RSS Feed

Bernhard Roetzel: Täydellinen herrasmies

3

January 10, 2013 by Ville Raivio

Vuonna 2000 julkaistu Bernhard Roetzelin luoma “Täydellinen herrasmies” on yksi hyödyllisimmistä klassisen miesten tyylin oppaista. Oma kiinnostukseni tyyliin oli alkanut aiemmin, mutta Roetzelin teoksen myötä katseeni suuntautui klassisen pariin. HELMET-kirjastosta lainattu kopio avasi silmäni erikoiseen maailmaan, jonka koen yhä arvokkaaksi ja kiehtovaksi. Yhä tähän päivään mennessä se on taatusti kattavin suomeksi käännetty miesten tyylikirja, joka käy mukavasti lävitse monet osa-alueet. Opuksen viisitoista kappaletta jakautuvat seuraavasti: parta, hiukset, alusvaatteet, paita, solmio, puku, irtotakki ja -housut, jalkineet, päällystakki, päähine, viimeinen silaus [eli asusteet], neuleet, urheiluvaatteet, juhlavaatteet, viihtyisästi kotosalla [eli kotiasut]. Sivuja aiheille on uhrattu 360, valokuvien määrä on runsas ja taitto on poikkeuksellisesti olennainen osa teoksen luonnetta: Täydellisestä herrasmiehestä on otettu myös toinen suomenkielinen painos, mutta sen hankkimista en voi suositella. Jostain käsittämättömästä syystä taitto on pantu uusiksi ja uutta sisältöä on todella vähän. Siispä ensipainos on olennainen ja eron kyllä huomaa, jos vertaa uusinta suomenkielistä laitosta kahteen aiempaan.

Toisin kuin aiemmin julkaistut miesten tyylioppaat, joista hyödyllisimpiä ovat Alan Flusserin sekä G. Bruce Boyerin kirjoittamat, tämä Roetzelin opus on tietokirja. Boyer käsittelee klassista tyyliä esseemuodossa, ilman kuvitusta, joten hänen sanansa hyödyttävät jo tyylin sanastoa ja erikoisuuksia tuntevaa. Flusser opastaa sopivan istuvuuden, mittasuhteiden ja harmonian pariin. Roetzel taas esittelee yksittäisiä vaatekappaleita ja niihin liittyvää semantiikkaa. Esimerkiksi karhea Loden-takki on täysin eri asia kuin ikiedustava Chesterfield-malli. Edellinen ei sovellu edustamiseen, jälkimmäinen taas on väärässä paikassa maaseudulla. Täydellinen herrasmies myös esittelee erilaisia kauluspaidan kaulusmalleja, tasokkaan paidan ominaisuuksia ja myös selittää, miksi reunoskenkä on kaikin puolin laadukkaampi valinta kuin marketin liimapopot. Valitettavasti tiedon karttumisen myötä silmäilen Roetzelin teosta nykyisin kriittisemmin ja huomaan monen osa-alueen uupuvan. Hän ei esimerkiksi kerro liimakaulusten ja liimattomien kaulusten eroa, vaikka tämän tulisi olla itsestään selvää missä tahansa klassiseen painottuneessa tyylikirjassa. Myös paitakankaiden painojen ja kudontojen erot jäävät uupumaan, sama on laita pukukankaiden kohdalla. Myös joidenkin valmistajien kattavampi esittely – toisten jäädessä kokonaan pois – on outoa.

Puutteistaan huolimatta koen Roetzelin luoneen uniikin ja rikkaan tietokirjan, joka taatusti hyödyttää ketä tahansa lukijaansa. Vaikka painos on miehille, myös naiset löytävät kiinnostavaa lisävaloa joidenkin valmistajien tai vaatekappaleiden historiasta. Esimerkiksi duffeli ja trenssitakki ovat klassikkoja, joiden suhteen sukupuolella ei ole väliä. Mikäli kiinnostus tai aika on rajallinen, tämä on ainoa oikea teos. Se tarjoaa selkeimmän ja kiinnostavimman perusesittelyn klassisen tyylin saloista. Viimeistään työelämään astuessa tyylin on syytä kiinnostaa edes himpun verran: useilla aloilla sekä lukemattomissa asemissa puku on vakioasu, jonka hienouksiin tutustumisesta voi ainoastaan hyötyä. Mikäli näyttää asemaansa kuuluvalta, katsoja on aina valmiimpi kuuntelemaan puhujan mielipiteitä.


3 comments »

  1. [...] vaatteiden hienouksiin. Jos lukija jo omistaa Roetzelin mainion ja kattavasti kuvitetun Täydellinen herrasmies -teoksen, Flusserin kirja on sen luonnollinen jatkumo. Valitettavasti kirjaa ei ole vielä [...]

  2. Ville Raivio says:

    Iltaa, S.

    Henry Poolen arkistoista löytyy päiväämätön lasku Walesin prinssille sinisestä silkkisestä tupakkatakista, jonka hän hankki asukseen epävirallisille iltakutsuille.

    Lähteenä historiaan käytän Blacktieguide-sivustoa, jonka perustaja on nähnyt valtaisan vaivan kattavan smokkisivuston luomiseen.

    http://www.blacktieguide.com/History/03-Victorian_Early,Mid.htm

    Kirjoittajan mukaan Walesin prinssi tilasi smokkinsa vuonna 1885. Kuitenkin tupakkatakkeja löytyi jo 1600-luvulla, jolloin Britannian ylhäisö mieltyi Lähi-Idästä tuotuihin pitkiin aamutakkeihin. Nämä usein polvien alle ylettyvät takit olivat melkoisen epäkäytännöllisiä, joten helmaa lyhennettiin ja ajan myötä kauluksiin ja hihoihin ilmestyi samettikoristeita. Smokki on siis seurannut tupakkatakkia.

  3. S says:

    Kirjan vierestä kysymys. Luin smokkia käsittelevän artikkelisi ja jäin pohtimaan smokin historiaa, ihan sitä ensimmäistä takkia. Oliko Walesin prinssin ensimmäinen smoking jacket (suom.tupakkatakki) samettiversio etutampeilla vai oliko se tiivissidoksista villaa, sellainen, jota Bondkin käyttää?

    Hämää tuo historian kulku näiden kahden takin välillä. Kun puhutaan smokingista=smokista terminä niin miellän tupakkatakin ja smokin erillisinä asioina, silti historia puhuu tupakkasalongeissa käytettävästä tupakkatakista smokin ensimmäisen versiona. Kiitos jos viitsit avata tätä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>



Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Translate Keikari