Kävin eilen Linnan juhlien jatkoilla, koska halusin nähdä ne itse. Usein olen jatkoja töllöstä vilkuillut ja samalla on herännyt kiinnostus käydä paikan päällä. Tänä aamuna tajusin, etten ole lukenut kenenkään havaintoja jatkoista, siis sepustusta, millaista paikan päällä oikeasti on. Koreat kuvat ja pikaiset TV-haastattelut eivät anna koko kuvaa, joten alla pieni opas tulevien vuosien vierailijoille.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Linnan juhlien jatkoille ei tarvita kutsua. Kämp on avoin kaikille, jotka saapuvat siistissä asussa eivätkä kaatokännissä. Paikan päällä suurin osa miehistä oli tummassa puvussa, mukana oli myös paljon smokkeja, jonkin verran frakkeja, ja sitten erikoisempia juhlavia asuja. Melkein kaikilla daameilla oli juhlaleninki. Jatkot alkavat virallisesti kello 21 ja saavuin paikalle puoli tuntia aiemmin, kun arvelin joutuvani jonottamaan. Eihän siellä mitään jonoa ollut. Narikka oli alakerrassa, eikä hotelli pyytänyt sisäänpääsy- tai narikkamaksua. Noin kello 21.30 asti Kämpissä oli vielä tilaa liikkua ja hengittää, mutta tämän jälkeen väkeä pursui sisään ikkunoista ja ilmaantui suoraan tyhjästä. Toisessa kerroksessa Esplanadin puolella oli lyhyt kutsuvierastilaisuus, jossa oli tarjoilua ja varmaankin hyvää mieltä. Sieltä jäi yli macaroneja, joita kaikki saivat myöhemmin nauttia.

Niin kuin olettaa voi, alkoholi oli kallista. Vettä kuitenkin riitti kaikille, eikä siitä tarvinnut maksaa, ja listalla oli myös limonaatia ja vastaavia kevyitä juomia. Vessoja oli runsaasti ja ne olivat hyvin siistejä, eikä näin voi sanoa monesta juhlapaikasta. Tungoksessa väki törmäili toisiinsa ja juomia läikkyi, joten en voi suositella ainakaan daameille hyvin vaaleita asuja. Tahmea viinatahra on suuri riski, joka ei välttämättä myöhemmin irtoa. Kämpin ylpeys on näyttävä peilisali, joka löytyy 2. kerroksesta vastaanoton yläpuolelta. Siellä esiintyivät muusikot, jotka ihan oikeasti näkee paremmin TV:stä katsomalla. Peilisalissa oli valtava melu, tungos ja kuumuus, joten kuka tahansa siellä illan viettävä ansaitsee kehut kestävyydestä. Salin ulkopuolella oli haastattelupiste, jonka luona oli jatkuvasti Ylen viranomaisia sekä ajoittain juontajat.

Linnan jatkojen kannalta olennaisinta on vaeltaa. Sillä lailla löytää hotellin sivusalit ja niin sanotut lounget, joissa pystyy viilentymään sekä hengittämään. Muualla tuli kello 23 jälkeen erittäin tunkkaista, meluista ja happi loppui. Yhdessä salissa soi kevyt elektroninen musiikki ja 3. kerroksessa wanhat suomalaiset iskelmät. Neljäs kerros olikin jo huonetilaa, jonne ei päässyt kulkemaan. Katutason kerroksessa ei ollut ohjelmaa, vain Linnaan tuomittujen haastatteluita lähempänä keskiyötä. Henkilökunta oli hyvin kohteliasta ja hyvähenkistä, mistä hotelli ansaitsee suurimmat kehut. Koska paikan päällä oli kuvauskalustoa ja muutamia nimikuuluja artisteja, Kämpissä vartioivat myös turvallisuusjoukot. Varmaankin lähemmäs 20 kookasta, lyhythiuksista miestä vastasi TV-kaluston ja esiintyjien sekä vieraiden hyvinvoinnista.

Paikan päällä oli paljon hyvin kauniita naisia, paljon pitkiä naisia, paljon pitkiä miehiä ja kokonaisuutena miehet olivat pukeutuneet epäsuomalaisittain – siis tyylikkäästi. Tämä oli suurin yllätys minulle. Luonnollisesti vieraiden joukossa oli myös mediasta tuttuja kasvoja, mutta vain pieni osa Linnan juhlien väestä näkyi jatkoilla. Hotellin sivuhuoneissa oli näyttöjä, joista pystyi seuraamaan Ylen suoraa lähetystä. Toki ilman ääniä. Uskon, että juhlista saa eniten irti hyvässä ja tutussa seurassa. Lähdin noin puoli keskiyön, joten en osaa kertoa jatkoista sen jälkeen. Yhdentoista aikaan hotellissa oli jo kova melu ja tungos ja kuumuus, joten kevyet kankaat ja vesi pitävät hikisen vieraan elossa. Kemuista ei pysty lähtemään kiireessä, sillä naulakkojono on loppuillasta pitkä ja hidas, happi alimmassa kerroksessa on erityisen huono.

Kokonaisuutena Linnan jatkot ovat erittäin näyttävä, kiinnostava ja erikoinen tapahtuma. Sinne ei vaadita kutsua, joten kenen tahansa siistin juhla-asun ja siistin käytöksen haltijan on hyvä kokea se kerran. Tunnelma ei ole lainkaan pönöttävä tai harras, vaan elegantisti riehakas. Virallisuus voi olla myös ilo. Kunpa Suomessa olisi enemmän tämänkaltaisia kemuja.

Kuvia jatkoilta löytää vaikkapa Keikarin Instagram-tilistä:

https://www.instagram.com/keikaricom/