Keikari.com

Skip to navigation
Skip to main content
Skip to secondary content
Skip to footer

Miesten vaatteista 1930-luvun Suomessa

February 6, 2025 by Ville Raivio

Aikanaan vaatteet Suomessa koettiin sen verran tärkeäksi, että Iltalehti ja muut aviisit julkaisivat pitkiä mielipidetekstejä aiheesta. Toki räätälillä näytti olleen oma lehmä – tai neula – ojassa tämän tekstin kanssa, mutta niin vain lehden sivuille hänen kynänsä pääsi. On vaikea kuvitella samaa nyt 2025-vuoden Suomessa. Päivälehtien sivuja nykyisin dominoivat maitorauhaset, urheilukisat, julkkisten sekoilut, pelolla ratsastavat terveysjutut, ja kestoaiheena naapurin palkan kyräily. Katsokaamme sen sijaan, mikä mestari Niskaa harmitti lähes vuosisata sitten.

Pukimistamme ja pukeutumisesta

Iltalehdelle kirjoittanut vaatturimestari L. Niska

Iltalehti 5.6.1930

Ken tahtoo käydä sivistyneestä — ja kukapa sitä ei tahtoisi, jolla vähänkin siihen on edellytyksiä — hänen tulee käyttäytyä ja esiintyä kaikissa suhteissa ja kaikissa tilaisuuksissa tavalla, joka osoittaa hänen olevan sivistyskansan jäsen. Tämä edellyttää, paitsi sisäisen sivistyksen ilmennystä, myös ulkoasuunsa nähden sivistysvaatimusten varteenottoa. Pukeutuminenhan muun käyttäytymisen ohella muodostaa ennen kaikkea ihmisen ulkoasun, johon yleensä ennen muuta kiinnitetään huomiota. Ei siis ole yhdentekevää, miten on pukeuduttava todella näyttääkseen siltä, jota hän tahtoo olla, ja jollainen sivistyskansan jäsenen tulee olla ihmisenä ja kansalaisena.

Tämä ei eisällä sitä, että tulisi esim. pukeutua ylellisen komeasti. Eihän köyhän kansan kokonaisuudessaan yhtä vähän kuin sen yksilöidenkään kannata kovin ylellisesti pukeutua tai elää, vaan tarkoitus on ennen kaikkea, että itse kunkin tulee pukeutua siististi ja tilaisuuksien mukaisesti. Tämä on asian ydin. Tulee osata pukeutua siististi, aistikkaasti mutta kuitenkin vaatimattomasti.

Kaikilla niillä aloilla, joilla on tarkoitus tyydyttää ihmisiä hyödyn ja käytännön kannalta, on myös samalla tarkoitus somistaa, tyydyttää kauneusaistia ja lisätä kauneusarvoja. Valistuneen kansan keskuudessa pyritäänkin niin paljon kuin mahdollista taiteellisuuteen kaikissa suhteissa tai ainakin silä tavoitellaan. Samoin on laita pukeutumisessa. Siinäkin on kysymyksessä hyöty ja käytännöllisyys, mutta samalla kauneusaistin palveleminen, s.o. taiteellisuuteen pyrkiminen.

Tahdottaneen väittää, ettei pukeutuminen ole taidetta, Eihän se sitä semmoisenaan lienekään, mutta pukeutua tilaisuuksien mukaisesti ja sopusuhtaisesti, muodon, värin ja yksilöllisyyden mukaan – tämä ainakin vivahtaa taiteellisuuteen ja siihen on sivistyskansan jäsenen pyrittävä.

Mutta ken on viime aikoina kaupungissamme vähänkin silmäillyt varsinkin miespuolisten kansalaistemme pukeutumista, on varmaankin saanut panna merkille, että edellä viitattuja arvoja ulkoasuun nähden ei näytä nykyään meillä paljonkaan noudatettavan. Tällä tarkoitamme — yksinomaan — päällysvaatteiden käyttöä, lähemmin sanottuna kevät- ja kesäpäällystakkien käyttöä. Asianlaita näyttää olevan nimittäin niin, että suurin osa, etenkin mieshenkilöistä, käyttää päällystakkeinaan kaikissa tilanteissa nykyään yksinomaan ulkolaisia sadetakkeja ja silloinkin, kun on mitä aurinkoisin ja helein poutasää. Ja lisäksi useilla on vielä puheena oleva päällysviitta urheilumallinen sadeviitta, jossa on mm. remmimäiset olkapoletit, jotka lienevät tarkoitetut etupäässä metsästysmatkoille, tai yleensä sellaisille retkille, jolloin kiinmitetään selkäreppu näiden olkaremmien lävitse.

Tälläiset urheilu-sade-viitat käytettynä kaikissa tilaisuuksissa ja mm, kuten mainittiin, aurinkoisina päivinä kävelyllä kaupungin keskustassa, tekevät kantajansa omituisen näköiseksi, ellemme sanoisi hullunkuriseksi. Tämä ei osoittane gentlemannia, vaan päinvastoin jotain muuta.

Mahtaneeko tämä merkitä tietämättömyyttä pukeutumisen tavoista, tai varattomuutta tänä kireänä aikana. Luulisimme molempien osaksi olevan syynä päättäen siitä, että tätä pukeutumistapaa näyttävät noudattavan varakkaammatkin henkilöt, ja sen vuoksi olemmekin ottaneet tämän asian puheeksi.

Tästä pukeutumistavasta johtuu, että kaduillamme kävelevistä henkilöistä päätellen näyttää kaupunkimme muodostuvan ikäänkuin urheilu- ja metsästäjämatkustajain keskipisteeksi, lukuunottamatta tavallisia turisteja, joita tähän vuoden aikaan kylläkin paljon liikkuu kaduillamme.

Ikävin puoli asiassa on se, että nämä tusina-sadeviitat ovat yksinomaan ulkolaista tehdastuotetta, niin että kansantaloudelliseltakin kannalta tämä »muoti» on varsin arveluttava. Näissä menee valuttaamme ulkomaille ei ainoastaan aineissa, vaan sen lisäksi myöskin työpalkkain muodossa. Ja siihen sijaan kotimaiset vaatturimme saavat kärsiä työnpuutetta.

Kun ruvetaan tusinatavaraa käyttämään, silloin aistikkuus ja taiteellisuus tulee kokonaan syrjäytetyksi, ne saavat kovan korvapuustin. Tällöin ei yksilöllisyys eikä mikään »oma-minä» tule huomioon otetuksi, puhumattakaan ihmisen vartalo-ominaisuuksista ja niiden vaatimuksista.

Ken siis tahtoo gentlemannista käydä ja vaatii käytökselleen ja pukeutumiselleen arvonantoa, älköön käyttäkö pukiminaan varasto- tai tehdastuotteita, joita tusinoittain >>lyödään kokoon kuin rukkasia<<, vaan valmistuttakaa pukimenne tilauksesta todella taitavasti tunnetulla tilaus-vaatturilla vartalon ja yksilöllisen maun mukaan. Silloin hänen pukimensa tuottavat hänelle tyydytystä. Silloin hän on niissä kuin kotomaan. Ja lopulta tämä on taloudellisestikin kannattavampaa, sillä todellinen tilaustyö puheena olevalla alalla tehdään aina parhaista priima-aineista napista alkaen, samalla kun valmistus suoritetaan aivan toisella tavalla kuin varasto- ja tehdastuotteet. Tilaustyö pitää ryhtinsä loppuun asti ja kestää myös kauemmin. Näin menetellen pukeutumis-probleemi tulee järkevimmin ratkaistuksi.

Category Räätälit, Vintage

Miksi Suomen vaateteollisuus tuhoutui

February 4, 2025 by Ville Raivio

Yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen otsikkoon. Miesten vaatteiden valmistus Suomessa tuhoutui, sillä valtio ja omistajat olivat liian ahneita. Suomettuminen oli ylikypsää, joten markkinoita ei haettu Neuvostoliiton ulkopuolelta. Esimerkki varhaisesta finglish-kielestä on termi clearing-kauppa, johon maamme tukeutui viimeisimmän maailmansodan jälkeen. Ironian oikusta Suomen tuli ostaa NL:lta samoilla summilla, mutta idästä saapunut tavara oli usein kurjaa, välillä kelvotonta käyttöön. Kun vaatetehtailijat ymmärsivät, miten surkeaa laatua NL osti jopa kymmenien tuhansien erissä, heidän silmämunansa muljahtivat ympäri.

Myös ahneus valui suupielistä, eikä tehtailla ollut enää kannustinta valmistaa laatua. Ompeleet säädettiin löysemmiksi, kankaat halpuutettiin kurjemmiksi, ja nopeus oli tarkkuutta parempi arvo. Tämä oli selvä muutos edelliseen, sillä 1970- ja 1980-luvulla Suomen vaatteilla oli kelpo maine Euroopassa. Emme tehneet parasta, mutta hinta-laatusuhde oli kelvollinen. Tästä esimerkkinä vaikkapa säilyneet vaatteet, joita Suomi valmisti suositulle Marks&Spencer -ketjulle. Suomalaiset turkikset olivat suuresti arvostettuja.

Lopulta Neuvostoliitto ja kommunismi olivat epäonnistuneita ihmiskokeita, ja NL kaatui omaan mahdottomuuteensa. Sattuvasti ihminen on melkoisen ahne olento, joka nyt vaan haluaa omistaa asioita. Rahahana umpeutui, mutta tehtaiden suunnitelmat oli kohdistettu itäiseen kauppaan. Vaatteiden laatu oli unohtunut ja yhtäkkiä tuloja ei enää saapunut, joten lappuja ilmestyi luukuille. Toki osansa saivat myös muut Suomen tehtaat vaatettajien lisäksi. Sattuvasti NL:n romahdusta seurasi lama Suomessa.

Suomessa oli myös aikanaan kymmeniä kenkätehtaita, erityisesti Tampereen seudulla, ja säilyneitä pareja voi ihastella museoissa. Meillä osattiin kengittäminen. Kuitenkin vuosien vieriessä lähes kaikki kenkätehtaat suljettiin. Todennäköisesti viimeinen niitti (tai naula) oli Kiinan nousu: yhtäkkiä kaukomailta sai riittävän hyvää erittäin halvalla. Jos sanonnan mukaan vähemmän on enemmän, silloin enemmän on todella paljon enemmän. Ahneus tuhosi sen, mikä laman jälkeen oli jäljellä miesten vaate- ja kenkävalmistuksesta. Naisille on säilynyt enemmän.

Tähän aiheeseen on tarttunut vuonna 2020 ilmestynyt kiehtova dokumentti Takkeja rajan taa, joka löytyy Areenasta vielä päälle kuun ajan.

Category Tyylivirheitä, Yhteiskunta

Chester Barrie: miltei unohdettu vaatettaja

January 30, 2025 by Ville Raivio

Chester Barrie oli kuuluisa, arvostettu miesten vaatetehdas, joka perustettiin Englannissa vuonna 1935. Yritys valmisti miesten vaatteita käsityönä kuten räätälit Savile Row’n perinteisellä kadulla, mutta valmiskokoina. Näin asiakas saattoi kävellä myymälään ja saada pienten muokkausten jälkeen ylleen asun, jonka laatu oli suurenmoinen. Hinta taas oli pienempi ja odotusaika paljon lyhyempi kuin räätäliliikkeissä. CB:n leikkaukset ja tyyli olivat aina brittiläiset, kankaat oman maan kutomoista, ja vaatteet kulkeutuivat alusmaihin brittien mukana. Maailmansodan aikaan tehdas valmisti myös univormuja. Tarkimmille asiakkaille CB valmisti omilla mitoilla teetettyjä vaatteita.

1950-luvulla Chester Barrie perusti Italiaan vaatefirman, joka seurasi samaa valmistusmallia. Sen nimeksi tuli d’Avenza ja verstaan laatu oli yhtä korkeaa kuin Englannissa. 1970-luvulla Chester Barrie myytiin englantilaiselle Austin Reed -vaatefirmalle. Kunnian päivinä tehdas työllisti lähes 500 henkeä ja laatu kesti vuosikymmenien kulun. Vaatteet valmistettiin osatyönä: räätälit erikoistuivat tekemään tiettyä työvaihetta, jonka jälkeen asu siirtyi liukuhihnan lailla eteenpäin.

Lopulta koossa oli tyyliä, joka oli enemmän kuin tekijöidensä summa. Tehtaalla oli satoja koko- ja tyyliyhdistelmiä, joiden tavoite oli mahdollisimman monille hyvin istuva valmisvaate. Yhä 80-luvulla CB oli erinomaisen suosittu miesten vaatettaja kaikille, jotka halusivat niin sanotusti parasta. Se valmisti esimerkiksi legendaarisen räätälifirma Huntsmanin, ja Ralph Laurenin Purple Label -malliston pukuja.

Chester Barrien tehdasräätälöityä valmistusmallia ovat myöhemmin kopioineet Brioni, Kiton, Isaia ja muut Italian arvostetuimmat vaatettajat. CB:n kunnia kuitenkin haihtui 2000-luvulla, jolloin yritys myytiin usean kerran, tuotantoa siirrettiin Kiinaan, firma velkaantui, ja lopulta kuopattiin vuonna 2022. Monia suurenmoisia vaatteita on kuitenkin säilynyt, ja Pukimo Raivio tarjoaa niitä uusille omistajille ylpeänä. Chester Barriella oli korkein valmisvaatteiden laatu, jota Iso-Britanniassa on valmistettu.

Category Brittiläinen tyyli, Laatuvalmistajat, Savile Row

Miesten vaatteet: yhä tehty USA:ssa

January 26, 2025 by Ville Raivio

Vuosikymmenet eivät ole olleet helliä amerikkalaisille vaatetehtaille. Valtaosa on siirtänyt tuotantonsa kaukomaille, jotta voitot saadaan yhä ylemmäs. Moni on lopettanut, kun kansa on kiinnostunut enemmän verkkareista ja Crocs-maisista muovisämpylöistä. Seurauksena on tietotaidon kato, koneiden romutus, pienten seutujen kurjistuminen, työttömyys ja köyhyys, joka on ruokkinut katkeruutta. Lopputulos on heijastunut myös USA:n politiikkaan, jossa puhe ja teot ovat yhä kovempia. Viimeisimpiä kurjistajia on muiden muassa maineikas Filson, joka ei enää valmista kuin muutamia mallejaan Seattlessa.

Poikkeuksia kuitenkin löytyy ja ne ovat päivän aiheena. Ohessa on pieni lista hyvämaineisista vaatettajista, joille amerikkalainen työ on arvo. En ole käyttänyt kaikkien yritysten vaatteita, mutta arvelen listan kiinnostavan lukijaani. Posti kulkee ja matkailu kiinnostaa yhä, joten amerikkalainen vaate voi päätyä myös Pohjolaan saakka. Täydennän listaa myöhemmin uusien vinkkien myötä.

Amerikkalaiset miesten vaatettajat:

Category Amerikkalainen tyyli, Laatuvalmistajat, Verkkokaupat

Käytetyt vaatteet Suomessa

January 24, 2025 by Ville Raivio

Tilastotietoa tuottava virasto Eurostat on raportoinut¹, että vaatehinnat Suomessa ovat EU:n viidenneksi kalleimpia. Lisäksi Suomen tekstiili- ja muotiliiton mukaan² suomalaiset käyttävät vaatteisiin vain alle 4 % kokonaismenoistaan. Tästä huolimatta kiinnostus käytettyjen vaatteiden kauppaan on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Esimerkiksi Relove-ketju on avannut useita myymälöitä, Emmy-verkkokaupan myynti on kasvanut, ja käytettyjen vaatteiden kaupat näkyvät suurien kaupunkien katukuvassa.

Helsingin Sanomat on uutisoinut³, että suomalaiset käyttävät vaatteisiin tulotasoonsa nähden vähän rahaa. Syynä tähän ovat muun muassa korkeat vähittäishinnat. Olen varma, että useimmille kansalaisille asuntolainan lyhennys, ruoka ja lasten harrastukset tulevat ennen krumeluureja. Laatuvaatteet maksavat, sillä niiden kankaat kudotaan ja valmistus hoidetaan länsimaissa. Kuitenkin käytettyä ostamalla oikein laadukas pukeutuminen demokratisoituu, ja vähemmällä saakin enemmän. Tämä myös vähentää päästöjä. Huonoja puolia minun on vaikea keksiä.

Ylen 26.1. 2024 julkaistun uutisen⁴ mukaan käytettyjen vaatteiden myynti on kasvanut Suomessa 17 % vuodesta 2022 alkaen. Vaatekaupan kokonaissumma maassa oli tuolloin 3,2 miljardia euroa. Maailmanlaajuisesti kaikista vaatteista myydään käytettynä arvioiden mukaan noin 2 %, joka Suomessa tarkoittaisi 64 miljoonan euron markkinoita. Alan kasvu on siis jatkunut voimakkaana. Käytettyjen vaatteiden tarjontaa on kuitenkin selvästi enemmän naisille. Pukimo Raivion uusittu kauppa myy ainoastaan miesten vaatteita, ja sen valikoima on poimittu yli 20-vuotisen tyyliharrastuksen pohjalta.

Näistä, ja monista muista syistä, lukijalleni oikea osoite on www.pukimoraivio.fi

Lähteet:

Category Suomalainen tyyli, Yhteiskunta