Keikari.com

VR: Ikä ja ammatti?

NI: Ihmisten kysyessä työstäni haluaisin esitellä itseni taiteilijana. Todellisuudessa olen kuitenkin 26-vuotias pankkilainen. Olen kotoisin Ranualta, mutta opiskelu ja myöhemmin työ toivat minut viisi vuotta sitten Ouluun. Ennen nykyistä työtäni pankissa toimin myyntipäällikkönä vakuutusyhtiössä.

Balmoral-pukusaappaat pellavapuvun kera

VR: Koulutustausta?

NI: Opiskelin pari vuotta liiketaloutta, mutta työelämä vei minut mukanaan kesken opintojen ja koulu jäi sikseen. Koska olen luonteeltani erittäin utelias, opiskelen kuitenkin jatkuvasti itsenäisesti ja hion taitojani lukemalla kirjallisuutta laidasta laitaan sekä kokeilemalla oppimaani käytännössä.

 Villakangastakki kääntöhihoin

VR: Onko sinulla puolisoa tai lapsia (ja kuinka he suhtautuvat tyyliharrasteeseen)?

NI: Avovaimoni on aina pitänyt kiinnostuksestani pukeutumiseen ja onkin paras kriitikkoni ja rohkaisijani. Samalla hän hillitsee välillä maaniseksi yltyvää intohimoani pukeutumisen yksityiskohtiin. Pidän kovasti rouvani tyylistä ja saan häneltä sekä vinkkejä että inspiraatiota pukeutumiseeni. Arvostan tätä suuresti.

Pellavapuvussa ja Albert-tohveleissa Pariisin-matkalla

VR: …entä vanhempien sekä sisarusten reaktiot, kun aikoinaan tyyli alkoi kiinnostaa sinua?

NI: Vanhempani ja sisarukseni ovat aina ymmärtäneet kiinnostukseni kauneutta ja yksityiskohtia kohtaan. Äidilläni oli mielestäni pettämätön värisilmä, joka ilmeni hänen vaatteissaan ja sisustuksessa. Nuorempana opin myös äitiäni seuraamalla pienet muutosompelutyöt, joista minulle on ollut tässä harrastuksessa suurta hyötyä. Isäni taas on herrasmies, joka on opettanut minulle, että käytös, olemus ja teot tekevät miehen, eivät vaatteet.

Taiteilijan toimessa

VR: Kuinka kiinnostus tyyliin syntyi ja milloin se suuntautui klassisen puolen pariin? Miksi klassikot muodin sijasta?

NI: Minua on aina kiehtonut kauneus kaikissa muodoissaan. Pukeutuminen on ollut minulle aina tärkeä seikka, mutta erityisesti aloin kiinnittämään siihen huomiota erinäisten sattumusten kautta lukioaikana. Klassinen tyyli oli kaltaiselleni mukavuudenhaluiselle ja tarkalle ihmiselle luonnollinen valinta, jota en kummemmin valinnut. Päin vastoin uskon, että se valitsi minut. Klassikot yksinkertaistavat ja helpottavat pukeutumistani karsimalla valittavien vaihtoehtojen määrää. Lisäksi ne antavat minulle varmuutta, koska minun ei tarvitse enää vaatteet puettuani huolehtia, ovatko ne varmasti hyviä valintoja. Näin voin keskittyä täysin tärkeämpään tekemiseen, kuten töihini tai ympärilläni oleviin ihmisiin.

Klassikot eivät tee vaatevalinnoistani tylsempiä, sillä uusia klassikkoja syntyy koko ajan ja monet ns. klassikoista mahdollistavat lähes rajattoman varioinnin erilaisten leikkausten, materiaalien ja yksityiskohtien kautta. Kauneuskäsityksethän ovat vaihdellet aikakaudesta toiseen taiteessakin. Niinkin näennäisesti yksinkertainen asia kuin miesten puku on muuttunut ajan saatossa todella paljon, vaikka perusmuoto on pysynyt likimain samana.

Korkea nappikaulus kudotun solmion ja flanellitakin kera

Muotiakaan ei kannata väheksyä, sillä se kuvaa aikaansa – taloutta, yhteiskunnan normeja, ajatuksia jne. – eikä muodin olemassaoloa voi kieltää, sillä se on ollut olemassa kautta aikojen. “Muoti vaikuttaa kaikkeen, sitä ei voi kytkeä pois päältä.” Klassisen pukeutumisen harrastajien kielteisyys muotia kohtaan johtuu mielestäni enimmäkseen siitä, ettei muotia voi – eikä pidäkään – järkiperäistää. Muoti vaikuttaa, halusimme tai emme, siihen miten tarkastelemme ympärillämme olevaa päivittäistä elämää.

VR: Mitä harrastat tyylin ohella?

NI: Olen intohimoinen perhokalastaja. Maalaan ja harrastan taidehistoriaa, erityisesti öljyvärimaalauksen materiaaliopin näkökulmasta. Hyvä ruoka ja juoma tekevät minut onnelliseksi. Olen ainainen haaveilija; koitan tehdä elämästäni suurimman taideteokseni. Tyylini on tärkeä osa tuota yritystäni.

 Perhon viemää

VR: Kuinka olet kerännyt tietämyksesi — kirjoista, erikoiskoulutuksesta, ammattilaisten kanssa keskustellessa?

NI: Tietämykseni olen saanut lähinnä alan kirjallisuudesta. Kotonani minulla on ainakin puolitoista hyllymetriä niin miesten kuin naistenkin tyylikirjallisuutta. Internetin merkitystä tiedonhankinnassa ei voi myöskään väheksyä. En valiettavasti ole päässyt henkilökohtaisesti keskustelemaan monenkaan alan ammattilaisen kanssa tyylistä, mutta tartun tilaisuuteen aina kun sellainen tulee.

 Virallisin eli harmaa solmio rullasolmulla

VR: Kuinka kuvailisit tyyliäsi? Mitä räätäleitä tai vaatevalmistajia suosit?

NI: Tyylini on hyvin muuttuvainen kuten on mielenikin. Klassikkovaatteet luovat hyvän pohjan kokeiluille. En noudata orjallisesti mitään klassisen tyylin suuntauksista. Lähinnä poimin ja yhdistelen niiden parhaita puolia – välillä onnistuen ja välillä rankasti epäonnistuen. Tyylini perustuu teoreettiseen yksinkertaisuuteen: pohjaksi valitsen yksinkertaisia, neutraaleja värejä. Asusteiden ja muiden osien värit pyrin pitämään harmoniassa keskenään. Vältän kirkkaimpia ja vaaleimpia värejä, jotka eivät sovi väriharmoniaani: It’s better gray than garish. Poikkeuksia kuitenkin on!

Arvostan vaatteissani istuvuutta ja laatua todella paljon. Istuvuus on yksittäisen vaatteen kohdalla yksi sen tärkeimmistä ominaisuuksista. Vaatekaappiaan vasta kokoavan tulisikin pitää tästä tiukasti kiinni. Ostan lähtökohtaisesti mahdollisimman hyvin istuvia vaatteita, sillä muutosompelulla saadaan harvoin ihmeitä aikaan. Kengissä taas tärkeimpänä ominaisuutena korostuu laatu (istuvuutta tietenkään unohtamatta!).

Tumma puku mokkakengin

En orjallisesti yritä pysyä tyylilleni uskollisena (kuten tuotemerkit, leikkaukset ja mallit). On hankala sanoa, mihin suuntaan tyylini tulee kehittymään seuraavaksi: tyyli varmasti muotoutuu yhtenäisemmäksi ajan myötä. Käyttämiäni merkkejä en näe hyödylliseksi luetella, sillä niitä on ääripäästä toiseen. Pääosin vaatekaappini koostuu valmisvaatteista, mutta uskon tulevaisuuden hankintojeni painottuvan enemmän mittatilaus- ja räätälinvaatteisiin.

VR: Kuinka päädyit aikoinaan Keikarin foorumille, ja mikä on saanut sinut pysymään aktiivisena?

NI: Vuonna 2009 (?) etsin itselleni Internetisä tietoa eräästä pukeutumisseikasta. Löysinkin heti käyttökelpoisia ohjeita Keikarin blogista ja keskustelupalstalta. Tämä sai minut tutustumaan blogin muihinkin kirjoituksiin ja aihealueisiin. Mielenkiintoiset ihmiset ja keskustelu ilman turhia ja ärsyttäviä nettifoorumeille tyypillisiä piirteitä sai minut jäämään seuraamaan keskusteluja.

 Yksityiskohtien juhlaa: kaartuvat kaulukset ja rullaava solmu

VR: Mikä (tai ketkä) inspiroi sinua?

NI: Kaikki kaunis: luonto, maisemat ja sen värit. Maalaustaide. Kauniisti pukeutuvat ihmiset. Yksittäisiä ihmisiä, joiden tyyliä ihailen, voisin luetella loputtomiin, mutta joitakin mainitakseni heitä ovat esimerkiksi “Ethan Desu”, Lapo Elkann, Allessandro Squarzi, Luca Rubinacci, Atte Rytkönen, Alan See, Edward Sexton, Yves Saint Laurent, Mira Duma, Rudolph Valentino ja Inez de la Fressange. Monien luettelemieni henkilöiden tyyli ei ole lähelläkään omaani, mutta heidän pukeutumisessaan on jotakin, mikä minua puhuttelee. Haen pukeutumiseeni säännöllisesti innoitusta myös L. Fellowsin lehtikuvituksista.

 Ruudukkopuvussa

VR: Mikä on sinun määritelmäsi tyylistä?

NI: Tyylikkyys on oikeanlainen yhdistelmä omaperäisyyttä, luonnollisuutta, huolellisuutta ja yksinkertaisuutta.

VR: Vuosien kokemuksella osaa taatusti ohjeistaa myös Keikarin nuorempia lukijoita. Mitä toivoisit useamman miehen tietävän tyylistä?

NI: Urheillessakin ymmärretään siirtyä vaativimpiin liikkeisiin vasta kun perusta on luotu ja helpommat ovat jo varmasti hallussa. Näin on myös pukeutumisessa. Toisaalta, jotta voi ymmärtää mikä saa aikaan toimivan tyylin ja halutunlaisen vaikutelman, se vie meiltä useimmilta aikaa. Tämä on meille kärsimättömille haasteellisinta. Täytyisi yrittää edetä rauhallisesti perusasioita opetellen.

 Tyköistuvaa tummaa pukua

Aluksi – ja aina kun pohdit mitä tahansa mahdollista hankintaasi – käy läpi seuraavat käskyt: Osta vain laatua. Osta mahdollisimman monipuolisesti hyödynnettäviä osia. Osta niin vähän kuin ikinä vain voitkaan. Osta vain sellaista mitä ilman et voi tulla toimeen. Ja tulet rikkomaan varmasti jokaista näistä käskyistä.

Muista, että pukeutuminen on kieli muiden joukossa. Vaikka onkin hienoa  ymmärtää sen kaikki pienet nyanssit, älä ajaudu liian syvälle sen syövereihin sitä käyttäessäsi. Ympärillä olevien, hienouksiin perehtymättömienkin ihmisten tulisi ymmärtää mitä tarkoitat. Pysyttele klassikoissa, mutta pukeudu ajan mukaisesti. Vanhahtavasti pukeutuminen on yhtä erikoista kuin vanhahtavan kielen käyttäminen.

Olemus, ryhti ja itsevarmuus ovat tyylin kannalta yhtä tärkeitä kuin vaatteetkin, ja niitä voidaan kehittää siinä missä muitakin taitoja. Ihminen vaatteiden alla ratkaisee. Tyyli on itsevarmuutta. Hyvä tyyli ottaa myös muut ihmiset huomioon. On hyvä muistaa, että tyyli on aina sellainen millaisena muut sen näkevät.

Muista aamulla puketuessasi, että olet elänyt koko tähänastisen elämäsi tätä päivää varten! Pukeudu sen mukaisesti.

Harmaat flanellihousut, intohimonpunaiset jalkineet

http://instagram.com/nikoimpio

Kuvat: Niko Impiö

Kalossit (eng. galoshes, overshoes) ovat kumisaappaiden kaltainen suoja-asuste, joita käytetään jalkineiden yllä. Epävarman legendan mukaan englantilainen mies nimeltään Radley keksi kalossit. Hän kärsi reumatismista ja halusi pitää jalkansa kuivana, ja lukiessaan Julies Caesarin kirjaa “De Bello Gallico” hän äkkäsi kuvauksen suojaavasta päälliskengästä, gallicaesta. Radley päätti kapitalisoida idean ja kehitti kankaasta valmistetun, kumilla vahvistetun kalossimallin. Vanhanmallinen kumi oli kuitenkin kovaa ja hataraa pakkasella, nihkeää helteellä. Oli miten oli, ensimmäiset kalossit valmistettiin todennäköisesti 1800-luvun alussa, esimerkiksi The Metropolitan Museum of Art säilyttää kokoelmissaan liki 200-vuotisia Meksikossa valmistettuja kalosseja. Vuonna 1844 kumitehtailija Charles Goodyear puolestaan loi kalosseihin passelin vulkanisoidun kumiseoksen, joka kesti lämpötilan vaihteluja mainiosti. Vuosisadan loppupuolella Goodyearin tehtaan valmistamat kumikalossit olivat huima menestys.

Vulkanisoidusta kumista valmistettu kalossi suojaa nahkakenkää lialta, kosteudelta ja suolalta, tarjoten myös hyvän pidon jäisillä pinnoilla. Se myös eristää tehokkaasti ja pitää jalat lämpiminä. Useimmat näistä asusteista valmistetaan tilaville lesteille, jotta ne istuisivat mukavasti monenmuotoisten jalkineiden päälle. Vaikka kalossi on erityisesti talviajan olennainen asuste, mikään ei estä käyttämästä niitä myös kesän rankkasateilla. Tilanteen mukainen asu on mielekäs. Talvisaappaissa on usein lämpövuori, jonka ansiosta pari kuin pari on mukavan lämmin ulkosalla, mutta armottoman hiostava sisätiloissa. Ulkoilmassa lämmittävä ja sisällä riisuttava kalossi on siis kätevä ratkaisu hänelle, jonka jalat ovat kovia hikoilemaan.

Suomessa kalosseja saa jokaisesta alansa osaavasta suutariliikkeestä,  amerikkalaisen Tingleyn mallit ovat yleisimmin tarjolla. Markkinoita pohjolassa sekä maailmalla on usean vuoden ajan vallannut norjalainen SWIMS, jonka moderni kalossi valmistetaan monissa väreissä ja malleissa. Nämä olen havainnut käytössä mukavimmiksi. Kalossit ovat parhaimmillaan hetkellisinä suojina, sillä asuste ei ole muotoiltu kymmenen kilometrin lenkki mielessä. Nahkapohjakenkien ystävän lisäksi myös tennariharrastaja voi suojata omansa kalosseilla, jotka todella kuuluvat jokaiseen vaatekaappiin. Myös naisille on omia, siroja malleja. Ympärivuotinen käyttö luonnistuu Suomen oloissa mainiosti ja kuminen asuste kestää vuosien käytön. Kaunista siitä ei vielä ole saatu, mutta sään mukainen asu on aina järkivalinta. Kun muut liukastelevat ja kastelevat sukkansa, kalossimies kävelee mielenrauhassa.

Syntyjä syviä

Trenssitakki (eng. trench coat) on kaksirivinen, vettähylkivä, useimmiten vaalean värinen, puuvillasekoitteesta valmistettu ja epoletein varustettu päällystakki. Malli syntyi kevyeksi päällytakiksi Ensimmäisen maailmansodan brittijoukoille, mutta vain upseeriston käyttöön. Kaksi valmistajaa kinastelevat takin alkuperästä: sekä Burberry että Aquascutum väittävät keksineensä trenssin. Thomas Burberry kehitti gabardiini-puuvillan, joka on kestävä, vettähylkivä ja yleinen trenssikangas, vuonna 1879 ja patentoi sen yhdeksän vuotta myöhemmin. Yhtiöllä oli aina vuoteen 1917 asti yksinoikeus gabardiinin valmistukseen Englannissa. Jos Aquascutumin omia sanoja on uskominen, yhtiön oma poika John Emery puolestaan loi maailman ensimmäisen vettähylkivän kankaan vuonna 1853. Yhtiö valmisti trenssin oloista, mutta nilkkaan ulottuvaa mallia tästä eteenpäin Iso-Britannian armeijalle.

Silti molempien eteen kiilaa Mackintosh, jonka luonut Charles Macintosh toi markkinoilla nimeään kantavan Mac(k)intosh-mallisen sadetakin vuonna 1824. Sen materiaali oli puuvillaa, jonka välikerroksessa oli kumiliimaa, mutta mallissa ei ollut epoletteja ja se oli yksirivinen. Trenssiä siitä ei saa, mutta malli on taatusti innoittanut myöhempien aikojen takkimaakareita. Vuonna 1912 Burberry toi markkinoilla Tielocken-mallin, joka oli kaksirivinen, vaalea, gabardiinista valmistettu ja vyöllä suljettava. Siinä ei kuitenkaan ollut epoletteja eikä nappeja miehustassa, mutta malli oli trenssin selvä edeltäjä. Näiden vaiheiden perusteella uskon trenssin syntyneen Burberryn ja brittijoukkojen yhteistyönä, jonka lopputulos yhdisti sotilaiden palautteen, sotavaatteiden vaatimukset ja vaatehtetaan tietotaidon. Sodissa erinomaiseksi havaittu takki ilmestyi katukuvaan rauhan myötä ja se on säilyttänyt olemuksensa sadan vuoden ajan.

Trenssin anatomia

Sotaisan menneisyyden vuoksi trenssissä on monia yksityiskohtia, jotka tuovat suojaa tai hyötyä rintamalla (räjäytyskuva tekstin lopussa). Alussa mainittujen lisäksi takissa on useimmiten pehmeänpyöreä Raglan-hiha ja vähän tai ei lainkaan olkatoppausta. Materiaalissa on yleensä pieni määrä keinokuitua kestävyyttä ja vedenpitoa tuomassa, valtaosa kankaasta on tiukasti kudottua puuvillaa. Väreistä khaki, hiekanharmaa, beige ja tummansininen ovat perinteisiä. Musta on myöhempi lisäys. Takin vyötärön kohdalla on vyö, joka valmistetaan samasta kankaasta kuin takki. Usein vyössä on D-muotoisia metallirinkuloita, joihin alun perin kiinnitetiin kranaatteja sekä muita sotatarpeita. Ranteissa on kiristimet, joilla sade ja tuuli pysyvät loitolla käsivarsista. Rinnuksessa nappeja on kymmenen kahdessa rivissä.

 Viimeistään Casablancan jälkeen kapakoitsijat löysivät asunsa

Perinteinen pituus on hiukan alle tai yli polvien, mutta nuorille suunnatuissa malleissa helma jää usein reiteen. Vielä muutama vuosikymmen sitten irrotettava vuorikangas, joka poistamalla takki oli kevyt kesällä ja jonka kanssa lämmin talvella, oli selvästi yleisempi trenssitakeissa kuin tänään. Takin kaulukset ovat leveät ja nostettavissa kaulan ympärille suojaksi kovimmilla keleillä. Usein niiden alla on hakanen, joka pitää ylös käännetyt kaulukset paikallaan. Kaksirivisen napituksen yläosassa on myös napitettava lätkä, joka alun perin esti vettä valumasta harteilta takin sisälle ja pehmensi hieman hartiaa aseen tukilta. Pitkä takahalkio tuo liikkuvuutta, usein sen voi sulkea myös halkionapilla. Takissa on kaksi syvää etutaskua, jotka voidaan napittaa kiinni. Taskussa on myös viilto sisäpuolella eli sisältöön pääsee käsiksi vuorin puolelta, vaikka tasku olisi napitettuna. Kuvioitu vuori on mukava lisä, mutta ei suinkaan ehdoton.

Alussa vyön suora sidonta oli normi, sittemmin taiteellinen rypistys on ollut vakio

Trenssi arjessa

Trenssitakki on kaksirivisyyden ansiosta edustavampi malli, mutta vaalea väri taas tekee siitä rennomman valinnan. Jos vaaleamman takin valitsee, se hyötyy täydentävistä vaateväreistä, kuten harmaasta, ruskeasta ja beigestä. Musta ja tummansininen takki, puku tai housut tuovat turhan voimakkaan kontrastin vaalean trenssin kanssa. Ongelma korjaantuu helposti vain valitsemalla trenssinsä tummempana. Smokki- ja frakkitilaisuuksiin trenssi on kuitenkin aivan liian kepeä monien yksityiskohtiensa vuoksi. Tällöin pelkistetty villakangastakki on paikallaan, mieluiten Chesterfield-mallissa.

Aiemmin trenssi on ollut suorien housujen ja pukujen vakiopari, tänä päivänä farkut ja muut vapaa-ajan asut takin kanssa ovat myös yleisiä. Koska trenssi on päällystakki, nuorisolle suunnatut tiukat ja äärihoikat leikkaukset näyttävät helposti koomisilta varttuneen yllä. Klassisempi leikkaus on väljä, sopivasti tilaa puvulle tai takille jättävä. Trenssi on palvellut sekä miehiä että naisia niin sodassa kuin rauhassa yli sadan vuoden ajan, joten uskallan povata takille pitkää ikää ja menestystä myös jatkossa. Harva takki on saanut yhtä suuren suosion.

Vanhat kuvat: © Oldmagazinearticles

Molski (eng. moleskin) on puuvillakangas, joka ensin kudotaan ja tämän jälkeen kammataan ja leikataan toiselta puolelta lyhyen, pehmeän nukkapinnan luomiseksi. Sen ansiosta kangas muistuttaa kovasti kontiaisen pörröistä turkkia, josta englanninkielinen nimike on peräisin. Kangas syntyi Englannissa 1800-luvulla ja siitä valmistettiin alun perin työvaatteita maanviljelijöille sekä tehdastyöläisille. Tämä kovin ruraali tausta on muuttunut viimeistään 1900-luvulla, kun asukoodisto on murtunut ja molskista on tullut yksi vaihtoehto muiden joukossa vaatevalmistajille. Siispä molskikankaisia irtotakkeja näkee satunnaisesti mallistoissa. Tämä toimikasmuotoon kudottu kangas on useimmiten paksua sekä hyvin kestävää, ja siitä valmistetaan sekä työ- että vapaa-ajan vaatteita, kuten molskihousuja, -liivejä tai -päällystakkeja. Hyvin kevyttä molskia käytetään myös vuorikangas-, kauluspaita- ja taskumateriaalina.

Laadukkaimmat molskit ovat tuulenpitäviä, sillä kangas kudotaan kymmenistä pitkäkuituisista puuvillalangoista hyvin tiuhaksi. Samat kankaat myös kestävät erittäin hyvin hankausta. Nukkapinnan ansiosta molski on myös lämmintä ja paksumpana ideaali talvikangas. Kankaan harmipuolena on huono vedenpitävyys ja venyvyys, joten molskisadetakkeja tai molskitanssivaatteita tuskin nähdään tulevan talven mallistoissa. Venyvyys korjaantuu hieman, kun kangas pehmenee käytössä. Molskia on myös käytetty univormuissa, kuten Bundeswehrin harmaassa mallissa 60-luvulta aina 90-luvun alkuun asti.

Valtaosa molskikankaista on konepestäviä ja hyvin helppohoitoisia: useimmat kuivuneet tahrat voi vain raaputtaa irti tiuhasta, pörröisestä pinnasta. Hankauksen ja pesujen seurauksena kangas pehmenee yhä, joten paksuimmatkin molskit muuttuvat mukavammiksi. Kuten vakosamettihousuja, myös molskihousuja valmistetaan kymmenissä värisävyissä: väriä asuunsa tavoitteleva voi siis poimia ylleen vaikkapa ruosteen väriset housut tylsäntavallisen sinisen tai ruskean sijaan. Puuvillakankaana molski haalistuu ja kuluu niin kuin denim, joten vuosien aikana housut elävät käyttäjänsä mukana, kehittäen uniikin kangaspatinan – molski vain paranee vuosi vuodelta.

Kuva: © Cordings