Bernhard Roetzel on saksalainen tyylijournalisti, joka on ansainnut maineensa ennen kaikkea teoksellaan ”Herrasmies: klassisen miesten muodin käsikirja”. Tietokirja ilmestyi alun perin vuonna 1999 saksaksi ja tähän päivään mennessä se on käännetty 18 kielelle. Lukuisista puutteistaan huolimatta ”Herrasmies” on yhä monipuolisin ja hyödyllisin perusteos hänelle, joka on kiinnostunut klassisesta miesten tyylistä. Englanninkielinen laitos uudistettiin ja uudempi painos otettiin vuonna 2009. Valitettavasti tämä versio ei tarjoa suuresti uutta, ja siinä on myös luovuttu lukuisista yksityiskohdista jotka toivat poikkeavaa tenhoa vanhaan painokseen. Näin ollen suosittelen lukijaa poimimaan kirjahyllyynsä mieluummin Herrasmiehen vuodelta 2005. Koska Roetzel on Antongiavannin, Boyerin sekä Flusserin ohella merkittäviä tyylikirjoittajia, hänen haastattelunsa on merkittävä lisä Keikarin tarjontaan.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Roetzel, 45, asuu Berliinissä, tarkemmin Prenzlauer Bergin kaupunginosassa toisen vaimonsa sekä kolmen lapsensa kera. ”He ovat liian nuoria ymmärtääkseen mitä teen työkseni. Poikani pitävät hatuistani sekä päällystakeista, jotka roikkuvat vaatekaapissani ja he kyllä huomaavat mitä päälleni laitan, mutta heillä ei toistaiseksi ole syvempää mielenkiintoa vaatteisiin. Vaimoni on kyllä kiinnostunut vaatteista ja muodista, mutta me tuskin keskustelemme näistä aiheista kotona.”

Roetzel kertoo olevansa ammatiltaan tyylijournalisti, mutta hänellä ei ole ammatillista koulutusta alalle. Hän aloitti uransa copywriter-töillä mainosalalla. Tällöin työnantajan tärkein asiakas oli lääkeyhtiö, ja työtään hän kuvaa mukavaksi vaikkei mielenkiintoa tuotteita kohtaan löytynytkään. Myöhemmin hän loi käsikirjoituksia televisiosarjoihin, mutta vuodesta 1999 lähtien Roetzel on kirjoittanut vain muodista ja tyylistä.

”Olin kiinnostunut vaatteista jo hyvin nuorella iällä, ainakin näin äitini on minulle kertonut. Olemme asuneet Etelä-Afrikassa kun olin nuori, ja minuun tekivät vaikutuksen kouluasut joita näin englantilaisessa koulussa oman Deutsche Schule Pretoriani vieressä. Nuoruudessani opiskelin graafista suunnittelua Hannoverissa ja kävin usein katselemassa paikallisen pienen räätäliliike Krautheimin näyteikkunaa. Halusin erityisesti nähdä puoliksi valmiit vaatekappaleet. Ajattelin kuinka hienoa olisi saada jotain teetettyä itselleni. Olin niin obsessoitunut räätälityöstä, että näin jopa unia räätäliliikkeistä. Unelmani kävi todeksi noin kymmenen vuotta sitten, kun hankin ensimmäisen tilauspukuni Savile Row’lla – tunne oli upea.”

Tietämyksenä vaatteista ja niiden valmistuksesta Mr Roetzel on kerännyt kirjoista sekä lukemattomista keskusteluista käsityöläisten kanssa. Aikanaan hän ei juuri Internetiä tuntenut. Nykyisin hän vierailee verkossa ahkerasti, mutta silti kuuntelee mieluummin työntekijöitä ja katselee työn jälkeä itse. Omaa tyyliää Roetzel kuvailee hyvin englantilaiseksi, mutta viime aikoina se on siirtynyt yhä enemmän ja enemmän manner-Euroopan suuntaan. Hän ei enää pyri kopioimaan englantilaisia; 30- ja 40-luvuista on tullut suuri inspiraation lähde. Hän pitää yksinkertaisuudesta ja käyttää miltei yksinomaan mokkajalkineita niiden helppohoitoisuuden vuoksi.

Roetzelin henkiräätäli on John Coggin Lontoosta, joskin tällä hetkellä hän on hyvin tyytyväinen muuan Kathrin Emmerin palveluksiin. Hän on kovin väsynyt kulkemaan Lontoossa asti sovituksissa, joten tällä hetkellä berliiniläinen Emmer on kelpo ratkaisu. Hänen luokseen voi pyöräillä sovituksia varten. Paitarintamalla Roetzel on suosinut Hilditch&Keyn valmispaitoja sekä Turnbull&Asserin mittatilauspaitoja, mutta nykyisin teettää kaikki paitansa Emanuel Bergin verstaassa Gdanskissa. Church’sin jalkineet olivat Roetzelin ensimmäinen rakkaus reunospohjatuissa jalkineissa, mutta sittemmin hän on siirtynyt Eduard Meierin pareihin. Valtaosan asusteistaan hän on hankkinut Paul Stuartin myymälöistä Atlantin tuolta puolen.

”Kun kirjoitin Gentleman-teosta, en koskaan pyrkinyt vaikuttamaan ihmisiin. En ole saarnamies. Tiedän, että näkemykset tyylistä ja muodista ovat erittäin monisyiset ja kunnioitan toisten makua. Tämän sijaan yritin teoksessa tallentaa osan siitä tietotaidosta, jonka pelkäsin tulevaisuudessa katoavan. Onnekseni lukuisat nuoret mieltyvät yhä klassiseen tyyliin. Kirjan menestys ei ole muuttanut minua yksityiselämässäni, mutta silloin kun minut kutsutaan pitämään puhe klassisesta tyylistä ja huomaan tusinoittain tai jopa sadoittain paikalle saapuneita – kaikki vain teokseni vuoksi – huomaan työni eroavan muiden joukosta. ”

Tyylin, muodin sekä räätäli- ja suutariperinteen lisäksi Roetzelin kiinnostukseen kohteisiin lukeutuvat 1900-luvun historia, politiikka, kitaran soitto sekä amerikkalainen Roots-musiikki.

Viimeisenä palana Bernhard Roetzel jakaa vinkkinsä vasta hiljattain klassisesta tyylistä kiinnostuneelle lukijalle – ja osuu mielestäni kultaisen naulan kantaan. ”Älä ostele liikaa. Laadi suunnitelma siitä, mitä mielestäsi tarvitset nyt ja mitä vasta myöhemmin. Älä joudu halpojen vaatteiden houkutukseen. Pitäydy suunnitelmassasi ja osta ensin vasta ne klassikot, jotka mielestäsi tarvitset. Et suinkaan tarvitse paljoa: jos aloitat yhdellä puvulla, yhdellä tweed-takilla, yhdellä klubitakilla, yhdellä päällystakilla, kahdella kenkäparilla sekä muutamalla paidalla, solmiolla ja neuleella, olet todennäköisesti hyvin pukeutunut useimmissa tilanteissa. Smokki voi odottaa ja samoin kesäpuvut. Osta käytettyjä vaatteita jotta säästät rahaa, mutta myös sen vuoksi jotta tutustuisit menneiden vuosikymmenien kankaisiin.”