Keikari.com

Lounaspuvun lyhyt historia

Lounaspuku (engl. stroller, black lounge) on puolivirallinen miesten päiväasu. Se koostuu yksi- tai kaksirivisestä takista harmaana tai mustana, harmaista juovikkaista sakettihousuista, harmaasta tai hopeisesta solmiosta ja liivistä, jonka väri on harmaa, musta tai beige. Kokonaisuus on liki sama kuin saketilla, jonka mukaan se on syntynyt 1900-luvun alussa. Pitkän hännystakin sijaan lounaspuvun takki on lyhyempi, kaulassa on aina solmio ja paidassa on tavalliset kaulukset. Lounaspuku oli aikoinaan juuri sopiva asu miehelle, joka halusi pukeutua astetta hienommin mutta ei virallisesti sakettiin tai frakkiin.

Lounaspukua käytettiin esimerkiksi laki- ja pankkialalla ennen kuin puku löi itsensä läpi miesten edustavana työasuna ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Suurin suosio lounaspuvulla oli 1920- ja 30-luvuilla, jolloin saketti oli jo katoamassa arkikäytöstä, mutta jolloin pelkkä puku koettiin turhan epämuodolliseksi. Suomessakin lounaspuku on ollut yleisessä käytössä muun Euroopan kanssa. Seuraava lainaus on peräisin Erkki Kivijärven nimimerkillä Bagheera kirjoittamasta teoksesta Luomakunnan herra (1927, Helsinki, Otava): “Lunch-coat: liivi samaa kuin takki (olen nähnyt harmaata paljon), juovikkaat housut, huopahattu, valkoinen paita, kaksinkertainen kaulus, kravatti neulalla.”

Tänä päivänä lounaspuku on miltei kadonnut kaikkialla länsimaissa, mutta sukupuuton syy on epäselvä. Yleensä kaikkein juhlavin asu katoaa, kun miehet joukolla haluavat jotakin rennompaa ja mukavampaa ylleen. Silti frakki, smokki ja saketti ovat yhä käytössä, mutta vähemmän virallinen lounaspuku ei. Brittein saarilla lounaspuku oli satunnainen näky virallisissa pörsseissä yhä 1960-luvulla, ja jotkin päiväsaikaan kokoontuvat vapaamuurarien loosit suosivat lounaspukua yhä tänä päivänä. Kenties viimeinen laajalti nähty lounaspukutilaisuus oli Ronald Reaganin virkaanastujaiset vuonna 1981. Reagan ei halunnut tilaisuudesta jäykkää, mutta ei myöskään kokenut tumman puvun sopivan harvinaiseen seremoniaan, joten lounaspuku oli luonnollinen valinta.

Musta takki, liivi, valkoinen kauluspaita, solmio, mustat kengät ja taskuliina ovat vielä käytössä, eikä kokonaisuudesta puutu kuin sakettihousut. Asu on myös puolivirallinen eli vähemmän jäykkä kuin saketti tai frakki, joten se toimisi hyvin seremoniallisissa ammateissa tai juhlissa ennen kello kuutta. Etikettikirjojen mukaan lounaspuku oli aikoinaan sopiva valinta edustavien ammattien arkiasuksi tai häiden, hautajaisten, kastajaisten, tanssiaisten ja muiden hienojen päivätilaisuuksien viettoon. Myös häävieraat valitsivat usein lounaspuvun, kun sulhon yllä oli hienompi saketti.

Puolivirallisessa häätilaisuudessa sulho pukeutuu tummanharmaaseen takkiin, vaaleanharmaaseen tai beigeen liiviin. Hautajaisissa surija valitsee täysmustan takin ja liivin. Euroopassa ja Kansainyhteisön maissa lounaspuku valittiin virallisissa päivätapahtumissa, joiden kuluessa asu vaihtuu kello 18 jälkeen smokkiin. Stroller-nimike on käytössä Amerikassa, Englannin puolella yleisempi nimi on black lounge. Toinen poikkeus ovat Englannin perinteisessä lainkäyössä barrister-toimessa olevat, jotka pukeutuvat satunnaisesti lounaspukuun. Saksassa asun nimike on Stresemann, kansleri Gustav Stresemannin mukaan, Japanissa puolestaan Director’s suit, termin Inside director mukaisesti. Tänä päivänä lounaspuvun käyttö on liki kadonnut.

Lounaspuvun anatomia

Lounaspuvuntakki on yksi- tai kaksirivinen ja väriltään musta tai tummanharmaa. Takissa on yleensä pysty- tai lovikäänteet. Se näyttää tavalliselta puvuntakilta, mutta takin taskut ovat aina juhlavinta kahden kantin mallia eli niissä ei ole läppää. Takkia käytetään vain osana lounaspukua. Pelkistetyimmässä mallissa ei ole takahalkiota. Takin käänteissä ja napeissa ei ole silkkipäällystä, napit valmistetaan naudansarvesta.

Lounaspuvun housut seuraavat sakettihousujen hienouksia ja sakettinsa housuja voi käyttää vapaasti. Housujen kuvio on juovikas, paksuraitainen, ruudukko tai pieni kukonaskel. Lounaspuku on puolivirallinen, joten housuissa voi olla erottuvampi kuvio kuin muodollisissa ilta-asuissa.

Lounaspuvun paita on yleensä valkoinen pukupaita, jonka kaulus on mahdollisimman jäykkä ja siten edustava. Kalvosimet ovat ranskalaiset, ja ne suljetaan kalvosinnapeilla. Kaulus on samanlainen käännettävä malli kuin pukupaidoissa. Myös vaalea paita, kuten sininen tai kermanvärinen, on mahdollinen. Kaulus ja kalvosimet ovat tällöin valkoiset.

Lounaspuvun liivi on mieluiten kaksirivinen, sillä se on juhlavampi. Liivi on samaa kangasta kuin takki ja väriltään harmaa, musta tai beige. Se valmistetaan villasta ja leikataan käänteillä, joiden muoto on vapaa.
Solmio on harmaa tai hopeinen, mutta hienovarainen kuvio on ollut yleinen. Esimerkiksi macclesfield- ja spitalfields-kuviot ovat juuri sopivia juhlaviin hetkiin. Lounaspuvun taskuliina on valkoinen ja hillitysti taiteltu, mieluiten pellavaa tai puuvillaa.

Jalkineet ovat mustat, pelkistetyt ja vasikannahkaa. Syksyllä ja talvella musta balmoral-varrekas on luontainen valinta. Sukat ovat harmaat, pelkistetyt ja miljoonahousujen kuvioon sopivat. Puoleen sääreen ulottuva pituus takaa karvasäärten pysyvän peitossa. Värillinen sukka erittäin tummassa, miltei mustassa sävyssä tuo asuun vaihtelua.
Päällystakki on pelkistetty ja harmaa taikka musta. Juhlavimmat mallit ovat paras asun täydentäjä. Lounaspuvun luontaisin päähine on homburg tai fedora harmaana taikka mustana. Lounaspuvun käsineet ovat harmaat tai mustat ja nahkaa.

Summa summarum

Kokonaisuutena lounaspuku on siis smokin päiväajan vastine. Lounaspuku on myös oikein sopiva hääasu, mutta nykyisin tietoisuus siitä on liki kadonnut. Tämä on suuri sääli, koska tämä asu on etiketin puolesta yhä sopiva käyttöön esimerkiksi mitalia vastaanottaessa, häissä sekä valtiollisissa ja suurlähetystöllisissä tilaisuuksissa. Mielestäni lounaspuku voisi palata arkikäyttöön niissä ammateissa, joissa muodollisuus ja vakavuus yhdistyvät. Musta puvuntakki ja -liivit, valkoinen kauluspaita, solmio, mustat kengät ja taskuliina ovat jo käytössä, eikä pukeutujan tarvitsisi kuin vaihtaa mustat housunsa raidallisiin sakettihousuihin. Lounaspuku olisi erittäin passeli asu ministerille, korkeimman oikeuden tuomarille, pääministerille sekä presidentille – näin muutama ensin mieleen tuleva mainiten. Valitettavasti tyylin suhteen valta, voima ja kunnia ei ole minun käsissäni.

Kuvissa on Styleforumin jäsen Butlerin 2000-luvun versio perinteisestä lounaspuvusta, L. Fellowsin kuvituksia 30-luvulta, yksi vanha valokuva, Kotilieden artikkeli vuodelta 1938 sekä Tampereen Pukutehtaan katalogin sivu vuodelta 1935. Artikkelissa avusti Flanööri, josta suuri kiitos hänelle.

Siinä missä tumma puku on arkinen näky ja frakki puolestaan äärijuhlallinen, smokki (engl. black tie tai dinner suit, amer. tuxedo) on yhdellä sanalla ilmaistuna cool. Sen tunnetuin kantaja on tietysti oman elämänsä agentti James Bond, joka on jo parinkymmenen filmin ajan kantanut mustaa tai valkoista smokkia, ja muksinut samalla roistoja. Esimerkkikuvassa moderni smokki, jossa on shaalikaulukset poikkeuksellisesti napinreiän kera, ja paidassa irtonapit.

Smokin historian lasketaan alkavan vuodesta 1860, jolloin Savile Row’n räätäliliike Henry Poole loi lyhythelmaisen iltakäyttöön sopivan takin silloiselle Walesin prinssille. Vuonna 1886 smokki kantautui USA:n puolelle, kun New Yorkista kotoisin oleva muuan James Potter vieraili Englannissa prinssin luona. Kuninkaallisen neuvonantajat vinkkasivat Potterin prinssin henkiräätälin luokse smokkia teettämään, ja reissun jälkeen Potter palasi kotiinsa hykerrellen. Hän käytti ensi kerran smokkiaan julkisesti herrainkerho Tuxedo Clubissa, jonka jäsenistö hullaantui vaatekappaleeseen niin kovin, että muut teettivät oitis omat smokkinsa ja siitä tuli klubin epävirallinen tunnusvaate. Tämän vuoksi asu tunnetaan ainoastaan Amerikassa nimellä tuxedo, Englannissa se on yhä dinner suit.

Smokin takki on joko musta tai todella tummansininen ja yksi- tai kaksirivinen. Sininen versio valmistetaan sinisin silkkipäällyksin käänteissä ja napeissa. Hyvin pieni kuvio kankaassa on yksi keino lisätä smokkiinsa hieman pintajännitettä. Yksirivisissä takeissa on yleensä vain yksi nappi miehustassa, kaksirivisissä voi olla kuusikin. Yksirivistä takkia pidetään yleensä auki, jotta cummerbund-nauha näkyy ja olo on viileämpi, kaksirivinen on aina kiinni. Kaksirivinen smokki sai suosiota, kun Alfonso XIII ryhtyi käyttämään sitä 1900-luvun alussa. Napit, käänteet ja housujen lahkeen keskisauma on päällystetty silkillä. Takissa pystykäänteet ovat juhlavin yksityiskohta, shaalikäänteet James Bondin suosikki ja lovikäänteet moderni ratkaisu. Lovea on kuitenkin hyvä välttää, sillä se muistuttaa liiaksi puvuntakkia, mikä taas kumoaa erillisen juhlavaatteen idean. Pelkistetyimmässä takissa ei ole lainkaan takahalkiota.

Iltatilaisuuksissa tulee helposti kovin lämmin, joten smokkikankaat ovat nykyisin ohuita. Vuosikertasmokin hankkiminen on tukalaa, sillä vanhoissa juhla-asuissa on poikkeuksetta paksu ja hiostava villakangas. Valkoista tai kerman väristä smokkitakkia käyttävät yleensä esiintyjät, mutta ulkona, tropiikissa, kesällä tai purjehduksilla se käy myös vieraiden ylle. Oli yllä minkä tahansa värinen takki, housut ovat mustat tai tummansiniset. Takin taskut ovat juhlallisinta kahden kantin mallia eli niissä ei ole läppiä. Omaan käyttöönsä juhlien isännäksi tai klubinsa iltamille voi myös teettää kuvioituja smokkitakkeja, joiden väri ja kangas ovat miltei vapaata riistaa, vaikka tällaiset erikoisuudet saavatkin käyttöä harvoin.
Smokin housut ovat mustat tai tummansiniset. Niissä on sivusauman yllä silkkinen koristenauha, joka on perua univormujen housuista, joissa vahva koristenauha heijastaa sotilaan asemaa tai rykmentin värejä. Upslaakeja ei perinteisesti käytetä, jotta lahje on pelkistetympi. Laskoksia on yleensä yksi kummassakin lahkeessa ja housut on leikattu korkealle vyötäröllä. Smokkihousut pysyvät parhaiten yllä olkaimilla.

Smokkiliivi on tänä päivänä harvemmin nähty yksityiskohta, jolla asuaan voi nostaa virallisemmaksi. Valitettavasti liivejä ei ole yleisesti tarjolla valmissmokkeihin. Jos teettää omansa, siihen on hyvä valita käänteet, joilla se näyttää hienommalta. Käänteissä sekä napeissa on silkkipäällys. Jos liivin selkäosa valmistetaan pelkästä vuorikankaasta, pukineesta tulee viileämpi. Smokin käänteiden muoto on harvoja yksityiskohtia, joissa makuaan voi harjoittaa vapaasti.

Smokkipaita on valkoinen tai kerman värinen, ja siinä on helmiäisnapit sekä ranskalaiset kalvosimet, jotka suljetaan kalvosinnapeilla. Paidan materiaali on yleensä hienoa puuvillaa, ja sen miehustassa on pikeepuuvillavahvike tai pystysuuntaisia koristelaskoksia. Vanhoista rituaaleista nauttiva valitsee irtokauluksisen paitamallin, sillä sen kaulus pysyy paremmin muodossaan. Smokkipaidan kaulus on yleensä taitettava niin kuin suurin osa pukupaidoista. Vanhojen aikojen henkeä voi tavoitella perhoskauluksilla, jotka ovat samat kuin frakkipaidassa. Markkinoilla on myös erityisen hienoja smokkipaitoja, joiden miehustassa ei ole nappeja. Näitä varten tulee hankkia erilliset, koristeelliset smokkipaitanapit kahta tai kolmea napinreikää varten. Hyvin suunnitelluissa smokkipaidoissa on helmassa lätkä, jonka voi kiinnittää housujen sisäpuolelle. Näin paita ei nouse housuista illan aikana.

Smokin taskuliina on yleensä vaalea ja pellavaa tai puuvillaa. Mahdollisimman hillitty taitos, kuten niin sanottu TV-fold, ovat paikallaan juhla-asussa, mutta liinan kankaassa kuviointi on kiinnostava lisä. Värillinen mutta pelkistetty liina on harvoja mahdollisuuksia tumman smokin piristämiseen.

Smokkisolmuke on yleensä mustaa silkkiä ja itse sidottava. Näin solmusta tulee kiinnostava ja persoonallinen, sillä esisidotut solmut ovat hengettömiä. Solmukkeen kärkien muoto on vapaasti valittavissa.

Smokkiolkaimet ovat useimmiten mustat. Värillä ei kuitenkaan ole juuri väliä, sillä asuste jää piiloon takin alle ja sen kanssa voi omaksi iloksi revitellä. On parempi valita olkaimet, joiden päässä on nahkaiset ja housujen nappeihin kiinnittyvät remmit. Puristimilla luodut mallit ovat kurjia, sillä ne runtelevat housujen kankaan ja irtoavat helpommin.

Cummerbund on muunnos ikiaikaisesta intialaisesta vyöliivistä, ja sillä peitetään smokkihousujen vyötärö. Se voi olla värikäs mutta musta on aina varma valinta. Vyöliivi valmistetaan yleensä silkistä ja kiinnitetään siten, että laskokset osoittavat ylöspäin. Laskoksiin on perinteisesti säilötty pääsylippu tai naulakon lappu. Cummerbund peittää vyötärön ja samalla smokkipaidan helman, jolla on ruma tapa nousta ylös housuista illan aikana. Kaksirivisen takin kanssa sitä ei tarvita.

Kalvosinnapit ovat hillityt. Erityisesti kullan ja mustan onyks-kiven yhdistelmä sopii erinomaisesti smokin kanssa, myös jalot kivet ovat vaihtoehto. Jos paidassa on irtonapit, kalvosinnapit hankitaan yleensä samassa setissä yhtäläisen ilmeen vuoksi. Rannekello on parempi jättää kotiin, sillä illan ilossa ja juhlassa kellon vilkuilu on pahe.

Smokkisukat ovat perinteisesti mustat ja ulottuvat puolisääreen. Lisäpituus takaa, ettei hiivan värinen tai ylen karvainen sääri pilkota illan aikana housuista. Sukkien materiaalina on villa, puuvilla tai hienoin silkki, tosin jälkimmäinen on hauras ja vaatii käsinpesun. Värillinen sukka erittäin tummassa, miltei mustassa sävyssä on yksilöllistää asun.

Smokkikengät ovat mustaa kiiltonahkaa tai hyvin huolellisesti lankattua vasikannahkaa. Vasikka on parempi valinta, sillä muovilla pinnoitettu kiiltonahka rypistyy käytössä pysyvästi. Myös nauhattomat, rusetilla somistetut ooppera-avokkaat sopivat asuun. Pelkistetty ja pyöreäkärkinen jalkine on juhlavin. Kotona tai herrainklubilla järjestettävissä smokki-iltamissa taikka juhlien järjestäjän jalassa myös värikkäät samettiavokkaat ovat pirteä mahdollisuus. Perinteinen samettiavokkaan koriste on omistajan kirjaillut nimikirjaimet.

Smokin päällystakki on joko tummansininen, musta tai tummanharmaa ja pelkistetty. Villakankaat sopivat villaisen smokin ylle parhaiten, ja samettikaulukset tuovat niihin hehkua. Chesterfield on smokille luonnollisin pari. Hyvin koristeelliset takit, kuten trenssi tai poolotakki, ovat turhan epämuodollisia juhla-asun ylle.

Smokin käsineet, jos niitä käytetään, ovat nahkaa ja mustat. Päähine joko jätetään pois tai sitten valitaan tumma huopahattu. Fedora tai homburg ovat juhlavia, luontevia valintoja. Smokin kaulaliina on, monista filmipuvustuksista huolimatta, ollut 1900-luvun puolella musta, yleensä silkkiä ja pelkistetty. Jonkinlainen kuviointi piristää kovin synkkää liinaa. Nykyisin valkoista mallia suositaan enemmän.

Kun asu on huolella valittu ja istuvuus varmistettu ennen lähtöä, tämä täydellinen kokonaisuus antaa mielenrauhan, eikä juhlavieraan tarvitse enää tilaisuudessa miettiä onko kaikki kunnossa.

Saketti (engl. morning dress) on virallisin miesten päiväjuhla-asu. Sitä käytetään hienoissa tilaisuuksissa ennen kello kuutta, ja se on perua alun perin hovissa pidetyistä pitkistä silkkitakeista, jotka koristeltiin monimutkaisin kuvioin ja leikattiin edestä avonaiseksi. Niiden pohjalta luotiin vahvempia takkeja maaseudulle, jossa niitä käytettiin ratsastamiseen päivisin, ja tästä asu sai englanninkielisen nimensä. Ranskaksi asun nimi on jaquette, ruotsiksi jackett, ja suomenkielinen nimi on näiden mukainen. Asu syntyi urheiluvaatteeksi 1800-luvun alun Britanniassa ja sivuutti lievetakin herrasmiesten päiväasuna 1880-luvulla. Tämän jälkeen saketti oli laajalti käytössä aina 1920-luvulle asti, jolloin tumma puku syrjäytti sen ja muut hienot päiväasut parissa vuodessa. Pian asua käytettiin enää häissä ja kuninkaallisten kohtaamisissa.

Esimerkkikuvassa on Windsorin herttuan sakettikokonaisuus. Ajat ovat muuttuneet, eikä solmuke enää ole suositeltava valinta saketin kera. Ammoin suosittu ascot on jäänyt kovin harvinaiseksi myös, ja nykyisin solmio on saketin yleisin kaulan somiste. Muita esimerkkejä täydellisestä saketista tarjoavat prinssi Charles, vuoden 1901 tyylipiirros, herrasmies Royal Ascot -hevoskisoista, toinen anonyymi herrasmies ja vielä kerran prinssi Charles.

Missä frakin linjat ovat kulmikkaat ja smokin kovin puvun näköiset, saketti jatkaa pehmeästi kaartuvana aina niskasta polviin asti. Tämän vuoksi saketti on pehmeämpi kokonaisuus kuin monikulmainen serkkunsa, mutta valitettavan harvinainen näky Suomessa. Vuosien saatossa pukeutumiskulttuuri on muuttunut ja seremoniallisuus vähentynyt, joten saketti on enää käytössä vain häissä tai hienoissa päiväjuhlissa. Sen leikkaus on vähemmän vaativa kuin frakin, joten oman sakettinsa voi tuurilla löytää hyvin istuvana valmisversiona. Toinen vaihtoehto on perintö- tai vintage-saketti, jonka saa muokkauksilla istumaan mainiosti.

Saketin anatomia
Sakettitakki on yleensä musta, mutta vaaleanharmaa ja tummanharmaa ovat vähemmän vakavat ja viralliset vaihtoehdot. Takissa on aina pystykäänteet, ja se on useimmiten ohutta villakangasta. Vasemmassa käänteessä on napinreikä, johon voi pujottaa valkoisen kukan suuren päivän kunniaksi. Mikäli valitsee harmaan takin, housut ovat myös harmaata kangasta. Musta takki valmistetaan yleensä ns. miljoonahousujen kaveriksi, ja tässä erikoisessa housukankaassa on musta-harmaat raidat. Takissa on yksi nappi vyötäröllä tai kaksi napinreikää, joihin pujotetaan kalvosinnapin näköinen kiinnike. Hyvin harvoin näkee kahden napin sakettia. Takin hännys yltää polviin asti.

Sakettihousut ovat samaa kangasta kuin takki tai sitten miljoonaraitaiset tai kalanruotokuvioiset. Moniraitaiset housut ovat perua 1830-luvulta, jolloin Brittein saarille rakennettiin rautatieverkosto, joka laittoi maiseman raidoille. Myös paksu kalkkiraita ja pieni ruudukkokuvio ovat mahdollisia sakettihousujen maailmassa, mutta housujen väri on aina mustan, harmaan ja hopean välillä vaihteleva. Juhlahousuissa ei ole upslaakeja, joten näitä ei myöskään sakettihousuissa nähdä. Sakettihousujen vyötärö on korkea, ja se leikataan olkaimien kanssa käytettäväksi. Yksi tai kaksi laskosta takaa mukavamman olon istuessa. Sakettihousujen keskisaumassa ei ole silkkinauhaa kuten smokin ja frakin housuissa.

Sakettipaita on perinteisesti valkoinen ja puuvillasta luotu. Myös hyvin vaaleat värisävyt, esimerkiksi vaaleansininen tai -keltainen, ja hyvin ohuet raidat voivat koristaa kangasta, mutta sakettipaidan kaulus on aina valkoinen. Kalvosimet ovat joskus samaa kangasta kuin miehusta. Paidan kaulusmalli oli aikoinaan perhosmallia ja irrotettava, mutta pukupaidan näköinen, taitettava kaulus on nykyisin suosituin. Valitsi kumman kauluksen tahansa, sen on hyvä olla mahdollisimman jäykkä tai tärkätty, jotta kärjet eivät rypisty tai käänny takin käänteiden alle. Paidan kalvosimet ovat ranskalaiset ja suljetaan kalvosinnapeilla. Kalvosinten on hyvä näkyä sakettitakin hihan alta 1–1½ senttiä, jotta tumma asu näyttää kevyemmältä.

Sakettiliivi on väriltään aina muuta asua vaaleampi, ellei se ole samaa kangasta kuin takki ja housut. Vaaleanharmaa, beige ja kerma ovat yleisimmät irtoliivivärit, mutta kesällä myös muut kirkkaat värit ovat hyvä lisä sakettinsa kirkastamiseen. Liivi on kuvioton sekä yksi- tai kaksirivinen ja sen helma peittää housujen vyötärön. Useimmiten liivissä on käänteet, joiden muoto on vapaa ja hyvä keino mieltymyksensä toteuttamiseen. Pellava on yleisempi kesäaikana, flanellivilla on hyvä muulloin. Liivin selkämys on yleensä vuorikangasta, jotta asu on viileämpi, ja napit hohtavaa helmiäistä tai pelkistettyä naudansarvea. Hienoimmissa liiveissä on silkkinen koristereunus, joka koristaa pukineen saumoja.

Plastron on saketin vuosisatainen kaulan koriste, mutta solmio on syrjäyttänyt sen suosiossa. Molemmissa silkki on hienoin materiaali, ja usein plastron tai solmio koristetaan vielä solmiopinnillä. Harmaa, musta, valkoinen ja hopea ovat perinteiset värit, mutta asusteessa voi olla hyvin hienovarainen kuviokin, mutta myös värikkäät, miedosti kuvioidut solmiot käyvät saketin seuraan hyvin. Musta on hautajaisväri, sarjakuvakuosit sopivat paremmin karkeloihin.

Saketin taskuliina on yleensä hillitty ja valkoinen ja taitettu suoraan linjaan. Pieni kuvio liinassa on pukeutujan piristys, pellava on materiaaleista hienoin. Värillinen mutta pelkistetty liina on harvoja keinoja piristää sakettia.
Sakettia täydentävät kalvosinnapit ovat kultaa, hopeaa tai helmiäistä. Korukivet ovat perinteisesti ilta-asujen koristeita, joten saketin kohdalla vähemmän on enemmän.

Olkaimet ovat harmaat tai mustat, mutta tämä alusvaate ei muille näy, joten sen kuvioinnilla voi huvittaa itseään. Nappeihin kiinnittyvät mallit ovat parempia, sillä puristimet repivät kangasta.

Sakettijalkineet ovat mustaa nahkaa, eivät peilikiillotetut tai kiiltonahkaiset kuten iltajalkineet. Pelkistetty oxford-malli sopii parhaiten juhla-asun kanssa. Syksyllä ja talvella myös balmoral-varrekas on hyvä valinta. Sakettisukat ovat harmaat tai hopeiset, mieluiten kuvioidut. Päiväjuhlasukkien ei tarvitse olla vakavia niin kuin iltajuhlissa, joten kuviointi voi olla erottuva.

Saketin päällystakki on mieluiten harmaa tai musta, kuten juhla-asukin, ja mahdollisimman pelkistetty. Chesterfield on paras asun täydentäjä. Sakettipäähineeksi, jos sellaisen haluaa, on syytä valita silinteri joko mustasta silkistä tai harmaasta huovasta. Saketin kaulaliina on valkoista silkkiä, jossa voi olla hienovarainen kuviointi. Saketin käsineet ovat nahkaa ja joko harmaat tai samaa väriä kuin sakettiliivi.