Kirjallinen dandyismi

2

July 8, 2009 by Ville Raivio

Dandyismistä puhuttaessa on yleistä erottaa se kahteen haaraan jakautuvaksi. Ilmiön ensimmäinen muoto on Beau Brummellin edustama sosiaalinen dandyismi (social dandyism), jossa äärimmäisyyteen viety hienostuneisuus ilmeni aikanaan hienoston parissa liikkuvissa herrasmiehissä. Dandy koetaan tällöin joko toisten suusta kuultuna, itse tavattuna taikka muutoin sosiaalisessa tilanteessa läsnäolevana hahmona. Oscar Wildea mukaillen: puheenaiheeksi tulemista pahempi asia on vain se, ettei ole puheenaiheena. Sosiaalinen dandy on perinteinen englantilainen haara.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Ranskalainen Charles Baudelairen mukaan ilmiön toinen muoto on kirjallinen dandyismi (literary dandyism). Baudelairen tekemät muistiinpanot aiheesta ovat hajallaan hänen eninnä postuumissa tuotannossaan, ja elonsa viimeisinä vuosina hän hahmotteli teosta, jonka otsikoksi oli merkitty “Les dandys littéraires, ou la grandeur sans
convictions
“, eli “Kirjalliset dandyt eli suuruus ilman vakaumuksia”. Hän oli laskenut joukkoon kuuluvan hyvin sekalaisen määrän kirjailijoita, kuten François-René de Chateubriand ja Astolphe de Custine. Baudelairen mukaan kirjallista dandyismiä edustavat ne teokset, joissa kuvataan dandyjä tai käsitellään ilmiötä teoreettisesti, sekä ne kirjailijat, jotka ilmaisevat omassa persoonassaan ilmenevää dandyismiä kaikin kirjallisen keinoin. Missä sosiaalinen dandy edustaa ilmiötä käytöksessään, tavoissaan ja tyylissään, kirjallinen dandy joko kirjoittaa dandyistä tai dandyismistä.

Baudelairen määritelmä asettaa haasteita. Oscar Wilde oli dandy henkilökohtaisessa elämässään, runoissaan ja teoksissaan. Kaiken läpäisi ja kaikkea määritti kauneuden rakastaminen sekä hienostuneisuuden vaaliminen. Sen sijaan Charles-Marie-Georges Huysmansin teosta “À rebours” (Vastahankaan) pidetään kirjallisen dandyismin tuotoksena, mutta teoksen lukijalle asetelma on hankala. Vastahankaan on sekä ranskaksi että suomennoksena vaikeaselkoinen sekä kömpelö, sanavalinnat ovat outoja, lause- ja sanajärjestykset hyvin kummallisia. Teos ilmentää kirjallista dandyismiä aiheensa vuoksi, sillä päähahmo Jean Des Esseintes halveksuu 1800-luvun porvarillista yhteiskuntaa, ja päättää vetäytyä maailmasta itse suunnittelemaansa taloon. Hän täyttää kotinsa eklektisellä taidekokoelmallaan, päättäen omistaa lopun elämänsä esteettiselle ja älylliselle kontemplaatiolle. Myös tyyliltään teos voidaan määritellä kirjalliseksi dandyismiksi, sillä Huysmans vähät välitti aikakautensa sujuvan, arvokkaan tyylin määritelmästä. Koko kömpelö sanakokoelma on siis osaltaan yksi romaanipituinen haistatus sivistysporvareille. Wilden tuotanto on miellyttävää, ihastuttavaa ja toimii yli sata vuotta luomisensa jälkeen erinomaisesti. Huysmans sen sijaan on vaikea, mystinen ja luotaantyöntävä, eli miltei ideaali kirjailija kulttihahmoksi, pienen piirin kiihkeästi rakastamaksi.

Oli itse mitä mieltä tahansa, sekä sosiaalinen että kirjallinen dandyismi ovat käsitteinä kiinnostavia. On tärkeää huomata, että Barbey d’Aurevilly löysi ja teoretisoi sosiaalisen dandyismin, ja hänen teostensa ansiosta Baudelaire päätyi luomaan kirjallisen dandyismin käsitteen. Molemmat termit ovat ranskalaisten kirjailijoiden luomia, vaikka dandyismin ilmiö on puhtaasti englantilainen. Heidän kyniään seuraten tulkintaa voisi soveltaa myös muille aloille. Glenn Gould oli kenties dandyistinen pianisti, Andy Warhol ehkä dandyistinen taiteilija, Fred Astaire todennäköisesti dandyistinen näyttelijä, ja lista jatkuu joka suuntaan laajentuen. Loppujen lopuksi yhdistäviä tekijöitä ovat aina eleganssi, kauneuden rakastaminen, persoona, karisma ja jokin määrittelemätön “se”.

Artikkelissa avusti kääntäjä-kirjailija Antti Nylén, jonka asiantuntemusta arvostan.


2 comments »

  1. Ville Raivio says:

    Päiviä, Tuomas.

    Totta, Proust jäi listasta pois. Tarpeeksi kun pohdiskelee, kirjallisia dandyjä löytyy taatusti kymmenittäin, vaikka kirjallinen dandyismi lienee harvinaisempaa kuin sosiaalinen sisarmuotonsa.

  2. Tuomas says:

    Tämä erottelu on mielestäni varsin tärkeä. Kirjallista dandy-asennetta tapaa harvemmin; kenties siksikin, että ylipäänsä vähemmän on intellektuelleja kuin kuluttajia. Lisäksi se on hieman hankalaa, ja toisin kuin tyylikkäiden vaatteiden ostamiseen siihen ei pysty kuka tahansa, kenellä on rahaa.

    Ylläolevassa jäi mainitsematta eräs avainhahmo: Marcel Proust. Hänen tunnettu Kadonnutta aikaa etsimässä -romaaninsa ei erityisesti(osin) käsittele sosiaalisia dandyja (eli näitä “salonkileijonia”) tai juuri käytä sanaa dandy (Proust puhuu mieluummin snobeista ja snobismista), mutta lähtökohtaiselta esteettiseltä asenteeltaan teos on mitä dandymaisin. Tämän tunnusmerkkejä ovat naurettavuuksiin asti hiottu (ja tästä naurettavuudestaan täysin tietoinen) tyylillinen hienostuneisuus, esteettinen asenne kaikkeen – myös Baudelairen tavoin äärimmäiseen vulgaariuteen – ja ennen kaikkea se suunnaton kopeus, johon pystyy vain aristokraattia ihaillen leikkivä porvari.

    Lisäksi kiinnostavaa on lukea tästä näkövinkkelistä vaikkapa Georg Simmelin huikean sofistukoituneita esseitä muodista, keimailusta tai tietysti kosmopoliittiseksi keikariksi avoimestikin lukeutuvaa Olavi Paavolaista, ja kenties muitakin Tulenkantajia.

    Liian kepeästi tuota etuliitettä en kyllä käyttäisi. Turvallisinta lienee vain sanoa, että Glenn Gouldin pianonsoitossa (tai vaikkapa Dennis Bergkampin tavassa pelata jalkapalloa) on dandymäisiä piirteitä, mutta ei sen enempää.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *









Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.