Keikari.com

Olen perustanut toiminimen ja luvassa on verkkokauppa. Yritykseni idea on yksinkertainen ja täyttää tyhjiön Suomessa. Maassamme on lähes EU:n kalleimmat vaatteet ja vaatteista laadukkaimmat ovat sitäkin kalliimpia, joten suomalainen mies ei juuri vaatteilla komeile. Meillä on kuitenkin riittävästi kiinnostusta ja valveutuneita miehiä, jotka haluaisivat käyttää niitä kaikista laadukkaimpia, harvinaisimpia sekä tyylikkäimpiä vaatteita. Ne tulee siis saada halvemmalla, jotta useampi voi valita parasta. Pukimo Raivio siis etsii ja myy vaatteita käytettynä. Toistaiseksi vain yksi puoti tekee samaa, mutta ei toimi netissä.

Oikeastaan asiakas ei tule maksamaan yritykselleni vaatteista, vaan palvelusta.

Pukimo Raivio etsii laadukkaita, hyväkuntoisia, kiinnostavia tai harvinaisia vaatteita asiakkaan puolesta.

Pukimo Raivio tarkastaa vaatteet läpikotaisin ja nyrpeän kriittisesti.

Pukimo Raivio pesee kauluspaidat, prässää neuleet, siistii irtotakit ja puvuntakit höyrypuhdistimella, prässää suorat housut ja hinkkaa pois laikut ennen listaamista. Jalkineet voidellaan, desinfioidaan ja hoidetaan edustuskuntoon.

Pukimo Raivio valokuvaa vaatteet, ottaa niistä tarkat mitat, ja kirjoittaa niille huolelliset tuotetekstit.

Pukimo Raivio vastaa kysymyksiin ja lähettää lisäkuvia tai -mittoja pyydettäessä.

Pukimo Raivio tarjoaa sovitus- ja tarkistusmahdollisuuden paikan päällä Vantaalla. Asiakaspalvelu on yksilöllistä, eikä ympärillä ole myymälän hälinää.

Pukimo Raivio vie vaatteet postiin ja vastaa asiakkaan mukavuudesta kaupan ajan.

Kaikki tämä luonnistuu yli 16 vuoden kokemuksella. Olen myynyt omia ja lähipiirin vaatteita kauan. Nyt on aika tarjota samaa klassisen tyylin iloa koko Suomelle. Kontaktini Suomessa sekä ulkomailla takaavat sitä parasta vaatetta, jonka hinta ei kuitenkaan tyhjää tiliä. Lähikuukausina on uudenlaisen palvelun aika.

Tämän päivän historiallinen lainaus on peräisin Cecil Willett Cunningtonilta, joka oli oman aikansa arvostetuin vaatehistorioitsija Britanniassa. Hänen erinomaiset tietokirjansa, joita hyllystäni löytyy, sekä tarkat havaintonsa olivat vuosikymmenten keräilyn ja tutkimuksen tulosta.

“If we analyse the various methods of attraction employed in Woman’s costume we see that they are designed either to draw attention to the wearer herself, or designed to draw attention to some particular region of her body… As we survey this aspect of the Art of Costume during the last six centuries, we cannot but notice the immense pains taken by women to draw attention to their physical allurements and chiefly by the method of localised appeal… It is natural that for the purpose of sex-appeal Woman’s costume should so habitually draw attention to her distinctive characteristic – the curve – as exemplified by the shape of her breasts, the waist and the hips… Never has this Art forgotten its primitive function, to attract Man, and, we may add, never has it failed to accomplish its purpose.”

The Art of English Costume (1948)

Armoitettu professori Matti Klinge (31. elokuuta 1936 – 5. maaliskuuta 2023) on siirtynyt historian parista historian lehdille. Kansallisbiografia sekä muut mainiot mediat ovat jo kertoneet hänen tarinansa monin viittauksin, joten Keikarin harteille jää jakaa sanoja hänen tyylistään. Alle olen koostanut kokoelman edustavia valokuvia, joita muualla on jaettu. Uskon hänen perhetaustansa sekä seuransa vaikuttaneen estetiikan tajuun. Aikakaudesta poiketen Klingen äiti oli korkeasti koulutettu farmaseutti, ja hänen isänsä nousi pankin johtokuntaan. Matti Klinge oli siis porvarillisen perheen vesa, joka kävi Helsingin normaalilyseon, ja sen jälkeen suuntasi yliopiston oppiin sekä palvelukseen. Kokonaisuutena Matti Klingen tyyli edusti parasta suomalaista miesten pukeutumista, josta inspiraatiota ammentaa. Hänen tyylinsä oli klassinen, perinteinen ja varma. Tilaisuudesta riippuen asut olivat pelkistettyjä, mutta värien ja kuvioiden yhdistelmä olivat myös voimakkaita – toki klassisen kehyksessä.

Klinge on siis kuollut ja suomalainen miesten tyyli on yhden hengen köyhempi. Toinen suuremman yleisön tuntema esimerkki on Björn Wahlroos, joka yhä vaikuttaa Ruotsista käsin – mutta keitä jää jäljelle, kun hänkin poistuu? Toivon lukijalta kommentteja aiheesta. Kuka suomalainen mies on esimerkillinen klassisen miesten tyylin, ja klassisen miesten kulttuurin lähettiläs? Jos koko kansa kulkee verkkareissa joka päivä joka tilaisuuteen, arjen kuvasta muodostuu löysä, tylsä ja esteettisesti ankea.

* * *

Viime vuosikymmenen valokuvia selatessa huomaan, että Tri Klinge oli kovin mieltynyt lätkäkaulukseen. Tuossa mallissa on pieni lätkä, joka pitää kaulukset jämptisti yhdessä, ja solmion solmun koholla. Se on vaikea löytää vaatekaupoista tänä päivänä, joten Klinge on todennäköisesti teettänyt omansa, tai hankkinut ne ulkomailta. Siistin ja näyttävän ilmeen vuoksi lätkä on myös oma suosikkini.

Klingen irtotakit ja puvut olivat kuvien perusteella pääosin pelkistettyjä. Se jätti tilaa voimakkaasti kuvioiduille paidoille ja solmioille, jotka olisivat muutoin olleet liikaa. Vaan eipä hän vierastanut myöskään väkeviä yhdistelmiä, sillä akatemian parissa siedetään enemmän kuin politiikan.

Ranskan valtio myönsi Klingelle Kunnialegioonan jäsenyyden vuonna 1996, upseerin tittelin vuonna 2005, ja tästä merkkinä hän sai kantaa pientä punaista nauhaa kauluskäänteessään. Siroa nauhaa eivät massat tunnista, mutta oppineen silmät näkevät enemmän, ja onhan hillitty koriste paremmin arkeen sopiva kuin valtaisa nauha harteilla.

Pyöreät kehykset olivat tohtorin valinta, mutta satunnaisesti hän kohahdutti mediassa esiintymällä ilman silmälaseja.

Liivipuvut ovat käyneet harvinaiseksi 2020-luvun Suomessa, mutta Klinge piti niistä kiinni. Olivathan ne koko lailla vakiomalli yhä 1940-luvulla, jolloin hän vietti lapsuuttaan. Mitä leikkauksiin tulee, kaksirivinen takki oli hänen yllään harvemmin nähty.

Samaten lierihatut ovat käyneet harvinaisiksi, mutta M. Klinge suosi niitä sekä arjessa että juhlassa.

Akatemian parissa Klingellä oli suurempi vapaus väreihin, mutta tummat kankaat olivat hänen yllään tutumpi näky.

Solmio on tunnetusti varma valinta, mutta historioitsija poimi kaulaansa myös solmukkeita tarpeen tullen.

Mitä vähää olen emerituskansalaisen jalkineista nähnyt, hän suosi ruskean sävyisiä, klassisia reunoskenkiä.