Brioni on kuulu roomalainen yritys, josta on muodostunut jonkinlainen synonyymi rakenteelliselle italialaiselle räätälityölle. Vaikka kyseessä on kookas tehdas, jossa on satoja työntekijöitä ja liukuhihnan kaltainen prosessi, valtaosa valmistuksesta on käsityötä. Näin asiakkaalle taataan tietty viimeistely ja laatu, jota ylläpidetään vuodesta toiseen. Yrityksen alkuvoima on pääosin Pennen kaupungista, joka sijaitsee Abruzzon alueella.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Jostakin maagisesta syystä tuossa kaupungissa asui suuri määrä räätäleitä ja ompelijoita jo 1940-luvulla, jolloin yrityksen rekrytointi kävi kuumana. Brioni perusti tehtaansa Penneen vuonna 1959 ja sai suuren maineen valmispuvuilla, jotka tehtiin yhtä huolellisesti kuin räätälipuvut. Niiden leikkaus ja yksityiskohdat päätettiin valmiiksi, mutta asut muokattiin paremmin istuviksi kaupassa. Näin asiakkaan ei tarvinnut odottaa viikkoja tai kuukausia saadakseen oikein hienon puvun, ja hintakin oli sopivampi.

Tehtaan irtotakin ja puvun sisällä on vahvempi hartiarakenne ja rintaliina, jotka erottavat Brionin useimmista italialaisista. Luonnollisesti maan kuuma ilmasto puhuu kevyen, viileämmän rakenteen puolesta, mutta Rooman-tekijä pitää kiinni tyylistään. Tässä toki auttaa valmistajan oma räätälikoulu, Scuola di Alta Sartoria, jota se on pyörittänyt vuodesta 1985 alkaen. Kun nuori tekee alusta alkaen tyylillä, jota tehdas seuraa, jälki menee selkäytimeen.

Brioni käyttää huomattavan paljon rahaa kankaisiin, tukimateriaaleihin ja muihin viimeistelyihin, jotka muokkaavat pukua. Kankaat leikataan käsin, jotta kuvioiden kohdistaminen onnistuu tehokkaammin, ja puvun valmistukseen käytetään päälle 20 työtuntia. Brionia saa myös Suomesta, mutta puvun hinta on 3500 eurosta ylöspäin. Tahdoin siis selvittää, millaisen takin tuolla summalla oikein saa, joten revin auki yhden, ja laadun merkkien analysoimisessa avusti suomalainen räätäli.

Brionin tehdas tarjoaa yli 50 erilaista irtoliinaa, joka on takin rinnan alle jäävä tukimateriaali. Se tuo vaatteeseen tietyn muodon ja säilyttää sen, sillä pelkkä vaatekangas ei mukaudu yhtä hyvin rintakehän muotoon. Brionin hartiarakenne on omaleimainen, sillä siinä on enemmän toppausta ja suorakulmaisempi muoto kuin Italiassa yleensä. Tehdas käyttää luonnonmateriaaleja kankaiden ohella myös tukimateriaaleissa, jotkin vuorikankaat ja vetoketjujen reunat ovat tekokuitua.

Takin sisältää löytyy huomattavan suuri saumavara, joka on sauman vierelle jätettyä ylimääräistä kangasta. Sen avulla takkia voi leventää enemmän kuin tavanomaisesti, jos omistaja lihoo elintasonsa ansiosta. Saumavara auttaa kummasti myös valmistakin muokkaamisessa, jos asiakkaalla on vaikkapa tavallista paksummat reidet. Takin napinlävet ovat erittäin tiuhat ja suorat, myös takaapäin, ja harva valmistaja yltää yhtä siistiin jälkeen kerta toisen jälkeen. Koristeompeleet esimerkiksi taskuläpissä ja rintataskun reunoissa ovat myös suorat ja tiheät, mikä ei ole helppo homma käsin ommellessa.

Takin hartia on hitusen käyrä ja S-kirjaimen muotoinen, kun sitä tarkastelee ylhäältä päin. Näin se seuraa kehon luontaista muotoa paremmin. Kauluskäänteen reunassa on puuvillainen tukikangas, sillä se ei kutistu käytössä ja näin muoto säilyy paremmin. Takin irtoliina tuntuu tukevalta ja se on koneellisesti ommeltu, kuten on valmisvaatteissa tapana. Myös hihansuiden alla on tukikangas. Kauluksen alushuopa ja vastaavat pienet osaset on ommeltu käsin. Läppätaskujen yllä oleva kantti on erittäin suora ja siisti. Kun hartian avaa, vanutoppaus on peräti 2 cm paksu ja tällaisena vahva. Toki takki yllään ei näytä Frankensteinin luomukselta vaan vaate on vain väkevä.

Takki tuntuu kevyeltä, se taipuu liikkeessä helposti, kädentie on korkealle leikattu. Irtoliinassa on useita kerroksia, mutta takki ei näytä rinnasta topatulta. Vaikka leikkaukset länsimaissa vaihtelivat koko 1900-luvun, Brionin perustyyli säilyi: vahva hartia, pelkistetty ilme, mitoitus ei liian leveä tai hoikka. Toisin sanoen tehdas pysyy keskitiellä, koska se on koko lailla ajan hammasta parhaiten kestävä. Ainoa takista löytynyt yllätys oli taskun tuenta, joka jää piiloon kankaan ja taskun alle. Se on liimattu, vaikka valmistaja sanoo välttävänsä muuta kuin luonnonmateriaalia. Kokonaisuutena Brioni on osa sitä korkeinta laatua, mitä Italiasta saa valmispukujen saralla.

Kyseessä on toki valmisvaate, joten se vaatii jonkinlaista muokkausta istuakseen oikein siististi. Kuitenkin viimeistely on erittäin huolellista, leikkaus omaleimainen. Minä en juuri nauti valmistajan käyttämistä kankaista, sillä ne ovat kovin ohuen oloisia. Siistissä toimistohommassa tällaiset toki eivät saa suuren suurta rasitusta. Jos nauttii brittiläisen tyylin vahvuudesta, mutta haluaa italialaisen viimeistelyn hienoudet, Brioni on vastaus. Valikoiman puolesta tehtaalta saa vähemmän yksilöllisen paketin, ellei sitten teetä omaansa, mutta laadun tasaisuus on varmaa. Pienessä verstaassa yksi ja toinen osanen heittelee useammin.

Takin repimisessä avustanut räätäli lainaa Brionin käsityöläistä, joka oli tehdaskierroksella lausunut koko lailla seuraavasti: “Pitää ymmärtää kauneutta ja historiaa, jotta pystyy tekemään mitään hyvää.” Niin, miksipä ei.