1. Belstaff-takin anatomia

    1

    August 26, 2020 by Ville Raivio

    Belstaff on englantilainen, vuonna 1924 perustettu vaatettaja, joka erikoistui moottoripyörätakkeihin. Se toimi perustajien käsissä vain pari vuosikymmentä, jonka jälkeen yritys on pyörinyt omistajalta toiselle vaihtelevalla menestyksellä. Osansa alkuperäisen maineen saavuttamisessa oli vahakankaalla, jota Belstaff käytti ensimmäisten joukossa. Toisin kuin nahkatakit, vahakankaiset ajotakit olivat kevyempiä, halvempia, vahakerroksen avulla paremmin vettä hylkiviä ja ne pystyi vahaamaan uudelleen. Näin suosio levisi ennen kaikkea kätevyyden ja hyödyllisyyden nimissä.

    Vuosien aikana sijoittajat ovat yrittäneet nostaa yrityksen profiilia suurilla ja hintavilla mainoskampanjoilla, joissa nimikuulut julkimot poseeraavat Belstaffin vaatteissa. Lisäksi yhteistä työtä on tehty Hollywoodin kanssa. Erikoista kyllä, tällä hetkellä yrityksen omistaa englantilainen kemianteollisuuden toimija. Vuosikymmenten pyörteessä moottoripyöräilijöiden vaatettajasta on tullut jonkinlainen muotihuone. Belstaffin ideana nykyisin on valmistaa kaupunkivaatteita, joiden inspiraatio on peräisin urheiluvaatteista. Tänään tarkastelussa on Belstaffin kuuluisin päällystakki, Trialmaster, joka saapui Keikarin lainaan Care of Carlilta.

    Trialmaster kehitettiin vuoden 1948 Scottish Six Days Trial -kilpailuun, joka on yksi vanhimmista motoristien trial-kisoista. Malli on siis moottoripyörätakki ja ominaisuudet sen mukaiset. Esimerkiksi vasen rintatasku on vinossa, jotta se on helpompi avata pyörällä istuessa; vyön avulla viima pysyy poissa paremmin; hihansuut ovat samasta syystä hyvin tyköistuvat; ja korkean kauluksen vuori on vakosamettia, joka lämmittää paremmin. Takin kangas on 170-grammaista vahattua puuvillaa, jonka on kutonut hyvämaineinen englantilainen Millerain. Samainen tehdas valmistaa esimerkiksi vahvan puuvillakankaan, jota amerikkalainen Filson käyttää.

    Millerain on parhaimmistoa, koska se on erikoistunut juuri vahvaan, vahattuun puuvillaan. Trialmaster-takissa on neljä nepparein sulkeutuvaa keskikokoista taskua, joissa on korkea, taittuva rakenne. Tämä on älykäs ratkaisu, koska sisältö pysyy paremmin taskussa taitoksen avulla. Vetoketjun lenkki on kookas, ketju liukuu tehokkaasti, ja rintamuksessa on neppareiden lisäksi kaksinkertainen rakenne. Näin tuuli pysyy paremmin aisoissa. Neppareiden ja ison lenkin avulla takkia voi käytellä myös käsineet kädessä.

    Hihassa on kookas logo, kyynärpäissä sekä harteilla tuplakerros kangasta ja vyötäröllä kiristysnauha. Povitaskuja on yksi ja vuorikangas on puuvillaflanellia, jossa on Belstaffin oma tartaanikuvio. Kainaloiden alla on pienet, avoimet metallirenkaat, joiden läpi hien tulisi haihtua paremmin. Takin ominaisuudet ovat motoristille hyödyllisiä ja ulkonäkö sama kuin valmistajan alkuperäisessä, mutta tähän yhtäläisyydet loppuvat. Trialmaster ei nimittäin ole moottoripyöräilyyn hyvin sopiva.

    Esimerkiksi puuvillakangas ei tarjoa mitään suojaa kaatuessa, kangas on turhan kevyt tuulta vastaan, takin leikkaus on erittäin tyköistuva ja kädentiet matalat. Leikkaus on suuri harmi, sillä se ei tarjoa riittävästi tilaa istuessa vaan takki kiristää. Matala kädentie taas puristaa, kun kättä nostaa ylöspäin. Lopputuloksena mukavaa asentoa ei saa ainakaan, jos takin koko on oma vakio. En ole kokeillut suurempaa kokoa, joten en osaa sanoa, kuinka paljon lisätilaa se tarjoaisi. 48-koon mitoituksen perusteella tuskin riittävästi, jotta takissa voisi istua tunteja pyörän selässä. Pelkkä kyynärpään taittaminen saa kankaan puristamaan hihassa, hihansuu kiristää helposti.

    Ärsyttävä seikka on Iso-Britannian lippu, joka nököttää rintataskun alla. Sen on tarkoitus henkiä valmistajan brittijuuria ja -eetosta, mutta tämä ei onnistu takissa, joka on valmistettu Albaniassa. Valmistuksen jälkeen se on hinnoiteltu kalliksi. Mielestäni vaate tulisi myydä edullisesti, jos se on valmistettu halvan työvoiman maassa. Vain kangas on Trialmasterissa englantilaista. Kokonaisuutena Trialmaster on kaupunkivaate, joka on ottanut käytännöllisiä ominaisuuksia moottoripyörätakista, ja se on leikattu sexymmäksi kuin motoristille olisi hyödyllistä. Takin kangas hylkii vettä riittävästi, jotta se sopii satunnaisiin sateisiin kaupungissa, ja ulkomuoto miellyttänee miestä, joka haluaa uhkua urheilullista auraa. Takki on urheilullisen miehekäs, mikä on omistajan nykyinen eetos, vaikka pyöräharrastaja tuhahtaisikin.

    CoC:n valikoimissa samantyylinen ja huokeampi takki on Barbourin International.


  2. Montblanc-matkalaukun anatomia

    1

    July 21, 2020 by Ville Raivio

    Montblanc ei nimestään huolimatta ole ranskalainen, eikä se pidä päämajaa samannimisen vuoren lähistöllä. Saksalainen yhtiö saavutti alun perin maineensa mustekynillä ja on nykyisin osa Richemont-konsernia. Vuosien kuluessa se on laajentanut valikoimansa myös muihin kirjoitustarpeisiin ja niistä vähitellen yhä laajemmalle. Nyt valikoimassa on kaikenlaista, jota myydään niin sanotun premium-tavaran kaupoissa. Vöitä, aurinkolaseja, laukkuja, salkkuja, tämän tällaista asustetta. Nyt tarkastelussa on yhtiön kevyt, muovinen matkalaukku, joka saapui Keikarin lainaksi Care of Carlista.

    Käsimatkatavaran mitat täyttävä laukku on polykarbonaattia, joka on yleinen materiaali lentolaukuissa, ja pyörät alumiinia. Kuvauksen mukaan kahva on nahkaa, mutta se ei tuoksu tai näytä nahkalta. Mukana tulee myös liimattavia lätkiä, joihin voi yhtiön myymälässä saada nimikirjaimensa. Kolmelle korkeudelle nouseva kahva puolestaan on alumiinia ja laukku on valmistettu Kiinassa. Se on yhtiön huokeammasta mallistosta kaiketi valmistusmaan ja materiaalin vuoksi. Laukun muovissa on korkea kiilto.

    Laukkua kiertävä vetoketju on päällystetty kumilla, joka näyttää hyvin tiiviiltä kerrokselta pientä likaa ja vettä vastaan. Pyörät kääntyvät joka suuntaan vapaasti ja ne rullaavat ainakin uusina erittäin liukkaasti. Laidassa on tavanomainen TSA-lukko ja sen yläpuolella paikka nimikirjaimille. Mallilla on painoa ainoastaan 3 kiloa tyhjänä. Keveys on taatusti muovin ansiota, mutta laukun materiaali on samalla kovin joustavaa ja näyttää jo naarmuuntuneen. Kestävyys käytössä on siis arvoitus. Sisällä on tavanomaiset kaksi suurta osastoa, verkko, pieni tasku ja pakkausnauhat.

    Kokonaisuutena matkalaukku ei vaikuta kummemmalta kuin American Touristerin budjettiluokan vastaava, josta minulla on aiempaa kokemusta. Tosin Montblancilla kahva on alumiinia ja pyörät rullaavat vinhemmin, mutta muuten ominaisuudet ja ulkomuoto ovat muovisen yhtäläiset. Riippuu sitten asiakkaasta, arvostaako saksalaisen kynämaakarin mainetta niin, että haluaa heiltä myös matkalaukun. Keveys ja helppo liikuteltavuus ovat ainakin valtteja.


  3. R.M. Williams -nilkkureiden anatomia

    0

    June 11, 2020 by Ville Raivio

    R.M. Williams on vuonna 1932 perustettu australialainen kenkätehdas, joka tunnetaan ennen muuta varsikengistä. Maineeseen RMW nousi vuosisadan alkupuolella laadukkailla satuloilla sekä ratsastussaappailla, joissa oli vain yksi takasauma. Vähäsaumaisessa saappaassa nahka muotoutui parhaiten käyttäjän mukaan, vaikka se alussa olikin vaikea saada jalkaan. Nahkaa Reginald Murray Williams oli oppinut työstämään hevosmieheltä, joka matkasi kaupungista toiseen, ja otti nuoren ummikon oppiinsa. Toinen Australian-klassikko on valmistajan chelsea-varsikenkä, joka valmistetaan yhdestä nahkapalasta. Australian huumaava kuumuus ja kuivuus vaativat paljon jalkineelta, mutta myös materiaaleilta. Naudan lisäksi RMW on vuosikymmeniä käyttänyt vallabin- ja kengurunnahkaa, sillä ne ovat erityisen vahvoja materiaaleja.

    Popojen ohella tehdas valmistaa työ- ja vapaa-ajan vaatteita. Mainoksissaan RMW on aina hyödyntänyt Australian uniikkia luontoa ja maisemaa, sillä niissä oloissa Williams on suosionsa rakentanut. Perustaja Williams oli Australiassa niin suosittu hyväntekijä, että päälle tuhat ihmistä kerääntyi hyvästelemään hänen maallisen muotonsa hautajaisissa vuonna 2013. Kuitenkin tänä päivänä useat Williamsin mallit valmistetaan Australian ulkopuolella ja firman omistuksen on vuonna 2014 itselleen kahminut luksushirviö LVMH. Lähin vertailukohde, joka RMW:lle mielessäni nousee, on amerikkalainen Filson – amerikkalainen veli on kuitenkin itsenäinen. Molemmille aito meno, kestävyys, vahvuus ja työkäyttö ovat vaatteen keskiössä. Nämä yllä ei toimistolla hienostella.

    Tällä kerralla Keikarin lainassa ja tarkastelussa on tehtaan malli Craftsman, joka saapuu Care of Carlin kokoelmista. Chelsea-tyylisessä varsikengässä on nahkapohja, Goodyear-kiinnitys sekä yhden nahkan päällinen. Sauma löytyy kantapään takaa, jossa se yleensä on muutenkin. Suurin osa tehtaista jättää yhden sauman joustokkeen alle, mutta RMW tekee asiat omalla tyylillään eli sauma on vain takana. Käytännössä rakenteesta ei huomattavaa etua ole, mutta kengäntekijälle saumaton pari on vaikeampi valmistaa, ja nahkasta kertyy enemmän hävikkiä.

    Mallia varten täytyy nimittäin löytää riittävän kokoinen ja riittävän virheetön pala nahkaa. Saumaton nahka venyy käytössä enemmän kuin saumallinen, joten istuvuuden pitäisi kerralla olla napakka. Muuten popo venyy käytössä epämukavan väljäksi. Kehua täytyy ilman muuta tehtaan kenkälaatikkoa, sillä sen pahvi on poikkeuksellisen vahvaa, viimeistely hyvin siisti, ja magneetti pitää kannen kiinni voimakkaasti. Ilmoituksessa varsikengän materiaalina lukee yearling, joka tarkoittaa 1-2 -vuotiasta hevosta, mutta tätä ei erikseen mainita. On siis epäselvää, onko kyseessä hevosennahka vai tavanomainen nauta.

    Ainakin nahkan pinta näyttää karheammalta ja vähemmän siistiltä kuin vasikannahka. Lisäksi se vaikuttaa pingottuneen kehnosti eli saaneen ikään kuin raskausarpia, kun materiaali on venytetty lestille. Parin lesti istuu tavanomaisesti, se ei ole erityisen väljä tai tyköistuva mistään. Seikka on valmistajan etu, sillä tällainen muoto istuu useammalla paremmin. Lesti ei kuitenkaan ole näyttävä, siinä ei ole voimakkaita kaaria tai muotoja, jotka erottaisivat sen edukseen. Kärjen muoto on aavistuksen neliskanttinen. Craftsman ei kuitenkaan ole tarkoitettu toimistoon tai edustamiseen, vaan vapaa-aikaan ja yleiseen elämiseen. Kärjen vahvikkeet näyttävät pistävän esiin päällisnahkan alta ikävästi. Joustonauha tuntuu hyvin voimakkaalta, mutta venyy silti hyvin. Vetolenkit tuntuvat vahvoilta ja niissä on valmistajan nimi.

    Nahkapohja on hiukan ohuempi kuin vapaa-ajan varsikengässä yleensä, korko on täyttä kumia. Parissa on nahkavuori ja nahkainen pinkopohja, viimeistely mallin sisällä on niin sanotusti krouvia. Liimajäljet tursuavat kantapohjallisen alta. Kokonaisuutena R.M. Williamsin varsikenkä on täysnahkainen reunoskenkä, jossa on kestävä rakenne. Viimeistely on tuota krouvia tyyliä ja muotoilu samaten, mutta kokonaisuus on taatusti siistimpi kuin marketin chelsea boot. Australian ystävä mielistyy kokonaisuuteen todennäköisesti, niin suuri maine valmistajalla on planeetan toisella puolella. CoC:n valikoimassa samantyylinen, huokeampi nilkkuri on vaikkapa Loaken pari. Kun parien kuvia vertailee, erot ovat selviä.


  4. Hestra-käsineiden anatomia

    1

    March 12, 2020 by Ville Raivio

    Hestra on ruotsalainen valmistaja, joka on erikoistunut käsineisiin. Sen perusti vuonna 1936 Martin Magnusson ja hän nimesi yhtiön kotikuntansa, Hestran, mukaan. Tänä päivänä yritystä luotsailee perheen kolmas sukupolvi. Alun perin Hestra valmisti työkäsineitä metsureille ja ne tehtiin paksusta nahkasta sekä voimistettiin niiteillä, mutta valikoima laajentui laskettelun pariin, kun Hestraan avautui laskettelukeskus 30-luvulla. Liikkeen yhteistyö Ruotsin laskettelumaajoukkueen kanssa onkin jatkunut 1970-luvulta asti.

    Vaikka yhtiö tunnetaan erityisesti laskettelukäsineistä, jotka ovat pääosa bisneksestä, sillä on mallistot myös vapaa-aikaan sekä edustamiseen. Hestra valmistaa yli 2 miljoonaa paria omissa tehtaissaan vuosittain. Tänä päivänä yhtiö suunnittelee käsineensä Ruotsissa ja valmistaa ne Unkarissa, jossa on säilynyt eurooppalaisittain erityinen keskittymä käsineiden valmistusta. Tämän tekstin esimerkkipari on Hestran edustavasta Table Cut -mallistosta ja saapuu Keikarin lainaan Care of Carlin valikoimasta.

    Käsineet ovat pekaarin nahkaa, joka on käsineiden arvostetuin materiaali pehmeyden ja kestävyytensä ansiosta. Harmillisesti tämän nahkan hinta on noussut koko 2000-luvun ajan ja samalla siitä valmistettujen käsineiden. Hestran käyttämä vuota on kuitenkin suurenmoisen pehmeää ja sileää, vaikka karvatuppien rei’ittämä pinta saa sen näyttämään karhealta. Tämä malli on vuoriton ja nahkan lihapuoli tuntuu suurenmoisen pehmeältä myös. Table Cut -mallisto on valmistajan laadukkain eli siinä on unkarilaista käsityötä kahden tunnin verran.

    Niin kuin muissa Unkarissa valmistetuissa pekaarikäsineissä, myös näissä päällinen on kauttaaltaan käsin ommeltu. Ompeleet ovat tiuhat ja siistit joka suunnassa. Malli on äärimmilleen pelkistetty, jolloin päähuomio on nahkan kauniissa tekstuurissa sekä istuvuudessa. Tuo istuvuus on erinomainen, ainakin omiin pitkiin sormiin ja kirjoittelijan siroihin käsiin. Hyvin harvalla valmistajalla on aidosti pitkät sormet käsineissä, mutta Hestra kuuluu tähän arvokkaaseen joukkoon. Käsine taipuu mallikkaasti sormen tyveen asti.

    Kauttaaltaan Hestran pekaarikäsine muistuttaa silti erittäin paljon muita vastaavia, jotka valmistetaan Unkarissa. Esimerkiksi Suomen oma Sakari Sauso teettää maassa omat käsineensä, joten kysymykseksi nousee, miksi tulisi valita juuri Hestra muiden samanlaisten rivistä. Minä en keksi muuta syytä kuin leikkaus ja kokonaisuus. Jos Hestran käyttämä kaava istuu omaan käteen paremmin kuin muut, valinta on helpompi. Jos istuvuus on heikompi, mutta haluaa silti korkeaa laatua ja siistiä suojaa käsille, sekin luonnistuu. Bonuksena saapuu Hestran vahva ja pelkistetyn tyylikäs rasia, jonkalaisia toivoisin yhä useamman käyttöön. On hassua, miten paljon pakkaus vaikuttaa kokonaisuuteen.

    CoC:n valikoimassa huokeampia käsineitä löytyy Hestralta, kun materiaali on villisian sijaan peurannahkaa. Toinen vaihtoehto on vaikkapa tekninen ja erityisen lämmin untuvakäsine.


  5. Red Wing -saappaiden anatomia

    0

    January 31, 2020 by Ville Raivio

    Uusi kuu tuo tuttuun tapaan uuden jutun yhdestä vaatekappaleesta. Tällä kerralla on vuorossa amerikkalaisen Red Wing -tehtaan varsikenkä Classic Moc, joka tunnetaan myös tylsällä koodilla 875. Kiinnostuin tästä mallista, sillä se on koko lailla yleisin laadukkaampi reunoskenkä, jonka näen Helsingin kaduilla. Minun täytyi siis selvittää, kuinka paljon popoa RW tarjoaa, ja Keikarin lainaan malli saapui Care of Carlin puodista. Itse tehtaan perusti Charles Beckman vuonna 1905 samannimisessä pikkukaupungissa. Paikka sijaitsee pohjoisessa Minnesotassa, jossa sattumoisin on toiseksi eniten amerikansuomalaisten jälkeläisiä. Osavaltion viileä ilmasto ja kovat talvet ovat aina vaatineet kunnon jalkineita, erityisesti työkenkien suhteen, ja tämän perinteen yllä RW astelee päälle vuosisadan jälkeen.

    RW aloitti valmistamalla työ-, metsä- ja kaivoskenkiä erityisen kovaan käyttöön, 1. sekä 2. maailmansodassa se kengitti amerikkalaisia sotamiehiä. Sittemmin toiminta on laajentunut. Valmistaja omistaa nyt myös Irish Setter -kenkämalliston, joka on erikoistunut ulkoilukenkiin, ja Vasquen, joka valmistaa vaelluskenkiä. Nimellä Red Wing valmistetaan sekä työkenkiä, joissa on teräskärjet sun muut suojat, että vapaa-ajan malleja. Yksin työkenkiä on yli 200 mallia, vapaa-ajalle päälle 60 mallia. Tehdas tarjoaa parit myös naisille. Red Wing on yksi harvoista valmistajista, jotka omistavat oman parkitsimon: RW:n nahka saapuu S.B. Footin -tehtaasta, joten valmistaja pystyy valvomaan tuotantoa alusta loppuun. Osa pareista valmistetaan USA:ssa amerikkalaisista materiaaleista, osa taas kaukomailla paikallisista nahkoista.

    Classic Moc on koko lailla norjalaiskenkä, jossa vain on varsi ja kiilapohja, ja se on ollut tehtaan valikoimassa vuodesta 1952. Muista samanlaisista Red Wingin pari kuitenkin erottuu yksityiskohtien avulla. Esimerkiksi päällisen ommel on pääosin valkoinen, reunoksen ommel on valkoinen, kiilakorko on kermanvärinen ja harvemmin reunoskengissä käytössä. Kengännauhat ovat moniväriset ja hohtavat. Kengänsuulla on paksu ja tummanruskea tere, pinkopohja on täyttä nahkaa. Päällisnahka on valmistajan Oro-nimellä kulkevaa nautaa, jonka pinta on vahattu. Se tuntuu jämäkältä, mutta useimmista valmistajista poiketen tässä RW:n mallissa ei ole lainkaan vuorinahkaa. Näin pari tulee rypistymään enemmän, jos lepolestejä ei käytä, ja se on kylmempi. Päällisen ompeleet ovat kookkaat ja nahkapalojen reunat karheat, myös reunoksen ommel on kookas – nämä toki henkivät työkengän krouvimpaa ilmettä.

    Kärki- ja kantavahvikkeet ovat hyvin vahvat, ainakin takana pala vaikuttaa olevan kuitunahkaa. Kengännauhat tuntuvat erityisen vahvoilta ja niiden värikäs ilme on hauska. Kiilapohja näyttää oudolta, koska niin harvoin näen sitä reunoskengässä, mutta kumiseos tuntuu nihkeältä eli pitävältä. Kestävyydestä en voi kuin arvailla, mutta vaalea väri ainakin tulee tummumaan. Nahkainen pinkopohja on aina hyvä merkki, sillä se muotoutuu oman jalan mukaan. Valmistajan lesti on nimeltään 23 ja verkkosivuilla RW kertoo sen olevan puolisen kokoa tavallista suurempi. Mielestäni se on samaa kokoa kuin numeronsa, jalkaan toki menee paksu sukka. Kantapää pysyy hyvin paikallaan ja päällinen tukee jalkapöytää, joten lesti ei ole tilava tai korkea. Muotoilun puolesta lestissä on jonkinlaista kaarta, mutta enimmäkseen se on pullero ja kärki on täysi pallo. Farkun ja muun paksun kankaan parina se menee, mutta missään nimessä tämä ei ole kaunis tai näyttävä lesti.

    Kokonaisuutena Red Wing tarjoaa vahvan, huolellisesti valmistetun varsikengän, jossa on mukavia yksityiskohtia. Voluumimyynnin ja nopeamman tuotannon avulla hinta pysyy kurissa myös Eurooppaan maahantuotuna. Pari on ilman muuta tyylikkäämpi sekä laadukkaampi kuin Caterpillarin tai Timberlandin varsikengät, joita näkee Suomessa paljon. Reunospohjauksen ansiosta käyttöikä on pidempi ja päällisnahkaa voi suojata uudella vahalla kauan. Farkun ja vastaavan kanssa pari on paikallaan, vaikka ei viljelisi maata tai metsästäisi muuta kuin tykkäyksiä somessa.

    CoC:n valikoimassa vastaavaa varsikenkää edustaa Grenson, suuremmalla sijoituksella Crockett&Jones.










Pukimo Raivio.

Vain kaunis elämä on elämisen arvoinen.

Pukimo Raivio.
"If John Bull turns around to look at you, you are not well dressed; but either too stiff, too tight, or too fashionable."
~ Beau Brummell

Aiheet

Arkisto

Translate Keikari

Pukimo Raivio.