Kent-hammasharja
12March 9, 2010 by Ville Raivio
Oletushypoteesini oli: Käsintehty hammasharja lienee mukavampi kuin tehdasvalmisteinen massaharja. Tuumailin useamman kerran, olenko lopullisesti menettämässä itseni äärimmäisen eleganssin tavoittelulle, joka tuikitärkeydestään huolimatta ei liene se elämän olennaisin asia. Tästä huolimatta – tai juuri tämän vuoksi – hiljensin pienen äänen, joka kertoi tämänkin summan olevan järkevämmin käytettävissä. Selasin itseni Kentin tarvikkeiden ääreen ja lisäsin ostoskoriin aitoa harjasta olevan hygieniavälineen. Posti toi ajan myötä perille yllättävän lyhyen apuvälineen, jonka harjasosa on paksu ja leveä kuin parhaankin tekohammasharjan.
Ennen kuin siirryin harjaamaan purukalustoa, oli aika pohdiskella. Pidän ajattelusta, jossa jokainen hyödyke pyritään näkemään niin merkitykselliseksi, ettei sitä heitetä pois heppoisin perustein. Tämän doktriinin mukaan hammasharjakaan ei saisi olla vain hammasharja, vaan jotakin hitusen enemmän. Viktoriaaninen aikakausi ja Art Nouveau juolahtavat esimerkeistä ensimmäisinä mieleen: rakastan sitä, kuinka Alphonse Muchan kaltaiset taiteilijat suunnittelivat jopa tulitikkuaskeja. Jokainen hyödyke oli ensin mietitty tarkoituksensa mukaiseksi ja tämän jälkeen pyritty luomaan siitä esteettinen. Tulitikkuaski tarjosi hellan lämpöä tai savukehetken, mutta se ei suinkaan ollut vain pahviaski, joka sisälsi tulitikkuja. Siihen oli suunnattu paljon, paljon enemmän ajatusta.
Kentin hupaisa hammasharja sekä lämmittää mieltäni, että tuntuu suussa täysin toiselta kuin mikään aikaisempi harja. Aitoa harjasta oleva harjasosa on ikenille ja hampaille miellyttävämpi kuin liukuhihnavalmisteinen hammasharjake, joihin olisi sääli palata. Tämä ei todennäköisesti ole hyvä asia, sillä Kent veloittaa harjoistaan 15 puntaa kappaleelta. Harmillista.
Category Laatuhygienia | Tags:
Iltaa, Freddy.
Partaveitsiajosta on keskusteltu laajasti Keikarin foorumin puolella, pyydän sinua siirtämään katseesi sinne:
http://www.keikari.com/foorumi
Gadget-friikkinä olen snobbaillut uusimmilla sähköhammasharjoilla, mutta tyyliä niissä toki ei ole , jollei ranne- ja lihasvoiman säästö sitä tuo. Pitääpä kokeilla.
Olen viimeiset 12 vuotta ajanut partani ns. märkäajona eli partahöylällä tykötarpeineen tai tarkoitukseen sopivalla sähkökoneella esimerkiksi retkeillessä. Märkäajona ilman lämmintä vettä nimittäin on hankalaa etenkin välineiden puhdistamisen kannalta.
Toivottavasti Keikari kirjoittaisi aiheesta oikein erikseen, olisi useita vinkkejä ja ajatuksia jaettavaksi.
Tuotakoon tässä esille, että D.R. Harrisin hammasharjojen varsi on luuta – ja hinta Kentiä edullisempi, 13.95 gbp.
Iltaa, signor.
Varsi on muovia.
En löytänyt Kentin web-sivuilta tietoa varren materiaalista, lukuunottamatta huomautusta “Traditionally these toothbrushes were made from whale bone”. Valaanluuta tuskin säädösten vuoksi nykyään käytetään, mutta ollaanko Kentillä siirrytty toisiin luulähteisiin vai muoviin?
Päiviä, Arska.
Harja on luonnollisesti kuvattu ennen käyttöä. Lyhyt varsi vaatii totuttelua, mutta olen antanut ergonomian anteeksi Kentille sillä harjasosa on taivaallinen. En kuitenkaan suosittele tilaamista, sillä harja voi aiheuttaa melko hintavaksi muodostuvan addiktion.
Päiviä, Tweedster.
Hammaslääkärit suosittelevat vaihtamaan harjaa noin kahden kuukauden välein. Pähkäilin vain itsekseni, antaisiko harjan desinfiointi lisäikää.
Toivottavasti et pahastu kommentistani, Ville, mutta hammashygieniassa on se erityinen vaikeus, että hammasharja kerää melko paljon bakteereja, minkä vuoksi se on tärkeää uusia riittävän usein. Surullista kyllä, hammasharja ei näyttäisi olevan niitä käyttöesineitä, joissa pitkä käyttöikä antaa mahdollisuuden nauttia hankinnasta pitkään, vaikka laatu takaisikin normaalia parempaa kestävyyttä. Tämä sanottakoon vain vain siitä syystä, etten toivoisi kenellekään muulle samanlaista fogey-henkistä reikäistä ja huonokuntoista hammaskalustoa kuin itselläni kaikeksi epäonneksi on.
Oletko kuvannut tuon harjan ennen vai jälkeen käytön? Varren ergonomia ei näytä vakuuttavalta. Itse käytän sähköhammasharjaa mutta taidan silti tilata tuollaisen.
Iltaa, Dandylion ja henkkaa.
Partasudit, partaveitset ja partahöylät ovat mennyttä elämää. Kaikkia olen kokeillut, mutta harvinaisen jäykkä partakarva talttuu vain koneitse — ja silloinkin vastakarvaan.
Äärimmäistä eleganssia tavoitellessasi suosittelen lämpimästi myös siirtymään perinteikkään parranajon pariin. Itse olen nyt noin kuukauden ajanut vanhalla Gilletellä jonka löysin kirpputorilta ja mukavuus on huipussaan. Lisäksi joka aamuinen partavaahdon tekeminen kulhossa ja sen levittäminen mäyränkarvaisella partasudilla on eleganssia äärimillään.
Ihailtavaa toimintaa. Mutta eihän tämä edes ole kovin kaukana mäyränkarvaisista partasudeista ym., joten ihan perusteltua tämä on.