Rypyttömät paidat
9February 1, 2015 by Ville Raivio
Ruth Benerito on kovin tuntematon sankari. Tämä 55 patentin haltija keksi tutkimustiiminsä kanssa rypyttömän kauluspaitamateriaalin 1950-luvulla, kun hän toimi USA:n maatalousministeriön palveluksessa. Ennen tätä keksintöä kauluspaitojen silittäminen oli vaivalloista puuhaa, sillä kankaat ja silitysraudat eivät olleet nykyisellä mallillaan. Jos perheellä ei ollut palvelusväkeä, silittäminen saattoi viedä perheenäidiltä suuren osan pyykkipäivästä. Benerito keksi käyttää happoklorideja kovalenttisidoksen muodostamiseen, kun puuvillaa kudottiin, ja ehdotti tutkimuksensa päätelmässä tämän keinon toimivan, sillä se vahvistaa selluloosakuidun vetysidoksia. Oli lukija kemisti tai ei, lopputuloksena syntyi silti puuvillakangasta, jonka pinta pysyi sileänä vääntelystä ja pesusta huolimatta. Keksintö oli suoranainen sensaatio ja säästi sekä aikaa että vaivaa lukemattomilta silittäjiltä.
Pukimo Raivion tuotteita
 |  |
Zegna, tumma puku, koko 50
Valitettavasti ajan ja rahan säästäminen on ollut paitatehtailijoille muita seikkoja tärkeämpää ja prosessi on muuttunut. Tänä päivänä monissa non-iron – eli rypyttömissä kankaissa käytetään erityistä hartsia, josta vapautuu iholle formaldehydiä, myrkyllistä kaasua. Veteen liuotettuna tämä kaasu mahdollistaa kudoksen liki rypyttömän pinnan. Myös PFC- ja rikkihappojäämiä on löydetty. Määrät ovat pieniä, mutta paitojen myrkyllisyydestä on lukuisia tutkimuksia, jotka eivät ainakaan lisää luottamusta rypyttömiä paitoja kohtaan. Hienommat kangasvalmistajat kutovat liki rypistymätöntä materiaalia käyttämällä tiukasti kierrettyä lankaa, kuten ryppyjä vastustavissa villakankaissa tehdään. Harmillisesti näitä kangastyyppejä on hyvin vaikea erottaa toisistaan vaatekaupassa, jos vaatevalmistaja ei ole maininnut kankaan olemusta erillisessä lapussa.
Valitettavasti bulkkituotannossa kärsijänä on tekstiilityöläinen, jonka keho on alttiina formaldehydille ja muille kemikaaleille, jotka auttavat meitä vastustamaan ryppyjä sekä säästämään aikaa. Rypyttömille paidoille on kysyntää, sillä ne tekevät elämästä hitusen helpompaa – ja jatkuva helppouden haku on vakio. Silti helpompaa on vain silittää paidastaan kaulus sekä kalvosimet, ja piilottaa herkemmin rypistyvät osat neuleen tai takin alle. Tällöin rypyttömiä paitoja ei edes tarvitse ostaa, jos kemialliset jäämät eivät innosta.
Rouva Benerito puolestaan on saanut vuonna 2002 Lemelson-MIT Lifetime Achievement Award -palkinnon terveessä 86-vuoden iässä, ja vuonna 2008 hänet kohotettiin legendojen joukkoon National Inventors Hall of Fame -listalle.
Tutkimuksia ja päätöksiä formaldehydin suhteen:
- “Diagnosis and Treatment of Dermititis Due to Formaldehyde Resin in Clothing”, Dr.’s Carlson, Smith and Nedorost, 2004
- “Changes of Free Formaldehyde Quantity in Non-iron Shirts by Washing and Storage” IWAMA MASAHIKO (Nagoya City Health Res. Inst.) NAKASHIMA SHIGEHITO (Nagoya City Health Res. Inst.) AOYAMA TAIKI(Nagoya City Health Res. Inst.) ONO HIROYUKI (Nagoya City Health Res. Inst.) SUZUKI MASAKO (Nagoya City Health Res. Inst.)YAMAMOTO KATSUHIKO (Nagoya City Health Res. Inst.)
- “Formaldehyde In Textiles“, United States Government Accountability Office
- Restricted Substances, American Apparel & Footwear Association
- “Formaldehyde and Cancer“, The International Agency for Research on Cancer
Category Kauluspaidat, Materiaalit, Tyylivirheitä | Tags:
Hyvää päivää!
Minä en osaa sanoa, koska en ole käyttänyt Petrifun-paitoja.
Miten suomalaiset Petrifun-paidat – ovatko tämän suhteen myös huonoja? Ovat melkoisen hyvin siliäviä.
Ja mitenköhän elimistö erottaa toisistaan “laboratoriossa” tehdyn formaldehydin ja “luonnollisen formaldehydin”. Yhdiste on sen verran yksinkertainen, että sen rakenteessa ei ole mitään eroa “keinotekoisen” tai “luonnollisen” välillä. Ihme huuhaata.
Hedelmien sisältämät luonnolliset yhdisteet ovat täysin eri asia kuin paitoihin lisättävät myrkkykemikaalit! Vaikka yhdisteiden rakennekaavat olisivat identtisiä, ei kyseessä ole sama asia. Synteettinen laboratoriossa luotu aine ei toimi luonnollisella tavalla tosielämässä.
Atomin sisältämä informaatio/energia ja kemikaalien yhteisvaikutukset ovat jotain mitä emme ymmärrä niin hyvin että pystyisimme sitä keinotekoisesti kopioimaan. Esimerkkinä, pystyykö ihminen luomaan synteettisen siemenen josta kasvaa puu? Vaikka sen atomirakenne olisi tarkasti luotu identtiseksi oikean siemenen kanssa, ei se vain toimi samalla tavalla.
Tällainen kokonaisvaltaisempi tarkastelu osoittaa että luonnollisen ja luonnottoman kemikaalin ero on kuin yöllä ja päivällä. Tästä samasta asiasta on harhaluuloja myös ruoan lisäaineiden suhteen, joka hidastaa luonnottomien kemikaalien kieltämistä ja aiheuttaa paljon kärsimystä.
Nämä myrkyt joita suostumme tukemaan sairastuttavat ja tappavat työntekijöitä jotka niiden kanssa joutuvat läträämään kehitysmaissa, sekä työntekijöitä vaate/ruokakaupoissa heidän altistuessa myrkyille. Ne myrkyttävät myös itse kuluttajaa, sekä ennenkaikkea luontoa.
Samalla aitojen vaatteiden, ruokien ym asioiden perinteet, arvostus ja asianmukainen tuottaminen ja käsittely häpäistään ja unohdetaan.
On naurettavaa verrata tällaista “saatananpalvontaa” viattomiin vihanneksiin ja hedelmiin.
Meidän tulee vaalia perinteikkäitä ja luonnollisia asioita pitämällä niitä korkeassa arvossa, sekaantumatta tähän halpamaiseen kemikaalimentaliteettiin. Elämä on pyhä asia.
Tahdon vielä korostaa että iho on suurin elimemme jonka kautta myös syömme. Kaikki mitä siihen laitamme ja mikä on sen kanssa kosketuksissa, päätyy myös elimistöömme. Erityisesti hikoillessa ja ihohuokosten ollessa aktiivisina. Älä laita ihollesi mitään mitä et laittaisi suuhusi!
Katsoin vahingossa kuivattujen hedelmien, sienien ja vihannesten formaldehydin pitoisuudet. Tuoreessa omenassa se on vain 20 mg/kg. Eli kilon omenoita kun syö niin siitä saa elimistöön vastaavan määrän formaldehydiä kuin yhdessä paidassa on.
Formaldehydistä voi kyllä suurina pitoisuuksina tulla ko. aineelle herkistyneille iho-oireita. Jos tulee käsiin ihottumaa ja kutinaa kuivattujen hedelmien ja kasvisten käsittelystä esim. kun yrittää syödä niitä, tällöin on myös ihan perusteltua välttää non-iron paitojakin.
Aldehydi,
suuret kiitokset tieteellisestä lisästä! Toivon mukaan teksti saa hieman lisäyksiä, jotta jonkinlainen lopputulos saadaan aikaan. Minä en luonnollisesti suosittele non iron -paitoja, mutta kaiketi niilläkin on paikkansa silitystä vieroksuvan vaatekaapissa.
Aldehydejä ja estereitä on luonnostaan kaikissa vihanneksissa ja hedelmissä. Myös formaldehydiä on hedelmissä n. 400mg/kg. Jos syöt 100g luomuomenaa tai päärynää, se vastaa sitä kuin onnistuisi imemään yhdestä non-iron paidasta kaiken formaldehydin itseensä (mikä tosin on mahdotonta, valtaosa menee pesukoneessa viemäriin sekä haihtuu ilmaan).
Iltaa, JS.
Mikäli tahdot myös lähipiirisi saavan tämän infon, jaa toki artikkeli Facebookissa. Olen harmissani siitä, kuinka huonosti rypyttömien paitojen valmistus tunnetaan ja kuinka nämä kemikaalipaidakkeet päätyvät niin monen ylle.
Two-ply -kankaat ovat pehmeämpiä ja kestävämpiä, mutta uskon niiden rypistyvän yhtä helposti kuin muutkin käsittelemättömät kankaat. Mikäli silittäminen ei millään maistu, tärkeintä olisi jaksaa silittää edes kaulukset ja kalvosimet. Neuleen tai irtotakin alta muut osat kun eivät näy.
Erittäin hyvä ja silmiä avaava artikkeli. Olen myös usein miettinyt, miten tuo rypyttömyys tai “easy care” saadaan aikaan. Tässä äskettäin kyselin sitä useammalta myyjältä ja vastaukseksi sain ainoastaan, että kangas on “kemiallisesti käsitelty”.
Omasta kaapista noita paitoja kyllä löytyy, mutta luulenpa, että tulevaisuudessa päädyn käsittelemättömiin kankaisiin. Minulla ei ole kokemusta kaksoislangalla kudotuista paitakankaista (esim. Stenströmin Twofold tai Jousipaidan Twoply), mutta ilmeisesti tällä menetelmällä tehdyt kankaat ovat myöskin helpommin oikenevia?