Don Lehtinen: Suomalaisten miestenmuotijuttujen mieskuva

1

July 16, 2017 by Ville Raivio

Mukavia uutisia suomalaisten miesten pukeutusmiskultuurista kiinnostuneille: journalisti Don Lehtinen on opinnäytetyössään tutkinut, miten meillä kirjoitetaan mieskuvasta. Haastattelin häntä aiheesta ja opin seuraavaa.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Vr: Miksi tämä aihe?

Don: Opinnäytetyötä pohdiskellessani oli alusta asti selvää, että halusin kirjoittaa jotain miesten muotiin liittyvää. Ensiksi tarkoitus oli kirjoittaa muotijournalismin ja vaatekauppojen sisäänostajien suhteesta, mutta homma kaatui muutaman koehaastattelun jälkeen, sillä suhdetta ei näyttänyt olevan. Juttelin aiheen kaatumisesta opinnäytetyön ohjaajan kanssa ja muutaman mutkan kautta keskustelu päätyi mainoksiin ja niissä oleviin sukupuolistereotypioihin. Tajusin, että myös miesten muotiin liittyviä juttuja voisi analysoida samalla tavalla.

Lähdin kotiin tutustumaan aiheeseen ja löysin miestutkimuksen. Aihe sytytti, sillä en ole koskaan kokenut olevani kovin maskuliininen tai maskuliinisista asioista innostuva ja miestutkimus toi aivan uutta näkökulmaa myös itsetutkiskeluun. Muotiharrastuksen ja journalismin yhdistäminen tähän ei ollut kovin hankalaa. Opinnäytetyön aihe syntyi siis kolmen eri mielenkiinnon kohteen yhdistämisen seurauksena

VR: Miksi juuri hegemoninen maskuliinisuus?

Don: Vaikka miestutkimuksen kenttä ei olekaan erityisen laaja, oli silti mahdollista tutkia muotijuttuja monelta eri kantilta. Hegemonisen maskuliinisuuden teorian vertaaminen muotijuttujen mieskuvaan tuntui kuitenkin nopeasti selviöltä, sillä teoria puhutteli minua henkilökohtaisella tasolla ja se tuntui sopivan mainiosti aiheeseen, jota tutkin. Opinnäytetyön runko ja metodi on rakennettu pitkälti tämän käsitteen varaan, mikä osoittautui onneksi hyväksi valinnaksi.

 

VR: Millä perustein valitsit tutkittavat lehdet (Gloria, Helsingin Sanomat, Image, Kuukausiliite, Optio)

Don: Valitsin lehdet pitkälti siitä syystä, että ne ovat valtakunnallisia ja vaikuttavia lehtiä, joilla on paljon lukijoita ja ne ovat siksi merkittäviä tekijöitä muotia kuluttavan miehen maskuliinisuuden rakentamisessa. Kriteerinä oli totta kai se, että lehdissä kirjoitetaan miesten muodista säännöllisesti. Opinnäytetyön yksi tavoite oli myös luoda metodi, jolla samanlaisen analyysin pystyy tekemään mistä tahansa miesten muodista kirjoittavasta julkaisusta, vaikka blogista tai Instagram-tilistä. Mielenkiintoista olisi myös tehdä samanlainen analyysi samoista lehdistä esimerkiksi kymmenen vuotta vanhoilla lehdillä.

Opinnäytetyön sivuilta 15–17 voi lukea tarkempia perusteluita.

 

VR: Miksi meidän tulisi välittää siitä, millaista mieskuvaa suomalaiset lehdet ylläpitävät?

Don: Minulle on tärkeää, että ihminen saa olla sellainen kuin on. Mitä enemmän toistetaan jäykkiä stereotypioita, sitä vaikeampaa on haluta olla erilainen. Tämä ei koske pelkästään lehtiä tai tiedotusvälineitä vaan kaikkea viestintää. Itsekin möläytän silloin tällöin ulos stereotypioita miehistä, mikä tietysti rakentaa maailmaa ympärilläni tiettyyn suuntaan. Onneksi (ainakin omassa punaviherkuplassani) tuntuu nyt siltä, että kauppalehtioptiomaiset metsurimiesstereotypiat alkavat olla historiaa. Toisaalta stereotypioita kuulee välillä myös ihmisiltä, joiden ei ikinä ajattelisi ajattelevan niin. Silloin tällöin olen yrittänyt puuttua tähän esimerkiksi huutamalla kovaan ääneen jotain seksismistä.

 

VR: Miten tiivistät opinnäytetyön löydökset lukijalle, joka haluaa tietää vain nämä seikat?

Don: Pelkkien löydösten luetteleminen ei hirveästi avaa tutkimusta, sillä koko opinnäytetyön mielenkiintoisinta antia ovat tapausesimerkit ja niiden antamat opetukset siitä, mikä on hegemonisen maskuliinista ja mikä ei. Ehkä mielenkiintoisin tulos oli, että lähes kaikissa jutuissa oli jotain, mikä tukee hegemonisen maskuliinisuuden ihanteita ja näin ylläpitää hegemonista mieskuvaa. Tämä tarkoittaa, että miehistä on hyvin vaikea puhua tukeutumatta stereotypioihin. Toisaalta se kertoo myös toimittajien maailmankuvasta ja pahimmassa tapauksessa laiskuudesta.

 

Toinen tärkeä tulos oli, että lehdissä on selviä eroja. Option jutut olivat keskimäärin selvästi eniten hegemonisen maskuliinisuuden ihanteita tukevia, Helsingin Sanomat puolestaan vältti tätä parhaiten. Image ei ollut läheskään niin edistyksellinen kuin ennakoin.

 

Muotia seuraavia lukijoita kiinnostanee myös, että tutkimuksen mukaan todella monessa miesten muotiin liittyvässä lehtijutussa väitetään suorasti tai epäsuorasti, että miehet tai osa miehistä ei ole kiinnostunut muodista ja pukeutumisesta. Harvassa ovat ne aihepiirit, joista kirjoitettaessa kyseenalaistetaan koko aihepiirin perusta. Miesten muoti on kuitenkin sellainen.

 

VR: Mikä on tutkimuksesi perusteella pielessä suomalaisessa miesten journalismissa?

Don: Tämä on täysin kiinni lukijan omasta maailmankuvasta. Omasta mielestäni miesten muodista pitäisi ensinnäkin kirjoittaa paljon enemmän, jotta se tulisi tunnetummaksi ja uskottavammaksi aihepiiriksi. Toiseksi toivoisin, että supermaskuliinisia miehiä käytettäisiin jutuissa vähemmän sekä malleina että haastateltavina. Katumuoti ja tavallisten ihmisten tyyli on paljon helpommin lähestyttävää, omaperäisempää, monipuolisempaa, informatiivisempaa ja kiinnostavampaa. Kuten kaiken muunkin journalismin, miesten muodin pitäisi perustua vielä paljon useammin siihen, mitä tavallinen ihminen kokee ja näkee omassa elämänpiirissään. Tavallisista ihmisistä kertominen tuottaa myös tavallisia, realistisia mieskuvia.

 

VR: Millä keinoilla journalistit voisivat epäkohtiaan parantaa?

Don: Analysoimieni juttujen kirjoittajat ovat pääosin todella kokeneita, joten minun ei kannata heitä ruveta neuvomaan. Toivon, että jos joku heistä eksyy lukemaan opinnäytetyöni, saa se hänet pohtimaan myös omaa kirjoittamistaan. Edelliseen kysymykseen viitaten toivoisin kuitenkin, että nykyistä useampi toimittaja jalkautuisi kadulle kyselemään ihan keneltä tahansa, mitä vaatteet hänelle merkitsevät.

 

VR: Miksi Keikarin lukijan kannattaisi lukaista myös opinnäytetyösi?

Don: Opinnäytetyö on paitsi oma hengentuotteeni ja rakas digitaalinen lapseni, myös mielenkiintoinen ja silmiä avaava katsaus miesten muotiin ja siitä viestimiseen. Opinnäytetöissä näkee usein kammottavaa kieltä ja vähän sinne päin tehtyä tutkimustyötä, mutta minä panostin aiheeseen aidosti ja intohimolla. Yritin myös kirjoittaa koko jutun mahdollisimman helppolukuiseksi, joten tekstiä pitäisi pystyä lukemaan kuin aikakauslehden artikkelia.

Don Lehtinen: Suomalaisten miestenmuotijuttujen mieskuva


1 comment »

  1. Uuno says:

    Hauskaa luettavaa. Sitä tosin en ymmärrä, miksi opinnäytetyön mukaan lehti tekee virheen, jos ei mainitse miesten pukeutumista käsittelevässä jutussa homoutta tai biseksuaalisuutta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *









Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.