Työpaikkapukeutumisesta
7January 10, 2009 by Ville Raivio
Joillain aloilla tarkka asu kuuluu vahvasti osaksi toimenkuvaa. Asianajajat, hautausalan toimijat, papit, kansanedustajat, talouspamput ja lääkärit ovat työntekijöitä, joilta odotetaan sosiaalisen roolinsa mukaista ulkoista kuvaa. Ei käy väittäminen, että lääkärin osaaminen riippuisi täysin valkoisesta takista, mutta nahkahousuissa vastaanotolle saapuva lääkäri ei ole omiaan herättämään luottamusta. Myöskään hautaustoimistoon saapuva ei odota näkevänsä minihameita tai shortseja, vaan asianmukaisesti pukeutuneita ja omaisen lähtöön myötätunteisesti suhtautuvia kuoleman ammattilaisia. Ammattilainen ei ole vaatteensa, mutta samaiset vaatteet ovat osa työroolin sosiaalista kuvaa. Kyse on viime kädessä sosiaalisista rooliodotuksista: me odotamme papin näyttävän työssään tietynlaiselta ja suhtaudumme varauksella sellaiseen Jumalan mieheen, joka poikkeaa mielemme kuvasta. Sama toki pätee myös muihin aloihin.
Pukimo Raivion tuotteita
 |  |
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa
Jos työympäristöllä ei ole kirjallista tai sovittua pukeutumisetikettiä, työntekijät voivat katsoa ainoastaan esimiehiltä esimerkkiä. Toisin sanoen johtajilla on myös olemuksen tuomaa valtaa työympäristönsä ylitse, olivat he tietoisia siitä tai ei. Amerikkalainen tyylikirjailija Nicolas Antongiavanni asiantuntevasti opastaa, ettei kovin moni esimies katso hyvällä sitä alaista, joka pukeutuu huolitellummin kuin hän. Sikäläiset vanhan polven talousammattilaiset ovat vahvasti ja melkoisen laajasti yksimielisiä siitä, ettei Wall Streetillä aloittava nuori kloppi saa käyttää olkaimia, vaan hänen tulee ensin ansaita oikeus tähän asusteeseen. Todennäköisesti monen vuoden saavuttamisella firmassa. Tämä on tietysti äärimmäinen esimerkki.
Jos työympäristön esimiehet ovat vähemmän empaattisia tai asemaansa intohimoisesti suhtautuvia miehiä, en suosittele kilpailua heidän kanssaan tyylin saralla. Mikäli he ovat avoimia, myönteisiä ja hieman nukkavieruja tyyliltään, kuka tahansa ylipukeutuu tällaiset pomot helposti. He eivät voi harmistua johtajalta näyttävään alaiseensa. Jatkuvasti esilläoloa tai työnantajan edustajana toimimista vaativa toimenkuva asettaa visuaalisia vaatimuksia. Esimies, joka ei lainkaan vaikuta moiselta, joutuu näkemään enemmän vaivaa näkemystensä puolustamisessa.
Category Ammatin mukainen pukeutuminen | Tags:
Terve!
Puvuntakin rintataskun ainoa funktio on taskuliinan kantaminen. Tottahan tuo liina sopii, koska muu asu on niin synkän värinen – valkoinen liina on puhtauden symboli, samoin kuin liperit. Taitoksella ei niin väliä. Pastoreilla näkee harvoin näitä liinoja, koska niitä näkee harvoin myös muilla. Harvempi jaksaa enää välittää.
Kun pastori on pukeutunut mustaan pukuun, mustaan papinpaitaan, mustat sukat ja kengät, niin kuuluuko pitää taskuliinaa, jos puvuntakissa on rintatasku? Jos niin millaista ja millä taitoksella? Pastoreilla aika harvoin näkee taskuliinoja, joskus kuitenkin.
Ville on onnistuneesti koonnut tärkeimmät työpukeutumisen säännöt laajentaen ajatuksiaan mielestäni hyvin myös arkipukeutumiseen.
En tiedä, kuinka tärkeää on pukeutua sinänsä edustavasti itse työpaikkahaastatteluun (onhan kyse ensivaikutelman antamisesta, mutta tällaisessa tilanteessa on paljon muillakin tekijöillä vaikutusta ja jossain määrin pukeutumisen vaikutus vähenee muiden tekijöiden painoarvon ollessa tärkeitä), mutta työpaikkapukeutuminen sinänsä on äärimmäisen tärkeää ottaen huomioon tietynlaisen roolin organisaatiossa ja tämän roolin “ylläpitämisestä”.
Jälleen kerran onnistunut puheenvuoro, muuta en keksi. :-)
Terveeks, Anon.
Uskoakseni ylipukeutumisen raja on tilanne- ja ympäristökohtainen. Jos vaikkapa saapuu opiskelijabileisiin puvussa ilman, että kutsuja on moista vaatinut, on liian tälläytynyt. Jokainen tilanne erikseen. Mitä varmemmin etiketin tuntee, sitä varmemmin osuu oikeaan.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisen kulttuurin osa-asluetta joka sisältää käsitteen ylipukeutuminen. Toki henkilö voi pukeutua väärin väärään paikkaan mutta en milloinkaan ole työympäristössä nähnyt henkilöä joka olisi ylipukeutunut. Muutama mustaan pukuun pukeutunut sankari on tosin näkynyt mutta he kuuluvatkin luokkaan väärin pukeutuneet.
Missä kohdin raja menee? Oxfordeissa? Taskuliinassa?
Vai onko ylipukeutumisen rajana kenties hyvin istuva räätälöity puku?
Terveeks, Tomi.
Viimeistään kengät ovat se osa pukeutumista, joka erottaa jyvät vaivaisista akanoista. Toivon mukaan oxfordisi ovat asianmukaisessa kiillossa.
Helmenkalastaja todennäköisesti vetosi järkeesi samalla tavoin kuin minä yritän tehdä blogissa. “Täydellisen herrasmiehen” kaltainen ehdottomuuksien latelu ei ole hyvää argumentointia. Sen sijaan mieluummin vetoan lukijan järkeen, ja kerron miksi jokin valinta on parempi kuin toinen, mutta jätän päätöksen hänelle. Oma tyyli etusijalla.
-V.-
Olin kesätöissä isossa Helsinkiläisessä asianajotoimistossa, ja voin sanoa, että pukeutuminen oli hillittyä. Ainoa mistä itse erotin hyvin ja huonosti pukeutuvat asianajajat toisistaan oli kengät.
Tuli tuosta mainitsemastasi Helmenkalastajasta mieleen; olin viime syksynä kaupassa ja hän oli siellä myyjänä (ilmeisesti joku Turon kiertävä myyntimies), sen verran supliikkimies oli, että sai myytyä minulle paljon tavaraa, tosin hyvän näköistä ja asiallista tavaraa :D