Kirja klassisesta miesten tyylistä
9February 21, 2009 by Ville Raivio
Olen päättänyt kirjoittaa kattavan teoksen klassisesta miesten tyylistä. Sen tulisi käsitellä klassisen asun olennaiset osat, tyyli-ikonit, oikeat yhdistelmät sekä materiaalit, ja tämän lisäksi tarjota suuri määrä valokuvia. Sen tulisi olla niin taiton kuin ulkoasunkin puolesta esteettinen kokemus, ja kirjalliselta tyyliltään formaalin ja rennon välillä hienovarasesti tasapainoileva. Ennen kaikkea sen tulisi edustaa maskuliinista, heteroseksuaalista ja samaistuttavaa kuvaa modernista länsimaisesta miehestä. Tyyliopuksia toki löytyy kymmenittäin, mutta yhtä kaikenkattavaa teosta ei löydy edes suomennettuna saati sitten varta vasten suomalaiselle yleisölle laadittuna. Esimerkiksi Roetzelin “Täydellinen herrasmies” on paras tähän asti lukemistani teoksista, mutta siitäkin löytyy puutteita rajatun sisältönsä vuoksi. Oman tietovarantoni olen koonnut lukuisesta lähteestä niin kirjallisessa kuin virtuaalisessakin muodossa. Tavoitteenani olisi vähintään 500-sivuinen magnum opus, jonka hankittuaan ei tarvitsisi mitään muuta teosta. Projekti ei suinkaan ole vielä työn alla, mutta uskon moiselle kirjalle löytyvän sekä kysyntää että tarvetta. Kaikki hyvä aikanaan. Into- ja kunnianhimo auttanevat kovasti.
Pukimo Raivion tuotteita
 |  |
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa
Category Tyylikirjallisuus | Tags:
Päiviä taas, Anon.
Tottahan Lontoossa voi käyttää myös ruskeita jalkineita. Se ei kuitenkaan käy laatuun, mikäli mies on asemassa joka vaatii konservatiivista pukeutumista. Konservatiiviset pukeutujat, kuten minä, nyrpistävät niille jotka taivuttavat etikettiä liiaksi. Tämä ei kuitenkaan koskaan tule muuttamaan sitä faktaa, että tyylit muuttuvat. Ongelma on lähinnä nyrpistelijöiden oma.
En pidä väitteestäsi “vain nousukkaat ja poroporvarit asettuvat valmiiseen muottiin.” Tapaamani nousukkaat sekä poroporvarit haluavat kaikin tavoin erottautua klassisesta kuvasta, olla mahdollisimman muodinmukaisia ja pukeutua rahaan.
Koska haluan edistää klassisen konservatiivista tyyliä, – en suinkaan pukupelleilyä, keikarointia taikka muotisekoilua – blogin tekstit ovat sen mukaisia. Mikäli asia häiritsee liiaksi, voi Keikarin jättää lukematta.
Sehän niissä tyyliopuksissa vikana onkin: ne eivät kestä aikaa.
Edelleen on vallassa mm. näkemys siitä – tietenkin vain toisaalla asuvilla – että Lontoossa ei voisi käyttää muita kuin mustia oxfordeja. Mitä potaskaa! Jos näin olisi, miksi valmistajat, myös ne englantilaiset, tarjoavat suuria määriä mitä erilaisimpia värejä kengissään?
Tosiasia on, ja tämän voi jokainen itse todeta, että edes Lontoossa ei vallitse mitään tiukkoja asuvaatimuksia. Ja ne joilla on varaa ja makua eivät ole hitusenkaan vertaa kiinnostuneita vuosikymmeniä vanhoista säännöistä ja ihanteista. Päinvastoin: tuntemani britit yrittävät kaikin keinoin välttää koulu- ja virkapukumaisuutta käyttämällä mm. erikoisia väri- ja vaateyhdistelmiä.
Vain nousukkaat ja poroporvarit haluavat asettua valmiiseen muottiin.
Tyylivinkit ovat tosin tervetulleita, mutta vain jos niitä ei esittele ehdottomina. Mikään ei ole tyylissä automaattisesti väärin. Riittävä karisma ja luovuus saattaa aiheuttaa vaikka uuden maailmanlaajuisen trendin – ja sekös vasta dandyä olisikin.
T: Sama anonyymi
Parahin Anon,
ilman muuta kirja tulisi olemaan enemmän asiateos kuin Sillä Silmällä -tyylinen huumoriyritys. Kaiken tekstin mitta on kuitenkin kirjoittajan henkilökohtainen tyyli, toisin sanoen tapa jolla hän yhdistelee sanoja, hänen rekisterinsä, lauseittensa rakenne ja niin edelleen.
Koska Keikari on blogi, sen muoto sallii ja suorastaan vaatii henkilökohtaisia mielipiteitä. Tämä ei tule muuttumaan jatkossakaan. Jokainen lukemani kunnioitettava tyyliopus sisältää runsaasti kirjailijan omia näkemyksiä faktatiedon ohella, enkä aio turvautua kalvinistiseen tietokirjamaisuuteen mikäli projektini löytää kustantajan.
Idea on hyvä, mutta kehotan pysymään enemmän asialinjalla kuin aikaan ja henkilökohtaiseen makuun sidottujen esteettisten näkemysten alueella.
Blogisi lukijana arvostan eniten tietämystäsi historiasta ja terminologiasta, mutta kavahdan liian ehdottomia ja, miten sen nyt sanoisin, poroporvarillisia, nousukasmaisia tyylivinkkejäsi.
Hyvä tyyli, ja etenkin dandyn tyyli, on luovaa ja säännöistä vapaata. Ethän suuntaisi kirjaasi niille, jotka välittävät tyylistä vain sen verran, että ei joudu naurun alaiseksi?
Sillä ne, jotka haluavat oikeasti kehittää hyvää makua, eivät ottaisi esikuvakseen parikymppistä opiskelijanuorukaista. Kiistaton tieto taas ei aiheuta hylkimisreaktiota, oli ne kenen kynästä tahansa.
Loistava idea. Ehkä teos onnistuessaan sysää fleeceen ja polyesteriin kietoutuneen korpikansamme kohti kauniimman elämän polkuja…
Hieno ajatus!
Tuollaiselle olisi kyllä tarvetta allekirjoittaneellakin. Olen turhaan sellaista etsinyt ja heti kun vähänkin kelvollinen opus suomeksi tulee vastaan niin otan niitä kasan myyntiin gentleman.fi – herrasmiehen verkkokauppaamme.
Tsemppiä vaan tuohon projektiin…
Kaiken mitä arska sanoi voin myös minä allekirjoittaa. Todellakin kaipaisin juuri noita tietoja mitä arska tuossa sanoi. Eli tietämystä räätälin työstä, materiaaleista ja muusta sellaisesta. Sama koskee tietysti kenkiä.
Kuulostaa kerrassaan mainiolta. Päätät toki itse, minkälainen kirjastasi tulee, mutta rohkenen ehdottaa seuraavaa: tee siitä “ammatilaisopus” – kirja, josta löytyvät sellaisetkin asiat, joita useimmat eivät edes tahdo tietää kuten puvun kankaan vahvuus grammoina erilaisia käyttöolosuhteita ajatellen, hieman räätälinoppia sillä silmällä tarkasteltuna, että lukija oppii etsimään vaatteiden ompelutekniikasta ym. yksityiskohdista laatutuotteen tunnusmerkit jne. Tee kerta kaikkiaan sellainen jöötti, joka nousee klassikoksi eikä ole koskaan alennusmyynnissä.
Kaikenlaisia tyylikavalkadikirjoja, joissa on kivoja tietolaatikoita tunnelmaan virittävän tekstin ja kuvasälän joukossa, on jo tarpeeksi, vaikka niitä olisi olemassa nolla kappaletta. Tietysti tällaisen järkäleen teko vaatii vuosikymmenen ja jo laajasta tietämyksestäsi huolimatta taatusti huimasti lisää perehtymistä mutta puolinaista ei kannata tehdä; se olisi silkkaa luonnonvarojen haaskausta. Mutta sinullahan intoa riittä tai niin ainakin annoit ymmärtää. Jos opuksesta tulee tämän kaltainen, lupaan ostaa sen – maksoi mitä maksoi.
Arska
Ostaisin.