Rusetti, kauniimmin solmuke, on miesten asuste. Jokainen tuntee tämän useimmiten silkkisen luomuksen, sillä muuan Aku Ankka on ajanut menestyksekkäästi asusteen asiaa kohta kahdeksan vuosikymmenen ajan. Muita kannattajia ovat hahmot kuten Hercule Poirot, Sherlock Holmes, Winston Churchill sekä James Bond, joita kaikkia olisi vaikea kuvitella ilman tätä kaulan koristetta. Näistä raskaan sarjan tyyli-idoleista huolimatta solmuke ei ole yleinen näky Suomessa, eikä solmion suvereenia asemaa käy haastaminen muuallakaan läntisissä maissa. Käytön puolesta suosion romahdus on erikoista. Toisin kuin solmio, solmuke ei juuri solmimisensa jälkeen avaudu. Apaattisena roikkuva puolivallaton solmio on yleinen näky, solmuke taas on – ja pysyy. Ainoa haaste solmukkeen käytössä on solmimisen opettelu ja asusteen mielikuvien sivuuttaminen tai sisäistäminen. Nykyisin solmukkeen suosija on harvinainen mies, useimmiten joko taiteellinen tai tieteellinen hahmo, johon solmio ei onnistu vetoamaan. Suomessa tunnetuin nykysuosija on Matti Klinge, jonka kaulassa solmio on silti yleisempi näky. Hieman kauemmas suunnattaessa esiin nousee näkyvä hahmo: Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves, joka valitsee solmukkeen miltei kaikkiin tilaisuuksiin.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Solmukkeen kantamuoto on samanlainen kuin solmion. Molempien esi-isä nähtiin kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618 – 1648), jossa kroatialaisten palkkasoturien armeija erottautui muista usean kertaa käärityllä kankaisella kaulaliinalla. Tämä näky nimettiin kravatiksi kantajiensa kansallisuuden mukaan ja asusteesta muodostui nopeasti muodikas ympäri Euroopan. Ajan saatossa tämä kaulan koriste muuntui eri väreissä sekä materiaaleissa valmistetuksi kappaleeksi, joka nähtiin kaikkien kansanosien yllä. Hienoimmat esimerkit olivat puhtaan valkoisia, tärkättyjä ja pellavaisia (eng. neck cloth). Niiden solmintaan luotiin lukuisia ohjeita sekä solmumalleja, mutta yksikään herrasmies ei noussut pikkutarkkuudessa Beau Brummellia korkeammalle. Hän saattoi käyttää solmintaansa joka päivä tunnin tai toisenkin, kunnes oli tyytyväinen lopputulokseen. Epäonnistuneet kappaleet viskattiin lattialle palvelijan siistittäväksi, mikä ei suinkaan ollut aivan huokeaa tällä aikakaudella. Tärkkäys ja pesu veivät selvän osan herrasmiehen lompakosta. Lopulta solmuke muuttui nykyistä muotoaan muistuttavaksi: silkkiseksi, ohueksi sekä kärjistään muotoilluksi. Useimmiten se myös leikataan tiettyyn kokoon kantajansa kaulanympäryksen mukaisesti.

Olen seurannut miesten klassisen tyylin tarjontaa päälle seitsemän vuoden ajan. Ajanjakso on lyhyt, mutta huomaan solmukkeen käyneen suositummaksi vuosi vuodelta. Smokin ja frakin seurasta asuste ei ole koskaan kadonnut, mutta pukualoilla asia on tyystin toisin, ja valtiotasolla presidentti Ilves on hyvin harvinainen poikkeus. Uskoakseni solmuketta vierastetaan, sillä sitä ei nähdä usein ja asusteen ulkoasu on hieman vallaton. Itse solmittu solmu on aina hieman epätäydellinen, niin kuin sen kuuluukin olla. Tämän lisäksi on vielä mielikuvien tuoma rasite: solmuke loihtii mieleen kuvan pikkupojasta, joka käyttää hyväkseen lausahdusta “pojat on poikia” ja kokeilee kaikkia rajoja. Mielestäni solmio on selvästi tyylikkäämpi asuste ja minun on vaikea nähdä solmuketta puvun kanssa. Sillä on kuitenkin vahva paikkansa: vapaa-ajan pukeutumisessa mikä tahansa solmuke tuo siistimmän ilmeen. Parhaimmillaan asuste on ilman muuta irtotakin tai neuleen ja suorien housujen kanssa. Tällöin solmio voi olla liian virallinen, mutta solmuke juuri sopivasti virallisen ja rennon välisen binääriopposition välissä. Silkki ei myöskään ole ainoa mahdollinen materiaali. Solmukkeensa saa villaisena, puuvillaisena, samettisena tai vaikkapa tweedistä kaikissa väri- ja kuvioyhdistelmissä. Aku Ankan ei tarvitse jäädä ainoaksi kantajaksi. Solmuke on paikallaan missä tahansa vaatekaapissa.

Kuva: Herrainpukimo