Miksi poltin farkkuni

4

January 29, 2022 by Ville Raivio

Vuosia sitten Helsingin Sanomat haastatteli minua. Toimittajalle jauhoin monista aiheista, mutta kelpo klikkityyliin toimitus tarttui yhteen aiheeseen, josta sai mahdollisimman seksyn ja jännittävän otsikon. Tekstissä ei ollut tilaa kertoa laajemmin, miksi poltin viimeiset farkkuni monta vuotta sitten, enkä ole niitä sen jälkeen käyttänyt. Nytpä aihe palasi mieleen, joten tässä laajemmin. Tärkein syyni farkkujen vastustamiseen on siinä, kun nuo mokomat ovat köyhdyttäneet länsimaisen pukeutumiskulttuurin. Kun kaupungilla katselee vastaantulijoita ja laskee, kuinka monella on jalassa farkut, huomaa kyllä hegemonian. Itse denim-kangas on nerokas keksintö, koska se on verrattain halpa, hyvin kestävä, konepestävä ja indigolla värjättynä haalistuu kiinnostavalla tavalla. Vaan on se nyt hyvin tylsää katseltavaa, kun valtaosa kulkee elämänsä ohi farkuissa ja T-paidassa kuin kloonina toisista.

Pukimo Raivion tuotteita

Latini, hevosennahkatakki, koko 50
Aspinal, olkalaukku, vasikannahkaa

Mitä useammalla on farkut, sitä harvemmin näkee muita kankaita, joita löytää vanhoista valokuvista suurissa ja kiinnostavissa määrissä. Värien, kuvioiden, kudontojen ja valikoiman sijaan tarjolla on sitä samaa kuviotonta sinistä. Tämä on tylsää ja persoonatonta, joten en halua käyttää farkkuja. Lisäksi farkut ovat kapea ratkaisu, jota yritetään tunkea jokaiseen tilanteeseen, koska se on niin helppoa ja mukavaa – ja elämän täytyy olla helppoa ja mukavaa. Olen nähnyt väkeä farkut jalassa myös juhlatilaisuuksissa. He eivät ymmärrä, että esimerkiksi häät ovat paitsi sosiaalinen tilaisuus, myös rituaali, jossa perinteisesti mies ja nainen siirtyvät ainoan elämänsä seuraavaan vaiheeseen. Kun vieras saapuu farkuissa, hän sanattomasti viestii, ettei pidä tapahtumaa tärkeänä. Tälle vieraalle päivät ovat yhtä ja samaa pökälettä, joka puskee alati esiin.

Toinen vekkuli ilmiö on farkkujen muodollistaminen, joka on suomalaisen bisnespukeutumisen kansallinen erikoisuus. Tarkoitan siis näitä veikkoja, jotka vetävät samat arkifarkut jalkaan kuin viikoloppuna, mutta heittävät sen kaveriksi puvuntakin ja kauluspaidan. Sitten he tuumaavat, että nyt on sopivaa työpukeutumista, mutta ei mitään liian vakavaa. Tämä on mielestäni tärkein oivallus Suomen ja vaatteiden suhteen. Muodollisuus ja virallisuus ovat meillä erittäin vierastettuja adjektiiveja. Sana rento toistuu mainoksissa sekä somessa kuin kristillinen rukous, joka lupaa hyvää mieltä ja autuutta ja vapautta kärsimyksestä. Erittäin harvassa työyhteisössä on kirjallinen ohje pukeutumisesta, koska yksilönvapaus koetaan hyvin tärkeäksi. Silti yhdenvertaisuuden arvo kuiskuttelee korvaan alati, ettei kannata liikaa erottua. Loppukaneettina ilmaisen, etten halua kieltää farkkuja toisilta. Toivon vain, ettei niitä yritettäisi vetää pattipolvien peitoksi jokaiseen tilaisuuteen, ja väki avaisi luomensa näkemään myös niiden vaihtoehdot. Aina on myös toisia housuja. Nopeina esimerkkeinä farkut voi korvata vaikkapa sinisillä vakosametti-, molski-, chino- tai tvillihousuilla.


4 comments »

  1. JO says:

    Tulin miettineeksi tätä viikonloppuna. Farkkujen ongelma ei minusta ole se, että kaikilla sellaiset ovat. Farkkujen valikoimahan on nykyään ihan tajuttoman laaja. Yhtä hyvin voisi sanoa, että puku on tylsä vaate vaikka häissä, jos kaikilla sellainen on. Tai vaikka kaikilla olisi puku töissä.

    Univormumaisuus ei minusta siis ole farkkujen ongelma. Japanilainen katutyyli ja länkkärityyli ovat kuitenkin aika kaukana toisistaan. Jos toisaalta miehet pukeutuisivat kautta linjan pukuun, niin suurin osa pukeutuisi huonosti istuviin Prisman ja Dressmannin liimasta ja muovista valmistettuihin pukuihin ja kenkiin. Farkkujen päivittäinen käyttö ei aiheuta tyylin puutetta, vaan on sen oire.

    Joku farkuissa kuitenkin tökkii, koska en halua niihin joka päivä pukeutua.

    Minulle farkkujen ongelma on niiden epäsiisteys, tai “rentous”, kuten kai nykyään sanottaisiin. Ne saa yhdistettyä korkeintaan johonkin (poolo)neuleeseen ja äärimmäisen rentoon pikkutakkiin. Kauluspaita farkkujen kanssa on minusta jo ristiriitainen, ja varsinkin kun kauluspaita näyttää aina parhaalta solmion kanssa. Puhumattakaan farkkujen aiheuttamista kenkävalinnoista. Ja klassiset päällystakitkin sopivat huonohkosti farkkujen kanssa.

    Jos siis farkut ovat jokapäiväisen pukeutumisen kulmakivi, ne pakottavat kaiken pukeutumisen samalle, hyvin alhaiselle formaaliuden tasolle.

    Koska en ole cowboy saati tokiolaisteini (enkä haluakaan esittää olevani), vaan aikuinen, kaupunkilainen eurooppalaismies, minun ei ole mahdollista pukeutua sillä tavalla tyylikkäästi farkkuihin. Tämän seurauksena farkkujen käyttö alistaisi minut sellaiseen mitäänsanomattomuuteen, josta tässäkin puhutaan.

    P.S. Olen aikuisiällä aina omistanut yhdet farkut. Se on minun ratkaisuni niiden polttamisen sijaan. Kun omistaa yhdet farkut, niitä ei väkisinkään tule käytettyä joka päivä ja aina kaikissa tilaisuuksissa. Lähiöfaijan elämässä on kuitenkin aika paljon niitäkin tilanteita, joissa eurooppalainen miestenmuoti olisi mautonta prameilua.

  2. Ville Raivio says:

    Jokin sellainen, jossa ei näytä samalta kuin kaikki muut.

    Jos näyttää samalta, on meno tylsää.

  3. K-O says:

    “Vaan on se nyt hyvin tylsää katseltavaa, kun valtaosa kulkee elämänsä ohi farkuissa ja T-paidassa kuin kloonina toisista.”

    Mikä on soveltuva asuste, jossa kulkea elämänsä ohi?

  4. Tom says:

    Pipo on hyvä pulkkamäessä ja farkut ovat todella hyvät esim rakennustyömaalla. Omistan kahdet, niissä on sellaiset kätevät riipputaskut pikkusälää varten. Pukukoodi tosin vaatii usein yläosaan jotain värikästä heijastinsomistein.
    Kotiin mennään chinoissa.

    Viimeksi kun olin häissä, iso osa miehistä noudatti pukukoodia punaniska. Farkut, kauluspaita, puvuntakki ja kaulassa rusetti. Herrainpukimon tummalla puvulla oli sama efekti kuin aikoinaan armeijassa telamiinalla ( ryhtinappi ) joka kiinnitettiin tetsarin selkäpuolelle. Ryhti parani kuin itsestään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *









Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.