RSS Feed

Haastattelussa: Atte Rytkönen

5

May 20, 2013 by Ville Raivio

VR: Ikä ja ammatti?

AR: 27 vuotta, Lainopillinen asiamies.

VR: Koulutustausta?

AR: OTM.

VR: Kuinka puolisosi suhtautuu tyyliharrasteeseen?

AR: Hyvin, kai. Tyypillisesti varmaan naiset ovat parisuhteessa enemmän tyylillisiin asioihin huomiota kiinnittävä osapuoli, joten suhde miehen kanssa, joka viettää 80% vapaa-ajastaan vaatteiden, tyylin ja niihin liittyvien asioiden parissa, voi omalta osaltaan olla hieman haastava. Blogin sisällön tuottamiseen (mm. kuvaajana) hän kyllä osallistuu yleensä varsin innoissaan. Hänellä on oma tyylinsä ja minulla on omani (jotka eivät missään nimessä ole tyylillisesti täysin yhteneväisiä), mutta silti arvostan suuresti hänen yleensä varsin suoria mielipiteitään ja näkemyksiään.

Koska tällä hetkellä pitkästä välimatkasta johtuen näemme toisiamme harvoin, on mielestäni varsin ymmärrettävää, että silloin kun satumme näkemään tulisi huomioni suuntautua täysinäisesti häneen, eikä välttämättä omaan tai muihin blogeihin, kuvaamiseen tai vaatteisiin. Siinä mielessä olemme samanlaisia ja jaamme saman ajatusmaailman, että mm. matkustaessa kohteina ovat enemmän kaupat ja putiikit kuin “yleiset nähtävyydet”. Ja kai hän säännölisen epäsäännöllisesti käy myös lukemassa blogia…

VR: …entä vanhempien sekä sisarusten reaktiot, kun aikoinaan tyyli alkoi kiinnostaa sinua?

AR: Ei tämä “harrastus” tai tyyli koskaan ole kenellekään ongelma ollut, muttei toisaalta herättänyt sen kummempia muitakaan reaktioita. Kipinä ehkä on aikoinaan lähtenyt jo kotoa, aina jos mentiin ulos tai vieraille, lapset puettiin kyllä hyvin, juhlissa oltiin juhlavaatteissa ja mutsi piti huolen siitä, että asut olivat aina kunnossa.

Kiinnostus omaan ulkonäköön, trendeihin ja pukeutumiseen on myös osittain varmasti myös isobroidin ansiota, jolta tuli nuorempana otettua paljoa oppia. Nykyään kai nuo kaikki ovat varsin tyytyväisiä, esimerkiksi syntymäpäivä-, joulu- sekä muut lahjat ovat varsin tyylipainotteisia ja mm. omien kenkien ohella tulee hoidettua myös lähipiirin kenkäkaapit.

VR: Kuinka kiinnostus tyyliin syntyi ja milloin se suuntautui klassisen puolen pariin? Miksi klassikot muodin sijasta?

AR: Ala-asteen lopulla/ylä-asteen alussa ryhdyttiin ottamaan vaikutteita, kuten sanottua, broidin pukeutumisesta, sillon pinnalla olleista trendeistä (micmacit, adidas superstarit jne), David Beckhamista ja sitä kautta kiinnostus & huomion kiinnittäminen omaan ulkonäköön kasvoi. Plus varmaan sitä kasvatti ja ruokki ylä-asteella&lukiossa kerätyt “vuoden trendi-” ja “vuoden metroseksuaali” -tyyppiset palkitsemiset…

“Klassisen tyylin” osalta oma vaikutuksensa on varmasti ollut sillä, että olen “aina halunnut” juristiksi. Ylä-asteelta lähtien TV-sarjojen ja mielikuvien kautta syntyi kiinnostus sillä alalla normina toimivaa, siistimpää ja samalla myös klassisempaa pukeutumista kohtaan. Ja toki tähän vaikutti myös tuo jo aiemmin mainittu suhtautuminen pukeutumiseen kotona. Mutta siihen suuntaan, mitä oma tyyli tällä hetkellä on, se kehittyi varmasti siellä lukion lopun ja opiskelujen aloittamisen aikoina.

Itse välttäisin ehkä jyrkkää toteamusta “klassikot muodin sijasta”, koska pukeutuminen on aina sidoksissa kontekstiin ja aikaan. Klassinen tyyli on #menswear-kulttuurin nousun johdosta nyt pinnalla enemmän kuin pitkään aikaan, ja joku voisi jopa pitää sitä tämänhetkisenä “muotina”. Toisaalta myös klassisessa tyylissä on oma syklinsä ja vaihtelunsa “muodissa” olevien asioiden osalta.

Mutta toki tiettyjen vaatekappaleiden – joita voidaan pitää klassikkoina – ajattomuus tuo pukeutumiseen tietynlaista pysyvyyttä, mutta myös monimuotoisuutta. Tummansininen klubitakki ja harmaat flanellit on klassikko, jonka voi paidan ja asusteiden väri- ja materiaalivalinnoilla muokata sopivaksi tilanteeseen kuin tilanteeseen lukuunottamatta kaikkein formaaleimpia tai kasuaaleimpia tilaisuuksia. Mitään vaatekappaletta tai kokonaisuutta en itse kuitenkaan pelkän “klassikko”-aseman perusteella hanki, vaan kyllä kyse aina on ennen kaikkea siitä, että ne esteettisesti itseäni miellyttävät.

VR: Kuinka olet kerännyt tietämyksesi — kirjoista, erikoiskoulutuksesta, ammattilaisten kanssa keskustellessa?

AR: Kuten jokainen “klassisesta tyylistä” kiinnostunut, niin minäkin olen toki Roetzelini (kuin myös Keikarin blogitekstit) lukenut. Muitakin kirjoja jonkin verran, mutta suurimmaksi osaksi oma tietämys on kerätty internetin ihmeellisestä maailmasta. Viime vuosien aikana olen ollut onnekas ja päässyt tapaamaan monia huikean tietämyksen ja osaamiseen omaavia ihmisiä alan parista, joita seuraamalla ja joiden kanssa keskustelemalla on saanut huikean määrän tietoa. Silti tietämykseni rajoittuu edelleen varsin pitkälle pukeutumisen esteettiseen puoleen, verrattuna esimerkiksi haastattelijan tietämykseen kenkien tai irtotakkien rakenteista ja kankaiden kudonnoista.

VR: Kuinka kuvailisit tyyliäsi?

AR: Nykyään tyylini on päivästä ja tapahtumasta riippuen vaihteleva, mutta DressLikeA:n ideologiana on alusta ollut ”whatever you wear, always dress to kill” ja tuo kuvaa varsin pitkälle myös oman tyylini lähtökohtia.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa on lähinnä sitä, ettei ole juuri väliä onko päällä verkkarit, puku tai jotain muuta, vaatteiden tulisi olla sellaiset, että niissä tuntee olonsa kotoisaksi, luottavaiseksi ja edustavaksi. Oma tavoitteeni on aina pitää tyylini tilaisuuteen sopivana. Töissä (silloin kun siihen on tarvetta) varsin formaali, töiden ulkopuolella enemmän ja enemmän kasuaali. Pari vuotta sitten oma tyylini sisälsi paljon värejä ja esiin pomppaavia yksityiskohtia, ja vaikken ole niistä vieläkään missään nimessä kokonaan luopunut, olen kulkenut oman tieni oppimaan, että yksinkertainen on kaunista.

Kaiken kaikkiaan pukeutumisen pitää olla hauskaa ja kiinnostavaa, ei missään nimessä joustamatonta sääntöjen noudattamista tai pakkopullaa. Tietyt säännöt ja etiketti pitää tuntea ja tietyissä tilanteissa ei ole varaa, josta voisi joustaa.

Pukeudu ikäsi mukaan – pukeudu tilanteen mukaan – pukeudu ilmapiirin mukaan.

VR: Mikä – tai ketkä – inspiroi sinua?

AR: Inspiraatiota pyrin löytämään joka puolelta, mistä vain. Ihmiset kaduilla, miehet Pitti Uomossa, Milanossa tai New Yorkin muotiviikoilla, läheiset, matkustaminen sekä värit ja yhdistelmät joita yleisesti näkee ympärillä

Suurin osa inspiraatiosta tällä hetkellä tulee kuitenkin varmasti blogeista, elokuvista, lehdistä sekä menswear-foorumeilta. Erilaisten tyylien ja valintojen näkeminen inspiroi, mutta tuo myös mukanaan seikan, joka kaikkien tulisi muistaa. Oman tyylin kehittäminen ei ole sama asia kuin jonkun toisen tyylin kopioiminen. Ensimmäisenä pitää “tutkia ja opiskella”, sen jälkeen “oppia ja ymmärtää ja viimeisenä nämä huomioiden tehdä omat valinnat. Jos nuo prosessit on tehnyt ja on vielä ymmärtänyt näkemänsä ja läpikäymänsä, on oman tyylin löytäminen varsin pitkällä.

On paljon persoonia joiden tyyliä arvostan ja ihailen suuresti, yksittäisistä ihmisistä esiin voinee nostaa esimerkiksi nimet Ezio Mancini, Renato Plutino, Yukio Akamine, Jeremy Hackett, Brunello Cucinelli, Alberto Scaccioni, Patrick Johnson ja Agyesh Madan.

VR: Onko sinulla joitakin persoonallisia yksityiskohtia, joita seuraat pukeutumisessa?

AR: Useinhan se toki on niin, että yksityiskohdat ovat nimenomaan ne, mitkä sitten ratkaisevat. Ratkaisevan eron “normaaliin” voi löytää, kankaasta, vaatteen viimeistelystä tai jostain sellaisesta yksityiskohdasta mikä ei ede varsinaisesti näy. Yksityiskohtien matchaaminen pukeutumisessa on varsin helpppoa, mutta sitäkin “tavoiteltavampaa” olisi se, että yksityiskohdat on valittu siten, että ne tukevat huomaamattomasti ja vaivattomasti toisiaan. Lisäksi arvostan kavereita, jotka pystyvät “omistamaan omat yksityiskohtansa” ja tekemään niistä tunnettuja “omana juttunaan.”

Jos nyt jotain “yksityiskohtia” omasta pukeutumisesta pitäisi esimerkkeinä nostaa esille, niin irtotakkini haluan mieluiten rakenteettomina, luonnollisella hartialla ja paikkataskuilla. Värien osalta asusteissa valinnat kohdistuu usein oranssiin sekä liilaan ja kesäisin pidän kenkiä mieluiten sukitta. Talvella, jos siihen olisi mahdollisuus, käyttäisin ainastaan poolokaulusneuleita ja tekisin siitä oman tavaramerkkini.

VR: Mitä räätäleitä tai vaatevalmistajia suosit?

AR: Viime aikoina olen pyrkinyt suosimaan entistä enemmän kotimaisia kivijalkaliikkeitä, Sauma ja Schoffa sekä Fere noin pääasiassa.

Vaatevalmistajista italialaiset Caruso, Tombolini, L.B.M 1911 ja sekä hollantilainen SuitSupply pukujen ja irtotakkien osalta, housuissa ehdottomasti korealainen Finealta ja lisäksi italialainen Berwich, asusteissa Drake’s London, Marinella, Berg&Berg ja P.Johnson Tailors.

Kengissä Alfred Sargent ja Crockett&Jones, ja päällysvaatteissa italialaiset Montecore ja Eleventy.

Tietyissä asioissa pyrin suosimaan nimenomaisesti samoja valmistajia mahdollisimman paljon, kuten kenkien osalta Alfred Sargentia, kauluspaidoissa Schoffaa, asusteissa Drake’sia ja laukkujen sekä pienempien nahkatuotteiden osalta nykyisin tanskalaista Mismoa.

VR: Kuinka DressLikeA alun perin syntyi, ja minkälaisen vastaanoton blogi on saanut?

AR: DressLikeA syntyi aikanaan pitkähkön pohdinnan ja muilta tulleiden “kannustuskommenttien” jälkeen; blogi olisi pitänyt perustaa, koska Suomessa niitä ei tuolloin pari-kolme vuotta sitten montaa ollut. Tästä huolimatta blogin alkuperäinen tarkoitus oli toimia inspiraationlähteenä ja “varastona” itselleni sen sijaan, että kaikkien kiinnostavien kuvien ja tekstin varastoiminen olisi tapahtunut omalle koneelle.

Jossain vaiheessa vaihdoin Blogspot-alustan Tumblriin ja sitä kautta DressLikeA:n “suosio” ja seuraajien/lukijoiden määrä on koko ajan noussut (huomattavasti enemmän kuin olisin missään vaiheessa ajatellut). Lisäksi erityisesti #menswear editor -nimitys Tumblrin puolelta todella lämmitti mieltä…

Viimeiset reilu 12 kuukautta ovat olleet todella hienoja, 2 reissua Pitti Uomossa (kolmas nyt kesäkuussa), monien eri bloggaajien ja alalla vaikuttavien ihmisten tapaamisia, uusia ystäviä, yhteistyökumppaneita ja hienoja kokemuksia, joten en voi olla paljon muuta kuin tyytyväinen.

Blogin sisällön suhteen, vaikka kyse on Tumblr-blogista, pyrin pitämään sisällön originaalina ja persoonallisena. Mahdollisuuksia omien asukuvien ottamiseen on tällä hetkellä ehkä vähemmän kuin mitä itse (ja seuraajat) toivoisi, mutta pyrin välttämään mihinkään tähtäämätöntä “rebloggausta”, jota kyseinen skene muuten on varsin täynnä. Tämän vuoden tarkoituksenani on ollut (mutta jossa on vielä loppuvuodelle parannettavaa) tuottaa blogiin hivenen enemmän tekstillistä sisältöä sekä myös enemmän noita mainittua omia “wayw”-kuvia. Mutta katsotaan, kaikki lukijoiden toiveet ja ideat on toki aina enemmän kuin tervetulleita.

DressLikeA:n lisäksi tästä keväästä alkaen olen toimittanut myös lontoolaisen, asusteisiin ja laukkuihin pääasiassa keskittyneen Opumon Editors’ Notes -blogia, joka samalla tuo ajankäyttöön ja blogisisältöihin omat haasteensa. Mutta koska he halusivat nimenomaan allekirjoittaneen antamaan uuden suunnan blogilleen, oli kyseessä tilaisuus josta en missään nimessä halunnut kieltäytyä. Suosittelen siis kaikille jatkossa myös tuon blogin seuraamista.

VR: Mitä harrastat tyylin ohella?

AR: Urheilu on aina ollut meikäläiselle tärkeää. Kesällä jalkapalloa, talvella salibandya ja jääkiekkoa, kuntosali + muut sitten siihen päällä. Aika tosin on tuntunut olevan liiaksi kortilla ja tauot kasvaneet liian suuriksi, joten viime viikot ovatkin olleet taas kesäkunnon etsimistä.

Loppujen lopuksi oikeat työt ja vaatteiden sekä tyylin kanssa “harrastaminen” vievät ajasta sen verran suuren osan, että eipä siinä paljoa muuta ehtisikään tehdä.

VR: Mitä toivoisit useamman miehen tietävän tyylistä?

AR: Yksinkertainen on kaunista ja vähemmän on usein enemmän. Saattaa kuulostaa ylimieliseltä, mutta neuvo “älä yritä jos et ole varma, että osaat” pitää usein paikkaansa. Virheistä oppii, mutta kaikkia asioita ei ole pakko opetella kantapään kautta, joten jos et ole varma, play safe; esimerkiksi värejä pohtiessa voi apuna käyttää perinteistä väriympyrää. Turvallista on valita värejä jotka ovat lähellä toisaan, kuten yhdistellä sinisen tai ruskean eri sävyjä. Kuten todettua, kaikkia “sääntöjä” ei välttämättä tarvitse noudattaa, mutta niiden tunteminen helpottaa soveltamista.

Pukeutuminen lähtee ennen kaikkea itsensä ja ympäristönsä tiedostamisesta. Oma ikä ja olemus, ruumiinrakenne, oman vartalon erikoisuudet, ihonväri ja näiden kautta itselle sopivien kokonaisuuksien, värien sekä itselle sopivan tyylin löytäminen. Tämä liittyy siihen, mitä jo aikaisemmin mainitsin tuolla inspiraation etsimisen ja löytämisen yhteydessä. Samat tyylit ei sovi kaikille, joten siinäkään mielessä pelkkä muilta kopiointi ei yleensä johda mihinkään.

Oman itsensä lisäksi pitää tiedostaa myös ympäristö, jossa esimerkiksi työskentelee. Mikäli työpaikalla esimerkiksi pukukoodi on normaalisti farkut&pikee-paita ja normaalina työpäivänä (ilman erityistä syytä) alat ilmestyä paikalle puvussa, mennään auttamatta yliyrittämisen puolelle.

Alussa kannattaa keskittyä perushankintojen tekemiseen, ja vähitellen rakentaa vaatekaappia mahdollisimman monipuolisilla vaatteilla/kengillä ja koskaan ei kai voi korostaa liikaa sitä, että istuvuus on tärkein asia, johon kiinnittää huomiota. Jo pelkän farkut ja t-paita (tai polo-paita) -yhdistelmän voi tehdä todella monella eri tavalla, mutta jos istuvuus (ja vaatteiden materiaalit sekä viimeistely) on kohdillaan, voi tälläkin ehdottomasti erottua edukseen. Kun perusteet on kunnossa, voi hankinnoissa vähitellen alkaa edetä enemmän ja enemmän tunteella.

Ja viimeisenä omasta mielestäni tärkein asia myös niille, jotka jo nyt viettävät paljon aikaa tyyliin keskittyneillä foorumeilla tai blogien parissa mutta toki erityisesti niillle, jotka ovat vielä “polkunsa alussa”. Keskity siihen, miten itse voit näyttää paremmalta ja pukeutua paremmin, älä negatiivisuuksien ja virheiden löytämiseen muiden pukeutumisessa.

“Whatever you wear – always dress to kill.”

http://dresslikea.com/

Kuvat: © Atte Rytkönen

 


5 comments »

  1. [...] heitä ovat esimerkiksi “Ethan Desu”, Lapo Elkann, Allessandro Squarzi, Luca Rubinacci, Atte Rytkönen, Alan See, Edward Sexton, Yves Saint Laurent, Mira Duma, Rudolph Valentino ja Inez de la [...]

  2. Niinhän se menee, että jokaiselle omat suosikit muodostuu.

    AS:n kenkiin päätyminen on monien osien summa, joista ensimmäinen on toki se, että lestit ja muotokieli miellyttävät esteettisesti itseäni paljon. Lisäksi ne istuvat omaan jalkaani täysin ilman ongelmia.

    Toinen seikka, joka puoltaa erityisesti AS:n exclusive sarjan kenkiä on se, että hinta/laatu-suhteeltaan ne ovat ehdottomasti yksi parhaita vaihtoehtoja, mitä tällä hetkellä markkinoilla on tarjolla.

    Kolmas erittäin tärkeä syy on se, että itselleni merkkaa todella paljon myös henkilöt tuotteiden ja brändien takana ja tottakai myös merkin historia. Tapasin Chayn, joka siis tällä hetkellä toimii AS:n tuotepäällikkönä ensimmäisen kerran noin 2 vuotta sitten. Palvelu on aina ollut moitteetonta, tuon jälkeen on tullut mm. käytyä Rushdenissa AS:n tehtaalla, järkkäiltyä trunk-show meininkejä Helsingissä ja voi sanoa, että Chay on ehdottomasti yksi mukavimmista ihmisistä joiden kanssa on saanut ystävystyä tässä blogin kirjoittamisen kautta. Jos tarvitsen jotain, mitä muualta en löytäisi, niin sitten käännyn AS:n puoleen.

    -A-

  3. Hienoa, seuraan varmasti.

    Itselläni on myös tietyt suosikkimerkit ja niihin syynsä, joten kuinka sinä olet päätynyt nimenomaan Alfred Sargentin suosijaksi kenkien osalta?

  4. Kiitos Matti kommenteista.

    Vastauksena kysymykseen, yhtä on tietysti aina vaikea valita, kun yhdellä vaatekappaleella on vähän vaikea pärjätä, mutta mutta…

    Kyllä valinta varmaan kohdistuisi noihin yläpuolella kuvissakin näkyviin Alfred Sargentin (Miller) balmoral-saappaisiin. Ne oli omat ensimmäiset mto-kengät ja edelleen niistä saa erittäin hyvät fiilikset.

    Jos saisin valita toisen, niin se olisi sitten tuo myös kuvista näkyvä Drake’sin “unicorn” taskuliina. Se on saatu omalta puolisolta lahjaksi,joten siinä on myös muuta arvoa, mutta ennen kaikkea se on nätein taskuliina mitä on tullut nähtyä. Toivottavasti Drake’s tuo vielä tuon designin takaisin.

    Näin :)

    Solmioiden osalta keep an eye on the blog, lähiaikoina pitäis olla tulossa esittelyjä ja kuvia muutamastakin uudesta, niin solmiosta kuin valmistajasta.

    -Atte-

  5. Haluaisitko Atte kertoa vielä, jos tätä luet, mikä on ehdottomasti se yksittäinen vaatekappale, josta et haluaisi luopua.

    Yleisenä kommenttina Aten pukeutumisesta on todettava, että erityisesti solmiot ovat olleet aina erittäin maukkaita.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>








Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Translate Keikari