Jotkin vaatetuksen jätit pitävät erinomaisuudestaan suurta melua. On aukeamien mainoksia kiiltopaperilehdissä, on yhteistyötä tavaratalojen kanssa, on kutsuvierastilaisuuksia, on punaista mattoa – ja naama punaisena kutsutta jääneitä “vaikuttajia”. Lisäksi löytyy vaatettajia, jopa tuhansia työllistäviä suurtehtaiden omistajia, joilla on toisenlainen strategia. Näiden joukosta löytyy Canali, jota ainakin Suomen mediassa ei tunnu kehuvan kukaan. Minä haluan huikata takarivistä. Seuraavat rivit tosin koskevat räätälöityjä vaatteita, sillä en ole juuri peuhannut tehtaan vapaa-ajan tyylin parissa.

Pukimo Raivion valikoimaa

- Suitsupply, tumma puku, koko 50, kuin uusi
- Gieves & Hawkes, vihreä tweedtakki, koko 50, hoikka
- Woolrich, sininen parkatakki, koko M, villaa
- Ralph Lauren Purple Label, vaalea vakosamettipaita, koko 39

Giacomo ja Giovanni Canalin vuonna 1934 Lombardiassa perustama yritys on säilynyt perheomistuksessa. Olen vuosien aikana myynyt koko joukon Canaleiden valmistamia pukuja sekä takkeja. Samalla olen nähnyt, miten mallit ja leikkaukset vaihtelevat. Laadun puolesta ne ovat yhtä hyvää kauraa kuin kaikenlaiset Zegnat, Cornelianit, Pal Zilerit ja muut saman hintatason tehtaat. Italialaiset kankaat, muita vahvemmat irtoliinat, hyvin aikaa kestävä leikkaus. Kaikki on myös erittäin tasalaatuista. Kun on hipelöinyt yhtä Canalin pukua, seuraava on todennäköisesti yhtä huolella viimeistelty. Ei koskaan liioiteltu tai jotenkin sensuelli. Leikkaus myös istuu siististi usean miehen ylle, mikä ei ole läpihuudettu asia.

2000-luvulla, kun solmiot ja tummat puvut ja suorat housut ovat vähentyneet yhä useammassa toimistossa, myös useampi vaatetehdas on hakenut suuntaansa. Canalin tyyli on säilynyt samanlaisena, eikä sen ole tarvinnut horjahdella trapetsilla. Kun mallisto ei ole mihinkään suuntaan kärkevä, se myös vetoaa useampaan. Yritys on harvoin esillä, kun kaikenlaiset tyylilehdet julkaisevat vuoden yhteenvetoja tai menneitä puheenaiheita. Jos katukyselyssä tiedustelisi, mikä italialainen miesten vaatettaja on tahmeiden tyylin unelmien kohde, Matti tai Maija tuskin vastaisi Canali. Hehkuttamisen sijaan yritys on varma ja arvokas.

Ammattilaisten parissa asia on todennäköisesti toisin. Canalilla on vaatealalla maine hienona mittatikkuna, johon muiden tehtaiden tuotantoa verrataan. Kyseessä ei ole mallistojen tai asujen kopiointi, vaan teknisen taituruuden tavoittelu. Kun laatu säilyy vuodesta toiseen samana kautta mallien, asiakas voi luottaa valmistukseen. Kun leikkaus ei tempoillen muutu tämän tästä, asiakas voi luottaa sen istuvan, jos omat mitat ovat säilyneet. Nykyaikana suuriin otsikoihin voi päästä valmistamalla oikein räikeä tai sitten hitaasti, huolella valmistettu asu taikka jokin pikkutuhma vaate. Sellainen kuitenkin harvoin säilyy tuotannossa vuosien ajan tai säilyttää tasonsa. Canalin kohdalla asia on toisin. Siispä kehuja sille, joka on suotta jäänyt niitä vaille.