Materiaali on tärkeä osa puvun ulkonäköä ja mukavuutta. Myyjä on kaiketi todennut asiakkaalle kankaan olevan Super 100 -villaa eli “sen täytyy siis olla kunnon kamaa.” Ihan mukavaa, mutta super-skaala on vain yksi keino kankaiden luokituksessa. Huippuvalmistajan super 100 voi olla paljon laadukkaampaa kuin kehnon valmistajan super 150 -kangas. Super-luokituksessa korkeampi luku kielii kuitenkin vain yksittäisen villakuidun ympärysmitasta. Mitä korkeampi luku on, sitä hienompaa ja ohuempaa villa on. Kaikki lähtee liikkeelle lampaista, sillä jalostuksen ansiosta tietyt rodut kasvattavat hienompaa villaa. Korkealaatuisinta villaa tuottavat lampaat löytyvät Australiasta, Tasmaniasta, Uudesta-Seelannista ja Italiasta. Näissä maissa villabisnekseen suhtaudutaan vakavasti ja kunnianhimolla. Keritty villa käydään lävitse ja luokitellaan kuidun paksuuteen perustuen. Mikroskoopin alla villan hienous mitataan mikrometreinä laajalti hyväksyttyjen standardien mukaan. Mikroniskaala taas kääntyy numerosarjoiksi, jotka isketään kaupoissa myytävien pukujen vuoreen. Minkä tahansa raakavillan, jonka mitataan olevan hienompaa kuin 18.5 mikronia, sanotaan olevan vähintään 100-luokkaista.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Skaala kuitenkin jatkuu aina super 200 -villaan asti, joka onkin harvinaista materiaa. Mitä enemmän villassa on superia, sitä pienempi sen paksuus mikrometreissä on. Suuri super-luku tuo kuitenkin mukanaan suuria ongelmia: hienoimmat pukukankaat rypistyvät ja repeilevät helpommin kuin tuhdimmat. Niitä on myöskin vaikeampi korjata. Oma vaikutuksensa on myös lämpötilojen vaihtelulla sekä käyttäjän kehon lämmönsäätelyllä. Jos löytää kaupasta super 100 -kankaisen puvun todella halvalla, eikä kyseessä ole alennusmyynti, on syytä huolestua. Diili on yleensä liian hyvä ollakseen tosi. Alihankkijoiden ja paikallisten ostajien käyttäminen on suurten ketjujen tapa vierittää syy alemmille tasoille. Pääkonttorin väki nostaa näin mukavat bonukset ja pyöritellä peukkuja jos ongelmia ilmenee. Mielestäni super 150 -tasoinen kangas on ohuin, josta kannattaa maksaa vaatekaupassa. Tätä hienompi materia lähentelee jo taideteosta, joka ei kestä jokapäiväisen käytön tuomaa rasitusta. Silti joissakin super-kankaissa on vastaavasti enemmän kuituja eli ne on kudottu tiiviisti, tai sitten kangas on tehty 2- tai 3-säikeisestä langasta, jolloin se on painoaan vahvempaa. Valitettavasti tätä ei voi silmin erottaa, joten varminta vain on välttää suurista supereista maksamista ellei vaatteen mukana tule lappua, jossa kankaan hienoudet kerrotaan tarkoin.

Ylimmässä takissa on Redan super 100 -kangasta; keskimmäisessä roskakangasta, josta puolet on polyesteriä; alimmassa on Italian ja kenties koko maailman laadukkaimman valmistajan, Loro Pianan, super 110 -kangasta. Pianassa on 10 superia enemmän kuin Redassa, mutta kankaat painivat aivan eri sarjoissa. Piana-takin koskettaminen lähentelee pornografista kokemusta.