1. Luottohankkijat 2018

    8

    August 31, 2018 by Ville Raivio

    Viitisen vuotta sitten listasin joukon valmistajia, joiden tykötarpeisiin luotin. Tänään sain kyselyn, onko listaan tullut vuosien varrella muutoksia, joten nyt on hyvä palata aiheeseen.

    Niin kuin aiemmin, tälläkin kerralla listasta on kaiketi eniten hyötyä lukijalle, jota vaatteet ja tyyli kiinnostavat, mutta niistä lukeminen ei juurikaan. Kun haussa on laadukasta vaatetta, valmistajien vertaileminen on hyödyllistä. Se vie kuitenkin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, joten projekti ei ole mielekäs tavanomaiselle pukeutujalle. Keikari täyttää 21.9.2018 kymmenen vuotta, joten uskallan sanoa olevani tavanomaista paremmin selvillä valmistajista, joilta saa oikein laadukkaita vaatteita.

    Alla uusi Raivion lista. Nimet eivät ole laatu-, hinta- tai mieltymysjärjestyksessä, mutta niitä on useampi, jotta lukijalla olisi suurempi valinnanvara. Vertailemalla valmistajien mallistoja lukija löytää omaa silmää miellyttävän tehokkaammin. Harmillisesti valtaosa listan nimistä on kalliita kaupassa. Vaatteita ei kuitenkaan tarvitse hankkia uusina, sillä eBayn ja Styleforumin kaltaiset vaihtoehtoismarkkinat tarjoavat suuret ja erinomaiset markkinat. Niistä vähän käytettyä tai vanhojen mallistojen jäämiä löytää myös säästeliäs mies. Näin minäkin olen tehnyt ja yhä teen. Keikari ei olisi ollut mahdollinen, jos olisin aina ostanut täydellä hinnalla uuden uutta.

    Seuraavilta valmistajilta saa mielestäni erityisen laadukkaita vaatteita. Jos jokin vaatealue jäi lukijan mielestä syyttä pois, pyydän jättämään kommenttia.

    • Jalkineet: Gaziano&Girling, László Vass, Edward Green, Saint Crispin’s, Lanvin (vain tennarit)

     

    • Sukat: Pantherella, Scott-Nichol, Falke

     

    • Alusvaatteet: Schiesser, Hanro, Zimmerli, Merz B. Schwanen, Uniqlo (vain pima-aluspaidat)

     

    • Kauluspaidat: Luxire (varauksella), Isaia, G. Inglese, Turnbull&Asser, Kiton, Suitsupply (riippuen kankaasta)

     

    • Neuleet: John Smedley, Uniqlo (vain täysin merinovillaiset), Johnston’s of Elgin, Alpa

     

    • Solmiot: Berg&Berg, E.G. Cappelli, Vanda Fine Clothing

     

    • Solmukkeet: Le Noeud Papillon

     

    • Laukut: Tusting, Swaine Adeney Brigg, Frank Clegg, Filson, Rutherfords

     

    • Taskuliinat: Simonnot-Goddard, Vanda Fine Clothing

     

    • Irtotakit ja puvut ja suorat housut ja päällystakit: Suitsupply, Herrainpukimo, Oxxford Clothes, Isaia, Chester Barrie (vain vintage-kappaleet), d’Avenza (vain vintage-kappaleet), Luxire (vain housut, rajauksella)

     

    • Maaseututyyli: Barbour, Purdey, Cordings, Lavenham

  2. Pinkki väri miesten vaatteissa

    2

    April 22, 2018 by Ville Raivio

    Pinkki eli vaaleanpunainen on kovin monen miehen karttama väri. Tämä alkaa kaiketi jo neuvolassa, jossa vaaleanpunainen on perinteisesti ollut tytöiksi tulkittujen vauvojen väri, kun taas pojiksi tulkitut ovat potkineet vaaleansinisissä. Sama kanta on jatkunut lastenvaatteissa – jos taapero kasvaa vääränvärisissä hepeneissä, hän menee pilalle. Silti muutaman vuosisataa sitten vaaleanpunaiset vaatteet olivat yleinen näky aatelin ja herrasväen yllä, sillä pastellivärit olivat niin sanotusti muodissa 1700-luvulla. Miehet suosivat vaaleanpunaista ennen kaikkea sen läheisyydestä punaiseen, joka oli veren ja sotaisuuden ja voiman symboli länsimaissa. Pinkki oli suosittu lastenvaatteissa aina 1800-luvun lopulle asti, sillä se tulkittiin lapsekkaaksi. Viktoriaanisella aikakaudella hienoston pojilla sekä tytöillä oli pitkät hiukset ja housujen sijaan mekon kaltainen lahkeeton vaateparsi. Hiukset leikattiin ensimmäisen kerran vasta kuuden vuoden tienoilla. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä sinistä ja vaaleanpunaista käytettiin sekä tyttöjen että poikien vaatteissa, mutta vuosisadan puolivälin main pinkki oli saanut vahvasti feminiinin auran. Se miellettiin lapsekkaaksi ja pirteäksi, molemmat määreitä, jotka kernaammin suodaan tytöille. Vaatetehtailla oli suuri kannustin valmistaa ja markkinoida sukupuolittuneita vaatteita, sillä näin voitiin myydä enemmän tavaraa.

    Toukokuun 2. päivä vuonna 1955 LIFE-lehti julkaisi artikkelin nimeltä The Peak Year For Pink, jossa kerrotaan haalean värin suosiosta konservatiivisen USA:n aikakaudella. Suurimmaksi syyksi suosioon kerrotaan maineikas vaatettaja Brooks Brothers, joka ryhtyi valmistamaan naisten mallistossaan pinkkejä kauluspaitoja 1900-luvun ensimmäisten vuosien aikana. Kun riittävästi aikaa kului, myös rohkelikot miehet halusivat samaa väriä ylleen. 50-luvulla vaaleanpunainen kauluspaita oli yleinen näky Amerikassa harmaan puvun ja mustan solmion kera. Tämä on erikoista, sillä kokonaisuutena vuosikymmen oli hyvin konservatiivinen. 60-luvulla seurasi suunnaton muutos, jota kutsun Rentoutumisen aikakaudeksi. Tällöin vanhaa tapakulttuuria kritisoitiin voimakkaasti, puvuista siirryttiin suoriin housuihin, kampaukset kasvoivat, ja solmio jäi pois yhä useammalta. Samalla miesten yllä nähtiin yhä enemmän väriä ja kuviota, kunnes 70-luvulla kaikki oli levotonta ja hullunkurista.

    Vaaleanpunainen on herkkä väri, jossa lika näkyy herkästi. Se on myös voimakas väri, sillä Suomessa se erottuu niin selkeästi kaikesta mustasta ja tummasta, johon maamme miehet verhoutuvat. Näiden syiden vuoksi pinkki on mielestäni paras paidassa. Vaaleanpunainen kauluspaita on kätevä, sillä värisävy on hyvin haalea ja sopii siis käyttöön, jossa yleisempiä ovat toki valkoinen, kermanvärinen, vaaleanharmaa ja vaaleansininen kauluspaita. Kokonaisuudessa tumma puku tuo muodollisuuden, vaalea kauluspaita keventää sitä, ja kuviointi löytyy solmiosta sekä taskuliinasta. Tämä on perinteisin muodollisen asun malli. Paita on myös helpompi pestä kuin pinkit housut tai muut hepeneet. 2000-luvulla pinkkiä näkyy yhä enemmän miehillä, mutta muodollista käyttöä useammin vapaa-ajan vaatteissa. Minä en vaaleanpunaisesta pidä, enkä pinkkejä vaatteita omista, mutta värin historia on kiintoisa esimerkki mielipiteistä, jotka miellämme kiveen hakatuiksi. Mikä on tänään massojen totuutta, voi muutaman vuosikymmenen päästä olla silkkaa höpöä.

    Aiheesta löytyy lisää havaintoja Smithsonian-instituutin puolelta sekä aina laadukkaan The Atlantic -lehden sivuilta.


  3. Kavennettu vyötärö

    9

    November 12, 2016 by Ville Raivio

    Kavennettu vyötärö on luontaista maskuliinisuutta korostava yksityiskohta leikkauksessa. Oli oma koko mikä vain, hartioitaan voi leikkauksella voimistaa kavennuttamalla takkinsa vyötäröltä. Oikein harteikas korsto ei tätä toimenpidettä tarvitse, hänelle kätevämpää on poistattaa hartiatoppaukset takeista, ja niiden sijaan pyytää hieman vanua tasaisen ilmeen vuoksi. Näin takin hartiat kaartuvat lihaksen kaarien mukaan, eikä ylen harteikas näytä vielä harteikkaammalta kuin räätälöity Frankensteinin otus. Yleinen merkintä takkien valmistuslätkässä on drop, joka tarkoittaa vyötärön ja hartioiden mittasuhdetta. Yleisesti tämä on numeroltaan 7 eli vyötärö on hitusen kapeampi kuin hartiat. Urheilijoilla, kehonrakentajilla tai erikoiset geenit saaneilla numero on 8 tai suurempi. Mitä pulleampi vatsa eli suurempi vyötärö, sitä pienempi drop-luku.

    Esimerkkikuvassa villakangastakki, jonka vyötärölinja on kavennettu voimakkaasti. Oikeastaan hitusen liikaa, sillä tämä määrä saa jo lantion näyttämään leveämmältä eli naiselliselta. Harva vaatevalmistaja tavoittelee tällaista ilmettä, mutta melkeinpä kaikki yrittävät antaa asiakkaalleen leveämmältä näyttävät hartiat. Kukapa mies ei moisia haluaisi? Lisäseikkoina huomioimme kaksirivisen napituksen, jossa napit on ommeltu melko kauas toisistaan. Tämä saa kehon näyttämään leveämmältä ja sopii laihalle miehelle parhaiten. Lisäksi käänteiden lovi on sijoitettu korkealle, kuten 2010-luvun miesten takeissa on yleistä, ja tämä saa miehen näyttämään pidemmältä. Erityisen hyvin moinen sopii ns. vertikaalisesti haasteelliselle miehelle. Viimeisenä takissa on rintatasku, joka on melko harvinainen näky, mutta toimii hyvin käytännöllisenä paikkana käsineille, MP3-soittimelle, kännylle ja muille esineille, jotka ilahduttavat arkea. Korrektein pukeutuja änkee taskuun liinan, sillä rintatasku on perinteisesti taskuliinan koti.

    oikeat-yhdistelmat-nipistetty-vyotaroKuva: srivats


  4. Seri- eli silkkipainanta

    0

    May 15, 2016 by Ville Raivio

    Seri- eli silkkipainanta (engl. screen-printing) on tekstiileissä, grafiikassa ja muissa taidemuodoissa käytetty painomuoto, joka hyödyntää sapluunia kuvioiden siirtämisessä. Klassisen vaatetuksen harrastajalle termi on hyödyllinen tuntea, sillä seripainetut solmio-, taskuliina- ja kaulaliinakankaat ovat eläväisempiä kuin suurin osa tavanomaisista. Miltei kaikki vaatekauppojen silkkikankaat on värjätty suihkupainokoneilla, jotka ruiskuttavat väriaineet kankaan ulkopinnalle nopeasti ja tehokkaasti. Sen sijaan seripainannassa käytetään perinteisesti sapluunia, jotka peittävät osan painopinnasta, kun väriaine siirtyy seulakankaan lävitse aina takapuolella asti. Aikoinaan seulakankaan materiaali valmistettiin silkistä, joka on jättänyt nimensä tekniikalle, ja toinen nimi on perua latinasta, jonka sana sericum ilmaisee silkkiä. Ennen kuin teolliset seripainokoneet yleistyivät, seritekniikka oli erityisen työläs yhdistelmä sapluunan suunnittelua ja valmistusta, värien sekoittamista, kankaan ja materiaalien yhdistelyä, käsin painamista ja viimeistelyä. Jotkin valmistajat suosivat käsityötä yhä, mutta tämä reitti johtaa suurempiin hintoihin.

    Seri-eli_silkkipainanta_Keikarissa

    Esimerkiksi keskiaikaisesta La Dame à la Licorne -gobeliinista inspiraationsa saaneen kaulaliinan kangas on valmistunut erissä: ensiksi vaikkapa liinan reunojen kuviot, sitten koristeelliset oksat, lopuksi eläimet ja sitten valikoidut värit yksi tai pari kerralla. Luonnollisesti seripainatus vie enemmän aikaa ja vaivaa, joten se soveltuu kehnosti voittojen tavoitteluun. Lopputuloksena on kuitenkin voimakkaita värejä, tarkkoja kuvioita ja mieltä lämmittävä tieto siitä, että valmistukseen on käytetty enemmän harkintaa kuin yleensä. Harva vaatevalmistaja jaksaa joko investoida seripainotekniikkaan tai alihankkia seripainettuja kankaita, joten merkintä screen-printed on aina miellyttävä lisäinfo vaatteen liitelappusessa. Kenties kerran seripainettua asustetta kokeiltuaan ymmärtää eron.

    Seri-eli_silkkipainanta_Keikarissa2


  5. Konservatiivinen bisnesasu

    8

    August 10, 2015 by Ville Raivio

    Konservatiivinen bisnesasu (Conservative Business Dress, CBD) on politiikan, edustustyön ja kaupankäynnin enimmäkseen kansainvälinen asukokonaisuus. Sanon enimmäkseen, sillä kaikissa maissa ja kulttuureissa on omat vivahteensa, jotka värittävät konservatiivista asua. Esimerkiksi Idässä karvahatut eivät herätä huomiota, mutta Lännessä niitä näkee kovin harvoin – ja tämän vuoksi niitä on turvallisempi siellä välttää. En siis kirjoita universaalista asusta, vaan keskityn länsimaiseen kokonaisuuteen. CBD-kokonaisuuden tavoitteena on välttää kaikkia pukineita, jotka voivat jäädä toisten mieleen hyvässä tai pahassa, eli pikemminkin karttaa niin sanottuja virheitä kuin pukeutua mahdollisimman hienosti. Tämän vuoksi CBD on tylsintä klassista pukeutumista, mutta samalla varmin valinta.

    Asukoodin runkona on tuttu tumma puku kaikkine varusteineen, mutta äärimmilleen pelkistettynä. Yltään on siis paras jättää pois “hauskat” solmiot, moniväriset taskuliinat, hupisukat, ylen koristellut jalkineet ja korut. Konservatiivisen bisnesasun tavoitteena on edustava, siisti ja vakavasti otettava vaatetus, joka ei vedä katseita puoleensa. Näin kuulijoiden huomio keskittyy miehen mielipiteisiin, osaamiseen ja perusteluihin, jotka ovat useimmissa ammateissa olennaisin osa. CBD-vaatetus vain tukee sanomaa hyvin neutraalilla tavalla. Tämän vuoksi se on kaupankäynnin ja politiikan omin asu, jonka osaset haluan listata aloilla toimivien hyödyksi. Allaoleva listaus on äärimmilleen pelkistetty, sillä tämä on varmin valinta kenelle tahansa. Mitä paremmin tuntee yleisönsä, sitä helpompaa yksittäisiä palasia on keventää tai muokata tavoitteiden mukaan.

    Puku on tummansininen tai -harmaa, mahdollisimman pelkistetystä kankaasta valmistettu. Kankaan kuvioista ohut liituraita tai pohjavärin ylle kudottu pieni kohokuvio ovat yleisimmät. Puku on kokonaisuuden näkyvin osa, joten sen yksityiskohtien tulee olla tylsänvarmoja: ei liian leveä tai kapea käänne, korkea tai matala napituspiste, roikkuva tai kireä leikkaus.

    Kauluspaita on valkoinen, vaaleansininen, kermanvaalea tai näiden yhdistelmä. Kuviot ovat mahdollisimman pieniä, paidassa ei ole erottuvia yksityiskohtia, kalvosinnapit ovat tylsät ja varmat. Kaulusmalleista yleisin, terävä taittokaulus on varmin.

    Solmio on koko lailla ainoa kohta, jolla ylen varmaa asuaan voi muokata. Miltei kaikki värit ovat passeleita, mutta tummat sävyt ovat juhlavampia ja varmempia. Pienet foulard-painokuviot ovat turvallisin valinta, sillä niiden abstraktit kuva-aiheet eivät ärsytä ketään. Myös kuvioton hopeinen tai tummansininen solmio on aina olennainen.

    Taskuliina on valkoinen tai vaalea, mieluusti kuvioton ja hillitysti taiteltu.

    Vyö tai olkaimet ovat pelkistettyjä ja niiden mieluiten sileä nahka on samaa väriä jalkineiden kanssa.

    Rannekellon taulu on hillityn kokoinen, mieluiten litteä kuin paksu, ja sen ranneke on samaa väriä jalkineiden kanssa. Tilaisuudesta ja seurasta riippuen erityisen kalliita kelloja on varmempi välttää, sillä ne kyllä huomataan ja muistetaan.

    Muut asusteet tai korut, esimerkiksi napinläpikukka, solmioneula, kaulusneula, rannekorut, suuret sormukset tai kaulakoru, on paras jättää yltä. Ne voivat herättää huomiota tai ärsyttää mahdollisia kauppakumppaneita taikka äänestäjiä.

    Jalkineet ovat mustat tai äärimmäisen tummaa, liki mustaa toista väriä. Niissä ei ole mitään erottuvaa kohtaa ja lesti on pyöreäkärkinen. Sukat ovat koruttomat ja housujen tai jalkineen väriset.

    Päällystakki on musta, tummansininen tai tummanharmaa, hillitystä kankaasta valmistettu ja pelkistetty. Muut päällysvaatteet seuraavat samaa linjaa. Kaikkia harvoin nähtyjä klassisia vaatteita, kuten lierihattuja tai monivärisiä laukkuja, on paras välttää. Konservatiivisen bisnespukeutumisen mukainen asu ei ole mieleenpainuva.










Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.