Keikari.com

Pekari (eng. peccary) on villisian kaltainen nisäkäs, joka elelee Etelä- ja Väli-Amerikassa. Olento on kiinnostava erikoisen nahkansa ansiosta, jota käytetään enimmäkseen jalkineiden ja käsineiden valmistuksessa. Pekarin nahka erottuu muista verrokeista pienissä rykelmissä kasvavien karvatuppiensa vuoksi. Nisäkäs elää villinä sademetsissä, joissa nahka kerää naarmuja sekä muita merkkejä elämästä, ja paikalliset asukkaat saavat niistä ravintoa sekä vuotia. Valtaosa pekarinnahkasta parkitaan kromilla, jonka ansiosta materiaalin voi pestä. Valmiit vuodat luokitellaan virheettömyyden mukaan: vähemmän naarmuja tai kuhmuja keränneet kappaleet ovat arvokkaampia. Laillisten nahkojen kauppaa ohjaavat CITES-säädökset, jotka asettavat kiintiön vuosittaiselle pekarin pyynnille. Kysyntä on suurta, mutta tarjonta rajattu – tämän vuoksi pekari-käsineet ovat kalliita kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Vaikka pekarin pinta on rakeista, erittäin pehmeää ja sametin kaltaista, nahka on myös hyvin kestävää ja patinoituu kauniisti. Pekari on vähähuokoista, joten se pitää kädet lämpimämpinä kuin lehmännappaiset verrokit. Villavuorin avulla eristys tehostuu kummasti. Tätä nahkaa on hankala ommella ja käsittely vaatii taitoa, jotta arvokasta materiaalia ei kuluisi hukkaan. Atlantin takana nahkaa on käsitelty vuosisatoja, Eurooppaan pekari-käsineet ilmestyivät 1800-luvun lopulla. Tänä päivänä niitä valmistetaan Euroopassa enimmäkseen Italiassa, Unkarissa ja Englannissa. Suomen onneksi meillä on yhä alansa osaava Sauson perhe, joka valmistaa pekari-käsineitä suuressa mittakaavassa Unkarin puolella ja Liisa Sauso omassa vertaassaan Hämeenlinnassa. Jokainen talvi on hitusen mukavampi, kun ranteessa on pekaria.

Shell cordovan, ystävien kesken vain cordovan, on jalkineissa ja asusteissa käytetty nahkamateriaali. Se saadaan hevosen takaneljänneksestä, joka on vuodan paksuin kohta. Hevosia ei kasvateta vain nahkan vuoksi, joten cordovan on kasvattajien sivutuote. Materiaalista voi puhua nahkana, mutta tarkemmin katsottuna kyseessä on lihaskalvo, joka sijaitsee nahkan alla. Hevosennahka taas on nahkatakeissa käytetty materiaali. Nimensä shell cordovan on saanut espanjalaisesta Córdoban kaupungista, jonne maurit toivat kalifaatin vallan aikana nahkataitonsa ja valmistuskeinon. Yhdestä hevosen vuodasta saadaan shell cordovania vain kahta tai kolmea kenkäparia varten ja sen parkitseminen kestää kuukausia. Valmiit kappaleet hinnoitellaan värin sekä koon mukaan, jolloin erikoisvärit ja suuret koot ovat hintavampia. Parkinnan jälkeen materiaali jälkikäsitellään, värjätään ja viimeistellään. Työlään käsittelyn vuoksi cordovan on yksi kalleimmista kenkämateriaaleista, mutta sillä on myös erikoisia ominaisuuksia joita arvostetaan.

Värisävyjä: musta, #6, #8, #8, Cigar, Cigar

Shell cordovan on yksi kestävimmistä kenkämateriaaleista. Lihaskalvo on paksu ja hyvin tiheä, joten se eristää tehokkaasti ja pitää jalat lämpiminä myös kovassa pakkasessa. Työlään parkinnan aikana vuotia ruokitaan vahoilla ja öljyillä, joten lopputuote hylkii kosteutta erinomaisesti. Samat aineet myös estävät materiaalia kuivumasta, eikä cordovan-jalkineita tarvitse suojata erillisellä kenkälankilla tai kosteuttaa kenkävoiteella. Hoitaa voi, mutta nahka ei sitä erityisesti tarvitse. Viimeisenä shell cordovan kiiltää eri tavalla kuin lankatut naudannahkat. Jälkimmäiseen saa peilin kaltaisen kirkkaan kiillon lankin ja vaivan avulla, edellisessä on ikään kuin sisäinen hehku. Se on vähemmän kirkas ja öljyinen. Tämä on tietysti helppo tekstissä todeta, mutta vain omin käsin kokeilemalla ja omin silmin näkemällä cordovanin salat selviävät.

Valmiita cordovan-kappaleita

Ulkonäöltä cordovan-jalkineet erottuvat muista nahkoista mattapintansa ansiosta. Vasta hankaus saa öljyt liikkeelle, jolloin omaleimainen kiilto herää eloon. Toisin kuin muut jalkinemateriaalit, cordovan vaalenee taipumiskohdissa ja tummuu muualta. Päällisen ei muodostu ryppyjä kuten naudannahkaan, vaan cordovan taittuu kuin haitari. Sen pinnalle voi myös ilmestyä valkoista tahnaa, joka on seuraus parkinnasta ja vuodan luontaisista vahoista. Tämä ei ole merkki kelvottomasta nahkasta ja ongelmasta pääsee eroon harjalla. Vaikka materiaali hylkii kosteutta erinomaisesti, joissakin vuodissa vesi nostattaa pinnalle pieniä laikkuja. Ne katoavat yleensä harjauksella tai puunauksella.

Sisäistä hohtoa ja värin kaunista epätasaisuutta

Väriltään cordovan on luontaisesti vaaleaa, mutta värjäämällä materiaalista saadaan enemmän irti. Yleisimmät sävyt ovat musta ja munakoison kaltainen hyvin tummanpunainen, sillä näillä väreillä kalvon pinnalla olevat naarmut ja suonet saadaan piiloon. Jotta nimike olisi vielä epäselvempi, cordovan tarkoittaa myös hyvin tummanpunaista värisävyä. Vain muutama vuota sadasta on niin virheetön, että värjäys kaikkein vaaleimmissa sävyissä onnistuu. Siispä vaaleanruskea shell cordovan on harvinaista, kalliimpaa ja haluttua. Cordovan soveltuu sekä puku- että vapaa-ajan jalkineiden materiaaliksi, mutta vaatii paksuutensa vuoksi tavallista enemmän aikaa mukautuakseen omistajan jalkaan. Se ei myöskään veny käytössä, joten istuvuuden pitää olla kerralla passeli.

Harvinaisin vaaleanruskea värisävy, Whiskey

Vaikka cordovan on kestävyydeltään ja ominaisuuksiltaan uniikki, se myös jakaa mielipiteitä vaateharrastajien keskuudessa. Toiset pitävät nahkaa liian öljyisenä, jäykkänä, kuumana tai kurttuisena. Myöskään ratsastajat eivät usein lämpene hevosennahkalle, vaan hiiltyvät. Fanien joukossa shell cordovanin sisäinen hohto, kestävyys, haitaritaitos, vahvuus ja värin muutos vuosien kuluessa nostattavat elämyksiä. Materiaali on Amerikassa suositumpi kuin Euroopassa, valmistajista omassa sarjassaan on Horween, joka valmistaa valtaosan maineikkaiden kenkätehtaiden cordovanista. Suurista tuotantomääristä tuskin voi puhua – jokamiehen nahkaksi shell on liian kallis, sillä yksi viimeistelty vuota maksaa kenkätehtaalle lähemmäs sata dollaria. Cordovan-jalkineet taas kustantavat noin 500 euroa uusina. Haasteelta välttyy kätevästi etsimällä eBaystä joko vähän käytetyn tai myymättä jääneen vaikeakokoisen parin, jolloin hinta putoaa selvästi. Suomen ilmastossa hevonen on yhä ylittämätön.

Aldenin plaintoe derby -malli kurttujen kera

Yllä legendaarisen Horweenin shell cordovanin valmistusprosessi.

Loden-takki (eng. Loden coat) on samannimisestä kankaasta valmistettu vapaa-ajan päällystakki. Koska yhtä on vaikea ymmärtää ilman toista, ensin on hyvä tarttua kankaaseen. Loden on 1000-luvulla syntynyt vahva, tiuhasti kudottu karstalankainen villakangas, joka valmistetaan vuoristolampaiden öljyisestä villasta. Joskus mukaan kudotaan kamelinkarvaa tai kashmiria lisälämmön vuoksi. Kangas on kudonnan jälkeen kutistettu vedellä noin kolmasosaan alkuperäisestä koostaan, jonka jälkeen pinta harjataan ja leikataan niin monta kertaa, joskus jopa kymmeniä, kuin sopivien ominaisuuksien saavuttaminen vaatii. Alkuperäiseksi kangasta voi kutsua, jos se valmistetaan Saksassa tai Itävallassa. Nimensä se on saanut vanhasta Yläsaksan kielen termistä loda, joka tarkoitti aikoinaan karkeaa villakangasta. 1000-luvulta on säilynyt kirkon dokumentteja, joissa Loden-kangasta käytettiin myös maksuvälineenä.

Käsittelynsä ansiosta Loden hylkii luontaisesti vettä sekä tuulta ja lämmittää kehoa tehokkaammin kuin tavanomainen villakangas. Kutojista Mössmer Tuchfabrik AG ja Oberrauch Zitt ovat tunnetuimpia. Materiaalin pinta on karhea kuten tweed ja erottuu joka törröttävien lankojen vuoksi. Jos takki likaantuu, sen puhdistamiseen riittää usein pelkkä harjaus. Valtaosa Loden-kankaista värjätään tummanvihreäksi, mutta alkuperäinen Keskiajan kankaan väri oli harmaa. Muista väreistä tummansininen on suosituin, myös harmaata ja ruskeaa näkee satunnaisesti saksankielisessä Euroopassa, jossa malli on suositumpi kuin muualla. Loden on Saksalle ja Itävallalle sama kuin mitä tweed on Skotlannille ja Englannille – kangas, joka on osa maiden kulttuuriperimää.

Loden on syntynyt Tirolin alueella, jossa se toimi maanviljelijöiden, metsänhoitajien, metsästäjien ja lammaspaimenten kankaana. Siitä valmistettiin takkeja, housuja sekä päällystakkeja. Suuri suosio toi päällystakin aikoinaan myös kaupunkiin, jossa kevyemmät kankaat olivat paremmin paikallaan. Klassinen Loden-mallinen takki on leikkaukseltaan leveä ja yli polvien ulottuva, sopivan ylimitoitettu vuoristoulkoiluun ja liikuntaan. Nuorisolle valmistetut takit ovat lyhyempiä ja kapeampia. Kaulus on kaksinkertainen ja nostettavissa kaulan suojaksi, taskut ovat vinot ja selästä löytyy hyvin pitkä pystysuora vastalaskos, jossa kangas on taitettu. Sen yläosassa on useimmiten kolmion muotoinen ommel. Jotkin valmistajat lisäävät takahalkioon napituksen, joka pitää kovimmat viimat loitolla. Raglan-hiha on yleinen yksityiskohta, myös tavanomaista neliskanttista hartiaa näkee. Takki on usein vuoriton ja harteiden kohdalla on kaksinkertainen taitos kangasta lämmön vuoksi. Piilonapituksen ansiosta napit eivät tartu oksiin ja muuhun kasvustoon. Usein hihansuissa on koristeellinen tamppi, joka sulkeutuu napilla.

Karhean ja pörröisen kankaansa vuoksi Loden on vapaa-ajan takki, ja turhan epävirallinen tasaisten sekä ohuiden pukukankaiden seuraan. Sen sijaan tuhdimmat kankaat ovat paikallaan: molski, denim, vakosametti, tweed ja vastaavat toimivat yhdessä Lodenin kanssa hyvin käytännöllisenä ja lämpimänä talviasuna. Valtaosa takkimalleista on hyvin väljiä, joten tarkempaa istuvuutta tavoittelevan on hyvä kavennuttaa omansa. Vaikka Loden tuokin mielikuvia enemmän saksankielisen Euroopan maista, tämä klassikkomalli on suosittu myös Belgiassa, Ranskassa ja Italian pohjoisessa. Suomen kaduilla se on valitettavan satunnainen näky, vaikka kangas on osoittanut ylivertaisuutensa noin tuhannen vuoden ajan. Loden on omassa sarjassaan.

Kuvat: Lodenfrey

Gladstone on keskikokoinen ja portmanteau-tyyppinen, eli kahteen osaan avautuva, laukku. Se valmistetaan jäykän kehyksen ympärille, ja rakenne tukee laukkua sekä mahdollistaa taittuvat laidat. Laukun yläosan reunoissa on saranat, joiden avulla päällinen taipuu suljettaessa laukun ylle ja vahvistetun yläosan keskellä on kantokahva tai kaksi. Toisin kuin matkalaukkujen kohdalla, Gladstone on leveyttään syvempi. Useimmiten teräksellä vahvistettu kehys mahdollistaa myös raskaimmat kuormat, ja joitakin malleja tukee myös päällisen ympäri kulkeva soljin suljettava vyöte.

Laukku on saanut nimensä neljä kertaa Iso-Britannian pääministerinä toimineen William Ewart Gladstonen mukaan. Kampanjoidessaan hän matkusti saarivaltiota laidasta laitaan ja innoitti laukkumallin keksijää, nahkakauppias J.G. Beardia, joka loi prototyypin Lontoossa 1800-luvun puolivälin tienoilla. Saranoista huolimatta laukussa oli enemmän tilaa kuin salkuissa, joten potilaiden luona vierailevat lääkärit ottivat Gladstonen omakseen. Lääkärinlaukku on näiltä ajoilta jäänyt lempinimi. Lyhyelle matkalle lähdettäessä raskaan laukun sai osakseen palvelija, pidemmillä reissuilla tavarat kulkivat matka-arkussa.

Moni moderni valmistaja markkinoi laukkujaan Gladstone-nimikkeellä, mutta nämä ovat useimmiten aivan liian pyöreitä ja kevyitä ollakseen ehtaa tavaraa. Perinteisissä malleissa on suorat laidat, joiden yläosa on pyöristetty, sekä tasainen pohja, jonka reunat on vahvistettu. Muoto on yleensä suorakulmainen. Pohjan alla on messinkisiä niittejä, jotka korottavat laukun ylös likaisesta maasta. Materiaaleista valjasnahka (eng. bridle leather) on ylittämätön kestävyytensä ansiosta. Kaunein ja puhdaslinjaisin löytämäni mallin edustaja on Swaine Adeney Briggin valikoimissa kovin omaperäisellä nimellä Gladstone. Kehys, nahka ja messinkiosat yhdistyvät painavaksi kokonaisuudeksi, joten Gladstonesta ei ole jokapäiväiseksi laukuksi. Ongelmaa on kierretty purjeankaasta valmistetuilla malleilla.

Taittuvat laidat sekä päällys vaativat runsaasti aikaa ja osaamista nahkataiturilta, joten Gladstone on hintava löydös. Haasteen saa kierrettyä vintage-liikkeissä, joihin asiansa osaavat kauppiaat keräävät vuosikymmeniä säilyneitä esimerkkejä. Haitarin lailla taipuvat laidat vaativat oman tilansa, joten tilaihmeeksi laukkua ei voi kehua. Lentokoneiden käsimatkatavaraksi se taas on liian kookas, käsipuolessa kuljetettavaksi hyvin painava. Parhaimmillaan Gladstone onkin kauniina pikamatkalaukkuna, jolloin syvään pohjaan saa kasattua juuri sopivan määrän tykötarvetta mökkireissulle tai viikonloppulomalle. Aikansa omistajaa palveltuaan Gladstone, todellinen käyttötaideteos, on todennäköinen perintöriitojen aihe.

Kuva: Sterling&Burke