Olen viimeisen neljän vuoden ajan pitänyt kovasti melua jalkineista. Pääsyynä on oma kiinnostus, mutta toisin kuin vaikkapa kauluspaidat tai puvut, jalkineilla on suora vaikutus terveyteen. Kehnosti istuvat popot tuntuvat viimeistään päivän lopussa kipuna varpaissa, nilkassa tai polvissa asti – ja pidemmän päälle jopa hermoissa. Oman kurjan lisänsä tuo vielä yli- tai alipronaatio, joka on katukuvassa valitettavan yleinen näky. Ihmiset eivät osaa kävellä eivätkä ostaa aidosti laadukkaita oikein istuvia pareja. Turhapa heitä on liikaa syyttää, sillä myyjätkään eivät tiedä mitä myyvät ja päätavoitteeksi on muodostunut voiton tavoittelu. Pääneuvoni istuvuuden suhteen:  kantapää ei saa nousta ylös kantakupista askeleen aikana. Käytännössä asia selviää helposti. Ensin pari jalkaan, tämän jälkeen sidotaan nauhat ja tartutaan toisella kädellä kiinni kannasta. Sitten jalkaa nostetaan ylöspäin ja koetaan nouseeko kantapää kupista. Jos nousee, pari ei tarjoa tukea ja yhtä hyvin jalassa voisivat olla Crocsit. Istuvuutta voi parantaa paksummalla sukalla, lisäpohjallisilla tai sitten erillisen heel gripin eli kantatuen liimaamalla. On hyvä muistaa nahkan kyllä venyvän hieman käytössä. Uusi pari saa puristaa hitusen kaupassa, sillä se venyy jonkin verran ajan myötä. Tarvittaessa popot voi myös viedä suutarille, joka venyttää nahkaa ja parantaa istuvuutta. Jos jalkineen kielen ja jalkapöydän väliin jää tyhjää tilaa, pari ei myöskään tue jalkaa kovin hyvin. Tällöin ratkaisuna on tongue pad eli kielipehmuste.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

On silti eri asia lukea tekstejä, joissa viittaan toisaalta lukemaani, kuin silmäillä suoraan kengänteon oppia saaneelta ja omaa tuotantoa valmistelevalta ammattilaiselta. Tässä kohdin päivän linkki osuu Justin Fitzpatrickin The Shoe Snobin puolelle, jossa F. itse selventää jalkineiden laadullisia ja valmistukseen liittyviä eroja.

http://the-shoe-snob.blogspot.com/2012/04/grades-of-shoe-craftsmanship.html