Keikari.com

Ahkera eBay-seikkailu vähän käytettyjen Cleverley-popojen perässä tuotti useamman kuukauden jälkeen tulosta. Paljon hyvää ja kaunista olin lukenut GJC:n tilausjalkineista, joten into lähempään tuttavuuteen löytyi. Nyt siis pieneen anatomiseen tutkailuun. Suurempaa iloa tietysti irtoaisi, jos pari olisi oman tilauksen tuotos, mutta nämä toimikoot esimerkkinä valmistajan työn jäljestä. Pari on vintagea, joten nykyisiin jalkineisiin niitä ei voi suoraan verrata. Kuvien perusteella jälki on säilynyt hyvin tarkkana ja siistinä.

Cleverleyn jalkineet ovat huomattavan kevyitä, kuten on laita kaikkien käsintehtyjen popojen. Myös tilaajan jalkojen mukaan valmistetut lestit ovat hyvin siroja ja pieni kokoero löytyy, sillä yksikään jalkapari ei ole identtinen. Suurta hykeyrrystä herättää pikkutarkkuus muotoilussa: jalkapöytien kohdalla on sivukaarta, kantapäiden kohdalla ulkoneva kaari on vielä voimakkaampi. Peruspoposta Cleverleyn käsin valmistamat parit eroavat lestin muodon lisäksi viimeistelyssä sekä päällisnahkan alle jäävissä materiaaleissa.

Nykykurssilla noin 3500 euron kovempi hinta takaa tarkoin valikoidut nahkat sekä kantakuppien ja kärjen nahkakovikkeet. Tammiparkittujen nahkapohjien vyötärö on maltillisen viisto, ja perinteiseen englantilaiseen tapaan valmistajasta ei ole esillä muuta ulkoista kuin pohjan nimikirjainsarja GJC. Pari on malliltaan perinteinen puoli-brogue, ainoa pieni revittely on kärjen medaljongissa, joka on erikoinen mukaelma ram’s head -kuviosta. Reunos on miellyttävän kapea ja sen ompeleet on piilotettu erittäin huolellisesti. Cleverleyn verstaan omintakeisin työnjälki on voimakkaasti kaartuva jalkineen kärki, ns. Cleverley chisel toe, jonka kannattaja minusta on nyt tullut. Verkon tyylifoorumeilla tilausjalkineiden ympärille on rakentunut kova hehkutus ja yleisin pohdinta velloo hinta-laatusuhteen aprikoimisessa.

Verrattuna Keikarissa esiteltyyn John Lobb Ltd.:n jalkineisiin, Cleverley vie kyllä voiton. Lestin muoto, viimeistely ja mittasuhteet ovat huolellisempia ja näyttävämpiä. Samoin Cleverleyn alempi hinta tarkoittaa parempaa diiliä asiakkaalle, vaikka mistään halvasta tavarasta ei voi puhua. Jos jalat ovat eri paria tai sairauden runtelemat, tilausjalkineet ovat sijoitus terveyteen. Muussa tapauksessa on parempi vain nähdä nämä taideteoksena, jota voi myös käyttää pelkän katselun sijaan.

Vuonna 1995 perustettu englantilainen Equus Leather on kahden taiturin käsissä. Dawn McCormack hoitaa valokuvat ja bisnespuolen, satulaseppä Charlie Trevor puolestaan soveltaa koulutuksessa ja käsityössä oppimaansa käsityötaitoa kauniiden mittatilausvöiden sekä koirien kaulapantojen valmistamiseen. Vastaavia toimijoita on lukemattomia ympäri pallon, mutta EL erottuu edukseen upean hinta-laatusuhteen vuoksi. Koska kaikki tuotteet ovat mittatilaustöitä, vain mielikuvitus on rajana vyön saralla.

Equus Leather käyttää tasokkaimpia materiaaleja: Sedgwickin kasvisparkittua valjasnahkaa (eng. bridle leather) sekä messinkisiä ja ruostumattoman teräksen solkia. Kaikki työ on Charlien omin käsin tuottamaa, ja jopa huokeampien vöiden ompeleet ommellaan samalla menetelmällä kuin Goodyear welt -jalkineissa. Toistaiseksi värivalikoima rajoittuu Sedwickin tarjoamaan kahdeksaan sävyyn, vyömalleja puolestaan on 16 erilaista. Kukkona tunkiolla on täysin käsin ommeltu Lined and Raised -vyö, jossa käsityötä tuhlaillaan yli tuhannen ompeleen verran. Tämä malli ansaitsee suuret kehut, sillä verrattuna sen valmistamiseen käytettyyn aikaan, Equusin täytyisi oikeasti tuplata hintansa jotta työ olisi aidosti kannattavaa. Huokeimmat vyöt ovat hitusen alle 30 puntaa, mutta EL:n Facebook-faneja hellitellään melko usein toistuvilla alennuskoodeilla.

Kokonaisuutena EL on aito löytö, enkä ole tavannut korkeampaa valinnanvaraa tai hinta-laatusuhdetta tarjoavaa vyövalmistajaa.

http://www.equusleather.co.uk/

Tämä kaunis kaksivärinen lämpimän vuodenajan jalkinemalli tunnetaan Amerikan puolella spectator-nimellä, Englannissa puolestaan co-respondent -nimikkeellä. Valtaosa malleista on mustavalkoisia tai valkoruskeita, mutta mikään ei estä teettämästä pariaan vaikkapa puna-valkoisena. Maineikas englantilainen suutariliike John Lobb Ltd. toteaa valmistaneensa ensimmäiset spectator-jalkineet krikettikengiksi vuonna 1868, eikä parin käyttöyhteys juuri ole aikojen saatossa muuttunut. Liki poikkeuksetta malli valmistetaan täys-brogue -rei’ityksellä.

Spectatorista tuli todella suosittu edustavina urheilujalkineina sen jälkeen, kun Windsorin herttua nähtiin ne jalassaan. Golfin ansiosta mallista tuli entistä levinneempi, tosin aidossa harrastekäytössä piikkipohjaisena. 1930-1940 -luvuilla sekä mustavalkoiset että valkoruskeat spectatorit olivat kuuminta muotia, mutta suosio kutistui jo 60-luvulle tultaessa. Rockabilly-intoilijat, retropukeutujat ja swing-musiikki toivat spectatorit takaisin suuremman yleisön tietoisuuteen 90-luvun aikana, mutta tänä päivänä niitä käyttävät hyvin harvat. Tv-sarja The Districtin roolihahmo Jack Mannion sekä A Nero Wolfe Mysteryn Archie Goodwin -hahmot ovat molemmat käyttäneet spectatoreja osana asuaan.

Malli on aina ollut enemmän amerikkalaisten kuin englantilaisten, koska brittein kostea ilmasto ei juuri niiden käyttöön kannusta. Mielestäni kaikista jalkinemalleista juuri spectator edustaa rennointa eleganssia, jossa taatusti erottuu edukseen kevään ja kesän helteillä. Autenttisessa mallissa jalkineiden vaaleampi osa on joko kanvaasikangasta, keinokuituverkkoa tai mokkanahkaa, mutta valtaosa nykyisistä valmistajista käyttää valkoista vasikkaa, joka kestää likaantumista paremmin. Mikäli hankkii parin valkoisessa mokkanahkassa, tummentumat ja liat saa tehokkaimmin piiloon kalkin avulla.

Ruskeat spectator-jalkineet soveltuvat lämpimään säähän, jolloin niitä käytetään epämuodollisissa tilanteissa vaaleiden sävyjen kera. Erinomaisia housuvärejä ovat valkoinen, kerman värinen sekä beigen ja ruskean kaikki sävyt. Mustavalkoinen malli on ongelmallinen, sillä musta väri tekee siitä muodollisemman. Paras valinta näiden kanssa ovat valkoiset housut, sillä spectator ei ole toimisto- tai juhlakenkä.

Kuvat: (C) Herring Shoes

Amerikkalainen Razor Squares on uniikki löydös: tärkättyjä käsintaiteltuja taskuliinoja sekä käsintehtyjä solmukkeita tarjoava yhden miehen puoti on upea valinta jokaisella liinojen kanssa taisteleville. Valtaosa valmistajista kun leikkaa takkiensa rintataskut ammottaviksi pusseiksi, joissa taskuliina ei pysy paikallaan vaan valahtaa pohjalle pikaisesti. Ongelma on hallussa tärkätyn taskuliinan avulla, koska tämän kohdalla ylimääräinen kangas on luotisuora, tasainen ja taitoksen koon voi päättää itse. Liinamestari Bill Thompson on myös keksinyt hämmästyttävän omalaatuisia taitoksia, jotka tuovat taiteen myös rintataskuun. Huokeimmillaan noin 15 euroa kustantavat liinat saapuvat peltirasiassa, joka toimii suojaavana kehyksenä erityisesti paljon matkaavan avuksi. Omasta kokoelmastani ei enää tavanomaisia valkoisia taskuliinoja löydy, koska RS tarjoaa ylivertaisen yhdistelmän ryhtiä, kauneutta ja tasoa.

http://www.razorsquares.bigcartel.com/