Helsinki – valon kaupunki
1October 14, 2009 by Ville Raivio
Vuonna 1865 syntynyt Into K. Inha oli Suomen ensimmäinen tunnustettu valokuvataiteilija. 1900-luvun alkupuolella hän suuntasi apparaattinsa kohden Helsingin tavanomaisia maisemia: Eiran kaupunkihuviloita, Kallion työläiskortteleita, Kauppatorin kuhinaa ja tasaisesti kulkevaa katukuvaa. Noin sadan vuoden ajan Inhan miltei 200-lukuinen alkuperäisnegatiivien kokoelma oli legendan mukaan hautautunut WSOY:n arkistoihin, mutta tämän vuoden puolella usean toimijan yhteistyö on saattanut kadonneen Helsingin takaisin nähtäville.
Suomen valokuvataiteen museon erikoistutkija Jukka Kukkonen, WSOY:n kuvatoimittaja Riitta Toiviainen ja kirjailija Kjell Westö antavat oman kirjallisen panoksensa teoksen luonteeseen, mutta pääosassa ovat ihastuttavan tarkat valokuvat sekä niiden välittämä Helsingin henki. Suosittelen kirjaa varauksetta jokaiselle nojatuoliunelmoijalle, flanöörille, Helsinki-intoilijalle sekä valokuvaustaiteen ystävälle.
Pikaiset suosittelut kahdelta toiselta taholta:
“”Inhan kirja ottaa sujuvasti paikkansa [Signe] Branderin vierestä. WSOY:n arkistolöytö on merkittävä siksikin, että valtaosa Inhan kuvista on pysynyt hengissä vedoksina, ei negatiiveina.”
-Ursula Ryynänen, Hämeen Sanomat
”Tämä teos näyttää nykylukijalle ‘kirkastetun’ Helsingin, jossa yhä olemassa olevatkin monumentaalirakennukset esimerkiksi Kauppatorin ja Senaatintorin ympäristössä näyttäytyvät terävinä kauniissa valossa ja ilman liikennemerkkien, liikennevalojen – ja ennen muuta autojen synnyttämää visuaalista hälyä. Maisemissa on kyllä ihmisiä, raitiovaunuja ja hevosajoneuvoja, ja juuri ihmishahmot antavat kuville mittasuhteet ja heidän asunsa luovat ajankuvaa. (…) Kartat ja kadunnimiluettelo täydentävät tätä hienoa teosta, jossa on silmäniloa pitkäksi aikaa.”
-Kristina Carlson, Suomen Kuvalehti
Category Tyylikirjallisuus | Tags:
Heips!
Inha oli kyllä päätoiminen toimittaja, kääntäjä ja kirjailija. Valokuvaus ei ilmeisestikään ollut hänelle merkittävä tulolähde. Hauska tarina muuten toi hautautuminen, ei ne kovin hautautuneita olleet silloin 2000-luvun vaihteessa kun niitä selailin, vaan kyllä arkiston hoitaja hyvin tarkkaan tiesi mistä ko. negat löytyvät.