinnittävät huomioni.

En ole varma, käytänkö lasten tekemiä vaatteita, sillä en kiinnitä valmistusmaahan huomiota. Minulle riittää se, että vaate on halpa.

Pukeudun elääkseni.

Pukeutumiseni kertoo etten ole mikään massateini, mutten myöskään kiinnitä tyyliini juuri huomiota.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Hanne

Hanne – “Tumma”

”Tämä tyyli kertoo persoonastani parhaiten.

Kaikki päälläni oleva on maksanut päälle sata euroa.

Pidän shoppailusta, on aina kiva tehdä uusia löytöjä.

En koskaan osta turhia vaatteita.

En osta merkkien mukaisesti, merkkien perusteella ei voi päätellä, onko vaate hieno tai kestävä.

En pukeudu näin 5 vuoden kuluttua, uskon tyylini olevan silloin asiallisempi.

Tyyli-idoleita ei ole…kenenkään tietyn henkilön tyyli ei tee vaikutusta.

Keskiaikaiset ja uusromanttiset vaatteet ovat hienoja. Pidän erityisesti kaikista rimpsuista, hameista ja korseteista.

Kuuntelen niin paljon metallia, ettei se voisi olla vaikuttamatta pukeutumiseeni.

Olen lukenut tyylivinkkejä, mutten ole ottanut niistä oppia.

Huomaan samankaltaiset pukeutuvat miehet, metallityyli kertoo heidän olevan samantapaisia ihmisiä kuin minä.

Käytän välillä lapsityövaatteita, mutta pyrin välttämään niitä.

Pukeudun elääkseni.

Uskon katsojien ajattelevan, että kuuntelen raskaampaa musiikkia koska pukeudun mustaan.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Anna

Anna – ”Tyttömäinen”

”Pukeudun näin, koska pidän kauniista väreistä ja asusteista. Saan visuaalista mielihyvää nähdessäni ne päälläni.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 200 euroa.

Nautin shoppailusta silloin, kun mukanani on tarpeeksi rahaa ostoksia varten. Olen koukussa uusien tavaroiden tuomaan mielihyvään.

Turhin ostokseni oli kenkäpari, joissa oli 15-senttiset korot. Ne näyttivät vielä kaupassa hyviltä, mutta en koskaan käyttänyt niitä oston jälkeen.

En osta vaatteita merkkien perusteella, en ole löytänyt sellaista merkkiä, jonka mallisto miellyttäisi minua.

Uskon pukeutuvani tällä tavoin vielä 5 vuoden päästä, ainakin suurin piirtein. En usko koskaan tulevani niin aikuismaiseksi, että tyylini muuttuisi sen myötä.

Minulla ei ole tyyli-ikoneita, koska en ole kohdannut sellaista ihmistä, jonka pukeutumista voisin kopioida.

Ihailen barokkiajan hameita, koska ne näyttävät niin naisellisilta. Myös 80-luvun yleinen naisten habitus on mielestäni kiinnostava, varsinkin kookkaat hiustyylit.

Musiikkigenreistä Hip-Hop on vaikuttanut pukeutumiseeni osittain, sillä musiikkivideoista olen omaksunut suuret korvakorut.

Tunnustan lukeneeni pukeutumisvinkkejä lehdistä siinä toivossa, että sattuisin löytämään jotain erikoista. En ole koskaan noudattanut vinkkejä sellaisenaan, vaan aina soveltamalla.

Vastakkaisessa sukupuolessa minuun vetoaa rento ja poikamainen pukeutuminen, koska siitä saa sellaisen vaikutelman ettei mies ole niin vakava ja aikuismainen. Huolimatonta pukeutuminen ei kuitenkaan saa olla.

Käytän lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita, koska lasten käyttö työvoimana ei kosketa arkipäivääni. En myöskään voi olla täysin onko jokin vaate lapsen tekemä.

60 % minusta elää pukeutuakseen, 40 % pukeutuu elääkseen.

Pukeutumiseni kertoo minusta sen, etten ole erityisen vakava. Minulla on pilke silmäkulmassa ja kiinnitän huomiota pukeutumiseeni.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Anniina

Anniina – ”Sekalainen”

”Vaihdan tyyliäni mielialan mukaan, sen mukaan, minkä vaikutuksen haluan pukeutumisellani antaa.

Päälläni oleva on maksanut yli 200 euroa.

Shoppailu on ihanan terapeuttista. Minussa elää piilevä materialisti, joka nauttii saadessaan kaikkea uutta. Joskus shoppailen vaikkei minulla olisi rahaa uusiin hankintoihin.

Turhia ostoksia ovat kaikki ne korolliset kenkäni, joita en koskaan tule käyttämään.

Brändien kunnioittaminen on turhaa, hyviä vaatteita löytää myös maksamatta merkistä. Joskus leikkaan logot pois vaatteistani.

En pukeudu näin vielä 5 vuoden päästä, uskon kasvavani aikuiseksi ja jättäväni taakse tällaiset tyylikokeilut. Tuon tulevaisuudessa persoonani esille eri tavoin.

En ole vielä kohdannut tyyli-idoliani.

Kaikki menneisyyden tyylit tuntuvat liian kliseisiltä omaan pukeutumiseeni soveltamisessa.

Pukeutumiseeni vaikuttaa ajoittain metallimusiikki. Joskus tekee mieli pukeutua siten, että kaikki varmasti näkevät mitä musiikkia kuuntelen.

Luen lehdistä pukeutumisvinkkejä, sillä joskus voi löytää hienoja ideoita.

Huomaan miehet, jotka pukeutuvat hillitysti ja omaperäisesti sekä rennosti ja nuorekkaasti. Pidän myös pitkistä takeista.

Yritän välttää lapsityövaatteita, jotka eivät ole reiluja lapsia kohtaan. Samat vaatteet voitaisiin helposti teettää aikuisilla!

Pukeudun elääkseni.

Tyylini kertoo jotain persoonastani, siitä millainen olen.”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Anna2

Anna – “Lolita”

”Olen hiljalleen omaksunut kauniin tyylini, enkä halua pukeutua massan tavoin.

Päälläni oleva on maksanut hieman yli 50 euroa.

Nautin shoppailusta niissä kaupoissa, joista löytyy tyyliini sopivia vaatteita. Valitettavasti monet niistä ovat kovin kalliita, joten teen vaatteitani myös itse.

Turhin ostokseni olivat irtohihat, jotka ovat hyvin epäkäytännölliset.

Merkki ei ole tärkeä. Vaatteen ulkonäkö on paljon tärkeämpi sekä se, voiko vaatetta muunnella omaan käyttöönsä.

Todennäköisesti pukeudun näin 5 vuoden päästä. Kaunis tyyli liittyy Manga-harrastukseeni ja musiikkimakuuni.

Idoleitani ovat kaikki Visual Kei –bändit, kaikki muut Elegant Gothic Lolita –tyylin edustajat, ja erityisesti entisen Malice Mizerin kitaristi Mana.

Keskiajan, renessanssin ja viktoriaanisen ajan naiselliset vaatteet ja kookkaat hameet ovat upeita. Pidän myös goottivaatteista.

Visual Kei, J-Rock, hevi ja J-Pop vaikuttavat pukeutumiseeni.

Ideoita pukeutumiseeni saan Gothic Lolita Biblesta sekä netistä. Koska teen vaatteitani itse, tarvitsen myös kaavoja, joita ei tavanomaisista lehdistä löydy.

Kiinnitän huomioni pitkiin mustiin takkeihin, silintereihin, paksupohjaisiin kenkiin ja hameisiin. On kiinnostavaa jutella samanlaista tyyliä noudattavien kanssa, sillä he ymmärtävät minua paremmin kuin tavanomaisesti pukeutuvat.

En osta vaatteitani sellaisista kaupoista, jotka käyttävät lapsityövoimaa.

Elän pukeutuakseni, sillä minulla on enemmän vaatteita kuin tarvitsen.

Tyylini kertoo, että uskallan näyttää luonteeni pukeutumisessani. Jotkut voivat luulla minun olevan synkkä luonne koska musta on päävärini. Tämä ei tosin ole oikea arvaus…”

Tikkurilan_lukion_Tyylit_2005-näyttely_Katri

Katri – “Elegantti”

”Pidän erityisesti vanhoista vaatteista, pyrin myös soveltamaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyylejä nykypäivään.

Kaikki päälläni oleva on maksanut noin 200 euroa.

Pidän shoppailusta, on kiva tehdä uusia löytöjä.

En koskaan osta turhia vaatteita.

En osta merkkivaatteita. En usko, että mikään pieni kankaanpala, jossa lukee jonkun suunnittelijan nimi, tekisi vaatteesta yhtään hienompaa tai laadukkaampaa.

Aion pukeutua näin vielä 5 vuoden päästä, viihdyn tässä tyylissä todella hyvin.

Tyyli-idoleitani ovat elokuvien hahmot, erityisesti historiallisten elokuvien. Heidän tyyliään katselee mielellään.

Ihailen Viktoriaanisen ajan pukeutumista aina 1800-luvulta 1920-luvun loppuun saakka.

En yhdistä mitään musiikkigenreä pukeutumiseeni.

Etsin pukeutumisvinkkejä lähinnä kirjoista ja elokuvista, sillä historiallista pukeutumista ei juuri nykyisistä lehdistä löydä.

Boheemit ‘taiteilijapojat’ ovat tyylikkäitä.

Käytän lapsityövoimavaatteita, ei minulla ole mitään syytä olla käyttämättä.

Elän pukeutuakseni.

Pukeutumiseni kertoo, että jaksan nähdä vaivaa ulkonäköni eteen, sekä kiinnostuksestani menneisiin aikoihin.”


1 comment »

  1. Loistava artikkeli :) Olisi hauska nähdä Tyylit 2015 näyttely.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari