Keikari.com

Salmiakkiruudukko (eng. Argyle) koostuu neljäkkään tai salmiakin muotoisista kuvioista, joiden ylitse kulkee päälliskuvio vastaavassa neljäkkään tai salmiakin muodossa. Random Housen sanakirja kertoo kuvion sekä nimen olevan peräisin Argyllin klaanin tartaanista, klaani puolestaan on vuosisadat asunut Skotlannin Ylämaiden länsipuolella Argyllissä. Argyle on yksi vanhimmista länsimaisista vaatekuvioista, joka usein toistetun anekdootin mukaan sai syntynsä, kun tartaanikangas leikattiin vinottain sukkia varten. Näitä jalkarättien kaltaisia villakangassukkia käytettiin kiltin kanssa jo 1600-luvulla. Argyllin klaanivärien mukaisesti varhaisimmat Argyle-kuviot olivat viher-valkoisia.

Skotlannin Ylämailta salmiakkiruudukko levisi ympäri Brittein saaria, ja sitä pidettiin ennen kaikkea vapaa-ajan kuviona. Siispä Argylea ei tumman puvun kanssa nähty, mutta maaseudulla, urheilussa ja vapaalla sitäkin mieluummin. Salmiakkiruudukko koki suurimman suosionsa 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana, erityisesti polvisukkien muodossa polvihousujen kera. Windsorin herttua, aikansa valokuvatuin ja seuratuin miesten tyyli-ikoni, esitteli valtiovierailuillaan Argylen USA:n puolella. Vaikka kiinnostus heräsi varhain, vasta vuonna 1949 Brooks Brothers ryhtyi maahantuonnin sijaan valmistamaan omaa malliaan Amerikassa. Argylesta tulikin kanonisoitu osa niin sanottua Ivy League -tyyliä eliittiyliopistojen nuorten toivojen yllä.

Kuvion väreillä ei ole rajoituksia, joten salmiakkiruudukkonsa voi löytää mustanpuhuvana tai sateenkaaren kirjavana, hillittynä tai räikeänä. Päällisruudukon ansiosta kuvio luo illuusion kolmiulotteisuudesta. Valtaosa salmiakkiruutuisista vaatteista neulotaan työläällä ja hitaalla intarsia-tekniikalla, jossa jokainen erivärinen kuvio neulotaan erikseen ja liitetään toisiinsa. Tänä päivänä yleisimmät Argyle-vaatteet ovat sukkia, golf-housuja sekä neuleita. Mikään ei kuitenkaan estä sen käyttöä vaikkapa solmioissa, taskuliinoissa, kaulaliinoissa tai kalsongeissa. Kuvio on kuitenkin hyvin erottuva, joten Argyle-pukuja tai -päällystakkeja tuskin nähdään pian kävelemässä ympäri katuja. Parhaimmillaan vuosisatainen salmiakkiruudukko onkin veikeänä yksityiskohtana, pienenä pirteänä lisänä muutoin hillityssä asussa.

Päivän toimiva kokoonpano: vaaleanruskea kalanruotokuvioinen tweed-takki pehmeillä harteilla, karkea ja ruskea neulesolmio, solmiohaka, ruudukkopaita ja silkkinen paisley-taskuliina. Värisävyt on valittu ruskeasta paletista ja mukana on sopiva sekoitus tummaa sekä vaaleaa.

Kuva: Oldtrix

Plimsoll-kenkä on kevyt vapaa-ajan tennarin kantamuoto, jossa on paksuhko kuminen pohja sekä päällinen purjekankaasta. Ilman muuta tunnetuin Plimsoll-versio on Conversen valmistama All Star, joka syntyi vuonna 1917, tosin vuotta aiemmin oman The Champion -mallinsa ehti esitellä Keds. Englanninkielisen nimensä kenkämalli on saanut laivojen lastiviivamerkistä, jota myös Plimsoll-merkiksi kutsutaan, sen puolesta kampanjoineen poliitikko Samuel Plimsollin mukaan. Tennarin paksu kumipohja liimataan yläosastaan kiinni päälliseen, ja tämä liitos muodostaa suoran viivan kengän sivuille, ikään kuin lastiviivan. Liitoskohta on myös merkki siitä, kuinka syvään lammikkoon tennareilla voi astua jalkojen kastumatta. Joissakin malleissa kuminen kärjys peittää varpaankynnet, jotka muuten voisivat hangata päällisen rikki.

Ensimmäisen kumipohjaisen Plimsoll-kengän kehitti 1830-luvulla The Liverpool Rubber Company, joka loi mallinsa hiekkarantakäyttöön. Päällinen oli kestävää, joustavaa, kevyttä ja nopeasti kuivuvaa purjekangasta, pohja kuminen ja näiden vulkanisoidun liitoskohdan peitti erillinen kuminen nauha. Alun perin popon nimenä toimi sand shoe, mutta Plimsollin menestyksekkäästi puolustamama lastiviiva toi 1800-luvun lopulla mallille suositun lempinimen. Rantakäytön lisäksi tennari lanseerattiin pakolliseksi liikuntatuntien jalkineeksi Iso-Britannian kouluissa, ja malli on saanut monia muita lempinimiä eri puolella saaristovaltoja sekä Kansainyhteisöä. Näistä esimerkkeinä yleisimmät: Keds, tennis shoes, All-Stars, Chucks, sneakers, gutties, sannies, daps, dappers, pumps. Ennen nykyaikaisten juoksutennareiden aikakautta Plimsollit olivat jokamiehen, -naisen ja -lapsen perusvalinta kaikkeen urheiluun. Myös lukuisat valtiot ostivat valtaisia määriä Plimsolleja armeijoiden urheilukäyttöön.

Plimsoll on säilynyt koko lailla entisellään viimeisen vajaan 200 vuoden ajan, joten huoletta luen sen osaksi klassikoiden kaanonia. Purjekangaspäällinen tuppaa kyllä likaantumaan, mutta tennarit voi pestä pesukoneen herkällä pesuohjelmalla. Plimsollien paksumpi pohja myös kestää kauemmin kuin ohuet, ja valtaosa näistä tennareista on halpoja. Valitettavasti kenkätyyppi ei ole kovin kestävä, eikä pohjaa voi vaihtaa sen kerran kuluttua loppuun. Päällisen voi toki suojata mokkasuihkeen kaltaisella aineella, joka estää lian tarttumista ja sateen tuhoja. Kummoista tukea tennari ei vieläkään jaloille suo, mutta päällinen on ilmava ja pohja mukava. Jalkavaivaisille tukevammat kengät ovat silti paikallaan. Parhaimmillaan mikä tahansa Plimsoll-tennari on kätevänä ja kevyenä vapaa-ajan tossuna huolettomien housukankaiden seurassa. Myös hiekkarannoilla.

Kuva: Joonas Tanskanen

High twist -villa on kangasta, joka on kudottu tiukasti yhteen kierretyistä langoista. Kaikki pukukankaat toki kudotaan kierretyistä langoista, mutta niiden jännitteessä on eroja: tiukemmin kierretyt langat ovat vahvempia, joten niistä voidaan valmistaa ohuempia kankaita. Keveydestä huolimatta tällainen kangas laskeutuu kuin paksummat verrokit. HT-kangas on hyvin vahvaa, melko karheaa, yllä viileää ja vähemmän joustavaa.

Vahvan langan ansiosta high twist -kankaan voi myös kutoa väljemmäksi ja huokoisaksi, jolloin vaatteesta tulee erinomaisen ilmava. Nämä vahvat langat muistuttavat mikroskoopissa jousia, jotka ponnahtavat nopsasti entiseen muotoonsa. Siispä kangas vastustaa ryppyjä ja pysyy siistinä, ja high twist -kankaat ovat ihanteellisia kesä- tai matkustusvaatteisiin. Talvella tämä viileä kangas on todennäköisesti turhan hyytävä.

Kauppamatkustajien lisäksi herkästi hikoavat tai paksumpia kankaita vieroksuvat miehet saavat kierretystä villakankaasta elinikäisen ystävän. Jotta tiukka kierre saavutetaan, lankojen tulee olla tavanomaista laadukkaampaa, pidempää ja kiharampaa villaa. Myös kutominen tehdään hitaasti ja huolellisesti, jotta kierre säilyy vuosia eikä purkaudu. Tämän vaivannäön vuoksi high twist -villa on kalliimpaa kuin tavanomainen. Suuremman yleisön tietoon ja suosioon kankaan toi Giorgio Armani, jonka kevyet ja helpot luomukset olivat muodissa 80-luvun puolella.

Kaupoissa HT-villa merkitään vaatteisiin yleensä erillisellä merkillä travel wool, cool wool tai high twist wool. Jos lukija ei vielä omista tällaisia vaatteita tai ole kokeillut niitä kaupassa, on parempi kysyä myyjältä niiden perään, sillä kankaan erottaminen tavanomaisista ei ole ummikolle selviö. Yleensä HT-villa on kuitenkin kädessä karheaa ja valoa vasten verkkomaista. Tästä huolimatta se ei ole läpinäkyvää, joten vyötäisille voi huoletta pukea räikeät hyvänonnenkalsongit.

Kuvat: Jussi häkkinen&Matti Airaksinen