Keikari.com

Vuonna 1963 perustettu Car Shoe sai syntynsä, kun Italian teollisuus- ja kauppaministeriö myönsi Gianni Mostilelle patentin jalkinemallista, jossa pehmeä mokkasiini yhdistyi kumisten palleroiden pehmentämään pohjaan. Noin viidenkymmenen vuoden ajan nämä käsintehdyt ajokengät on valmistettu laadukkaista mokkapäällisistä, 4.85 metristä englantilaista nauhamateriaalia ja pallerot kumiseoksesta, jota käytetään myös autonrenkaiden valmistuksessa.

Tänä päivänä valtaosan yhtiöstä omistaa muotihirmu Prada ja jostakin kumman syystä röyhkeä Tod’s on onnistunut brändäämään itsensä Sen Aidon Oikean ajokengän valmistajana, vaikka totuus on täysin toinen. Tod’sin “ikoninen” ajokenkä nimeltään Gommino sai syntynsä vuonna 1978, kun Car Shoe oli valmistanut omia parejaan jo hyvän aikaa. Yhden tai kahden kesän kestävä autoilumokkasiini on Car Shoen valmistamana tuskallisen ylihintainen – 300 eurolla kun saisi omakseen myös vuosikymmenen tarpomisen sietävät reunoskengät.

http://www.carshoe.com/

Suomenkielisen Keikarin päivittely on hidastunut, mutta kansainvälinen versio jatkaa vauhdilla. Kaikki Keikarin haastattelut julkaisen englanniksi, ja tähän mennessä niitä on kertynyt 134 kappaletta. Siispä muutama kymmenen tuhatta kiinnostavaa henkilöä on yhä jäljellä. Englantiaan pääsee harjoittamaan ja kiinnostavien hahmojen galleriaa lukemaan seuraavasta linkistä. Jos kieli tai kärsivällisyys ei taivu, kuvat toimivat inspiraationa.

http://www.keikari.com/english/category/interviews/

Poolopaita (eng. turtleneck, polo neck, roll-neck) on vapaa-ajan paitamalli, joka erottuu tyköistuvan, pyöreän ja korkean kauluksensa ansiosta. Paita valmistetaan useimmiten puuvillasta tai villasta ja sen kauluksen korkeutta voi muokata rullaamalla. Kertaalleen taitettu kangas toimii lämmittävänä tuplakerroksena, joka suojaa kaulaa kylmältä. Korkeakauluksisia paitoja on käytetty vuosisadat, mutta poolopaidan tarkka syntyhistoria on epäselvä. Valokuvat 1800-luvun lopulta tarjoavat silti laajan katsauksen urheilijoita, merimiehiä ja työläisiä poolot yllään. Mallilla on vahva työläistausta, sillä hienosto asetti herrasmiehen normiksi kovat kaulukset ja valkoiset kauluspaidat. Yhdysvaltain laivaston asuun pooloneule on kuulunut Ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, poolonpelaajat ovat myös suosineet mallia.

Poolopaita eli suurimman kukoistuksensa vuosien 1950–1970 aikana, jolta ajalta on säilynyt lukemattomia enemmän tai vähemmän koomisia potretteja. Poolopaidan rento menneisyys jäi taakse, kun Euroopan lukeneisto valitsi poolopaidan osaksi taideunivormuaan. Missä kauluspaita ja solmio vaikuttivat valtakoneiston seuraamiselta ja t-paita arkiselta, vastaus tutkijoiden, muusikoiden, kirjailijoiden, akateemikkojen, taiteilijoiden ja filosofien asuun löytyi poolosta. Michel Foucault oli vain yksi paidan vankoista kannattajista, eikä myöhempien aikojen Steve Jobsia voisi kuvitella mikään muu vaate yllään. Kun arki arkipäiväistyi ja pukeutumiskoodit murenivat, länsimaisena työasuna kauluspaitoja solmion kera ei enää vaadittu. Amerikassa erityisesti Casual Friday -ilmiö teki eron, eivätkä Piilaakson rennot IT-velhot kokeneet pukua omakseen. Myös poolopaidan sukupuoleton ja iätön malli vetosi. Kaikki eivät rentoon leikkiin ole lähteneet, joten poolopaidan sopivuudesta hyvin hienojen ravintoloiden tai juhlien etikettiin on väännetty kättä.

Paidan edut ovat selvät: kaulus suojaa kaulaa tuulelta, sateelta ja pakkaselta villan taatessa pitkän käyttöiän ja -mukavuuden. Keväällä ja kesällä puuvillaversio on kevyempi, mutta omalla tavallaan tarpeeton. Kauluksen kaksinkertainen kerros voi osoittautua turhan kuumaksi. Poolopaita tulee aina sopimaan parhaiten hanhenkaulaisille miehille, sillä korkea kaulus näyttää lyhentävän mitä tahansa kaulaa. Tämä on mittasuhteille hyvin hyödyllistä, jos kaula on selvästi tavallista pidempi. Hyvin lyhytkaulaisten taas on parasta jättää poolopaita sivuun, sillä malli näyttää vain oudolta heidän yllään.

Paidan kudonnasta, materiaalista ja kuviosta riippuen poolo voi olla hyvin siisti tai rento. Perussäännön mukaan ohut, sileä, pehmeä ja pienistä langoista kudottu paita on edustavampi kuin paksunkarhea serkkunsa. Korkealla kauluksella on myös kätevä piilottaa karkea arpi, hyvin kookas aataminomena tai kovin ryppyiseksi käynyt kaula. Tyylin suurella asteikolla poolo asettuu jännään paikkaan edustavampana kuin pikee, mutta vähemmän virallisena kuin kauluspaita. Pikkutakin kera malli on parhaimmillaan, sillä takki tuo ryhtiä muutoin kevyen oloiseen paitaan. Yhdistelmä tasapainoilee hienosti virallisen ja epävirallisen herkässä maastossa, jolloin kokonaisuutta voi muokata asusteilla.

Kuva: © John Smedley

Kankaanpään kunnan verkkosivuille on koottu muistelmia hapualaisesta kyläsuutarista 1910-luvun Suomessa. Kengäntekoa tunteville termit ovat tuttuja: parkintaa, lestausta, pohjausta, ritsejä, näin edelleen. Toimi oli työläs, mutta piti miehen leivän syrjässä elämän ajan. Popoja tarvittiin aina.

http://www.kankaanpaa.fi/hapua/tekstit.html