Keikari.com

Skip to navigation
Skip to main content
Skip to secondary content
Skip to footer

Vaatevärien yhdistelystä

July 21, 2013 by Ville Raivio

Asun värien määrälle ei ole rajoituksia, mutta värien yhdistely on aito taitolaji. En vielä tähän päivään mennessä ole löytänyt hyödyllistä opasta ihonvärin ja vaatevärien suhteen, silti joitakin yleisiä ohjeita on helppo listata. Jos on iholtaan hyvin vaalea, eikä rusketus yksinkertaisesti tartu pintaan, on hyväksi välttää kaikkein vaaleimpia värejä sekä sävyjä. Jos näitä kasaa koko määrän ylleen, pukeutujasta tulee nopeasti haamun kaltainen näky. Vaaleuden määrästä tulee liikaa. Vaaleimmat ihot siis hyötyvät tummemmista väreistä sekä sävyistä, ja esimerkiksi beigen sijasta ruskea on hyödyksi kesällä. Kalpea iho ei kuitenkaan ole este vaikkapa vitivalkoiselle kauluspaidalle tai vaaleansiniselle irtotakille, mutta nämä jo vaativat parikseen jotakin tummaa. Siispä tumma tai vahvasävyinen solmio sekä taskuliina ovat näiden lisäksi hyvä yhdistelmä.

Jos suomalainen mies on perimässään saanut tummemman ihon tai pitää yllä vahvaa ympärivuotista rusketusta, on hyödyllistä välttää ruskeaa väriä. Muutoin lopputulema on kahvipavun näköinen ilmestys. Tämäkään ei silti ole este, kunhan löytää sopivan ruskean sävyn ja valitsee sen pariksi vaaleita värejä. Iholtaan äärivaalean ja -tumman väliin sijoittuvilla on helppoa, sillä kaikki paletin värit ja sävyt ovat avoinna. Näistä sininen, harmaa, ruskea ja beige kaikissa sävyissään ovat kätevimmät valinnat. Kulmaa voi kurtistaa vasta käden haroessa paletin muita värejä. Punainen, oranssi, syaani, vaaleanpunainen, keltainen ja violetti eivät ole lyöneet itseään läpi osana koko kehon kattavia kankaita. Toisin sanoen klassisessa pukeutumisessa ei nähdä pukuja näissä väreissä, ylä- ja alaosatkin voivat olla liikaa. Esimerkiksi punaiset housut jakavat mielipiteitä ja punaisia takkeja näkee erittäin harvoin. Oma lukunsa on vihreä, joka on ollut osa vapaa-ajan tyyliä vuosisadat. Brittiläinen vihreä tweed-takki on käsite ja vihertäviä covert coat -päällystakkeja näkee pukujen yllä myös kaupungissa.

Talouden, politiikan, diplomatian, rahoituksen, ulkomaankaupan ja lain parissa paletti on lähtökohtaisesti rajattu, mutta jokainen työyhteisö on yksilö. Mikä käy yhtäällä ei passaa toisaalla. Harvassa yhteisössä on kuitenkin kiveen tai oppaaseen hakattu pukeutumiskoodi, joten on vain hyödyllistä kysyä, jos haluaa varmuuden. Monokromaattinen ilme nousee satunnaisesti esille muotikuvissa, mutta käytännön tasolle tästä muodostuu usein tylsä. Siispä siniset housut sinisen paidan kanssa on kovin…sininen ja todennäköisesti hyötyisi lisäväristä. Lisäväri on hyvä muistaa myös pukujen kanssa, sillä samasta kankaasta luotu ylä- ja alaosa on jo lähtökohtaisesti dominoiva. Esimerkiksi tummansininen puku yhdessä sinisen paidan ja solmion kanssa on jälleen tylsä. Samoin vahvat sävyt, kuten Ferrarin-punainen, pastellipinkki tai syaani, ovat parhaimmillaan pienissä määrissä. Pinkki paita pinkkien housujen kanssa on liikaa, mutta elämä on silti liian lyhyt tylsille väreille. Paletti ja tie ovat avoinna.

Category Esseitä

Mokkanahka

July 14, 2013 by Ville Raivio

Mokka on mattapintainen nahkamateriaali, joka valmistetaan vuodan lihapuolesta. Englanninkielinen nimi suede kantautui kieleen Ranskasta, jossa termi gants de Suède tarkoitti alun perin Ruotsista tuotuja mokkakäsineitä. Toisin kuin vuodan sileässä ulkopuolessa, lihapuolessa ei näy karvatuppia ja se hiotaan tasaisen pinnan saavuttamiseksi. Jos pintapuoli hiotaan mokkanahkaksi, syntyy nupukkia. Mokkanahka valmistetaan useimmiten vasikasta, siasta, naudasta, peurasta, vuohesta tai lampaasta. Paksut nautaeläinten vuodat halkaistaan, jolloin muodostuu pintanahkaa ja haljasnahkaa. Mokkavaatteet ja jalkineet voidaan jakaa siis pinta- tai haljasmokkaan, joista edellinen on kestävämpi ja laadukkaampi materiaali.

Pintamokkaa on vaikea erottaa haljasmokasta ulkonäön perusteella, joten lukemattomat valmistajat käyttävät surutta halvempaa materiaalia hinnoista riippumatta. Tästä on joskus hyötyä ostajalle: halvat mokkajalkineet eivät näytä yhtä kurjilta kuin halvat nahkajalkineet, sillä mattapinnassa nahkan luontainen kuluma ei näy niin selvästi kuin sileässä. Mokkanahka arvotetaan sen pintakuitujen yhtenäisyyden mukaan: laatumokassa kuidut ovat samanpituiset ja kasautuneet tiiviisti yhteen. Näin pintaan ei jää helposti sormenjälkiä tai likaa. Nupukkinahka on laadukkaampaa kuin lihapuolesta luotu mokkanahka, ja nuorista eläimistä saadut vuodat ovat samoin laadukkaampia kuin vanhojen eläinten vuodat. Parkinnan haasteena on harjata nukka ylös ja näin luoda pehmeää mokkanahkaa, mutta säilyttää nukan yhteneväisyys.

Tänä päivänä mokkanahkaa käytetään jalkineissa, laukuissa, verhoilussa, vaatteissa, asusteissa sekä vuorimateriaalina. Materiaalin pinta on nyppyinen ja huokoinen, joten mokka likaantuu herkemmin kuin sileä nahka, mikäli sitä ei ole suojattu. Mokkavuodat käsitellään suoja-aineilla parkinnan jälkeen, mutta lisäsuojasta on hyötyä jos mokkavaatettaan aikoo käyttää talvella tai muutoin kosteassa ilmastossa. Mokkanahkan maine herkkänä tai huonosti kestävänä materiaalina on perätön. Mokka on yhtä kestävää kuin sen vuota, parkinta ja huolto suovat. Taiten parkittu ja huollettu vasikan pintamokka kestää jalkinekäytössä yli vuosikymmenen, eikä se vaadi yhtä suurta huoltoa kuin sileä nahka. Suoja-aine, harjaus, satunnainen kosteutus ja tarvittaessa puhdistus mokanpesuaineella riittävät.

Kuvat: © Berg&Berg

Category Asusteet, Jalkineet, Laukut ja salkut, Materiaalit

Suomalainen taideunivormu

July 9, 2013 by Ville Raivio

Viimeistään tämän vuoden helmikuussa syntyi käsite suomalaisesta taideunivormusta. Tämän kokomustan asun semantiikkaan ja tulkintoihin voi syventyä Keikarin foorumin puolella, jotta työpäivä sivustoa selaillessa kuluisi entistä sutjakammin.

http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=3140.0

Category Linkkikokoelma, Sanastoa

Purjehduskengät

July 7, 2013 by Ville Raivio

Purjehduskengät (eng. deck shoes, boat shoes, topsiders) ovat vapaa-ajan jalkinemalli, jonka pohja on pehmeää kumia, päällinen vettähylkivää nahkaa ja jonka päällistä koristavat nahkanauhat. Ensimmäinen pujehduskenkä syntyi vuonna 1935, kun amerikkalainen Paul Sperry katseli cockerspanielinsa Princen juoksua lumenpeittämällä jäällä. Tämä entinen laivastoupseeri, ahkera purjehtija sekä osa-aikakeksijä oli pohtinut kauan sopivan laivakengän ongelmaa. Hurtan käynti oli vähäisestä kitkasta huolimatta ihmeen vakaata, ja näystä inspiroituneena mies nosti hauvan tassut ylös. Sperry huomasi niissä aaltomaisia kuvioita, joiden hän oletti tuovan lisäpitoa. Hän loi purjehduskenkien ensimmäisen prototyypin aaltoilevalla kumipohjalla, jonka hän yhdisti mokkasiinirakenteeseen ja öljyttyyn nahkaan. Top-Sider -malli oli syntynyt. 1930-luvulla malli maksoi 4.50 dollaria, mikä oli tavanomainen summa kengistä. Toimiva Top-Sider sai nopeasti suosion, kun USA:n laivasto ryhtyi valmistamaan sitä vuonna 1939 tuhatmäärin miehistönsä käyttöön.

Alun perin kengät olivat nimensä mukaisesti laivakäytössä, mutta mallin kätevyys toi ne mukanaan myös rannalle ja sieltä edelleen kaupunkiympäristöön. Vuosien kuluessa Sebago on onnistunut markkinoimaan itsensä autenttisena purkkarimestarina, vaikka yhtiön tunnettu Dockside-malli syntyi vasta vuonna 1970. Sperryn alkuperäinen pari puolestaan on niittänyt mainetta vuosikymmeniä, ja tänä päivänä se on osa USA:n laivastoakatemian vapaa-ajan univormua. Viimeistään 80-luvulla purkkareista oli tullut tavallinen näky myös suurkaupungeissa, ja malli sijoittuukin jonnekin loufereita rennompaan, mutta tennareita edustavampaan luokkaan. Purkkareita pidetään usein ilman sukkia, nauhoitus tuo lisäpitoa. Paksun pohjan, kookkaan lestin ja moniosaisen päällisen vuoksi purjehduskengistä ei ole suorien housujen pariksi, mutta epämääräisen smart casual -nimikkeen alla ne käyvät mainiosti vapaa-ajan housujen kanssa. Mallin kätevyys on todettu sekä märällä että liukkaalla.

Kuva: © Sperry

Category Jalkineet

Housujen oikea istuvuus

July 4, 2013 by Ville Raivio

Koska – jälleen kerran – Styleforumin maaniset iGentit ovat käsitelleet housujen oikean istuvuuden tarkemmin kuin minä ikinä jaksaisin, tyydyn lisäämän Keikariin linkin tähän upean yksityiskohtaiseen ketjuun. Housut ovat valitettavan aliarvostettuja: mikäli istuvuus on tyydyttävä, päätään ei niillä jaksa vaivata. Uskon kyllä jokaisen lukijan ymmärtävän, kun mainitsen kiristämisen ja puristamisen pahimmasta paikasta, jolloin housujen istuvuus taas kummasti muistuu mieleen.

Heille, jotka eivät jaksa lukea linkin pitkää litaniaa, tarjoan lyhyen version. Alla kolme esimerkkikuvaa, joista niin sanottu oikea istuvuus selviää. Jos pitää italialaisesta housuleikkauksesta, jossa lahkeet jäävät selvästi jalkineiden yläpuolelle, voi ohjeet jättää suosiolla sivuun.

Oikea istuvuus:

vyötärönauhaan ei synny ryppyjä
taskut eivät pullota tai rypisty
kangas myötäilee pakaralinjaa, muttei rypisty tai pullota
housujen prässit laskeutuvat suorana vyötäröltä ja pakaroilta lahkeeseen
vyötärönauhan kohdalta alkavat prässit pysyvät kangasta vasten
leikkaus myötäilee jalkojen luonnollista kokoa olematta liian kireä tai väljä
lahkeet peittävät sukat ja jalkineiden yläosan, mutta eivät laskostu – tämä vain näyttää siistimmältä