Yksinkertaista: flanellikankaasta valmistettu paita on flanellipaita. Itse kangasta on kudottu Britanniassa jo neljän vuosisadan ajan, ja aluksi se oli kodintekstiilien sekä alusvaatteiden materiaali. Kauluspaidoissa sitä käytettiin vasta 1800-luvulla ja tällöinkin vain mahdollisimman epämuodollisissa malleissa, kuten retkeilypaidoissa. Kun vuorikiipeily urheilulajina syntyi 1850-luvulla, flanellipaidoista tuli yleinen osa retkikuntien varustusta. Samoin työpaidoissa karkea, paksu ja lämmin flanellivilla oli arvossaan, sillä se piti työläisen lämpimänä myös kastuessaan. Stereotyyppinen mielikuva tukkijätkästä syntyi aikakaudella, jolloin kookkaat ja värikkäät ruudukot olivat yleisiä kankaita: näin työmies erottui paremmin metsässä, eikä jäänyt yhtä herkästi kaatuvan puun alle.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Patikoijat, kalastajat sekä metsästäjät ovat aina nauttineet flanellin lämmöstä, niitä on myös suosittu osana univormuja sekä urheiluasuja. Yleisiä yksityiskohtia ovat olleet kookkaat rintataskut, joiden säilytystila on yhä avuksi. Flanellipaidan kaulus on aina ollut mahdollisimman pehmeä, sillä solmiottomana sen ei tarvitse edustaa. Jossakin välissä historiaa flanellipaitojen yleisin materiaali vaihtui villasta puuvillaan, kaiketi jälkimmäisen halvemman hinnan vuoksi. Erityisesti kirkkaanpuna-musta buffalo-ruudukko, joka tunnettiin alun perin Rob Roy MacGregor -tartaanina, on flanellipaitojen ikoni.

Flanellipaitaa ei voi mainita ilman mainintaa 1990-luvun amerikkalaisista laulu- ja soitinyhtyeistä, jotka levyttivät grungea. Nirvanan, Sound Gardenin, Alice in Chainsin, Pearl Jamin ja Stone Temple Pilotsin kaltaiset poppoot suosivat värikkäitä, löysiä ja huokeita flanellipaitoja, jotka saivat yhtyeiden suosion myötä uuden nosteen. Ennen grungen aikakautta flanellipaita oli lämmin ja mukava vapaa-ajan tai liikunnan vaate, mutta media muutti pelin. Kun paidoista tuli niin sanotusti muodikkaita, suunnittelijat loivat niistä myös hyvin kalliita silkki- tai kashmirversioita, joiden idea oli täysin vastakkainen kuin aggressiivisten muusikoiden tai konstailemattomien työläisten.

2000-luvulla paita on muuttunut yhä, sillä jotkin vaatetehtaat ovat ryhtyneet valmistamaan pukupaitoja, joiden kangas vain sattuu olemaan flanellia, kun muut yksityiskohdat ovat edustavia. Näin flanellipaita on kulkenut epämuodollisesta ääripäästä toiseen. Silti tämä paita on niitä harvoja klassikkoja, joissa värikkyys, jopa räikeys, on osa perinnettä ja oletusarvo. Toki loppukevääseen ja kesään se on turhan hiostava, mutta paidan lämpö ja pehmeys ovat yhä jokaisen viimapäivän pelastus.