Flanelli (eng. flannel) on pehmeä villa- tai puuvillakangas, joka on kudonnan aikana vanutettu ja sen pinta kutomisen jälkeen harjattu. Kankaassa on vahva palttina- tai toimikaskudos, joka jää nukan alle piiloon. Pinnan käsittely tapahtuu mekaanisesti metalliharjoilla, jotka hankaavat väljästi kudotun kankaan nukalle. Usein vain toinen puoli harjataan. Jos kangasta ei lainkaan harjata, tällainen flanelli saa pehmeytensä väljästi kudotuista langoista. Flanelli valmistettiin alun perin karstatusta villasta tai kampalangoista. Sanan alkuperä on hämärä, mutta walesilaista alkuperää on ehdotettu, sillä jo 1500-luvulla seudulla oli käytössä samankaltainen kangas, joka tunnettiin nimellä gwlanen. Nykymuotoista flanellia on kudottu Brittein saarilla 1600-luvulta lähtien, kun karstauspajat levisivät ympäri tienoita. Satoja vuosia sitten flanellikankaan väri saatiin aikaan yhdistämällä valkoisia, sinisiä, ruskeita ja mustia villoja. Vaaleimmat sävyt luonnistuivat rikkidioksidilla valkaisten. Nykyisin sama toimi onnistuu kätevästi villasta kuin villasta väriaineilla.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Flanellia käytettiin ensin skottitartaaneihin, alusvaatteisiin, kodintekstiileihin sekä urheiluvaatteisiin, kuten krikettihousuihin, vasta 1800-luvun lopulla myös urheiluvaatteisiin. Matka hienompiin vaatteisiin oli vain ajan kysymys ja 1900-luvun alussa valkoiset flanellihousut olivat herraskainen, mutta auttamattoman kuuma kesäasu myös Suomessa. Jo 20-luvulla flanellipuvut olivat edustava työasu. Kangas on ilman muuta parhaimmillaan syksyn ja talven koleudessa, jota vastaan nukkainen pinta eristää mainiosti. 1950-luvun Amerikassa flanelli oli niin suuressa suosiossa, että flanellipuku pääsi sivuosaan aikanaan suositussa elokuvassa The Man in the Grey Flannel Suit (1956). Filmissä ja sen innoittaneessa kirjassa flanellipuku, aikansa toimistotyöläisen univormu, edustaa työelämän vaatimuksia, tylsyyttä, mukautumista ja yksilön katoamista.

Tänä päivänä flanellista valmistetaan peitteitä, lakanoita, paitoja, kylpytakkeja, pyjamia ja vaatekankaita. Näistä kaikille tuttuja ovat ainakin rauhoittavan pehmeät pyjamat ja räikeät flanellipaidat, työvaatteiden klassikko, joka nousi arvossa 90-luvun muusikoiden yllä. Vaikka paidan mielikuvat osoittavat tukkijätkien suuntaan, flanellipaita on paikallaan kenen tahansa talvivalikoimassa. Suuressa maailmassa yleinen talviajan asu on flanellipuku, jota Suomessa näkee harvoin. Kauempana myös harmaat flanelliset suorat housut ovat arvossaan, sillä ne voidaan yhdistää miltei rajoituksetta eri irtotakkien tai kankaiden kera. Flanellissa on mattapinta, joka toimii mainiosti valoa vahvemmin heijastavien kankaiden kontrastina. Joko ulkopinnalle tai molemmille puolille harjattu nukka taas eristää tehokkaasti ja pitää olon lämpimänä. Suoraan iholla flanelli lämmittää vielä miellyttävämmin kuin päällysvaatteessa. Suomenkaan talvi ei enää tunnu samalta, kun lämmön takaa flanelli.

Flanellin väri on yleensä laikukas ja kiehtova sekoitus monia sävyjä. Jos farkkuja ei huomioida, harmaat villakankaiset flanellihousut ovat monipuolisin miesten irtohousumalli, jonka virallisuus vaihtelee kankaan tummuuden mukaan. Ne voi myös pukea hienommaksi tai rennommaksi pelkästään muita vaatekappaleita vaihtelemalla. Esimerkiksi mustat oxfordit ja sukat tekevät housuista edustavat, mutta oranssit jalkineet ja sukat taas hyvin kevyet. Harmaa väri myös kelpuuttaa minkä tahansa väriset jalkineet. Todennäköisesti valokuvatuin harmaan flanellin suurlähettiläs oli Fred Astaire, ja kuva-arkistot ovat pullollaan kuvia steppimestarista eri vaatekokonaisuuksissa, jotka nivoutuvat näiden housujen ympärille.
Harmailla flanelleilla aloitettuaan housujen edut toteaa taatusti, joten ruskeat tai beiget flanellihousut ovat luonnollinen lisä yhdistelmäasujen ystävälle. Ajaton, loputtoman monipuolinen ja lämmin: harmaat flanellit ovat taatusti vielä viiden vuosikymmenen jälkeen varmalla vakaalla paikallaan.