RSS Feed

Dandyismi Oscar Wilden näytelmissä Lady Windermere’s Fan ja The Importance of Being Earnest

0

November 1, 2018 by Ville Raivio

Dandyismi on paheeni. En osaa selittää, miksi juuri tämä, mutta uskon jokaisella miehellä olevan intohimo tai pari. Tämä on omani ja olen tyytyväinen, kun löysin sen jo herkässä lukioiässä. Koska tämä aihe tuo minulle taatusti monituisia rikkauksia, naisia ja työtarjouksia, päätin myös kirjoittaa siitä humanististen tieteiden kandidaatin tutkielmani englantilaisessa filologiassa. Jotta työ ei täysin katoaisi Helsingin yliopiston arkistoihin, jaan sen Keikarissa. Kukaties jossain päin Suomea on jäljellä pari sielua, jotka ovat mielistyneet historiallisiin dandyihin, ja jotka ammentavat siitä lähteestä, joita nuo ovat olleet.

Tässä kandin työssä analysoin dandyismiä kahdessa Oscar Wilden näytelmässä. Hän olisi voinut luoda hahmoja, joilla ei ole dandyismiin liitettyjä ominaisuuksia, mutta tämän sijasta meillä on kaksi päädandyhahmoa. Tämä työ ensin esittelee dandyismin käsitteen, sitten kertoo George Bryan “Beau” Brummellin tarinan, sillä hän on toiminut arkkityyppinä tosielämän ja fiktion dandyille. Samalla essee analysoi, mikä funktio dandyismillä on näytelmien päähenkilöille sekä näytelmille. Edellisen näytelmän dandyhahmo on Lordi Darlington, jälkimmäisen Algernon Moncrieff.

Tutkielman teoreettinen tausta on tutkimuksissa, jotka käsittelevät dandyismia tai ismin merkitystä Wilden töissä. Aineisto koostuu elämäkerroista, akateemisista esseistä, tietokirjasta, pro gradu -työstä ja väitöskirjasta. Tärkeimmät lähdeteokset ovat Alfred L. Recoulley III:n Oscar Wilde, the Dandy-Artist: A Study of Dandyism in the Life and Works of Oscar Wilde, With Particular Attention Given to the Intellectual Bases of Wilde’s Dandyism, Ellen Moersin The Dandy: Brummell to Beerbohm, Stephen Callowayn Wilde and the Dandyism of the Senses sekä William Jessen The Life of George Brummell, ESQ., Commonly Called Beau Brummell.

Tutkimusmenetelmänä on teoriakirjallisuuden lukeminen, tulkitseminen ja soveltaminen oman argumentin muodostamiseksi.

Analyysissa lordi Darlington sekä Algernon Moncrieff täyttävät viihdyttävän ja analyyttisen hahmon roolin, mutta heissä on myös eroja. Darlington on esimerkiksi tietoinen pinnallisuudestaan, Moncrieff ei vaikuta huomaavan piirrettä itsessään. Darlington on valmis hylkäämään asemansa ja statuksensa saadakseen rakastamansa naisen, kun taas Moncrieff on valmis hylkäämään etunimensä. Darlington rakastuu persoonaan, Moncrieff rakastuu ulkonäköön.

Tutkielman loppupäätelmänä on, että Oscar Wilde valitsi dandyismin näytelmiinsä osana taiteilijan imagoaan. Hänen teoksensa kertovat yläluokan elämästä ja piikittelevät sitä. Tyylikkyyden ja tahdikkuuden verhon takaa hahmot pystyvät esittämään sosiaalista kritiikkiä, jota myös Wilde esitti viktoriaanisen aikakauden brittiläistä kulttuuria kohtaan. Dandyhahmot, kuten Wilde, tekevät tämän niin hurmaavasti, että näytelmien toiset hahmot eivät loukkaannu. Kärjistäen Wilden dandyt ovat kuin keskiajan hovinarrit, joiden suusta totuus kuullaan, siitä huvitutaan, mutta mikään ei muutu. Omnia mutantur, nihil interit!

Kandidaatin työtäni voi tarkastella seuraavan linkin takaa:

Dandyism in Oscar Wilde’s Plays Lady Windermere’s Fan and The Importance of Being Earnest

 


0 comments »

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.


"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Translate Keikari

Aiheet

Arkisto