Vahakangastakki (engl. wax cotton jacket) on minkä tahansa mallinen päällystakki, jonka langat tai pinta on vahattu. Vaha voi siis olla joko kudotun kankaan pinnalla tai sitten jo langoissa ennen kankaan kutomista. Vahaaminen on merenkävijöiden keksintö, sillä historian saatossa he huomasivat kosteiden purjeiden toimivan tehokkaammin. Kosteus kuitenkin teki kankaasta hyvin painavan ja hidasti alusta, joten purjeiden tehostaminen oli paikallaan. Kalaöljyt ja eläinrasvat toimivat mainiosti vuosisatojen ajan, sillä ne pitivät purjeet kuivempina sateella, eikä tuuli puhaltanut vahatun kankaan läpi. Vaha ei myöskään ollut niin raskas kerros, että se olisi suurtakaan alusta pahasti hidastanut. Käsitellystä purjekankaasta leikattiin myös pressuja ja suojavaatteita, joille sade ei mahtanut mitään.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Vahalla käsiteltyjen kankaiden seuraava askel otettiin 1800-luvun puolivälin Britanniassa, kun pellavaöljyä käytettiin pitkäkuituisen puuvillan käsittelyyn. Tällaiset purjeet olivat kuitenkin jäykkiä kylmässä, joten parempi keino oli vain ajan kysymys. 1920-luvulla ratkaisu syntyi parafiinistä, jota saadaan maaöljyn tislauksesta. Sillä käsitelty kangas viimeisteltiin vielä ammoniakilla ja kuparinikkelillä, joiden seurauksena on liki vedenpitävää, hyvin hengittävää kangasta kaikkeen käyttöön. Ensimmäiset värit olivat musta ja oliivinvihreä. Purjeet, maaseutuvaatteet ja asusteet olivat ensimmäisiä käyttökohteita, joita seurasivat ratsastusvaatteet ja moottoripyörien ajoasut. Britannian armeija myös suojasi sotilaansa sateelta ja lialta vahakangastakeilla Toisessa maailmansodassa.

Käytön ja ajan hampaan myötä vahapinta hankautuu pois, mutta vahakangastakkinsa voi käsitellä uudella kerroksella milloin vain. Harmillisesti uudet tai juuri käsitellyt takit tuoksuvat vähintään erikoiselta ja päästävät vahaa muihin vaatteisiin ja huonekaluihin. Takki on tahmaisen sekä öljyisen näköinen, ja sellaisena turhan suuri kontrasti ohuille ja hienoille vaatekankaille, joten puvun kanssa se ei ole parhaimmillaan. Vapaa-ajalla se kuitenkin palvelee omistajaansa joka säässä vuoden ympäri ja kestää helposti useamman vuosikymmenen. Vaha-addiktien silmissä kaikkein vanhimmat, paikatut ja haalistuneet takit ovat kauneimpia, sillä ne kertovat säästeliäisyydestä sekä laadun varjelusta. Vahattu puuvilla itsessään ei ole mikään lämmin materiaali, joten vahakangastakit leikataan yleensä väljiksi, jotta niiden alle mahtuu useampi lämmin kerros. Samoja kankaita käytetään myös päähineissä, housuissa sekä metsästysvaatteissa, jotka kaikki nauravat vastoin sateen ja lumen oikkuja. Tunnetuin vahamestari on Barbour, joka käyttää vahattuja kankaitaan kymmenissä takkimalleissa miehille ja naisille. Vahvempaa ja varmempaa jokasään takkia ei ole vielä keksitty.