Sateenvarjo

3

March 15, 2015 by Ville Raivio

Jokainen tuntee sateenvarjon hyödyt ja haitat, mutta harvempi on tutustunut asusteen historiaan. Englanninkielinen nimi umbrella on johdettu latinasta: umbella (varjon muotoinen kukka) tai umbra (varjossa) ovat todennäköisimmät lähteet. Mesopotamian kulttuurin kaupungeista Niniven liki 2000-vuotisissa veistoksissa aurinkovarjo on yleinen kuva-aihe, ja reliefien perusteella asuste oli varattu vain kuninkaan käyttöön – toki palvelijan kannattelemana. Kaukaisessa Egyptissä sekä Persiassa varjo oli yleinen ylhäisön hyötyesine, kun taas antiikin Kreikassa aurinkovarjo, skiadeion, oli suotuisa asuste vain naisten käytössä. Vitivalkoisia varjoja käytettiin myös uskonnollisissa seremonioissa. Kreikan vaikutuksesta aurinkovarjo siirtyi etruskien sadesuojakäyttöön ja heiltä edelleen Roomaan, jossa monimutkaisesti koristeltu umbraculum oli sekä naisten että hienostelevien miesten suojana. Sade ei ollut suinkaan poikkeava ilmiö roomalaisille, mutta umbraculumeja ei auringon ohella käytetty sateelta suojautumiseen, todennäköisesti asusteiden koristeellisuuden vuoksi.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Sateenvarjo_Keikarissa

Keskiajan kirjallisuudessa viittaukset sateenvarjoihin ovat niin harvinaisia, ettei asuste ilmeisesti ollut kuin satunnaisesti käytössä. Vasta vuonna 1708 kirjattiin sanakirjamerkintä sateenvarjosta, kun Kersey’s Dictionary määritteli sen ”varjoksi, jota naiset yleisesti käyttävät sateensuojana”. Vaikka mielikuva sateenvarjosta erityisesti englantilaisena esineenä on vahva, varjo ei kuitenkaan ollut yleisesti käytössä saarivaltiossa. Tästä puhuu omaa kieltään kenraali James Wolfen merkintä Pariisista vuodelta 1752. Siinä hän kummastelee paikallisten tapaa käyttää varjoa sateen ja auringon suojana. Vuonna 1850 julkaistun Notes and Queries: Umbrellas -teoksen mukaan Magdalen Hospitalin perustaja Jonas Hanway oli ensimmäinen vakituisesti sateenvarjoa käyttänyt englantilaismies. Hanway ryhtyi käyttämään varjoa 1750-luvulla ja kesti vuosia avointa pilkkaa kaduilla kulkiessaan. Yleinen ivahuuto oli ”Ranskalainen, ranskalainen! Mikset kutsu valjakkoa?!” Erityisesti hevoskuskit olivat sateenvarjoa vastaan, sillä sen pelättiin vievän heiltä elannon, kun sateen vuoksi ei tarvinnutkaan valjakkoa.

Sateenvarjo_Keikarissa2

Hiljalleen ajat sekä tavat muuttuivat, ja englantilaiset tottuivat enimmäkseen kätevään sateenvarjoon. Suosiota kuitenkin hidasti ajan jäykkä sosiaalinen rakenne, sillä sateenvarjo myös kertoi ettei sen käyttäjällä ollut varaa kulkea edes vuokravaunuissa. Moderni varjo kehittyi hiljakseen. Ensin Kiinassa keksittiin vahata ja vahvistaa aurinkovarjoja, sitten silkkipäällysteiset varjot öljyttiin ja lopulta materiaalit kevenivät yhä. Melkoinen jytkähdys seurasi vuonna 1852, kun Fox Umbrellas -yhtiön varjomestari Samuel Fox kehitti yleiseen käyttöön tulleen paragon-mallisen teräsrungon. Keppi oli herrasmiehen asuste aina ensimmäiseen maailmansotaan asti, jonka jälkeen hyvin kapea ja tiukasti rullattu pitkä sateenvarjo otti sen paikan. Yksityisautoilun yleistyessä miehet eivät enää jääneet säiden armoille, vaan kulkivat vaatteet kuivina paikasta toiseen.

Sateenvarjo_Keikarissa3

Edes keksinnöt eivät pelastaneet sateenvarjoa.1940-luvulla syntyivät nailonkuomut, 1950-luvulla itsestään auki taittuva mekanismi, 1960-luvulla pienet taiteltavat mallit. Samalla usein unohtuvan ja epäkäytännöllisen pitkän sateenvarjon kantaminen kävi rasitteeksi. Nykyisin sen on korvannut auto tai taittuva lyhyt sateenvarjo. Tässä mallissa vain ei ole samaa hienoa muotoa, eikä sen ympärysmitta ole yhtä suojaava kuin pitkän. Hyvin suunnitellun sateenvarjon alle mahtuu mies ja puoliso, jotka molemmat pysyvät sateelta suojassa tyylillä. Puinen varsi ja kahva ovat hienoja yksityiskohtia, jotka piristävät ankeaa sadepäivää.

Sateenvarjo_Keikarissa4

Jos kelpo varjo kiinnostaa, varma ja ajaton valinta on täysmusta varjo, jonka hienovaraiset koristeet ovat erikoisesta puusta valmistettu kahva ja varsi. Vapaa-ajalla värikäs tai kuvioitu varjo toimii paremmin kuin juhlava musta. Jos varjo on aina tiellä, se on kätevä säilyttää joko salkun kahvojen välissä tai päällystakin sisälle ommellun kiinnikkeen suojassa. Toinen vaihtoehto on hankkia marketin parin euron varjo, jonka saa nakata roskiin ja korvata uudella jokaisen tuulisen päivän jälkeen. Vuosien kuluessa näihin kertakäyttöisiin varjoihin on uponnut liki sama summa kuin jos olisi kerralla varjostanut itsensä kuntoon. Jos oma varjo tuppaa aina unohtumaan, pieni GPS-paikannin kahvaan asennettuna on hyvä lisä. Menneen ajan muoto ja tämän ajan materiaalit ovat voittamaton synteesi.

Sateenvarjo_Keikarissa5


3 comments »

  1. Brooks Brother says:

    Upea kahva. Excellent choice, sir!

  2. Ville Raivio says:

    Kiitos lisäyksestä! Verkon wanhain tavaroiden kauppoja selaamalla huomaan, että naisten varjot ovat aiemmin olleet erityisen koristeltuja. Varjo oli turhan kauan pelkkä koristeellinen asuste, kun sillä olisi voinut suojautuakin.

  3. Oscari says:

    Ehkä liian englantilaispainotteinen, joskin hyvä blogikirjoitus. Ranskassa käsite parapluie esiintyy ensimmäisen kerran Petit Robert-sanakirjan mukaan vuonna 1622. Ehkäpä tämän tähden parapluie on käytössä melko useissa eri kielissä. Ja siksi brititkin moittivat sen miehistä käyttöä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *









Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.