RSS Feed

Paljakka Handmade

2

January 28, 2015 by Ville Raivio

Paljakka Handmade on harvinaisen käsityön asialla. Ennen teollisen kengänvalmistuksen aikaa miltei jokaisessa Suomen kylässä oli paikallinen jalkinemestari (eng. cordwainer). Hän loi nahkajalkineita tilauksesta, kun taas suutari vain korjaa niitä. Ajan ruraalisen hengen mukaisesti suurin osa miesten jalkojen pukimista oli nauhattomia saappaita, joiden pitkä varsi suojasi jalkaa sekä housuja ratsailla, mutta toimi hyvin myös ratsutta.

Paljakka_Handmade_Keikarissa

Lisäksi peltotöissä kunnon varresta oli hyötyä suojana, kun taas haitarin lailla aaltoilevat jatsarit toivat erilaista näköä pitkävartiseen. Ammoin Suomessa oli koko määrä kenkätehtaita, jotka pukivat pohjoisen maan, mutta nämäkin on kuopattu niin sanotun edistyksen tieltä. Niitä ennen miltei katosivat jalkinemestarit, jotka valmistivat tilausjalkineita. Samoin kävi Paljakalle, jonka vuonna 1850 perusti Karl Gustaf Adamsson Paljacka.

Paljakka_Handmade_Keikarissa2

Tänä päivänä Paljakan on elvyttänyt ja sen jalkineita valmistaa Jussi Paljakka, 41, Tuusulan Vanhassakylässä. Hän aurasi aiemmin itselleen uraa markkinoinnissa kansallisessa lentoyhtiössämme. Hän kertoo jalkineisiin tarttumisesta: “Kenkien tekemiseen siirtyminen ei ollut mikään itsestäänselvyys, varsinkin kun jatkuvasti kuulee valituksia siitä, ettei Suomessa kannata valmistaa mitään (etenkään kenkiä). Kai minulle on johonkin DNA:n mukaan kehittynyt jokin ‘suutarigeeni’, sillä rakastuin kenkien tekemiseen täysin tiedostamatta sukuni pitkiä kengäntekoperinteitä. Vasta vähän myöhemmin tajusin, että olen osa pidempää jatkumoa.”

Paljakka_Handmade_Keikarissa3

Syrjärautoja sekä muita kuumatyökaluja

Vaikka Paljakan jalkineet olivat isoisän, hänen isänsä ja vielä hänen isänsä ammatti, Jussi kääri hihansa niiden parissa vasta aikuisella iällä. Isältään hän on saanut lähinnä suvussa kulkeneita käytännön neuvoja, pääasiassa hyviä sellaisia, sillä isoisä on jo siirtynyt taivaan suuren kenkämestarin alaiseksi. Kun kysyn, miten tehdaskenkä sitten eroaa tilausjalkineesta, hän vastaa: “En halua millään lailla moittia valmiskenkiä, parhaat niistä ovat ihan hyvälaatuisia. Merkittävin ero on mielestäni mittojen mukaan tekeminen.

Paljakka_Handmade_Keikarissa4

Naskaleita

Ihminen, jolle ei ole tehty hänen jalkojensa mukaisia kenkiä, ei tiedä, mistä on jäänyt paitsi. Oikein tehty tilauskenkä eroaa vielä merkittävästi pelkästään mittojen mukaan ‘tuunatuista’ kengistä. Tilausparissa ei lestiin tehdä vain levityksiä tai valita leveämpää kokoa, jotta kengän saisi laitettua jalkaan. Kun lesti tehdään asiakkaan jalan mukaiseksi, haetaan kantapään muoto ja päkiän paikka yms. täysin kohdilleen, jolloin kenkä oikein ‘imeytyy’ jalkaan. Jos kenkä tehdään ilman sovituskenkää, saadaan kyllä tehtyä kenkä, johon jalan saa sopimaan, mutta harvemmin täysin sopivaa kenkää. Toinen seikka on tietysti yksilöllisyys: teetettäessä ns. bespoke-kengät, saadaan varmasti täysin uniikit kengät omien toivomusten mukaisesti.

Paljakka_Handmade_Keikarissa5

Puunauloja 30-luvulta

Kolmas seikka on mielestäni käsityön kauneus. On joskus vaikeaa selittää järkisyin, miksi esimerkiksi kengän pohja kannattaa ommella käsin, kun kone tekisi sen 100 kertaa nopeammin. En tiedä, joutuuko vaikka viulisti vertaamaan tekemistään tietokoneella tehtyyn musiikkiin tai kuvanveistäjä kilpailemaan 3D-tulostimen kanssa. Käsintehdyissä kengissä on käden virtuoositeettiä, omistaja voi miettiä miten primitiivisillä käsityövälineillä saadaan nahasta tehtyä kaunis kenkä. Neljäntenä erona on tietysti rakenne. Goodyear Welt ei ole sama kuin reunoskenkä. Reunoskengässä reunoshihna ommellaan pinkopohjaan (jalan alle jäävä paksu nahkapala) syvin pistoin, jolloin se on kiinni nahan vahvassa keskiosassa. GW-kengässä koneella ommeltu hihna kiinnitetään joko pinkopohjan heikosta pinnasta käännettyihin siivekkeisiin tai sitten vain pohjaan liimattuun ‘ritsiin,’ joka on kangaspala.”

Paljakka_Handmade_Keikarissa6

Käsin taottu harppi vuodelta 1850

Vaikka toinen tie olisi nopeampi ja taloudellisempi, Paljakka valmistaa tilaukset pitkän kaavan mukaan. Jahka jalat on mitattu ja mallinnettu, jalan mukaan tehdyn lestin päälle pingotaan eli venytetään märästä parkkinahasta tehty sovitustossu. Vasta tästä tossusta voi melko tarkasti todentaa lestin lopulliset muodot. Sen jälkeen luodaan vielä sovituskengät. Ne ovat oikeat liimarakenteiset kengät, jotka jäävät asiakkaalle vaikka kakkoskengiksi, joista todetaan kengän kaavojen sopivuus ja kenkien käytännössä toimiminen. Vasta näiden vaiheiden jälkeen alkaa lopullisten jalkineiden työstö. Jos asiakas palaa uutta paria varten, myöhempien kenkien kohdalla ei luonnollisesti tarvita sovitusvaiheita.

Tämä kaikki vaikuttaa jo paperilla kovin työläältä ja Suomessa käsityö on hintavaa. Esimerkiksi Ruotsin puolella toimivat tilauskenkien valmistajat veloittavat noin 3000 euroa ensimmäisestä parista. Kun kysyn Paljakan hitatasosta, mestari kertoo: “Olen tietoinen, että hintani ovat huomattavasti halvemmat kuin perinteisesti on totuttu. Lähtiessäni tekemään kenkiä ammatikseni tein linjauksen, että mitoitan mieluummin hintani kysynnän mukaan kuin lähden hinnottelulla vähentämään kysyntää. Toisin sanoen teen mielummin saman tulon saadakseni enemmän kenkiä kuin pyörittelen osan ajastani vain peukaloita. Tällä hetkellä ensimmäinen kenkäpari kaikkineen lähtee 1500 eurosta ja seuraavat kenkäparit 800 eurosta.”

Paljakan kenkien ulkopohjat, pinkopohjat, kantakapit ja kärkikovikkeet valmistaa maineikas saksalainen Joh. Rendenbach tammiparkitusta nahasta. Päällisnahkat paja ostaa yleensä eurooppalaisten parkitsemoiden valikoimasta. Valtaosa niistä on vasikannahkoja, joskin viime aikoina jotkut asiakkaat ovat mieltyneet esimerkiksi vesipuhvelin nahkaan. Varsinaisen päätöksen materiaalista ja väristä tekee asiakas. Vuori on yleensä kilipukkia tai ohutta, pehmeää vasikkaa. Reunos ommellaan kiinni pinkopohjaan pellavalangoista tehdyllä pikilangalla. Jos asiakas haluaa vaalean ompeleen, niin vahalangalla.

Kysyn vielä vierailun lopuksi, miten Paljakka eroaa muista eurooppalaisista valmistajista, ja miksi Keikarin lukijan kannattaisi matkustaa Tuusulaan asti. Jussi Paljakka kertoo: “En tunne kaikkia pohjoismaisia kengäntekijöitä, joten en voi tehdä vertailua kovinkaan kattavasti. Luulen, että yksi erityispiirre on se, että en halua kovinkaan paljon ‘tehostaa’ kengäntekoprosessiani. Voi ehkä kuulostaa omituiselta, mutta pidän tiettyjä perinteisiä toimintatapoja itseisarvona, joita en halua muuttaa. Käsintehdyn kengän tekeminen on minulle tietynlainen rituaali, joka tuottaa suurta mielihyvää.

Paljakka_Handmade_Keikarissa7

Koron yläosan viimeistelyrauta

Tämä ei tietysti tarkoita sitä, ettenkö voisi joskus tehdä vaikka koneommeltujakin kenkiä, mutta niitä ei pidä sekoittaa koskaan keskenään. En myöskään ole halunnut sijoittaa verstastani esim. Helsingin keskustaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kun voin kuukaudessa tehdä vain muutaman paria kenkiä, tulisi liiketilan vuokrasta yms. kohtuuttomasti lisäkustannuksia yhtä kenkäparia kohden.

Uskon, että aika monella on haaveena saada aidot bespoke-kengät, mutta esteenä on ollut joko korkea hinta tai se, ettei Suomessa ole ollut tekijöitä moniin vuosiin. Bespoke-kengän suunnittelu vaatii asiakkaaltakin paljon, kun yhdessä mietimme kengän jokaisen yksityiskohdan.”

http://paljakkahandmade.fi


2 comments »

  1. Oscari says:

    Kiitos hienosta blgikirjoituksesta. Kaveri ansaitsee kaiken kunnioituksen, hän on todella mestari!

  2. Aino Autio says:

    Hienon käsityöammatin olet löytänyt, nostan hattua!Kaikkea hyvää elämääsi!(Huomasin Ninan facebookin kautta)Mulla kaikki kunnossa…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *







Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari