Michael Mattis, 47, työskentelee päivisin Yahoo! Advertising Blogin palveluksessa nimikkeellä Senior marketing manager/Managing editor. Vapaa-ajallaan hän kirjoittaa, lukee dandyismistä ja ylläpitää Dandyism.net -sivustoa. Kyseinen eteerisen sosiaalisen ilmiön portaali on ollut minulle erittäin rikas tiedonlähde, jota en kyllin voi suositella kenelle tahansa edes hitusen aiheesta kiinnostuneelle. Oli jo aikakin haastella Mattisin kera.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

“Olen aina rakastanut pukeutumista mihin tahansa tilanteeseen. Lapsena halusin kuulua Star Trekin miehistöön. Myöhemmin tahdoin keekoilla ritarina kiiltävässä haarniskassa (johon sain tilaisuuden liityttyäni keskiaikaseuraan ja leikkitaistelin miekan ja kilven kanssa). Teini-iästä päälle 20-vuotiaaksi olin hyvin räikeä punkkari, päässäni smurffinsininen monen sentin pituinen irokeesi ja jalassa teräväkärkiset saappaat sekä äärimmäisen kireät mustat farkut, joissa oli reiden kohdalla itse ommeltuja satulasolkia. Tämän vaiheen jälkeen sain työpaikan vintage-vaateliikkeessä nimeltä American Rag (jolla on yhä myymälä Los Angelesissa) ja pääsin sisään 1920- ja 1930-lukujen tyyliin, swing-musiikkiin ja tällaiseen. Siirtymä vain tuli luonnollisesti. Samaan aikaan suoritin [amerikkalaiset] kandin opinnot journalismista ja humanismista.

Vanhempani ja sukulaiseni eivät ole juuri tyyli-innostukseeni reagoineet. Lapsia minulla ei ole, olen eronnut. Nykyinen rakkaani on hyvin maanläheistä tyyppiä, joka ilmaisee hienostuneisuutensa rakkaudessa kiinalaiseen teehen sekä pieniin, pörröisiin olentoihin. Hän pitää minua rakastettavana oudokkina ja monella tavoin olemme vastakkaiset navat. Tämä sopii minulle hyvin; enpä seurustelisi itseäni paremmin pukeutuvan naisen kanssa. Tyylin ja kirjojen ohella lumilautailen talvisin. Purjehdin mielelläni silloin kun voin ja käyn ampumassa satunnaisesti. Käyn pitkillä kävelyillä maaseudulla ja flanööraan ympäri San Franciscoa. Joskus piipahdan kerhollani tai nautin viinistä. Aiemmin tein laskuvarjohyppyjä, kunnes menetin hermoni siihen.

En sanoisi löytäneeni dandyismiä, vaan dandyismin löytäneen minut. Se oli aina jotakin kytevää ja synnynnäistä, jolla ei ollut nimeä. Sitten, eräänä päivänä, kämppikseni hankki Oscar Wilden kootut teokset joissa oli myös kirjailijan pitkä esittely sekä ajankuva. Teos syventyi estetismin liikkeeseen ja kosketti kevyesti dandyismiä. Jäin koukkuun – sekä Wildeen että näihin (minulle) uusiin käsitteisiin. Kuten kaikki nuoret, jotka ensi kerran löytävät nämä kaksi toisiinsa liittyvää, mutta eriävää ideaa, minä ilman muuta yhdistin estetismin ja dandyismin. Tämä luonnollisesti johtaa sartoriaaliseen ja ideologiseen sekaannukseen. Muutaman vuoden ajan, luulisin, kävelin ympäriinsä Gilbertin ja Sullivan Patience-satiirin kaltaisena Bunthorne-hahmona ja luulin Little Lord Fauntleroy -käytökseni olevan hyvin dandyä. Valitsin humanistisen tiedekunnan osaltaan sen vuoksi, jotta voisin saada selville lisää. Tämän prosessin myötä kohtasin Ellen Moersin teoksen “Dandyism: Brummell to Beerbohm”  ja monia muita teoksia sekä lähteitä. Kirjoitin kandidaatin tutkielmani tästä aiheesta. Suunnilleen näihin aikoihin Christian Chensvold soitti minulle. Olin kirjoittanut artikkelin “Deadbeat Dandies and Low Rent Romantics” yliopistoni lehteen. Näin me kohtasimme. Joitakin vuosia myöhemmin hän perusti Dandyism.netin ja ryhdyimme yhteistyöhön.

Dandyismi kiinnostaa minua usean tekijän vuoksi. Mielelläni sanon dandyismin (siis -isminä) olevan yksilöllinen, maskuliininen ja flanööraava tapa katsoa ja reagoida maailmaan. Vaatteet ovat vain yksi osa, joskin tärkeä sellainen. Kuten Bulwer kirjoitti: “Nothing is superficial to a deep observer.” Työskenneltyään monta vuotta D.netin parissa Chensvold siirtyi uusien asioiden, kuten erittäin suositun Ivy-Style -blogin, pariin. Otin D.netin johtaakseni sillä halusin uuden haasteen, harrastuksen ja vähän hauskanpitoa. Jotkin lukijat eivät silti ymmärrä tämän kaiken olevan vain hupia. Saa nähdä miten käy. Sivuston kautta olen kohdannut joitakin hyvin kiinnostavia ihmisiä ja päässyt muutamaan eeppiseen virtuaalitaisteluun. Kukapa ei nauttisi muutamasta matsista silloin tällöin? Alkuperäiset dandythän olivat urheilumiehiä. D.netin ansiosta minulla on ystäviä ja vihollisia kaikkialta USA:n ja Euroopan ympäri. Kerran illallistin Rulesissa, Lontoon vanhimmassa ravintolassa, kera The Chap -lehden sekalaisen seurakunnan. Elämä ei tästä juuri paremmaksi pääse.”

Omaa tyyliää Mattis kuvailee tilanteesta riippuvaksi. Yahoo! on äärimmäisen rentomielinen yhtiö. Santasandaalit ovat yleisiä joissakin toimistoissa, joten päivisin hän pukeutuu melko lailla “Business casual” -termin mukaisesti ja melko preppy-henkisesti. Tweed-takkeja, irtotakkeja, laivastobleisereitä, OCBD-paitoja, loufereita sekä iloisenvärisiä chinoja. Hän suosii myös räikeitä sukkia ja kirkkaita taskuliinoja. Mittatilauspuvut säästetään iltoihin ja viikonloppuihin. Mattis pukeutuu huvin vuoksi, ei pakosta. Tyylin avaimena on klassinen pienen roiskeen maustamana.

Loppuun vielä vanhemman polven dandyn ohjeet nuoremmille:

“Pysy klassikoissa aluksi. Rakenna vaatekaappiasi hitaasti äläkä lähde mukaan kauden muotiin. Vastusta sitä, mikä vaikuttaa hetken huumalta. Osta hyvä teos perusteista, kuten Flusserin kirja, ja seuraa sitä tarkoin kunnes koet sisäistäneesi sen. Tämän jälkeen laajenna. Älä huolehdi suuren vaatekaapin hankkimisesta, tähtää mieluummin laadukkaaseen (itse tyhjennän kaappiani kolme tai neljä kertaa joka vuosi). Älä sekoita virallisuutta eleganssiin, ne eivät ole sama asia. Kohtelias nuori mies puhtaissa farkuissa ja hyvin leikatussa irtotakissa on paljon vetoavampaa kuin röyhkeä nuormies smokissa. Pukeudu tilanteen mukaisesti äläkä sorru ylilyönteihin. Brummell sanoi kerran sosiaalisista kokoontumisista: “Stay until you have made your impression, then go…” Tämä on melko lailla paras neuvo, jonka voi antaa.”

Michaelin sivustoja:

Kuva: © Rose Callahan