Olen viime vuosien aikana saanut mahdollisuuden kokeilla lukuisia pukuja, irtotakkeja, solmioita, paitoja ja muita härpäkkeitä Giorgion tiimiltä, joten voin turvallisin mielin todeta Armanin olevan kaikkea muuta kuin hintansa arvoinen. Tämä siis empiirisen hiplailun seurauksena. Giorgio Armani on ollut hyvin vaikutusvaltainen suunnittelija aikanaan, mutta yksin maine ei laadullisesti kannattele. Sehän tunnetusti ei ole typerys, joka kovan taksan lätkäisee, vaan se, joka sen maksaa. Ennen kaikkea merkkiin liitetty prestiisi on se täky, joka saa kuluttajat himoitsemaan miehen tuotteita ympäri maapallon. Giorgio Armanin vaatteiden viimeistely ja yksityiskohdat ovat kehnoja. Kauluspaidoista puuttuu korkealaatuisten paitojen ominaisuudet, niiden kuvioita ei ole tasattu, niiden kaulukset ovat liki poikkeuksetta liian pehmeitä. Solmioissa ei ole mitään merkittävää, joka erottaisi ne muista italialaisvalmistajista samassa hintaluokassa. Irtotakkien ja puvuntakkien olkapäät ovat julmetun reilusti topattu, napit tasapaksun plastisia, käänteiden leikkaus roikkuva. Mikä pahinta, Armanin takeissa on liimakangasrakenne, joka on omiaan lisäämään hikoilua ja alentamaan valmistuskustannuksia.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Muotihuoneena Giorgio Armania rasittavat korkeat markkinointikustannukset, jotka kasautuvat lopulta kuluttajan harteille. Jatkuva medioissa näkyminen ja oman erinomaisuuden korostaminen nostavat Armanin hintoja, eikä niihin liitetty luksuksen tunne ole riittävä syy yhtiön suosimiseen. Armaniahan löytyy nykyään aivan liian monelta, jotta ostaja voisi tuntea ylpeyttä “harvinaisesta” vaatekappaleestaan. Kun loppuhinnasta valtaosa on markkinointikulua, kankaisiin ja materiaaleihin ei käytetä suurimpia summia. Osansa rapistumiseen on ollut Armanin rennommilla mallistoilla (selvänä esimerkkinä Armani Jeans), joihin on läjäytetty valtaisia, mauttomia ARMANI-logoja. Ihan vain sen vuoksi, jotta oma erinomaisuus välittyisi kapiteelikirjaimilla. GA:lla ei ole juurikaan omia tehtaita, vaan se alihankkii vaatteensa alimman valmistushinnan tarjoavilta bisneksiltä. Giorgio-sedän aikakausi, joka sai voimakkaimman sysäyksensä suosioon American Gigolo -elokuvan puvustamisesta, on jo mennyt.