Haastattelussa: Alan Flusser
4October 16, 2011 by Ville Raivio
Suureksi onnekseni vaivainen suomalaisen tyylijournalistin sähköviesti tavoitti New Yorkissa itsensä Alan Flusserin, joka käytti vartin päivästään vastaamalla perinteiseen kysymyssarjaani. Siispä seuraavassa tyylivelhon mietteitä tyylistä, vaatekaapin kokoamisesta sekä kertomus Wall Street -elokuvan puvustamisesta.
Flusser on ammatiltaan muurari, eikä hän ole koskaan saanut räätälin oppia. Tämä ammattipolku ei kuitenkaan hänelle riittänyt, joten tie vei hänet Pennsylvanian yliopistoon, FIT:n luokse tekstiilikursseille sekä Parsonsiin kuvitusoppiin. Hän on miellyttävästi naimisissa, kahden tyttären isä ja onnekseen hän kertoo heidän kaikkien arvostavan pukeutumista ja isän kiinnostusta tähän alaan. “Käsitykseni tyylistä kehittyi ennen kuin verkkosivustoja oli olemassa, joten olen pitkäaikainen tämän alan opiskelija ja, luulisin, nykyisin auktoriteetti miesten tyylin saralla. Olen kirjoittanut viisi kirjaa tästä aiheesta. Suunnittelen valtaosan vaatteistani itse ja sekoitan niitä joidenkin second hand-, designer- ja vintage-vaatteiden kanssa hyvin eklektisellä, improvisoivalla tavalla. Muutoin täydennän kokonaisuutta joillain muille elementeillä, kuten Polon, Puman, Niken, Belgian Shoesin, Gucci-loufereiden tai Western-vaatteiden avulla.”
Päätavoitteekseen kirjoissaan Flusser mainitsee tiedottamisen, opettamisen, sivistämisen ja harvinaisen maskuliinisen pukeutumismuodon demystifioinnin. “Dressing the Man [jota ei ole vieläkään suomennettu] on selvästi tärkein teokseni. Tyyli ei ole harrasteeni, vaan pikemminkin elämäntapa. Sen ohella harrastan tennistä, kirjoittamista, urheiluautoja, sisutussuunnittelua sekä lasten kasvattamista, jotka kaikki eivät oikeastaan edes ole harrastuksia. Suunnittelin Michael Douglasin vaatteet siten, että ne heijastaisivat sitä imagoa, jonka elokuvan suunnittelijat halusivat hänelle. Tänä aikana minä kyllä suunnittelin vastaavia vaatteita [räätäliliikkeeni] AFC:n Wall Street -asiakkaille, eivätkä Gekkon vaatteet eronneet mitenkään omista tai asiakkaitteni vaatteista 80-luvulla. Gekkon asu herätti huomiota vain, sillä tällainen yläluokan pukeutuminen ei ollut laajalti saatavilla suuremmalle, muotia seuraavalle yleisölle.”
“Lukijoillesi suosittelen vanhoja Apparel Arts -lehtiä, The Rake – ja Adam-lehtiä, Esquiren 50-lukua edeltävien numeroiden lukemista, Dressing the Man -teoksen neljää ensimmäistä lukua, vanhojen Hollywood-elokuvien vuokraamista tai työskentelemistä Ralph Laurenille. Vaikka tämä tuskin on lopullinen lista, sen tulisi tarjota sopiva lähtökohta.”
Kuva: (C) Noah Addis
Category Arbiter elegantiarum, Kohtaamisia | Tags:
vocatus, “Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin kirjoitan.”
Huh, mikä ilmestys. Tulee mieleen että onkohan tuo jonkinlainen protesti. Kuvan perusteella on vaikea pitää minkäänlaisena auktoriteettina. Olisi kiintoisaa kuulla esimerkiksi Hardy Amiesin mielipide Flusserista.
Juuri näin. Valitettavasti tässä taitaa olla tuo “relaxed elegance” kyseessä.
Harmi ettei Alan elä oppiensa mukaisesti, aivan karmea tuo “puku” vai miksikä tuota lötköä lenkkiasua voisi edes kutsuakaan.. Voisi edes kädet ottaa pois takin taskuista, housun taskuissa vielä ymmärtäisin mutta.. eih!